On mielenkiintoista seurata tälläkin palstalla käytyjä inttämisiä. Jos näitä ei olisi niin koko palstan henki kävisi kuivaksi ja hengettömäksi lueskella.
Tietenkin oikeassa elämässäkin intämme ja haluamme sanoa viimeisen sanan aina itse. Mutta koska olisi se oikea aika jättää viimeinen sana sanomatta vaikka mieltä kirveltäisikin kun huomaa tulleeksi niinkuin "lyödyksi".
Onkohan se oikein, niinkuin eräs tuttava sanoi :"Minä ainakaan en anna periksi tuumaakaan, vaikka tiedänkin olevani väärässä".
Mutta jos tiedämme olevamme oikeassa jossain asiassa, niin koska tosiaankin olisi syytä jättää se viimeinen sana sanomatta ja niellä oma katkeruutensa jäädessään tappiolle?
KOSKA????
Tietenkin oikeassa elämässäkin intämme ja haluamme sanoa viimeisen sanan aina itse. Mutta koska olisi se oikea aika jättää viimeinen sana sanomatta vaikka mieltä kirveltäisikin kun huomaa tulleeksi niinkuin "lyödyksi".
Onkohan se oikein, niinkuin eräs tuttava sanoi :"Minä ainakaan en anna periksi tuumaakaan, vaikka tiedänkin olevani väärässä".
Mutta jos tiedämme olevamme oikeassa jossain asiassa, niin koska tosiaankin olisi syytä jättää se viimeinen sana sanomatta ja niellä oma katkeruutensa jäädessään tappiolle?
KOSKA????
Vastaukset 31
Vanhimmat
olet aivan oikeassa,ei kannata turha inttäminen,vaikka oikeassa ilisikin,kiitos että aloitit järkevän keskustelun.
Kuolisit, jos ei kdp;ta olisi jolle inttää ainakin kymmenessä viestissä päivittäin.
Sinulla ei taida olla todellakaan ketään, jolle purkaa pahaa oloaan ?
Hilja Valtonen:"Nuoren opettajattaren varaventtiili" kirjoitti aikanaan mukavasti.
Hän oli aivan viime aikoinaankin erittäin pirteä kirjoittaen minulle omakätisesti mainion kirjoituksen sitä häneltä pytäessäni.
Olisipa tällä palstalla sellaisia valonpilkkuja ?
on vaan tämä yksi ainoa kirja :-), jota silloin tällöin siteeraan (R. Mäkelän "Naamiona terve mieli") niin siitä löytyi taas sopiva kohta,
viittasithan Hilja Valtoseen.
"Hänellä on kyllä ihanteensa eli auktoriteettinsa, joihin hän samaistuu ehkä hyvinkin voimakkaasti.
Hänen valitsemansa auktoriteetit eivät kuitenkaan pääse sitomaan häntä, vaan hän hyödyntää niitä halunsa mukaan.
Ihanteina voi olla menneisyyden suurhahmoja, joihin hän usein viittaa valikoivasti ja joiden hengenheimolaiseksi ja seuraajaksi hän ehkä julistautuu.
Näin hän vetää heidät omaan auktoriteettinsa takeeksi mutta saa olla itse heistä riippumaton. Hänhän voi tulkita heidän sanojaan ja tekojaan mielivaltaisesti pannen heidät palvelemaan omia tarkoituksiaan.
Hekin ovat hänelle vaan väline. He eivät voi vaikuttaa häneen, eikä kukaan voi varsinaisesti kontrolloida hänen ja heidän suhdettaan, sillä he ovat vain "kuolleiden runoilijoiden seura". ---"
Olisi paljon enemmän toden tuntua kun olisit viitannut vaikkapa naapurin Jussiin.
Pitäydy vain naapurin Jussiin. Tiedä vaikka kuinka ihanan miehen hänessä saisit ?
Kerroit olleesi naimisissa kaltaiseni kanssa.
Kenties saatat edelleen nähdä minussa EXäsi ?
Muuten en ymmärrä Sinua. Saata olla fiksu Nainen - teillä on tapana rakastua renttuihin ?
Olisinkohan minä sopivan renttuinen renttu ?
Olisikohan minulla sittenkin mahdollisuuksia ?
