Ajattelin tehdä suursiivouksen työpöydälläni. Mutta luin länkkäristä haastavan kysymyksen:
"Milloin olet viimeksi löhöillyt kokonaisen päivän ilman huonoa omaatuntoa?"
Nyt olisi nappi päivä testata tuo todeksi ja jatkaa testiä myös huomenna.
Olnko teillä rohkeus riittänyt Jaakopinpainiin jonki asian suhteen? Vai pelkäätkö enemmän että taivas putoaa päähän?
"Milloin olet viimeksi löhöillyt kokonaisen päivän ilman huonoa omaatuntoa?"
Nyt olisi nappi päivä testata tuo todeksi ja jatkaa testiä myös huomenna.
Olnko teillä rohkeus riittänyt Jaakopinpainiin jonki asian suhteen? Vai pelkäätkö enemmän että taivas putoaa päähän?
Vastaukset 2
Vanhimmat
eilen löhöpäivä.
En tehnyt mitään muuta, kuin istuin netissä, melkein koko päivän. En pukenut edes päälleni, MUTTA ilman huonoa omaatuntoa se ei kuitenkaan tapahtunut.
Jouduin siis vakuuttelemaan itselle moneen kertaan, että mulla on oikeus joskus levätä ja laiskotella.
Sellaiseksi meidät on kasvatettu. Pitää ainakin olla tekevinään jotain ja pitää aina olla jotenkin hyödyksi, että voi lunastaa paikkansa täällä.
Näin olen aina kokenut ja se ei ole ollenkaan oikein, mutta vaikka kuinka yritän päästä siitä ajattelumallista, niin tuntuu mahdottomalta.
Nuorempi sukupolvi ei voi ymmärtää ollenkaan, mistä tälläinen tulee.
He osaavat olla itsekkäitä ja jopa käyttää meidän huonoa itsetuntoa hyväkseenkin itsensä pönkittämisessä.He eivät halua "uhrautua" kenenkään puolesta, oma napa on aina lähinnä.
Tuskin heille tulee sellaisia vaivojakaan kuin meille, koska osaavat ajoissa pitää puolensa.
Siinä mielessä asiat ovat menneet parempaan.
Olemme siis ainakin osanneet kasvattaa lapsemme paremmalla itsetunnolla varustetuiksi.
yhtikäs mit'än paitsi kerran oli pakko tiskata kun meinas kaatuu päälle ja kerran pesin pyykkii...ei huvita,mie kyl osaan laiskotella enkä paini ollenkaan!
Joku mummo oli kuolinvuoteellaan tokassu että niin paljon turhaan siivosin!