Silloin kun minä olin teini iässä niin porukalla oli tapana mennä kihloihin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Tiesin yhen tytönkin, joka oli 16 vuoden iässä ollut kihoilla NELJÄ kertaa!
Nyt vaikuttaa siltä kun kuuntelee pikkuveljen ikätovereita ja nuorempia, että on taas kihlausbuumi käynnissä.
Miksi? Tuntuu, että kysymys aletaanko on vaihdettu mennäänkö kihloihin.. kihlaushan on lupaus avioliitosta!
En ymmärtänyt tätä käytäntöö silloin kun olin teini ja en ymmärrä sitä nytkään.. Ei ymmärrä niin ei ymmärrä :(
miksi teinit haluaa mennä kihloihin?
Nimetön
15
3878
Vastaukset
- heille avioliittolupausta
Jos kihlaus edelleen ihmisten mielestä tarkoittaisi vain lupausta avioliitosta niin ehkä ei mentäisi niin nopeasti&kevyin perustein kihloihin. Mutta kun monen mielestä se on vain merkki siitä, että seurustellaan (=ollaan varattu) tms. niin kynnys laittaa se sormus sormeen on huomattavasti pienempi. Jos se ei merkitse juuri mitään (jos on ollut 4 krt kihloissa niin eipä tuota kovin vakavasti oteta) eikä sovita ainakaan naimisiin menosta niin mikäpä siinä vaikka vaihdettas juuri tapaamansa henkilön kanssa sormuksia. Ennen pidettiin toisen luokkasormusta kaulassa ketjussa riippumassa, nyt mennään "kihloihin".
Ja teinithän tyypillisesti tekee perässä sitä mitä muut. Jos joku menee "kihloihin" niin muut kanssa. Kaikki teinit ei varmaan ole kuullutkaan, että kihlaus liittyisi jotenkin naimisiin menoon. - joopa joooo
Ei se taida sitä merkitä näille teineille että lupaus naimisiin menosta,taitaa enemmän olla vaan että saa näyttää kavereille jne että on rinkula sormessa..
- hyvinkin
Kyllä se on sitä näyttämisen halua varmaan. Toiset näyttelee fritsujaan, toiset sormustaan.
Ja sitten on sekin, että teini-iässä sitä on niin koooviiin rakastunut ja tietävinänsä, että tää on mun elämäni rakkaus. Ja jos ei sitten ollutkaan niin seuraava ainakin on... - kokemusta on
hyvinkin kirjoitti:
Kyllä se on sitä näyttämisen halua varmaan. Toiset näyttelee fritsujaan, toiset sormustaan.
Ja sitten on sekin, että teini-iässä sitä on niin koooviiin rakastunut ja tietävinänsä, että tää on mun elämäni rakkaus. Ja jos ei sitten ollutkaan niin seuraava ainakin on...Aikuisilta onnistuu myös kihlauksen pohjimmaisen merkityksen hukkaaminen. Olen puhunut monen kihloihin menneen kanssa ja lukekaapa vaikka lehtien seurapiiripalstoja. Siellä julkkikset ilmoittavat kihlautuneensa, mutta "naimisiin menosta emme ole vielä puhuneet" tai "naimisiin meno ei ole millään lailla vielä ajankohtaista"..
Onnittelin kerran kihlaparia ja kysyin millä aikataululla he aikoivat mennä naimisiin (vuosien päästä vai lähiaikoina). Mies tokaisi, että ei hän naimisiin mene. Huh, mitä siihen olisi pitänyt sanoa? Samoin nettipalstat on täynnä avoliitossa eläviä naisia, jotka kertovat olleensa kihloissa miehensä kanssa iät ja ajat, mutta ongelma on kun kumppani ei suostu menemään naimisiin.. Niin, miksi sitä alunperin on menty edes kihloihin? - ei se ikää katso!
kokemusta on kirjoitti:
Aikuisilta onnistuu myös kihlauksen pohjimmaisen merkityksen hukkaaminen. Olen puhunut monen kihloihin menneen kanssa ja lukekaapa vaikka lehtien seurapiiripalstoja. Siellä julkkikset ilmoittavat kihlautuneensa, mutta "naimisiin menosta emme ole vielä puhuneet" tai "naimisiin meno ei ole millään lailla vielä ajankohtaista"..
