Mistähän johtuu, että saan joistakin ihmisistä voimakkaita tuntemuksia ensikohtaamisella, vaikken tiedä ja tunne heitä ollenkaan? Heti tuntuu, etten halua olla missään tekemisissä ko. ihmisen kanssa ja jotenkin kavahdan ko. ihmistä, ja niskakarvat pörhistyy, tunnen pelkoa ja vastenmielisyyttä.
Tällaisen ihmisen läheisyys vie kaikki voimat ja koen itseni uhatuksi, vaikka toinen olisi ihan normaali ja käyttäytyisi normaalisti...
Joskus taas joku ihminen vetää puoleensa ja saa rentoutumaan pelkällä olemuksellaan..
Asiakaspalvelutyössä ollessani tapaan paljon uusia ihmisiä, ja joskus tämä tuntemuksien vyöry uuvuttaa...
Osaisiko joku selittää, ja miten saisin itseni koulutettua pois näin voimakkaista tuntemuksista?
Tällaisen ihmisen läheisyys vie kaikki voimat ja koen itseni uhatuksi, vaikka toinen olisi ihan normaali ja käyttäytyisi normaalisti...
Joskus taas joku ihminen vetää puoleensa ja saa rentoutumaan pelkällä olemuksellaan..
Asiakaspalvelutyössä ollessani tapaan paljon uusia ihmisiä, ja joskus tämä tuntemuksien vyöry uuvuttaa...
Osaisiko joku selittää, ja miten saisin itseni koulutettua pois näin voimakkaista tuntemuksista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minäkin olen ihmetellyt,kun joku ihminen tuntuu heti omalta ja jotain toista ei kestä lähellään ollenkaan,tähän riittää pikku hetki kun vaistot heräävät.Onko näin,että jos joku tuntuu läheiseltä heti hän tulee kuulumaan minun elämääni.
Uuden ja tuntemattoman ihmisen kohtaaminen aiheuttaa joskus ,ei aina, tietynlaisia tuntemuksia. Joskus sanon itselleni mielessäni, etten pidä jostain ihmisestä. Tällainen vaikutelma syntyy jo muutamassa sekunnissa ihmisen näkemisestä.
Olen hiljattain kohdannut ihmisen joka tuntui ensi hetkestä omalta.Kaikki meni nappiin,meillä oli todella hauskaa.Tuntui kuin olisin ollut hänen kanssaan 100 vuotta hän tunsi samoin,mitä tästä pitäisi päätellä.Olisiko elämäni mies.
tätä on liikkeellä. Minulle tämä on tuttu ilmiö. Varsinkin ihan nuorena olin joskus helisemässä, kun en kertakaikkiaan voinut sietää erästä ihmistä, vaikkei hän ollut koskaan käyttäytynyt huonosti tai sanonut yhtään poikkipuolista sanaa.
Toinen seikka on se, että suurissa ihmismassoissa kulkiessaan on kotiin tultuaan ihan naatti. Tuttua? Toiset ihmiset nyhtävät sinulta voimaa, suorastaan ryöstävät sitä, mutta toisilta ihmisiltä sinä itse saat voimaa ja tavattuanne olet kuin peipponen. Se toinen konttailee kotiinsa.
Kolmas juttu on vaikein? Miten tämän sinulle selittäisin? Kaiken a ja o on itsensä suojaus aina heti aamulla, kun silmäsi avaat ja illalla, ennen kuin silmäsi suljet. Nyt kysyt, että miten voit itsesi suojata. Olen tätä asiaa kysynyt viisaammilta ja saanut puolipyöreitä vastauksia. Nimittäin jokaisen ihmisen suojaus muokkautuu elämän kulkiessa eteenpäin. Näin olen ymmärtänyt. Mitään taikasanaa en voi antaa enkä saisikaan antaa. Meneekö mutkikkaaksi?
En sekuntiakaan esitä salaperäistä, mutta jos koet tilanteesi hankalana, niin perehdy kirjallisuuteen. Nyt sanot, että kirjoja on vaikka miten. Niin onkin, myönnän. Olemme aika suuressa kirjasuossa ja ohjeiden suullisia antajia on solkenaan.
Jos nyt jotain voisin sanoa, niin vaikkapa sen, että vetoa oman korkeimman henkisen auktoriteettisi nimeen ja pyydä Häneltä suojelua tyyliin "minun ylitseni ei mene mikään eikä kukaan muu kuin....." ja lopuksi amen tai joku muu
henkinen lopetus. Älä odota tämän ohjeen auttavan hetkessä. Tee näin niin kauan kuin elät kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Toivon tämän toimivan, nyt ja aina.
Ja please, jos joku vetää kilon herneitä nenään näistä ohjeista, niin relax vaan, hengitä syvään ja seuraava sivu, kiitos! Tässä on kyseessä niin erikoinen alue, että opastus pitäisi aina antaa henkilökohtaisesti. Sinulle Jemppaliina: Mieti asiaa ja kuuntele sydäntäsi. Ohjeet saattavat tulla yllättävältä taholta. Jos jotain toivoo vilpittömästi, niin joskus toiveet toteutuvat vilpittömyyden voimin. Toivon sinulle oivallusta ja löytämisen iloa:)