Että jos jossain muualla naista kohdellaan vielä huonommin kuin vl asialle ei tarvitse tehdä mitään. Tai onko se joku perustelu että joku muukin tekee niin niin vl:kin saavat tehdä niin. Tai onko se joku peruste että muutkin joutuvat tervapiaan kuin vl... jne
Olen saanut muutaman henkilöön käyvän komnetin joisen ainoat argumentit ovat tässä
- tämä on totuus (ilman perusteita)
- eivät vl ole ainoita
Ja missä olikaan ne perustelut. MInä voin perustella sitä moraalista paheksuntaa jota täälläkin näkee mm siitä terapian tarpeesta joka yksitään johtuu vanhepien voimavarojen riitämättömyydestä.
Aika monta kirjoitusta olen täälläkin siitä lukenut kun ihminen ajatuu terapiaan jossa hänelle selviää se sama kuvio joka on löydettävissä alkoholisti lapsien perheistä. Tämä on VAIN yksi esimerkki. - Lapset ottavat aikuisen paikan perheessä ja toimivat sen vastuun kantajina mihin vanhemmista ei ollut.
Tai sitten ne minä ongelmaiset aikuiset jotka täälläkin ovat puhuneet monta kertaa siitä kuinka lapsena hyväksyntä oli ehdollista jne...
Minä pahekusn moraalisesti yleisesti sitä jos vanhemmat "hankkivat" lapsia mutta eivät kanna heistä asianmukaista vastuuta. EIKÄ vl vanhemmat tule tekmään tässä kohdassa poikeusta siksi että ovat vl:sia.
Onko syyllä mitään väliä jos lopputulos lapsen kannalta on sama. Minusta ei.
Joten millä perusteella vl nostavat itsensä arvostelun yläpuolelle? Mihinkään mikä juontaa juurensa uskonnollisesta mielivallasta ei saa tarttua. Vaikka se ei kuulukaan uskoon.
Ei se että on uskovainen vapauta moraalisesta vastuusta. Vai vapautaako? Ihan kuin uskovainen ei koskaan tekisi väärin tai jos tekeekin siihen ei ainakaan ole lupa puuttua. Koska uskvaiset sopivat asiansa anteeksiannolla (jota muilla ei ole)
Sain yhden kehoituksen menneä seroihin. Ainoa näkökulma jonka voin tähän kohtaan löytää on se että väärintekemistä voidaan puoltaa sillä ajatuksella että kun ihminen katuu hänelle on annettava anteeki ei vain seitsemän kertaa vaan seitsemän kymmentä kertaa 7 kertaa.
Eli ehkä on niin että vl antaa oikeuden tehdä loputtomasti väärin koska anteeksianto on rajatonta? Niinkö?
Eli ehkä aitoon parannukseen asioitten korjaamiseksi ei tarvitse lähteä ei ainakaan tässä lapsiasiassa...
Koska kuitenkin on niin ettei asioita tarvitse enää katua ja pyytää anteeksi kuoleman jälkeen. Niinkö? Ja se ettei kyennyt muutokseen siihen tulee ajan kanssa muutos. Eihän lisäntymisaika kestä loputtomiin. Kaikki muu voidaan työntää sattuman piikkiin.
Syitä asioitten tilaan ei koskaan vl tarvitse hakea itsetä se vain on Jumalan koettelemusta.
Ja lopuksi kasi asiaa:
Heikoin argumentti on se että sanotaan - tämä on totuus - ilman että milään muotoa perustellaan näkemystä.
Ja toinen asia ettei minua milään muotoa loukaa heitto - te ulkopuoliset että vain ymmärrä - minä en ole ymmärtänyt koskaan väärintekemistä. En ikinä enkä koskaan. Ja minua sangen suuresti ihmetyttää se tapa jolla lähdetään kieltämään vääryyden olemassa olo myös vl sisällä.
Olen saanut muutaman henkilöön käyvän komnetin joisen ainoat argumentit ovat tässä
- tämä on totuus (ilman perusteita)
- eivät vl ole ainoita
Ja missä olikaan ne perustelut. MInä voin perustella sitä moraalista paheksuntaa jota täälläkin näkee mm siitä terapian tarpeesta joka yksitään johtuu vanhepien voimavarojen riitämättömyydestä.