Onnittelin kerran kihlaparia ja kysyin millä aikataululla he aikoivat mennä naimisiin (vuosien päästä vai lähiaikoina). Mies tokaisi, että ei hän naimisiin mene. Huh, mitä siihen olisi pitänyt sanoa? Samoin nettipalstat on täynnä avoliitossa eläviä naisia, jotka kertovat olleensa kihloissa miehensä kanssa iät ja ajat, mutta ongelma on kun kumppani ei suostu menemään naimisiin.. Niin, miksi sitä alunperin on menty edes kihloihin?Kyllä aivan hyvin. Luin jokin aika sitten erään vanhemman (n. 60 v) naisen haastattelun naistenlehdestä. Hän kertoi, että meni nyt ensimmäisen kerran elämässään kihloihin. Naimisiin hän ei aikonut mennä, yksi kerta riitti. Eikö hän ole ollut kihloissa ennen kuin meni naimisiin?
Kyllä 20-40 vuotiaiden keskuudessa ainakin tuntuu olevan yllättävänkin paljon ns. teinikihlautujia. Ja jotka sanovat, että eivät aio mennä naimisiin laisinkaan. Tai vielä odottavat kosintaa.
Jenkeissä kuulemma on yleistynyt ns. lupaussormus. Joka on sitoutumisen merkki, mutta ei lupaus avioliitosta. Ehkä sellaisellekin olisi täällä tarvetta. - QxX
kokemusta on kirjoitti:
Aikuisilta onnistuu myös kihlauksen pohjimmaisen merkityksen hukkaaminen. Olen puhunut monen kihloihin menneen kanssa ja lukekaapa vaikka lehtien seurapiiripalstoja. Siellä julkkikset ilmoittavat kihlautuneensa, mutta "naimisiin menosta emme ole vielä puhuneet" tai "naimisiin meno ei ole millään lailla vielä ajankohtaista"..
Onnittelin kerran kihlaparia ja kysyin millä aikataululla he aikoivat mennä naimisiin (vuosien päästä vai lähiaikoina). Mies tokaisi, että ei hän naimisiin mene. Huh, mitä siihen olisi pitänyt sanoa? Samoin nettipalstat on täynnä avoliitossa eläviä naisia, jotka kertovat olleensa kihloissa miehensä kanssa iät ja ajat, mutta ongelma on kun kumppani ei suostu menemään naimisiin.. Niin, miksi sitä alunperin on menty edes kihloihin?Niin, miksi sitä syyttä suotta kiirehtiä? Luokkakaverini on seurustellut 7 vuotta nykyisensä kanssa, ostivat juuri asunnon ja muutenkin ottaneet suurehkoja askeleita elämässään. Kihloihin eivät ole silti menneet eivätkä ainakaan lähiaikoina menossa. Fiksua jos minulta kysytään. Jos homma toimii, ei siinä turhia sormen paksuntimia tarvita...
- "kihlauksesta"
kokemusta on kirjoitti:
Aikuisilta onnistuu myös kihlauksen pohjimmaisen merkityksen hukkaaminen. Olen puhunut monen kihloihin menneen kanssa ja lukekaapa vaikka lehtien seurapiiripalstoja. Siellä julkkikset ilmoittavat kihlautuneensa, mutta "naimisiin menosta emme ole vielä puhuneet" tai "naimisiin meno ei ole millään lailla vielä ajankohtaista"..
Onnittelin kerran kihlaparia ja kysyin millä aikataululla he aikoivat mennä naimisiin (vuosien päästä vai lähiaikoina). Mies tokaisi, että ei hän naimisiin mene. Huh, mitä siihen olisi pitänyt sanoa? Samoin nettipalstat on täynnä avoliitossa eläviä naisia, jotka kertovat olleensa kihloissa miehensä kanssa iät ja ajat, mutta ongelma on kun kumppani ei suostu menemään naimisiin.. Niin, miksi sitä alunperin on menty edes kihloihin?Useimmiten se taitaa olla suhteessa nainen joka haluaa ne kihlasormukset. Jotkut uskoo, että kun mies on saatu sormustettua, niin pysyy siinä rinnalla paremmin. Ja on uskollinen, kun julkisesti haluaa näyttää että on varattu. Joskus siihen sormuksen antamaan turvallisuuden tunteeseen tuudittaudutaan liikaakin. Varsinkin jos nainen on painostanut, niin mies voi vaan naisen mieliksi suostua sormuksiin. Ne ei välttämättä merkitse sitä miehelle mitä naiselle. Poikkeuksiakin tietenkin on. Ja täytyy muistaa, että kihlasormukset ei ole sen kummemmat sormukset kun muutkaan tai vaikka korvikset. Se mikä pitää suhteen kasassa löytyy muualta. Eli jos jostain syystä ei esim. luota toiseen tai ei tunne, että toinen on vakavissaan niin auttaako pelkkä sormus siihen? Mitkä on ne syyt miksi aiemmin tunsi epävarmuutta? Jokin toisen käytöksessä vai ihan oikeastiko vain se, että ei ollut niitä sormuksia?
