Voisiko masennuksen syy olla se, että ajatukset pyörivät liikaa omassa itsessä? Miettii koko ajan, miltä minusta tuntuu, miltä pitäisi tuntua jne.
Millä saisi ajatukset kohdistumaan johonkin muuhun kuin omiin tuntemuksiin? Pahinta on se, että antaa huonoille tunteille valtaa ja antaa niille periksi,
Pitäisi päinvastoin nousta ylös, tehdä vaikka ei huvita. Kun voittaa tuon pahan olon, voimia tulee lisää jo siitä, että on päihittänyt mörön sillä kertaa.
Ja ajatukset saa pois omasta itsestä tekemällä jotakin, jotta ei ehdi ajatella omaa olemistaan.
Olen itse huomannut, että esimerkiksi luonnossa kulkeminen rauhoittaa. Hälinä ja melu hermostuttavat. Kannattaa hakea sellaista ympäristöä ja tekemistä, mistä mieli tykkää.
Mielestäni sairaseläke masentuneelle ei ole mikään lääke, vaan päinvastoin.
Tietynmittainen sairasloma uupuneelle on varmasti paikallaan, jotta voimavarat palautuisivat ja ihminen saavuttaisi henkisen tasapainon.
Epäilen kyllä, että jossakin tapauksessa lääkitys voi viedä ihmiseltä työkyvyn.
Mikä ja mitkä syyt saavat ihmisen liikaa ajattelemaan itseään ja omaa olemistaan?
Voisiko esimerkiksi narsistinen ihminen olla taipuvaisempi kuin muut masennukseen.
Ottakaa kantaa, jos olette asioista ihan eri mieltä. Joskus oma itsetuntemuskin voisi auttaa käsittelemään omaa masennusta.
Millä saisi ajatukset kohdistumaan johonkin muuhun kuin omiin tuntemuksiin? Pahinta on se, että antaa huonoille tunteille valtaa ja antaa niille periksi,
Pitäisi päinvastoin nousta ylös, tehdä vaikka ei huvita. Kun voittaa tuon pahan olon, voimia tulee lisää jo siitä, että on päihittänyt mörön sillä kertaa.
Ja ajatukset saa pois omasta itsestä tekemällä jotakin, jotta ei ehdi ajatella omaa olemistaan.
Olen itse huomannut, että esimerkiksi luonnossa kulkeminen rauhoittaa. Hälinä ja melu hermostuttavat. Kannattaa hakea sellaista ympäristöä ja tekemistä, mistä mieli tykkää.
Mielestäni sairaseläke masentuneelle ei ole mikään lääke, vaan päinvastoin.
Tietynmittainen sairasloma uupuneelle on varmasti paikallaan, jotta voimavarat palautuisivat ja ihminen saavuttaisi henkisen tasapainon.
Epäilen kyllä, että jossakin tapauksessa lääkitys voi viedä ihmiseltä työkyvyn.
Mikä ja mitkä syyt saavat ihmisen liikaa ajattelemaan itseään ja omaa olemistaan?
Voisiko esimerkiksi narsistinen ihminen olla taipuvaisempi kuin muut masennukseen.
Ottakaa kantaa, jos olette asioista ihan eri mieltä. Joskus oma itsetuntemuskin voisi auttaa käsittelemään omaa masennusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tässä sitä, sinä syyllistät masentunutta ihmistä itsekeskeiseksi.
Masentunut ihmien on kaikkea muuta kuin omaan napaansa tuijottaja.
Masentunut yrittää tehdä "vaikutusta" ympäristöön ja kun tuo ei onnistu, masentuu.
Kun mieli on masentunut ei voi ajtella mitään muuta kun omaa hengitystään omaa kroppaansa, sitäkö tarkoitat itsekeskeisyydellä?
Mutta masentuneen voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä muuhun kuin siihen että saako omat silmänsä auki jaksaako omat jalat kävellä siinä ei ole aikaa eikä voimia ajatella muiden jaksamista.
Masentunut ihmien on kaikkea muuta kuin narsistinen.
Sinä et vissiin ole kokenut masennusta.
Masentunut ihminen ei edes tunne itseään saatikka tiedä kehen verrata itseään tai mihin sääntöihin normeihin.
Juuri sinunlaisesi ajatukset ovat kaikista pahinta masentúneelle ihmiselle.
Sillä masentunut ei luota omaan arviointikykyynsä.
Jos joku sanoo , että masentunut on narsistinen hän uskoo sen.
Mutta jos joku sanoo, etä masentunut on yliajettu ja hän on oikeutetun levon tarpeessa hän myös uskoo sen.
Kaikille masentuneille tahdon sanoa, että te ette ole mitenkään narsistisia ihmisiä vaan oikeutettuja tuntemaan pahaa oloanne.
Teillä on nyt lupa olla "heikko" ja teillä on lupa levätä, siitä huolimatta, että maailmassa on ihmisiä, jotka eivät yksinkertaiseti ymmärrä masentunutta ihmistä.
Tsemppiä kaikille masentuneille;)))
osa perinnöllistä taipumusta (luonne, aivot, hormonit yms.).
Masennus kohtaa helpommin herkkää ja haavoittuvaa persoonaa. Herkkyys ei siis ole oma syy.
Syvät pettymykset, kriisit ja menetykset aiheuttavat masennusta. Ei siis oma syy.
Lievemmän masennuksen voi taistella omahoidollakin läpi (liikunta, säännöllinen elämä ja ihmissuhteista kiinni pitäminen) - kuten minä olen tehnyt. Vakavampaan tarvitaan apua, josta ei kannata ketään syyllistää.
hienoa sisko, että ymmärrät ja osaat eritellä sairaan ja "itsehankitun" masennuksen erot.
Juuri tuollaista erottelokkykyä masentunut ihminen tarvitsee.
Kiitos sisko;))