Yök!
(= psykopaatin )erottamiskeino ei-sellaisesta ihmisestä on seuraava:
Psykopaatti ei ole se, joka näyttää hullulta, vaan se on se, joka saa toisen ihmisen näyttämään hullulta.
Luulisin, että kirjoitukset kertovat kirjoittajastaan hyvinkin paljon.
Olen pitänyt tuota persoonallisuushäiriökandidaattiasi ( komean pitkä sana )liian paljon muita ihmisiä huomioonottavana ja rohkeana esittämään omia näkökantojaan riippumatta siitä, saako niillä muitten ihailua tai ei.
Kamalaa, saitko herneen nenuusi ?
"Pitääkö lähteä syyhymättä saunaan ?"
Selkäsi kyllä pesisin.
Arviointisi osui omastakin mielestäni hyvin paikalleen. Sanoin itse aikanaan; "Narri ei ole se joka narraa, vaan joka antaa itseään narrata."
En ole edes kiistänyt omaa "sairauttani" ja saatan olla jopa ylpeä siitä.
Se antaa voimaa ja yllättävää, se antaa voimaa myös myötäelämiseen.
Millainen on ihminen, joka kirjoitti parissa virkkeessä enemmän kuin tällä palstalla on sanottu pitkään aikaan ? ?
Afrikkalaiseen kulttuuriin perehtyminen on hämmästyttänyt viime aikoina. Eurooppalaiset ovat vieneet sinne "ylivertaisena" pitämäänsä uskontoa
ja kulttuuriaan. Heidän viisaitten on ollutpakko paeta maaseudulle syrjäseuduille saadakseen pitää oman kulttuurinsa. Huomaan, että minulla on paljon opittavaa afrikkalaisten kulttuureista.
Toivon hyvänystäväni omaavan kärsivällisyyttä kun yritän oppia edes hiukan minäkin ?
sinun saavan minua tuntemaan itseäni hulluksi, enkä muutenkaan ollut tunnistanut sinua psykopaatiksi.
Kuten MdK:lla, minullakin on ollut mies, jota pidän persoonallisuushäiriöisenä hänen teoistaan johtuen.
Aika pian naimisiin mentyämme jouduin tilaan, jossa olin kuin dementikko; en iltapäivällä muistanut enää aamupäivästä mitään ja olin erittäin unelias ja änkytin.
Ulos päin mieheni oli hurmaava centlemanni, eikä kukaan uskonut jos uskalsin hiukan vihjata siitä, että totuus suhteessamme oli aivan toisenlainen kuin mitä mieheni ihmisille uskotteli.
Ihmiset kauhistelivat avioeroaikeitani. Jotkut luulivat että mustasukkaisuus vaivasi minua, mutta asia ei ollut niin. Mieheni uhkasi tappaa minut jos eroaisin, mutta erosin kuitenkin saatuani hiukan ammattiapua.
Eron jälkeen en ole sanaakaan vaihtanut hänen kanssaan.
siinä se mitä sanottiin "fiksuudesta"?
Sinulla ja eräillä toisilla on taipumus sekaantua tähän "inttämiseen"! vaikkei asia millääntavalla itseä koskettaisikaan. Lisäksi puuttuu kyky tutustua asioihin. Edelliskerralla jokin aika siten olit todela käyttänyt aikaa asioitten tutkimiseeen, mutta luit kuin piru raamattua.
Ette halua muuttaa luomaanne käsitystä.
Esimerkkinä olen käyttäny keskustelua; "Tunturin tyttö" ja siinä sheriffinä tuolloin toimineen henkilön asiatonta "paljastusta" ja siitä johtunutta keskustelun saamaa käännettä.
Anua käytän tässä edelleen tyyppiesimerkkinä.
Se on parhaita esimerkkejä miten keskustelija luo mielikuvissaan nimimerkistä joko miellyttävän tai peräti inhottavan riippumatta siitä, mitä asianomainen kirjoittaa.
Minulla on lukuisia "!todisteita" näin käyneen oman persoonani kohdalla lukuisia kertoja.
Voitanko vai häviänkö jonkun keskustelun - ei todellakaan ole merkitystä.