Kihlaus voi olla joskus myös jokin kompromissi. Mies (tai nainen) ei halua tai vielä halua naimisiin ja nainen (mies) ei ole tyytyväinen nykyiseen tilaan. Kun mennään kihloihin niin sekin on jo jotain (jos sitä kihlaukseksi voi kutsua).
Se miksi tätä lupaussormusten vaihtamista halutaan kutsua nimenomaan kihlaukseksi onkin sitten toinen kysymys kuin se miksi ylipäätänsä halutaan sormukset.
Ehkä jotkut lupaussormukset ei kuulosta yhtä hienolta kuin kihlaus? Ihmisillä on jokin mielikuva kihlauksesta. Kihlausta eli lupausta naimisiin menosta pidetään merkkinä sitoutumisesta = ollaan varmaan aika vakavissaan, jos naimisiin ollaan menossa? Eli on hienompaa olla kihloissa vaikka se ei merkitsisi avioliittolupausta kuin vaihtaa vain lupaussormuksia. Ja nykyään sitä pitäisi vielä selitellä, kun se ei ole yleistä eikä kaikki tiedä mitä ne semmoiset on.
Ehkä olen ihan hakoteillä, mutta näin minä ymmärtäisin olevan ainakin joidenkin kohdalla.
- Nimetön
Osalla teineistä kysymyksessä on varmasti läheiskaipuu. Kun ei tunne kuuluvansa kenellekään, on kurjaa. Sitten kun saa sormuksen, on ihanaa. Joku ihminen on hyväksynyt minut tällaisena kuin olen.
- Kumitäti
Kyllä mun mielestä on usein kyse ihan puhtaasta tietämättömyydestä. Aikuisetkin ihmiset nykyään hämmästyvät kun kuulevat, että ovatkin kihloissa, kun ovat sopineet naimisiin menosta. Käsitys, että kihloihin mennään laittamalla kihlasormukset sormiin (kihlojen/kihlasormusten vaihtaminen) on levinnyt laajalti. Ja muidenkin kuin teinien keskuudessa. Ja kihlaus ei ihmisten mielissä välttämättä liity edes nykyään mitenkään naimisiin menoon. Ja nekin jotka muistaa, että se on lupaus avioliitosta kuitenkin puhuvat, että
ei ole pakko mennä kihloihin ennen naimisiin menoa. Jolloin taas ehkä puhutaankin niistä sormuksista...
Puhuvatko opettajat tälläisistä asioista nykyään esim. koulussa? Jos ei niin ehkä tiedot on peräisin kavereilta. Ja vaikka mediasta jukkisten suusta. Kun kaveri menee kihloihin, eikä ole kyse mistään avioliittolupauksesta niin sitten taas toiset tekee saman perässä jne. Ja keskustelevatko edes kihloihin menevät keskenäänkään mitä kihlaus heille merkitsee. Ja tietääkö molemmat mitä tässä nyt ollaan tekemässä? Usein teinit (tai jopa aikuiset) vaan kysyy, että mennääks kihloihin. Ja toinen ehkä suostuu sen enempää kyselemättä ja ostetaan vaan sormukset.- Kumitäti
Tälläistäkin kihlaus on joskus tarkoittanut:
"Kun tyttö oli suostunut kosintaan, kihlaus tapahtui joko heti tai myöhemmässä kihlajaisjuhlassa. Kihlaus tarkoitti alun perin panttien eli kihlojen vaihtamista sukujen välillä. Kihla oli jokin summa rahaa, jonka suku menetti, jos perui häät."
(lähde Wikipedia) - teinille? (tai muulle kysyj...
