Aikani kuluksi seilaan pitkin internetin ihmeellistä maailmaa.
Leinon Eikka se oli kova poika runoilemaan. Mistähän se jo silloin tiesi, elinaikanaan, miltä minusta tuntuu.
*Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks,
ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus
tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus!
Yö loppuu, mut murheet ne palaa.
Ne tulevat niinkuin kotihin,
ne tuovat uusia vieraitakin,
jotka nimeltä tunnen ma juuri.
Se murhe, mi eilen mun murtaa oli,
suli hymyks, kun tänään suurempi tuli -
koska tulee se suurin, se suurin?
Koska saavut sa tuskani korkein,
sinä maailman valtias mahtavin,
jota lapsesta saakka ma uotin,
jota vapisin öisin mä vuoteellani,
jonk' katsehen tunsin ma kasvoillani,
kun hetkeksi onneeni luotin.
Sun edessäs tahdon ma polvistua,
mut silmihin katsoa tahdon ma sua
ja sanoa: Henkeni annan!
mut mieltäni nuorta en milloinkaan.
Se tuskassa tulta iskevi vaan,
sen kanssani hautahan kannan.
Eino Leino*
http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/Vuodet.html
Leinon Eikka se oli kova poika runoilemaan. Mistähän se jo silloin tiesi, elinaikanaan, miltä minusta tuntuu.
*Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks,
ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus
tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus!
Yö loppuu, mut murheet ne palaa.
Ne tulevat niinkuin kotihin,
ne tuovat uusia vieraitakin,
jotka nimeltä tunnen ma juuri.
Se murhe, mi eilen mun murtaa oli,
suli hymyks, kun tänään suurempi tuli -
koska tulee se suurin, se suurin?
Koska saavut sa tuskani korkein,
sinä maailman valtias mahtavin,
jota lapsesta saakka ma uotin,
jota vapisin öisin mä vuoteellani,
jonk' katsehen tunsin ma kasvoillani,
kun hetkeksi onneeni luotin.
Sun edessäs tahdon ma polvistua,
mut silmihin katsoa tahdon ma sua
ja sanoa: Henkeni annan!
mut mieltäni nuorta en milloinkaan.
Se tuskassa tulta iskevi vaan,
sen kanssani hautahan kannan.
Eino Leino*
http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/Vuodet.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
no oikeastikkaan en ole erityisempi runouden asiantuntija. ilmeisesti tuo runo on mestarin aikuisemmilta päiviltä. tyypillä oli lukemani oikeen muistaakseni vilkas naiselo, siitä kai tuokin kertoi.
ja kuten monillakin taiteilijoilla, ei mies lasiin sylkenyt. luomisvimman ja itsetuhoisuuden syndrooma kaiketi.
tuota luovuuden ja hallusogeenien yhteyttä on pohdittu paljonkin. leinokin kärsi tietäkseni vakavasta masennuksesta ajoittain ja loppuelostaan todetaan yleensä että mies oli vakavasti sairas. fyysisistä sairauksista ei puhuta.
jotenkin tullut itselle käsitys, että luovat ihmiset ovat kovin herkkiä ja sen takia koittavat paeta raadollista elämää päihteiden avulla.
se siitä, asia on monipiippuinen. ja leino oli hieno taiteilija ja kulttuuripersoona. muutama perskänni halosen kanssa kämpissä ei voi sitä mitätöidä.
Uneton tai ei, toivottavasti ryyppykausinaan antoi edes muiden nukkua.
Kuppaanhan Leino kuoli.
tuotapa en tiennytkään. no en ole kovin syvällisesti perehtynyt runoilijoihin, koska en oikein ymmärrä runoutta. hmm kuppakuolema, kuullostaa kammottavalta.
Tuo kaikki tapahtuu vain omassa kallossa. Synti, syyllisyys, häpeä, halu vapautua - vaikka viinan avulla.
Ei ole ulkopuolista tuskaa, maailmanvaltiasta, persoonallista voimaa, joka tuijottaa lasta kasvoihin ja käskee valvoa.
Kyllä Leino tiesi, miltä juoposta tuntui. Runoilijana hän osasi soittaa pasuunaa, ei vain luritellut sinne päin.