Kun koen saaneeni hyvää tietoa - olen todella kiitollinen, vaikka alkuperäinen kantani olisi ollut väärä.
enää viittaa Tunturityttöön sen enempää kuin T o i v o mu k s e e n k a a n! Alat olla pateettinen, aivan kuin ekspertit kirjoittavat sinunlaisesta henkilöstä.
Itsekin vastasin "Tunturítyttö-"keskusteluun, ei sen takia että olisin ykskaks älynnyt kuka samaani on, senhän näki jo ennenkuin oli edes viestiä avannut. Olin lukenut viestin ilman sen suurempaa mielenkiintoa, olin valmistautunut lukemaan mitä tahansa. En usko että Anu olisi ollut joku poikkeus. Tai tyyppiesimerkki niinkuin sanot.
Vahinko todella, että olet niin itseriittoinen ja itserakas typpi. Jos älyäisit olla hieman vaatimattomampi niin voisit todella tuoda paljon tälle palstalle. Nyt vaan pilaat mahdollisuutesi olemalla turhan itseriittoisa.
Sinähän se mestari olet "arkistoja" tutkimaan ja sieltä kaivelemaan kuukausien ja kymmenien sivujen takaa asioita, joilla ei ole käytävän keskustelun kanssa mitään tekemistä. Tämä tunturisatu kun sattuu olemaan tänään käytävissä keskusteluissa hyvä malliesimerkki niin siihen siksi viittaan.
Ylpeyttä tuntisit itsekin kun juttujasi siteerattaisiin yhtä ahkerasti kuin Sinä minun.
Mietin, että Sinulla taitaa olla harmaata elämässäsi tai olet salaa Anun ja kumppaneitten kanssa ihastellut kirjoitteluani. En muuten voi ymmärtää, jonkunhan niitä sivustoja on auottava ?
Minulla ei yksikertaisesti ole aikaa siihen.
Molemmat kdp ja Ruuneperi viittaavat jatkuvasti vanhoihin. Molemmat täynnä itseään.
Luonteet liian identtiset!
Taitaa olla toinen toisen varjo!
Sinulla on hyvä nikki etten tahdo osata sitä aina edes oiken kirjoittaakkaan,melkein tahtoo tulla leena.mutta onneksi huomaan ennen kuin lähetän viestin.
Taas minua käytettiin esimerkkinä,mutta luin sen vain siksi että ängetään tähänkin,vaikka ei se liikuta.
Pidä sinä vain pintasi äläkä anna valheitten tulla pilaamaan keskustelujamme,olet hyvä kirjoittaja,älä aliarvioi itseäsi.
Tunturi-tytössä suutuin kun valehteli että korvat heilui,ja nyt huomaan sen vaikka minne kirjoitan hän sekaantuu asioihini.
Mutta olen päättänyt pysyä palstalla.
Hvää iltapäivän jatkoa sinulle.
Anu kerrohan:
1. Mitä olen yleensä ja erityisesti "Tunturityttö" asiassa valehdellut. Väität toistuvasti minun valehtelevn. Kerro ?
2. Miksi kirjoitukseni suututtivat kun nikki muuttui ?
Mitäänsanmatonta kehut - oletteko te mitäänsanomattomia kirjoittaessanne hyvinkin tiuhaan tahtiin ?
Mie harvemmin alan oikeessa elämässä nykyisin inttämään. Penskana kylläkin sisarusten kanssa.
Nykyisin mie vejän tahtooni pitemmälle vain mieheni kanssa, kun hän on niin tuttu ihminen, että jo naamanilmeestä ja äänenväristä tietää voipiko vielä mihin suuntaan jatkaa.
Niin, ja sitten töissä minulla on kyllä joskus leikkimielisiä inttäjäisiä miespuolisten työkavereiden kanssa.
Jankutus ja jurnutus negatiivisessa mielessä pilaa ilmapiirin.
Minun yhen naiskaverin mies on semmonen että viimenen sana pitää mennä hänen käsityksensä mukaan. Toiset saattaa jo puhua muusta aiheesta, kun hän vielä alottaa jankuttaa vanhaa. Sillon pitää luovia keskustelua jotenkin neutraalimmaksi.
