Oon suunnnitellut itsaria jo kauan... Oon niin umpikujassa... Tuntuu että en jaksa enää... Oon miettinyt eri toteuttamistapoja viime aikoina... Tällä hetkellä olen päätymässä siihen että tankkaan pään täyteen lääkkeitä ja sitten korkeelta alas veteen syrjäisällä paikalla.
Mietin itsaria
melkein luovuttanut
13892
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
http://www.google.com/search?q=kriisikeskus&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&ie=UTF-8&oe=UTF-8&sourceid=ie7&rlz=1I7SUNA
Hakenut apua mutta silti en jaksa.
Onko pakko elää jos ei vaan oo voimia yhtään?
Annappa tähän hyvä "meriselitys", miksi olet hukkumassa?
Ajattelemalla itsaria sinä teet vain hallaa itsellesi.
Luomalla synkän ilmapiirin ihminen unohtaa etä kyllähän tästä vielä päästään.
Kun kerran vain itsaria jattelet niin olet unohtamassa täysin että kaikki synkkyys loppuu aina.
Ajattele jotain ihan muuta.
Hae apua.
Apua saa kun pyytää.
Mitään pysyvää pahaa ei ole tapahtunut.
Nyt otat yhteyttä mielenterveyden päivystykseen heti. Etkä ota niitä lääkkeitä. Jätät läheisesi suremaan jälkeesi suunnattomaan tuskaan jos teet sen.
päivystyspoliklinikalle!! Sinne pääsee ilman ajan varausta. Sanot ja selvittelet, jotta sulla on paha HÄTÄ..Siellä he selvittää, ehkä ottaa oastolle kokeilemaan eri lääkitys vaihtoehtoja. Taikka jos tilanne on hyvin paha, laittavat lähimpään psykiatriseen sairaalaan. Siellä onkin alan huippuasiantuntijat. He osaavat suunnitella hoitot, lääkityksen ja mahdolliset terapiat parhain päin. tv. kaiken mahdollisen elämässään kokenut..
on valjennut sinulle vähänkään parempana. Viestisi kellonajasta päätellen kirjoitit sudenhetkellä. Silloin kaikki murheet ovat tuplasti pahemman tuntuisia.
Saatko öisin nukuttua? Jos et, niin siinä olisi kyllä yksi asia, joka kannattaa hoitaa kuntoon. Unettomuus lisää ahdistusta ja pahaa oloa.
Koeta jaksaa vielä! Meitä pahassa olossa olevia on paljon muitakin ja ehkäpä siitäkin saa voimaa jaksaa, kun tietää ettei ole ongelmien kanssa yksin. Haethan apua
Kerro lisää umpikujastasi.
keksiä mitään syytä elää... ei minulla elämää ole oikeastaan ikinä ollutkaan ainakaan omaa... kaikki on vaan niin tyhjää... esim. ihmissuhteita en ole pystynyt elämäni aikana luomaan yhtään, sosiaalisia taitoja minulla ei ole ollenkaan... kuinka paljon ihmisen täytyy kärsiä että saa luovuttaa?? eikö millään ole mitään rajaa?
Sosiaaliset taidot kehittyvät jokaiselle ajallaan.
Monien virheiden ja koetusten jälkeen sitä oppii.
Minulla kesti että edes muille pystyin puhumaan ilman että vedin naamarin kasvoille.
Isä pakotti katsomaan just vaik mäkkäris kassatyttöjä silmiin ja siit sit lähettiin.
Pienestä kaikki hyvä lähtee.
Jokikin alkaa purosta ja puro vesipisaroista.
Sulla on hyvät mahikset kaikeen.
Ja apua saa kun pyytää, vaik just täält suomi24:sta.
Olla joku ihmeen syy elää..elä vaan ihan ilman syitä.
Tai jos on pakko olla syy niin keksi sellainen.
>ei minulla elämää ole oikeastaan ikinä ollutkaan ainakaan omaa>
Kenen elämä sinulla sitten on ollut?
> esim. ihmissuhteita en ole pystynyt elämäni aikana luomaan yhtään >
Ja kuinkahan hirvittävän pitkä se elämäsi on jo ollutkaan..?
>sosiaalisia taitoja minulla ei ole ollenkaan...
Niitä voit opetella jos haluat.
>kuinka paljon ihmisen täytyy kärsiä että saa luovuttaa?? eikö millään ole mitään rajaa? >
Jaa-a, vaikea sanoa.
Kuka voisi sen päättää että milloin kukakin saa luovuttaa.
On vaan oltava luovuttamatta.
Mitään rajoja ei ole olemassa,
kaikki rajat ovat vain ihmisen keksintöä.
Ne rajat ovat jokaisen omassa päässä.
Senhän kaikki nyt tietävät että apua ei niin vain saa, mutta silti yritä.
Kuolemme kaikki kuitenkin, miksei siis katsoisi tätä elämää loppuun.
Jos kartoitat syyt pahaan oloosi ja lähdet etsimään apua voit selvitä vielä niin, että koet hienijakin asioita. Ja tarkista myös sellaiset asiat kuin nukutko riittävästi, syötkö monipuolisesti. B-vitamiinin puutos aiheuttaa lisää masennusta.
Minulla on kokemusta rankoista itsemurha suunnittelu kausista ja sitten myös siitä miten olen saanut kokea hienoja asioita.
Etsivä löytää...