Kumitäti kirjoitti:
Tälläistäkin kihlaus on joskus tarkoittanut:
"Kun tyttö oli suostunut kosintaan, kihlaus tapahtui joko heti tai myöhemmässä kihlajaisjuhlassa. Kihlaus tarkoitti alun perin panttien eli kihlojen vaihtamista sukujen välillä. Kihla oli jokin summa rahaa, jonka suku menetti, jos perui häät."
(lähde Wikipedia)Teinit ja aikuisetkin ajattelee, että kyllä se mun kihlaus on kihlaus kihlaus kun muutkin on kihloissa eikä ole menossa naimisiin. Vaikka eihän se sitä tarkoita, että vaikka 10000:lla ois kihlasormukset ja ne kaikki kutsuis sitä kihlaukseksi, että se olisi kihlaus?
Vai onko niin, että jos muutkin (tai jotkut ainakin) ovat sitä mieltä niin se sitten varmaan on niin. Voiko niin moni olla väärässä?
Varsinkin, jos ne "muut" ovat vaikka omat vanhemmat. Kun aikuisetkin on olleet jo 15 v kihloissa, eikä ole menossa naimisiin niin siitä voi päätellä, että kihlaus ei välttämättä ole avioliittolupaus. Kun ei siis kaikilla muillakaan ole. Ja luulisi nyt aikuisten tietävän miten asiat on.
Miten vastaisitte teinille tai lapsellenne, jos hän tulee kysymään, että mitä kihlaus tarkoittaa tai miten kihloihin mennään? Ja varsinkin olisi mielenkiintoista kuulla niiden vastaus, jotka ei mielestään menneet lainkaan kihloihin vaan "suoraan naimisiin". Tai ovat päättäneet jo hääpäivän, mutta eivät ole mielestään vielä kihloissa. Mitä se kihlaus teidän mielestä on? Mitä vastaisitte, jos joku.. vaikka lapsi/teini kysyy? Jos joku sanoo lapselle/teinille, että me "mentiin kihloihin" ja lapsi/teini kysyy, että mitä se tarkoittaa? Ja mitä se sellainen kihlaus merkitsee? Miksi niin tehdään eli esim. vaihdetaan sormuksia (ja toiset jättää taas sen väliin ja menee "suoraan naimisiin").
Omasta mielestäni johtaa harhaan tuokin mitä moni sanoo, että "Kihlaus on lupaus avioliitosta". Koska siitäkään ei välttämättä tajua, että kihlaus on se lupaus. Vaan voi luulla, että kihlaus on vaikka yhtä kuin sormusten vaihtaminen ja niitä vaihtamalla eli kihlautumalla lupautuu menemään naimisiin (sormuksiahan ei välttämättä tarvita). - joitain vastauksia
teinille? (tai muulle kysyj... kirjoitti:
Teinit ja aikuisetkin ajattelee, että kyllä se mun kihlaus on kihlaus kihlaus kun muutkin on kihloissa eikä ole menossa naimisiin. Vaikka eihän se sitä tarkoita, että vaikka 10000:lla ois kihlasormukset ja ne kaikki kutsuis sitä kihlaukseksi, että se olisi kihlaus?
Vai onko niin, että jos muutkin (tai jotkut ainakin) ovat sitä mieltä niin se sitten varmaan on niin. Voiko niin moni olla väärässä?
Varsinkin, jos ne "muut" ovat vaikka omat vanhemmat. Kun aikuisetkin on olleet jo 15 v kihloissa, eikä ole menossa naimisiin niin siitä voi päätellä, että kihlaus ei välttämättä ole avioliittolupaus. Kun ei siis kaikilla muillakaan ole. Ja luulisi nyt aikuisten tietävän miten asiat on.
Miten vastaisitte teinille tai lapsellenne, jos hän tulee kysymään, että mitä kihlaus tarkoittaa tai miten kihloihin mennään? Ja varsinkin olisi mielenkiintoista kuulla niiden vastaus, jotka ei mielestään menneet lainkaan kihloihin vaan "suoraan naimisiin". Tai ovat päättäneet jo hääpäivän, mutta eivät ole mielestään vielä kihloissa. Mitä se kihlaus teidän mielestä on? Mitä vastaisitte, jos joku.. vaikka lapsi/teini kysyy? Jos joku sanoo lapselle/teinille, että me "mentiin kihloihin" ja lapsi/teini kysyy, että mitä se tarkoittaa? Ja mitä se sellainen kihlaus merkitsee? Miksi niin tehdään eli esim. vaihdetaan sormuksia (ja toiset jättää taas sen väliin ja menee "suoraan naimisiin").
Omasta mielestäni johtaa harhaan tuokin mitä moni sanoo, että "Kihlaus on lupaus avioliitosta". Koska siitäkään ei välttämättä tajua, että kihlaus on se lupaus. Vaan voi luulla, että kihlaus on vaikka yhtä kuin sormusten vaihtaminen ja niitä vaihtamalla eli kihlautumalla lupautuu menemään naimisiin (sormuksiahan ei välttämättä tarvita).Teinin kanssa voisi jutella siitä, mitä kihlaus perinteisesti tarkoittaa ja mitä teini itse sillä ymmärtää. Jos teinin perheessä kihlaus on vain kivat sormukset sormessa alkaen omista vanhemmista, niin mitäpä minä siihen sekottuisin väliin. Omille teineilleni kertoisin mitä kihlaus todella tarkoittaa sekä sen, ettei sillä kuitenkaan ole juridista merkitystä. Sekä tietysti mitä teini siitä itse ajattelee. Ja kertoisin, et ei kaikki aikuisetkaan ajattele näin. Lupauksen purkamisestahan ei seuraa mitään. Mitä nyt rasiallinen ylimääräisiä kihlasormuksia á la NykäsMatti. Loppupeleissä asiahan on kulttuurisidonnainen, ja nykykulttuuri on ehkä kihlauksen suhteeen muuttunut entisajoista. Siinä mielessä niin moni ei voi olla väärässä. Kukin tekee omat tulkintansa kihlauksesta. Minä pidän omani. Toisaalta en kyllä kukkapuskien kanssa lähde onnittelemaan näitä nykykihlauksia. Enkä kortteja lähettele. Mielestäni sellaisissa kihlauksissa on tavallaan ontto sisältö joka vain tuulessa kolisee.
Itse olen niitä "suoraan naimisiin menneitä". Kihlasormuksia ei olla koskaan vaihdettu, mutta olen mielestäni ollut henkisesti enemmän kihloissa kuin nämä lupaussormusten vaihtajat. Lapsille selitän, että kihlaus on suunnitelma siitä, että mennään myöhemmin naimisiin ja pidetään tulevaisuudessakin yhtä. Ja sen merkiksi jotkut vaihtavat sormuksia, vaikka niin ei ole pakko tehdä. Ja että toiset vaihtaa sormuksia ilman että aikovatkaan mennä naimisiin. - -Jonttu-
joitain vastauksia kirjoitti:
Teinin kanssa voisi jutella siitä, mitä kihlaus perinteisesti tarkoittaa ja mitä teini itse sillä ymmärtää. Jos teinin perheessä kihlaus on vain kivat sormukset sormessa alkaen omista vanhemmista, niin mitäpä minä siihen sekottuisin väliin. Omille teineilleni kertoisin mitä kihlaus todella tarkoittaa sekä sen, ettei sillä kuitenkaan ole juridista merkitystä. Sekä tietysti mitä teini siitä itse ajattelee. Ja kertoisin, et ei kaikki aikuisetkaan ajattele näin. Lupauksen purkamisestahan ei seuraa mitään. Mitä nyt rasiallinen ylimääräisiä kihlasormuksia á la NykäsMatti. Loppupeleissä asiahan on kulttuurisidonnainen, ja nykykulttuuri on ehkä kihlauksen suhteeen muuttunut entisajoista. Siinä mielessä niin moni ei voi olla väärässä. Kukin tekee omat tulkintansa kihlauksesta. Minä pidän omani. Toisaalta en kyllä kukkapuskien kanssa lähde onnittelemaan näitä nykykihlauksia. Enkä kortteja lähettele. Mielestäni sellaisissa kihlauksissa on tavallaan ontto sisältö joka vain tuulessa kolisee.