Mie jätän toiselle sen viimesen sanan jos näyttää, että hän ihan oikeesti suuttuu, tai loukkaantuu. Tai sit jos lopputuloksen kannalta minulle ei itselle ole siitä isoa haittaa. Mut jos jonkun henki tai terveys on vaarassa, niin tilanne on hikisempi.
En mielelläni intä, mutta monesti haluan toisen perustelevan kantaansa. Näin tahdon itsekin tehdä.
Täällä netissä keskusteltaessa heitetään herjaa tahallisesti tai tahattomasti.
Tämän palstan huomasin jo tullessani olevan "vanhojen" palstalaistewn hyvää päivää kirvesvartta touhua - jos edes oli varsipuuta tai puukkoa, jolla veistää. He olivat ilmeisen tyytyväisiä tilanteeseen, koska minua "kädestä pitäen" neuvottiin kuinka ketkin tulee kohdella.
Hämmästelin asiaa. Uhottiin " jos noin kirjoitat niin..."
Ensimmäiset aloittamani keskustelut vetivät moninverroin mukaan uusiakin keskustelijoita.
Ehken siitä antipatiat, koska kirjoituksissani ei ole sellaista, joka antaisi siihen aihetta.
Jos joku löytää minun moittineen jotain henkilöä asiattomasti lähetän ruusupuskan anteeksipyyntönä.
Siitä vaan tutkiman vanhaa - ruusut saa hakea haluamastaan kukkakaupasta ilmoittaessaan kaupan puh.no:n ja saajan tunnuksen.
Inttämättä paras on - Kai de Puu !
Oletko todella noin älytön älykääpiö, rakas kaidepuumme???
Tuliskohan Sinulta jotain todellista faktaa. Saat valita vielä ruusujen värinkin.
Älykääpiöksi nimittelet. Olisikohan Sinulla jotain näyttöä ja jos vaikka olisikin niin Sinä et sivistyneenä ihmisenä olisi edellistä viestiäsikään lähettänyt.
Mielelläni otan vastaan haasteen mitataksemme kumpi on älykääpiö - vai olemmeko kenties molemmat. Valitse aseet ja areena.Viestisi minulle eivät anna kummoisia toiveita uskoa älyllisiin lahjoihin - valitettavasti !
räkineen, päivineen.
Kerroit aikoinaan olevasi lukenutr peräti akateemisesti koulutettu, ellen väärin muista.
Olen todella hämmästytnyt tällä palstalla "keskustelevien" ikääntyneitten ihmisten sivistymättömyydestä.
Joku vielä kehtaa vaatia nuorisolta kunnioitusta teitä kohtaan.
Ehken nuorten nykyinen toilailu onkin teidän kasvatukseen tulosta ?
Syö vaan omasta purtilostasi mitä siinä sitten lieneekään ?
toisia lukemaan viestit tarkemmin - ja ymmärtämään.
Mitäs jos minäkin kehoitan sinua lukemaan ja ymmärtämmän luetun.
En koskaan ole maininnut mitään koulutuksestani,
en akateemisesta tai mistään muusta.
Minulla ei ole mitään purtilosta syömistä vastaan, kunhan siinä vaan jotakin syömistä on, niin vaatimaton olen.
En ole leuhkinut oppineisuudellani niinkuin sinä olet tehnyt.
En ole myöskään valittanut nuorison käyttäytymisestä itseäni kohtaan.
Siis mikä olikaan ongelmasi?
myös jätän turhat ja joskus vähemmätkin turhat inttämiset toisten hoidettaviksi.
Olen vähän aranlainen inttämään, johtuen siitä etten usko koskaan itseeni tarpeeksi että rohkenisin tosissani väitellä niin kauan kuin joskus ehkä pitäisi.
Ehkä nuorempana minäkin jaksoin "sanasodassa" pitää paremmin puoliani, mutta nyt tiedän jääväni aina toiseksi niin luovun vastaanpanemisesta aina vapaaehtoisesti. Omassa mielessäni kyllä jatkan, mutta sitä ei enää kukaan kuule.
Minulle on jokapäiväisen tuttua tuo esimerkki jonka toit esiin naiskaverisi tilanteesta. Olen jo kuukautta vaille 50 vuotta tottunut kuulemaan samantyyppistä oikeassa olemista. Siksipä olenkin todennut, miksipä suotta päätäni seinään hakkaan.