Aika monta kirjoitusta olen täälläkin siitä lukenut kun ihminen ajatuu terapiaan jossa hänelle selviää se sama kuvio joka on löydettävissä alkoholisti lapsien perheistä. Tämä on VAIN yksi esimerkki. - Lapset ottavat aikuisen paikan perheessä ja toimivat sen vastuun kantajina mihin vanhemmista ei ollut.
Tai sitten ne minä ongelmaiset aikuiset jotka täälläkin ovat puhuneet monta kertaa siitä kuinka lapsena hyväksyntä oli ehdollista jne...
Minä pahekusn moraalisesti yleisesti sitä jos vanhemmat "hankkivat" lapsia mutta eivät kanna heistä asianmukaista vastuuta. EIKÄ vl vanhemmat tule tekmään tässä kohdassa poikeusta siksi että ovat vl:sia.
Onko syyllä mitään väliä jos lopputulos lapsen kannalta on sama. Minusta ei.
Joten millä perusteella vl nostavat itsensä arvostelun yläpuolelle? Mihinkään mikä juontaa juurensa uskonnollisesta mielivallasta ei saa tarttua. Vaikka se ei kuulukaan uskoon.
Ei se että on uskovainen vapauta moraalisesta vastuusta. Vai vapautaako? Ihan kuin uskovainen ei koskaan tekisi väärin tai jos tekeekin siihen ei ainakaan ole lupa puuttua. Koska uskvaiset sopivat asiansa anteeksiannolla (jota muilla ei ole)
Sain yhden kehoituksen menneä seroihin. Ainoa näkökulma jonka voin tähän kohtaan löytää on se että väärintekemistä voidaan puoltaa sillä ajatuksella että kun ihminen katuu hänelle on annettava anteeki ei vain seitsemän kertaa vaan seitsemän kymmentä kertaa 7 kertaa.
Eli ehkä on niin että vl antaa oikeuden tehdä loputtomasti väärin koska anteeksianto on rajatonta? Niinkö?
Eli ehkä aitoon parannukseen asioitten korjaamiseksi ei tarvitse lähteä ei ainakaan tässä lapsiasiassa...
Koska kuitenkin on niin ettei asioita tarvitse enää katua ja pyytää anteeksi kuoleman jälkeen. Niinkö? Ja se ettei kyennyt muutokseen siihen tulee ajan kanssa muutos. Eihän lisäntymisaika kestä loputtomiin. Kaikki muu voidaan työntää sattuman piikkiin.
Syitä asioitten tilaan ei koskaan vl tarvitse hakea itsetä se vain on Jumalan koettelemusta.
Ja lopuksi kasi asiaa:
Heikoin argumentti on se että sanotaan - tämä on totuus - ilman että milään muotoa perustellaan näkemystä.
Ja toinen asia ettei minua milään muotoa loukaa heitto - te ulkopuoliset että vain ymmärrä - minä en ole ymmärtänyt koskaan väärintekemistä. En ikinä enkä koskaan. Ja minua sangen suuresti ihmetyttää se tapa jolla lähdetään kieltämään vääryyden olemassa olo myös vl sisällä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minun oikeustajuun ei ole myöskään koskaan mahtunut se että vl:lla olisi eri vapauksia tai oikeuksia kuin ei-vl:lla. Vl voi loukata ei-vl:ä ja hänen ei oman moraalin kannalta tarvitse sitä anteeksi pyytää. Olen miettinyt onko joidenkin vl:sten mielestä ei-vl niin syntinen ihminen että sitä voi kohdella miten vaan?
Olen ajatellut samalla tavoin kuin Hyshys; vl voi loputtomasti tehdä vääryyttä koska tietää voivansa aina pyytää/saada vääryytensä toiselta vl:lta anteeksi. Onko vääryys kuitattu sillä? Ja onko moraalisesti oikein tehdä jatkuvasti vääryyttä? Eikö vl tarvitse pyytää anteeksi vääryksiään muilta kuin vl:lta?
En yleistä tätä käyttäytymismallia kaikkiin vl:siin. Ikävä kyllä tunnen niitä vl:sia jotka tätä vääryyttä harrastavat ja saavat näin koko yhtisön vaikuttamaan mätäpaiseelta. Joka vaikuttaa väliin olevan räjähtämispisteessä.