Minä vain

Hei teille kaikille lukijoille. Tämä on ensimmäinen kertani kun avaudun tänne, mutta tällä hetkellä minulla ei ole muuta vaihtoehtoa.. Tai on ystäviä, mutta he eivät ehkä ymmärrä tuskaani, vaikka kerronkin oman tarinani heitä kuunnellessa..
Minun elämäni on tällä hetkellä tämä: Meillä on juuri kohta 2 vuotta täyttävä terve ihana ja uhmakas tyttö, olen mennyt 2 vkoa sitten naimisiin,,, Minusta tuntuu kuitenkin että elämäni on yhtä tyhjyyttä, niin kuin on ollut tähänkin asti. Olen ollut perheessäni aina se musta lammas, ja äidilleni häpeäpilkku, vaikka olen opiskellut, tehnyt töitä lapsesta ast jne. muta se menee vain näin. Itseäni huolestutttaa ne ajatukset, jolloin ajattelen tekeväni itselleni pahaa.. koska tiedän että kerran tehneenä sen voi tehdä uudestaan.. MITÄ TEEN?? MISTÄ SAAN APUA??? -lapseni on kaikkeni-
1289
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Hei Rakas ystävä.
Kirjoituksesi todella liikutti minua. Olen itse pian 40-kymppinen, ja elänyt rankan elämän. En omista syistä, vaan siksi miten minua on kohdeltu. Olen kuitenkin selvinnyt jo lähes 12 vuotta 2:n rakkaan lapsen yksinhuoltajana, ja opiskellut samalla mieleiseni ammatin ja saanut unelmieni työpaikan. Nyt kun lapset oavt jo 18 17v, niin tuntuu siltä että voimia riittää jo auttaa muita joiden elämä tuntuu raskaalta. Itse olen vihdoin nähnyt että sateen jälkeen todellakin paistaa aina aurinko, ennemmin tai myöhemmin. Ja oman lapsen ollessa kyseessä sitä aurinkoa jaksaa odottaa vaikka vuosiakin.Sen sijaan tukahduttavassa suhteessa aikuisen ihmisen kanssa ei jaksa kovinkaan pitkään elää, ei äiti eikä lapset. Joten nyt minulla olisi voimia auttaa kun oma elämä helpottaa jo huomattavasti. Vaikka omaan ammatin jonka perusteella pmaan kyvyn auttaa ihmisiä, niin auttamishalu pohjautuu puhtaasti henkilökohtaisiin intresseihin. Sinun tunteesi tuntuvat niin tutuilta, että toivon todella voivani tehdä joitain Sinun hyväksesi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


elämä kysymysmerkkinä... kirjoitti:

Hei teille kaikille lukijoille. Tämä on ensimmäinen kertani kun avaudun tänne, mutta tällä hetkellä minulla ei ole muuta vaihtoehtoa.. Tai on ystäviä, mutta he eivät ehkä ymmärrä tuskaani, vaikka kerronkin oman tarinani heitä kuunnellessa..
Minun elämäni on tällä hetkellä tämä: Meillä on juuri kohta 2 vuotta täyttävä terve ihana ja uhmakas tyttö, olen mennyt 2 vkoa sitten naimisiin,,, Minusta tuntuu kuitenkin että elämäni on yhtä tyhjyyttä, niin kuin on ollut tähänkin asti. Olen ollut perheessäni aina se musta lammas, ja äidilleni häpeäpilkku, vaikka olen opiskellut, tehnyt töitä lapsesta ast jne. muta se menee vain näin. Itseäni huolestutttaa ne ajatukset, jolloin ajattelen tekeväni itselleni pahaa.. koska tiedän että kerran tehneenä sen voi tehdä uudestaan.. MITÄ TEEN?? MISTÄ SAAN APUA??? -lapseni on kaikkeni-

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu