Loppukeväästä uuvuin täysin, sain burn-outin työtaakan vuoksi. Koko kevään olin masentunut, iktuinen, väsynyt. Oli pakko jättää koko työ kun alkoi aamulla saamaan ahdistus ja paniikkikohtauksia kun sinne piti mennä. Tilanne oli aika huono, tuskainen olo päällä koko ajan.
Tietenkin kävin lääkärissä, koska minulla oli kovia fyysisiä oireita myös (oksetus, ei pystynyt syömään jne.) Lääkäri kirjoitti samantien rauhoittavia ja mielialalääkettä. Ajattelin, että vai niin näitäkö tässä on nyt alettava sitten syömään.
Ahdistunut ja paniikinomainen olo jatkui, päivät meni niin ja näin, usein masennusta itkiessä, olin niin väsynyt etten jaksanut sängystä nousta. Rauhottavaa otin ehkä kolme kertaa. Mielialalääkettä en aloittanut. Joku siinä pisti vastaan.
Nyt on mennyt kohta pari kuukautta tuosta. Olo on parantunut pikkuhiljaa. Vieläkin on ahdistavia päiviä ja masentaa, mutta jaksan jo nousta sängystä, lähteä ihmistenilmoille ja suunnitella tulevaisuutta pikkuhiljaa.
Tiedostan että minulla tuli työuuupumus (5 vuotta yksityisyrittäjänä ilman lomia) mutta nyt näyttää siltä että jos olisin siihen pahimpaan tuskaan alkanut popsimaan mielialalääkettä niin se olisi ollut täysin turhaa, koska olen ilman niitäkin alkanut pikkuhiljaa palaamaan "elävien kirjoihin".
Parasta lääkettä minulle on olla rakkaan puolisoni kanssa, jolle voi tarvittaessa itkeä pahaa mieltä (helpottaa kummasti)ja keskustella yhdessä, sekä mennä metsään ja merenrannalle istumaan ilman kiirettä ja sulkea silmät, kuunnella luonnon ääniä.
Rannalta tullessa on kuin toinen ihminen ja virkeämpi vielä seuraavana päivänäkin ja siellä voi joskus olla vaikka koko päivän kun ottaa eväitä matkaan.
Pointtini on vain se, että älkää alkakako heti syömään lääkärin määräämiä masennuslääkkeitä, vaan antakaa mielen toipua luonnollisesti vaikka kuinka olisi alkuun ankean tuntoista, parempi kun käy tunteitaan läpi se kyllä parantaa pikkuhiljaa.
Nyt ihan kauhistuttaa, että olisin alkanut niitä "pommeja" syömän ja kenties jäänyt koukkuun niihin aivan turhaan, olen varma että pitkään syötynä ne vaikuttavat pysyvästi aivoihin ja psyykeen, eikä aina hyvällä tavalla.
Parempi vain maata sängyssä ja nukkua väsymystä ja pahinta tuskaa itkeä ja valittaa pois, ja siitä alkaa paraneminen.
Tietenkin kävin lääkärissä, koska minulla oli kovia fyysisiä oireita myös (oksetus, ei pystynyt syömään jne.) Lääkäri kirjoitti samantien rauhoittavia ja mielialalääkettä. Ajattelin, että vai niin näitäkö tässä on nyt alettava sitten syömään.
Ahdistunut ja paniikinomainen olo jatkui, päivät meni niin ja näin, usein masennusta itkiessä, olin niin väsynyt etten jaksanut sängystä nousta. Rauhottavaa otin ehkä kolme kertaa. Mielialalääkettä en aloittanut. Joku siinä pisti vastaan.
Nyt on mennyt kohta pari kuukautta tuosta. Olo on parantunut pikkuhiljaa. Vieläkin on ahdistavia päiviä ja masentaa, mutta jaksan jo nousta sängystä, lähteä ihmistenilmoille ja suunnitella tulevaisuutta pikkuhiljaa.
Tiedostan että minulla tuli työuuupumus (5 vuotta yksityisyrittäjänä ilman lomia) mutta nyt näyttää siltä että jos olisin siihen pahimpaan tuskaan alkanut popsimaan mielialalääkettä niin se olisi ollut täysin turhaa, koska olen ilman niitäkin alkanut pikkuhiljaa palaamaan "elävien kirjoihin".
Parasta lääkettä minulle on olla rakkaan puolisoni kanssa, jolle voi tarvittaessa itkeä pahaa mieltä (helpottaa kummasti)ja keskustella yhdessä, sekä mennä metsään ja merenrannalle istumaan ilman kiirettä ja sulkea silmät, kuunnella luonnon ääniä.
Rannalta tullessa on kuin toinen ihminen ja virkeämpi vielä seuraavana päivänäkin ja siellä voi joskus olla vaikka koko päivän kun ottaa eväitä matkaan.
Pointtini on vain se, että älkää alkakako heti syömään lääkärin määräämiä masennuslääkkeitä, vaan antakaa mielen toipua luonnollisesti vaikka kuinka olisi alkuun ankean tuntoista, parempi kun käy tunteitaan läpi se kyllä parantaa pikkuhiljaa.
Nyt ihan kauhistuttaa, että olisin alkanut niitä "pommeja" syömän ja kenties jäänyt koukkuun niihin aivan turhaan, olen varma että pitkään syötynä ne vaikuttavat pysyvästi aivoihin ja psyykeen, eikä aina hyvällä tavalla.
Parempi vain maata sängyssä ja nukkua väsymystä ja pahinta tuskaa itkeä ja valittaa pois, ja siitä alkaa paraneminen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
-
Nimimerkki "kerron" kirjoitti:
"Älkää syökö lääkkeitä
... Pointtini on vain se, että älkää alkakako heti syömään lääkärin määräämiä masennuslääkkeitä...
... Nyt ihan kauhistuttaa, että olisin alkanut niitä "pommeja" syömän ja kenties jäänyt koukkuun niihin aivan turhaan, olen varma että pitkään syötynä ne vaikuttavat pysyvästi aivoihin ja psyykeen, eikä aina hyvällä tavalla..."
Millähän koulutuksella ja tietämyksellä sinä pelottelet ihmisiä mm. väittämällä mielialalääkkeitä "pommeiksi"?
Oletko lääketieteen ammattilainen? Tunnetko farmakologiaa tai psykiatriaa niin hyvin, että uskallat kertoa "totuuksia" lääkkeistä joita et edes ole koskaan käyttänyt?
Edesvastuutonta pelottelua tuollainen!
En ole asiantuntija. Tarkoitukseni oli vain oman kokemukseni kautta herättää ajatuksia, että välttämättä ei aivan ensimmäiseksi masentuneeseen/ahdistuneeseen oloon kannata alkaa syömään psyykelääkkeitä, koska olo voi muutenkin alkaa pikkuhiljaa paranemaan, kannattaa ensin katsoa tuleeko mitenkään toimeen ilman noita lääkkeitä, koska tuttavapiirissä on melko huonoja kokemuksia noista lääkkeistä (kun niitä alkaa syömään menee vain pää sekaisin ja niistä ei pääse eroon).
-
Nimimerkki "kerron" kirjoitti lisää:
"En ole asiantuntija."
Se on ilmeistä. Kuitenkin olet niin itsevarma, että uskallat neuvoa muita "Älkää syökö lääkkeitä"?
"... Tarkoitukseni oli vain oman kokemukseni kautta herättää ajatuksia, että välttämättä ei aivan ensimmäiseksi masentuneeseen/ahdistuneeseen oloon kannata alkaa syömään psyykelääkkeitä, koska olo voi muutenkin alkaa pikkuhiljaa paranemaan, kannattaa ensin katsoa tuleeko mitenkään toimeen ilman noita lääkkeitä, koska tuttavapiirissä on melko huonoja kokemuksia noista lääkkeistä (kun niitä alkaa syömään menee vain pää sekaisin ja niistä ei pääse eroon)."
Mikään "tuttavapiirin huono kokemus" ei tee sinusta sellaista asiantuntijaa, että sinulla olisi kanttia tai oikeutta pelotella muita ja julistaa "Älkää syökö lääkkeitä".
Tuollainen on edesvastuutonta pelottelua ja puoskarointia.
"Tuollainen on edesvastuutonta pelottelua ja puoskarointia"
Kyllä esim. työuupumuksesta ainoastaan kärsivällä viedään loppukin itsetunto, kun lääkärillä / psykolokilla ei ole taitoa keskustella asiast, jota itsekin aikanaan odotin, kun mielenterveyskeskukseen menin. Mutta ei saanut kuin reseptin kääteen. Sitten kun läääkkeitä alkoi syödä, menin täysin jumiin ja loppukin tahto katosi ja sanoi itselleen "mä oon vissiin sitten niin ja niin sairas, kun mulle ei osattu antaa, haluttu antaa muuta apua kuin lääkkeitä. Siinä kului sitten 17 vuotta lääkityksessä. vähemmällä olisi mielestäni päässyt kuntoutuksella ja keskustelulla?
Sitten kun oli sairaalassa, olisi lääkkeitä vain lisätty ja lisätty, vaikka oli neljää ennestään.
Silloin alkoi onneksimKELLOT päässäni soimaan, että tuo ei kyllä ole oikein. Ja sanoin että en suostu syömään päällekkäisiä lääkkeitä. Ensin täytyy vanhat purkaa ja sitten kokeillaan uutta.
Lähdin sairaalasata kahden lääkkeen reseptin saattamana.
Kaksivuotta sitten lopetin läääkityksen itse. Kävin vielä hoitavalla lääkärilläni, joka löi reseptin kouraan ja sano että sinun on syötävä näitä. Kaksi kertaa sen jälkeen vielä sama. Jokakerta sanoin, että en tunne tarvitsevani enää lääkkeitä, enkä syö näitä. Sain vihaisia katseita. TYRMISTYTTÄVÄÄ?
Nyt on mennyt 25kk ilman lääkkeitä ja elämä on x-triimissä! Olen täysin toimintakykyinen, sosiaalinen ja eloisa. Lepään tarvittavan määrän, eikä ole mitään paineita.
Tässä kellastuneelle kysymys>
KUKA ON EDESVASTUUTON?
Eihän sellaista tekstiä voi kirjoittaakkaan, joka olisi kaikin puolin täydellistä ja ammattimaista. Hienoa että kirjoitit omista kokemuksistasi! Ja toivon muidenkin tekevän niin, sillä jokainen lukija voi itse tehdä päätelmänsä mahdollisista vaihtoehdoista, kun saa luettavaa muiden erilaisista tarinoista.
Ehkä lääkkeittä selviää, jos kerran elämässään masentuu. Krooniset sairaudet, kaksisuuntainen mielialahäiriö, skitsofrenia ym. ovat eri asia. Itse otan selvää, millaisia lääkkeitä syön (millainen molekyylirakenne, mihin välittäjäaineisiin/reseptoreihin vaikuttavat)siinä määrin, kuin niiden vaikutusmekanismeja tunnetaan.
Mielestäni se, että syö lääkkeitä psykoosin estoon, ei ole sen kummempaa kuin estää lääkityksellä migreeni-, epilepsia- ja muita sairauskohtauksia. Psyykkisiä sairauksia tuntuu ympäröivän mystisyyden aura maallikoiden keskuudessa. Minä sanon: aivokemian epätasapainoa, ei mitään demoneita päässä.
Masennuslääkkeisiin ei tule riippuvaisuutta on lääkärini minulle kertonut, eikä ole tullut. Oikein mielelläni olen syönyt masennuslääkkeitä. Niitä saan kiittää, että lopulta pystyni taas nukkumaan. Tunteita minulla ei juuri ole, mutta syy ei ole masennuksen, vaan pitkällisen traumaattisen elämäni ja masennuksen. Tunteisiini ei masennuslääkkeillä ole ollut mitään vaikutusta. Lääkkeet lyhentävät masennuksen kestoa ja auttavat kestämään myös terapian, jota ilman, en tiedä, voiko masennus todella parantua, ainakaan pitkäaikainen toistuva masennus.
Rohkaisen kaikkia masentuneita uskaltamaan syömään lääkkeensä tottelevaisesti lääkärin ohjeen mukaan. Eri ihmisille tulee erilaisia sivuvaikutuksia ja ne tulevat eri voimakkuudella. Siitä, miten jokin masennuslääke on minuun vaikuttanut, ei voi ennustaa, miten se vaikuttaa johonkin toiseen. Minut masennuslääke mitä todennäköisimmin pelasti psykoosista, niin huonossa kunnossa olin viime vuonna tähän aikaan.
Tottakait on eri asia jos on skitsofrenia, vakava toistuva masennus tai psykoosi. Silloin lääkkeet tietenkin kuuluu syödä kuin missä tahansa sairaudessa.
Tarkoitin nyt vain, että lievemmissä masennus/ahdistustapauksissa ei välttämättä edes tarvi aina sitä lääkehoitoa vaan se menee muutenkin ohitse jos se liittyy esim. johonkin hankalaan elämänvaiheeseen.