Itse olen niitä "suoraan naimisiin menneitä". Kihlasormuksia ei olla koskaan vaihdettu, mutta olen mielestäni ollut henkisesti enemmän kihloissa kuin nämä lupaussormusten vaihtajat. Lapsille selitän, että kihlaus on suunnitelma siitä, että mennään myöhemmin naimisiin ja pidetään tulevaisuudessakin yhtä. Ja sen merkiksi jotkut vaihtavat sormuksia, vaikka niin ei ole pakko tehdä. Ja että toiset vaihtaa sormuksia ilman että aikovatkaan mennä naimisiin.Teinit kihlautuvat, koska se on helppoa. Ei ole oikeudellisia velvoitteita tai ikärajoja. Voi mennä kihloihin tänään ja purkaa kihlauksen vaikka jo huomenna. Kihlaus on menettänyt merkityksensä.
Kihlausbuumi aaltoilee. Tätä oli jo 10 vuotta sitten, kun itse olin yläasteella. Oli kauhea buumi melkein kihlata kuka vaan, kunhan saa sormuksen sormeen. Sitä sitten esiteltiin koulussa. Ja mitä suurempi / näkyvämpi, sitä parempaan kastiin väki koki kuuluvansa. Eikä haitannut, vaikka se elämän rakkaus kuihtui jo seuraavalla viikolla. Kyllä sen saman sormuksen saattoi antaa seuraavalle, kunhan vain nimet hiottiin pois.. Että tällaista.
- nykyajan hömpötyksiä
Ensinnäkin haluaisin tietää, mitä yleisesti kyseissä keskustelussa teinillä tarkoitetaan? Psykologian ikäkausimääritelmien mukaan teini-ikä jatkuu aina 20 ikävuoteen saakka.
Oma rakkaani kosi minua viime jouluna seurusteltuamme vasta kolmen kuukauden ajan. Vastasin myöntävästi. Kihlaus tarkoittaa meille lupausta avioliitosta ja samalla vahvisti suhdettamme. Taustalla oli ihmissuhdesotkuja sekä rankkoja elämänkokemuksia esimerkiksi isyyden ja oman pitkäaikaissairauteni muodossa. Kihlautuessamme minä olin 18-vuotias ja tuleva mieheni 21.
Toukokuussa muutimme yhteen. Häitä odotan muutaman vuoden kuluessa, kun ikäkausiteoreetikkojen mukaan elän varhaisaikuisuuttani. Ennen omaan pesäään muuttamista minua mietitytti susiparina eläminen, vaikken fundamentalista perhetaustaa omaakkaan. Silti koen tekemämme ratkaisun paremmaksi, kuin viime vuosikymmeninä varsinkin opiskelijoiden keskuudessa esiintyneen mallin, jossa asutaan opiskeluaikana yhdessä susiparina ja lykätään avioiumista ja kihloihin menoa kolmenkympin tienoille ikään kuin sitoutumista peläten. Loppujen lopuksi kihlaus on avioliittolupaus, ja purettavissa kädenkäänteessä. Sormus on suhteellisen helppoa pujottaa myös siitä vasemmasta nimettömästä pois. - Pörröpää17
Hei kaikille! :)
Täytin juuri 18- vuotta, joten voinen antaa mielipiteeni ja näkökulmani kihlaukseen jälleen uudesta näkökulmasta. Olen tyttö, ja olen 3 vuotta ollut julkisesti lesbo. Olen seurustellut erään tytön kanssa kohta vuoden. Ennen kuin aloimme seurustelemaan olimme tapailleet melkein puoli vuotta, johon oli mahtunut niin ylä- kuin alamäkiäkin.
3 kuukautta seurusteltuamme ajattelin jo kihlautumista, niinkuin tyttöystävänikin. Uuden vuoden aatto lähestyi, ja se tuntui sopivalta illalta. Puhuimme kuitenkin asiasta, ja siitä mitä kihlautuminen meille merkitsisi. Tajusimme että se on liian aikaista.
Nyt kun vuosipäivämme lähestyy, olemme välillä puhuneet kihlautumisesta. Tämä puhe sai alkunsa siitä kun hankin meille kesän festareiksi ja baareihin sormukset - naiivia ehkä, mutta kumpikaan meistä ei kovinkaan innoissaan ole humalaisten miesten iskuyrityksistä, joten ajattelin että mahdollisesti viisaimmat känniääliöt ymmärtävät viestin juuri niin väärin, että luulevat minun ja tyttöystäväni olevan kihloissa, varattu toiselle, valmiina avioitumaan toisen kanssa. Ehkä järkevimmät näistä öykkäreistä joille on turhauttavaa selitellä 10-kertaa "Olen varattu, ja olen lesbo" - tajuavat pysya loitommalla. Itse asiassa nämä baari - ja festarisormukset ovat toimineet hyvin.
