Kysyin keväällä neuvoja maantievaelluksen suhteen (eli mitä en osaa ottaa itse huomioon). Nyt reissu on takana, ja tässä tiivistelmä:
Kävelin Helsingistä Varkauteen, aikaa meni reilut pari viikkoa. Yksin tuli jolkuteltua vähän reippaampaa tahtia, kaveri olisi rauhoittanut tahtia. Mutta näin olo oli vapaampi. Päivämatkaa oli ehkä 35 km.
Ongelmakohtia oli kengät ja osittain reittivalinta. Yhdelle kohtaa tuli liikaa isolla tiellä kulkemista ja rekkojen väistelyä. Paras reitti olisi ollut teiden 4 ja 6 sekä 5 ja 15 välissä kulkevia pikkuteitä kulkien, eikä yrittääkään myötäillä isoja teitä. Mutta pääosin tiet olivat tarkoitukseeni sopivia.
Lenkkarit olivat sinänsä sopiva jalkinevalinta maantielle, mutta jouduin vaihtamaan ne puolessa välissä toisiin. Tällöin pidin puolen viikon tauon sukujuhlan ja myös jalan parantelun suhteen. Matkustin bussilla samaan kohtaan jatkamaan matkaa tauon jälkeen.
Jalassa ilmeisesti oli pikemminkin huonon kengän aiheuttama vamma (kipualue jalkapöydän päällä) kuin rasitusvamma, koska parani nopeasti ja vaiva ei uusinut toisilla kengillä. Rakkoja ennätti ensimmäisellä viikolla tulla, mutta teippauksella ja laastaroinnilla eivät vaivanneet. Keinokuituiset varvassukat alusta asti olisi ollut järkevä valinta. Päkiät aristivat kyllä, joten lepuuttelin niitä usein. Kenkien valintaan tulisi käyttää valtavasti aikaa ja vaivaa...
Koska olen pieni kokoinen, oli varustukseni mahdollisimman niukka. Pääosin se oli sopiva. Onnistuin pitämään makuupussin kuivana, vaikka olin ilman telttaa (avaruuslakanakangasta oli, ja siitä sai teltan kaltaisen katoksen) ja nukuin useimmat yöt taivasalla. Yhden yön olin Kouvolassa hotellissa, olin sen verran uupunut. Maastoöitä taisi tulla 8. 4 yötä olin tauolla. Viimeisen yön olin perheen mökillä, siitä tosin tuli 20 km ylimääräistä kiepausta.
Yöt olivat varsin viileät ja sää oli epävakaa ja kostea. Sinänsä kelit olivat kuitenkin aika optimaaliset. Inhoamiani ötököitä oli niukasti ja koleus vähensi nesteen tarvetta. Join vain vettä ja vichyä, osittain järvivettä. Urheilujuomia en kaivannut.
Keitintä minulla ei ollut, mutta ihan sain vatsani täyteen, eikä tylsä dieetti haitannut. Hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja sain todennäköisesti riittästi, suojaravinteiden kanssa on voinut olla heikompaa. Kaupoista ostin tuoreravintoa muutamaksi päiväksi, kun auki oleva sellainen kohdalle sattui. Dieetti ei ole voinut olla täysin mahdoton, koska sillä jaksoi edetä, enkä ole edes huippukuntoinen, pelkästään keskikuntoinen.
Ajankulun kanssa ei ollut ongelmia, en pitkästynyt. Alkumatkassa oli kirja, ja välillä luin. Yöllä nukuin vain muutaman tunnin, otin päivällä useita torkkuja. Eli liikuin, nukuin ja söin melkein kaikkina vuorokaudenaikoina. Kaikkein hämärimmät yön tunnit pyrin nukkumaan. Varsinaisesti pimeää ei vielä ollutkaan.
Sinänsä olen kokeiluuni tyytyväinen. Jonkinlainen onnistumisen merkki on se, että pääsin perille ja ehjänä. Aikanaan inhosin inttiä, en ollut sen enempää huippukuntoinen kuin käytännöllinenkään, mutta jotenkin tämä matka kultasi muinaisia inttimuistoja.
Kävelin Helsingistä Varkauteen, aikaa meni reilut pari viikkoa. Yksin tuli jolkuteltua vähän reippaampaa tahtia, kaveri olisi rauhoittanut tahtia. Mutta näin olo oli vapaampi. Päivämatkaa oli ehkä 35 km.
