Hei! Lueskelin vanhoja juttuja ja huomasin ,että sulla on ollut paniikkikohtauksia. Miten tällä hetkellä pärjäilet paniikkien kanssa? Mitä lääkettä sait paniikin hoitoon? Mä sain diapam-reseptin, mutta en ole vielä käynyt apteekissa lääkettä hakemassa. Kertoilkaa muutkin epilepsiaa ja paniikkia sairastavaa kokemuksia! Kiitos!
Sauvattarelle
Marsu
6589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on ollut useitakin paniikkihäiriökohtauksia vaikeahoitoisen epin ja syvän masennuksen lisäksi. En ole aloittanut mitään läkettä panikoitiini, enkä diapamia kyllä aloittaisikaan, se kun on niin kovin riippuvuutta aiheuttava lääke.
Olin Laakson sairaalassa avohoito-osastolla masennukseni takia viikon ajan; siellä eräs tyttö huusi koko ajan "antakaa minulle diapamia"! Häntä yritettiin vieroittaa diapamista.
Isäni söi diapamia rauhoittavana lääkkeenä, kunnes tuli niistä täysin riipuvaiseksi. Äitini työskenteli aikoinaan vainhainkodissa ja keksi hakea täysin samannäköisiä harmittomia tabletteja, joita isäni sitten pikkuhiljaa oppi ottamaan (puolet oikeita, puolet hämetabuja, ei tiennyt vaihdosta mitään).
Toivottavasti en nyt peloitellut sinua aivan mahdottomasti, olen vaan ollut siinä käsityksessä, että diapamia ei enää nykyään juurikaan määrätä.
Kuinka pahoja paniikkikohatauksesi ovat? Itselläni näkö menee sellaiseksi putkinäöksi, en oikein tajua ympäristöäni, kädet tärisevät; usein apteekissa ollessani on tullut tällainen kohtaus. Tiedä sitten miksi. Raitis ilma ja avaruus ympärillä helpottavat. Kaikki ihmisjoukkiot ja ahtaus saavat hikoilemaan ja tärisemään; ennen kuljin konserteissa, nykyisin täysin mahdotonta.
Ei kauheen pahoja, kai.. Mulle ongelman tuottaa meluisat paikat esim. lasten juhlat, jossa riehutaan ja hillutaan. Itselläni on 4 lasta ja heidän kanssa kyllä hommat hoituu, koska voin pyytää heitä olemaan rauhallisesti tai lähteä vaikka ulos purkamaan ylimääräistä energiaa. Harmittaa kovasti, kun läheisetkään ihmiset ei ymmärrä, miten pahalta melu ja hälinä minusta tuntuu.
Neurologi sanoi, että jos otan diapamia, niin aloitan ihan pienellä annoksella ja ihan kotioloissa, sillä siitä voi kuulema tulla "vähän hassu olo". Täytyy nyt katsella miten tilanne etenee, pitää kai painattaa itselle t-paita, jossa lukee, etten kestä melua. Kiitos vastauksesta!
Melu on mullekin kuin punainen vaate! En kertakaikkiaan voi sietää meteliä enkä ihmisjoukkioita. Mieheni on vaikea ymmärtää tätä, muusikko kun muun uransa ohella on :(
Esim. kun kuljen Hesassa kaupungilla, joka kadunkulmassa on joku soittaja tai vinguttaja ja kauheasti ihmisiä, etenkin näin kesäisin, tulee kauhea olo. Meinaan tulla hulluksi! Kotona ollessani minulla on kaikki laitteet (radio, cd-soitin yms) kiinni. Telkkaa katson ääni mahdollisimman pienellä.
Ei kai se pieni annos diapamia riippuvuutta aiheuta, varsinkaan jos sitä ei joka päivä ota.
Tsemppiä ja hyvää kesän jatkoa ;) Käydään luonnossa kuuntelemassa lintujen laulua, sen vielä kestää ;)), vai mitä?
aivan hirveitä.
paniikki iskee ja toinen paikka on
sairaala kun täytyy jonottaa vaikkapa
verikokeeseen
diapam resepti on mutta en ole hakenut
bentso paniikkikohtauksiin on joko klonatsepaami, taikka alpratsolaami. Itsellä oli myös paniikkikohtauksia, mutta loppuivat kun söin Rivatrillia (klonatsepaami) epilepsiaan. Nyt ollut pitkään ilman bentsoja.
Minulla nämä paniikkikohtaukset tulevat öisisin ja saan sen jälkeen heti kohtauksen, tai näin ainakin itse olen päätellyt..
Siltä ainakin tuntuu kun meinaan aina kohtausten aikana tukehtua.
Niin ja nämä paniikki/epikohtaukset tulee yleensä silloin kun mietin huoliani ennen nukahtamista =(
Mitä mieltä te olette? Tuleeko mulle eka paniikkikohtaus? Vai onko tämä ollut vain minun kuvitelmaa jo vuosien ajan?
Vastailkaa.. ei haittaa vaikka olisitte erimieltä!