Jokin aika takaperin tyttöystäväni kuitenkin alkoi nimittää näitä sormuksia ystävien kysellessä "melkein sormuksiksi". Tarkoittaen, että melkein kihloissa. Tämän jälkeen olemme keskustelleet siitä mitä kumpikin kihlauksella tarkoittaa. Minä tarkoitan sillä lupausta sitoutumisesta, yhteisestä tulevaisuudesta, ja siitä, että kun kumpikin on siihen valmis ja kun aika on sopiva, niin voimme rekisteröidä parisuhteemme - mennä naimiiin, avioitua, vaikka virallinen termi eri onkin.
Olemme puhuneet myös siitä, että koska hänen vanhempansa eivät hyväksy oikein vieläkään suhdettamme, niin joutuisimme kihlautumaan salaa heiltä. Tämä ei kummankaan mielestä ole vaihtoehto. Jos kihlaudumme, tarvitsemme myös perheiltämme kaiken mahdollisen tuen, sillä parisuhteemme ei ole vain meidän kahden keskeinen asia. Sanoo kuka tahansa mitä, seurustelu ja varsinkin lesbosuhde vaikuttaa koko perheeseen.
Olemme vielä nuoria, tyttöystäväni on vuoden vanhempi kuin minä. Olemme siis molemmat alle 20-vuotiaita. Olemme monen mielestä liian nuoria ymmärtämään mitä kunnon seurustelu on, mitä on aito rakkaus, ja millaista on parisuhteen raskas arki alkuhuuman jälkeen. Toisaalta sukupuolemme takia suhteemme on kokenut kovempia kuin monet heterosuhteet tulevat ikinä kokemaan. Meidän välillämme vallitsee syvä luottamus, ja rakkautemme on vain kasvanut koettelemusten myötä. Ehkä kihlaus olisi meille tällä hetkellä jotain muuta kuin avioliittolupaus, mutta turhanpäiväinen se ei olisi. Vaikeudet joita olemme kohdanneet erilaisen suhteemme takia ovat olleet raskaita, ja ehkä kihlautuminen saattaisi olla tällä hetkellä lähinnä "lupaus yhteisestä tulevaisuudesta". Lupaus siitä että me kestämme lisää näitä vaikeuksia, koska niitä aivan varmasti vielä tulee. Lupaus siitä että avioidumme vielä, kun aika ja yhteiskunta on siihen valmis.
Mielestäni kihlausta ei tee mitenkään turhaksi se, jos se ei merkitse avioitumista lähiaikoina. Kihlaus perinteisessä merkityksessään on ehkä unohtumassa, mutta edelleen kihlautuminen liitetään vahvaan rakkauteen - kuten avioliittokin.
Tuomitkoon, kuka on siihen oikeutettu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sä et pääse yli, mä en pääse yli
Jäädäänkö kuinka pitkäksi aikaa kärvistelemään omissa kuplissa näihin tunteisiin vai aletaanko puskemaan jo tätä läpi. V1341728- 401648
Hei sinä nainen
Haluan olla rehellinen – olet hämmentänyt minua todella paljon. En ota sinusta mitään selvää, ja ehkä juuri siksi huomaa631410- 681305
Kelan perkeleellinen käytäntö
Kun äiti joutuu hakemaan Kelalta tukia vähien tulojen tähden, niin aina otetaan huomioon lapsen tilillä olevat rahat. Ei2091144Mitäs te venäjän puolustajat tekisitte, jos venäjä todella hyökkäisi tänne?
Tää on se mielenkiintoinen kysymys. Tehän olette lähinnä vasemmistolaisia, eikä armeijaa ole käyty, eikä rintamalle mi2771097- 701083
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask napauttavat - Tällaisten ihmisten ei kannata muuttaa Italiaan: "Ei..."
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask toteuttivat oman unelmansa Italiassa. He ostivat kakkoskodin Italian Pugliasta. Lue lisää19958- 74955
Miksi kaikki jauhaa KAJ:sta
Se bastulauluhan on todella huono, vanhanaikainen ja oikea junttilaulu. Oikein ällöttää, kun idiootit hehkuttaa sitä ps106888