Oma on ongelmasi. Kirjoittamasi ymmärtäminen ei olisi Sinulle lainkaan paha oppimiskeino.
Sinähän sivustoja plaraat ja otat sieltä spivia pätkiä. "Arkkivaari" tutkii vain lisää !
En ymmärrä leuhkineeni - mutta kun teillä on erinomaiset tiedot niin jotain olen kertonut kun jatkuvasti väitetään etten kerro.
Kun kerron niin väitetään kertomaani valeeksi - tai niinkuin Sinä leuhkimiseksi - en ymmärrä ?
Minä en tiettävästi ole osallistunut väittelyihin, joissa en tullut aloittajana tai ovat muuten koskeneet itseäni. Toisten väilisiin kinoihin en ole Sinun laillasi puuttunut palstalla - enhän ?
kirjansivuja "plaraa"? Joku sihteerinä toimiva sivupersoona, vai?
Olet todellinen arkkivaari, Sinulle riittää vain yksi psykiatrinen kirja ja siitä yksi tai kaksi sivua, joita toistat yhtä nikkiä mollataksesi.
Kun olen tunnustautunut "narsistiseksi persoonallisuudeksi" niin sekään ei riitä.
Tuhkassako edessäsi pitäisi rypeä ?
kuinka hyvin Mäkelän kuvaukset narsistisesta luonnehäiriöstä sopivat sinuun, aivan kuin olisit ollut tyyppiesimerkkinä Mäkelän kirjassa.
eräs "vitsi" kertoo naisten ja miesten erosta tässä VIIMEINEN SANA-riidasta.
Mikäli muistan sen oikein niin se meni jotenkin näin:
"Naisen pitää aina sanoa viimeinen sana. Jos mies tämän jälkeen jatkaa - se on uuden riidan alku".
Niinpä niin - taitaakin olla miehen kirjoittama tämä.
Mutta siitä viimeisestä sanasta.
Nuorena sitä on innokas myös väittelyssä. Periksi antaminen on vaikeaa vaikka tajuaisikin olevansa "väärässä". Tuon väärän laitoin lainausmerkkien sisään siksi, että yleensä kiistellään mielipideasioista ja niissä ei aina ole olemassakaan oikeaa tai väärää, on vain erilaisia näkemyksiä ja kokemusten tuomaa tietoa.
Niinpä kun nuoruudesta on onnellisesti päässyt aikuiseksi - niin tuo oikea ja väärä useinkin menettää merkityksenä, haluaa ehkä keskustella (ei kiistellä) ja vaihtaa mielipiteitä. Usein sanotaan, että asenteiden muuttaminen on vanhemmalla iällä vaikeaa - ehkä on joskus, mutta omakohtaisesti itse olen viimeisen viiden vuoden aikana muuttanut mielipidettä monesta elämiseen liittyvässä perusasiassa.
Todellakin. Kun jotain esitetään, myös perustellaan kanta; miksi minusta asia näyttää ja on näin. Kun toinen kertoo oman kantansa perustellen, ei ole mitään syytä etteikö voi asiaan löytyä ratkaisua.
Itselleni se viimeinen sana ei ole lainkaan itsetarkoitus. Monelta inttämiseltä säästyisi kun
esim. Ruuneperi esittäessään taannoin ja toistaessaan tänään jonkun väitteen, esittäisi jotain tietoa väitteensä tueksi.
Tunturityttö-juttu on sikäli mielenkiintoinen, että siihen on liittynyt niin runsaasti perustelemattomia väitteitä minusta.
Huomaa, otan tämän vain siksi, että näitä on kovin paljon eikä "tivauksista" huolimatta tule väitteen tueksi faktoja.
Anu puolestaan on loukkaantunut siitä, että olen sanonut loukkaavasti toistuvasti hänen sairaudestaan. Itse en löydä ainuttakaan keskustelupuheenvuoroani jossa olisin näin tehnyt. Hänkään ei sitä osoita ?
Totuuden haluan tietää, jotta voin pyytää anteeksi. Sen todella teen kun osoitetaan vääryyteni ?