Ongelmakohtia oli kengät ja osittain reittivalinta. Yhdelle kohtaa tuli liikaa isolla tiellä kulkemista ja rekkojen väistelyä. Paras reitti olisi ollut teiden 4 ja 6 sekä 5 ja 15 välissä kulkevia pikkuteitä kulkien, eikä yrittääkään myötäillä isoja teitä. Mutta pääosin tiet olivat tarkoitukseeni sopivia.
Lenkkarit olivat sinänsä sopiva jalkinevalinta maantielle, mutta jouduin vaihtamaan ne puolessa välissä toisiin. Tällöin pidin puolen viikon tauon sukujuhlan ja myös jalan parantelun suhteen. Matkustin bussilla samaan kohtaan jatkamaan matkaa tauon jälkeen.
Jalassa ilmeisesti oli pikemminkin huonon kengän aiheuttama vamma (kipualue jalkapöydän päällä) kuin rasitusvamma, koska parani nopeasti ja vaiva ei uusinut toisilla kengillä. Rakkoja ennätti ensimmäisellä viikolla tulla, mutta teippauksella ja laastaroinnilla eivät vaivanneet. Keinokuituiset varvassukat alusta asti olisi ollut järkevä valinta. Päkiät aristivat kyllä, joten lepuuttelin niitä usein. Kenkien valintaan tulisi käyttää valtavasti aikaa ja vaivaa...
Koska olen pieni kokoinen, oli varustukseni mahdollisimman niukka. Pääosin se oli sopiva. Onnistuin pitämään makuupussin kuivana, vaikka olin ilman telttaa (avaruuslakanakangasta oli, ja siitä sai teltan kaltaisen katoksen) ja nukuin useimmat yöt taivasalla. Yhden yön olin Kouvolassa hotellissa, olin sen verran uupunut. Maastoöitä taisi tulla 8. 4 yötä olin tauolla. Viimeisen yön olin perheen mökillä, siitä tosin tuli 20 km ylimääräistä kiepausta.
Yöt olivat varsin viileät ja sää oli epävakaa ja kostea. Sinänsä kelit olivat kuitenkin aika optimaaliset. Inhoamiani ötököitä oli niukasti ja koleus vähensi nesteen tarvetta. Join vain vettä ja vichyä, osittain järvivettä. Urheilujuomia en kaivannut.
Keitintä minulla ei ollut, mutta ihan sain vatsani täyteen, eikä tylsä dieetti haitannut. Hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja sain todennäköisesti riittästi, suojaravinteiden kanssa on voinut olla heikompaa. Kaupoista ostin tuoreravintoa muutamaksi päiväksi, kun auki oleva sellainen kohdalle sattui. Dieetti ei ole voinut olla täysin mahdoton, koska sillä jaksoi edetä, enkä ole edes huippukuntoinen, pelkästään keskikuntoinen.
Ajankulun kanssa ei ollut ongelmia, en pitkästynyt. Alkumatkassa oli kirja, ja välillä luin. Yöllä nukuin vain muutaman tunnin, otin päivällä useita torkkuja. Eli liikuin, nukuin ja söin melkein kaikkina vuorokaudenaikoina. Kaikkein hämärimmät yön tunnit pyrin nukkumaan. Varsinaisesti pimeää ei vielä ollutkaan.
Sinänsä olen kokeiluuni tyytyväinen. Jonkinlainen onnistumisen merkki on se, että pääsin perille ja ehjänä. Aikanaan inhosin inttiä, en ollut sen enempää huippukuntoinen kuin käytännöllinenkään, mutta jotenkin tämä matka kultasi muinaisia inttimuistoja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
metsässä tai tuntureilla alkaisi muistuttaa jo oikeaa vaellusta.
Kannoitko varusteesi vai käytitkö jonkinlaista kärryä ns. vaellusahkion tapaan?
Reppu mahdollisimman vähillä tavaroilla. Olen hentorakenteinen, joten kärry olisi ollut järkevämpi. Tosin repun kanssa pääsee paremmin metsään ym. Minulla repun optimaalinen paino ylittyi aina ruoka- ja vesitäydennyksen jälkeen.
Ensi vuonna lomaa on niukasti työpaikan vaihdon vuoksi, mutta haaveilen kävelystä saariston suuntaan, nyt kun jo vähän kokemusta on. Aion katsella vedettäviä kärryjä tai rakennuttaa sopivat. Samoin kenkien valintaan pitää panostaa. Ehkä käyn näyttämässä jalkateriäni jollekin urheilulääkärille tai vastaavalle ennen kenkien ostoa. Muuten Suomessa kesällä pärjää maalaisjärjellä ja pienellä suunnittelulla.
Mistähän sais ostettua tällaiseen vaellukseen soveltuvia kärryjä?