Mielestäni lääkärit määräävät mielialalääkkeitä kuin liukuhihnalta jokaiseen "ahdistukseen". Jos itkaiset ja valitat huonoa oloa niin jo on samantien resepti kourassa. Kummastuttaa sellainen. Ei ole ihme jos suomessakin masennuslääkkeitä syö niin moni, kun lääkärit sitä kevytmielisesti kirjoittaa lähes jokaiseen vaivaan. Ja ihmiset "kuuliaisesti" alkaa sitten niitä syömään kun lääkäri käski syödä.
Tuttavallani oli puoli vuotta selkä todella kipeänä josta aiheutui kärsimystä ja tietysti se vaikutti henkiseen jaksamiseen eli hänellä oli hermot kireällä. No, lääkäri oli ehdottanut ja kirjoittanut psyykelääkkeitä.
Toinen tuttavani, jo vanhus kertoi kärsivänsä yksinäisyydestä. Tähänkin oli hänelle kirjoitettu rauhoittavia ja mielialalääkettä.
Kolmannella tuttavallani oli vaikea taloudellinen tilanne ja hän sai rasituksesta sydäntuntemuksia jne. Hänelle määrättiin masennuslääkkeitä.
Eikö näitä siis määrätä ihan kaikkeen melkein ja liian leväperäisesti. Aivan kuin jokainen ja jokaiseen kolotukseen niitä tarvitsisi.
-
Nimimerkki "kerron" kirjoitti vielä lisää:
"... Tarkoitin nyt vain, että lievemmissä masennus/ahdistustapauksissa ei välttämättä edes tarvi aina sitä lääkehoitoa vaan se menee muutenkin ohitse jos se liittyy esim. johonkin hankalaan elämänvaiheeseen..."
Etpä sinä puhunut lievyydestä yhtään mitään vaan julistit "Älkää syökö lääkkeitä".
"... Mielestäni lääkärit määräävät mielialalääkkeitä kuin liukuhihnalta jokaiseen "ahdistukseen". Jos itkaiset ja valitat huonoa oloa niin jo on samantien resepti kourassa..."
Mistäs tiedät? Eipä ainakaan minulle ole tuollaista koskaan tapahtunut.
"... Kummastuttaa sellainen. Ei ole ihme jos suomessakin masennuslääkkeitä syö niin moni, kun lääkärit sitä kevytmielisesti kirjoittaa lähes jokaiseen vaivaan..."
Ei todentotta kirjoiteta "lähes jokaiseen vaivaan", ja muutenkin ihmiset tuntevat aivan kohtuuttomia ennakkoluuloja niin masennuslääkkeitä kuin niiden käyttäjiäkin kohtaan. Ennakkoluuloja ei pitäisi kenenkään lietsoa tuolla tavoin - etenkään jos ei omaa alan koulutusta vaan "asiantuntemus" perustuu vain "minäkin selvisin ilman" -tietämykseen.
"... Ja ihmiset "kuuliaisesti" alkaa sitten niitä syömään kun lääkäri käski syödä."
Lääkärihän ei "käske" mitään. Ja väitteesi siitä, että ihmiset muka liian herkästi ja hanakasti lääkkeitä söisivät on yksinkertaisesti hölynpölyä; lääkkeitä eivät (osaksi tuollaisen pelottelun takia?) uskalla syödä nekään jotka niistä voisivat suuresti hyötyä.
"... Tuttavallani oli puoli vuotta selkä todella kipeänä josta aiheutui kärsimystä ja tietysti se vaikutti henkiseen jaksamiseen eli hänellä oli hermot kireällä. No, lääkäri oli ehdottanut ja kirjoittanut psyykelääkkeitä."
Olitko mukana vastaanotolla? Tiedätkö mitä vastaanotolla puhuttiin ja mitä kaikkea tuttavasi elämästä ja olosta tuli ilmi ja käsiteltiin? Tiedätkö, että masennuslääkkeitä käytetään myös kipukynnyksen nostamiseen mm. selkäkipupotilailla?
"... Toinen tuttavani, jo vanhus kertoi kärsivänsä yksinäisyydestä. Tähänkin oli hänelle kirjoitettu rauhoittavia ja mielialalääkettä."
Mielialalääke voi olla paikallaan masennuksen estolääkityksenäkin. Jos vanhus kertoo olevansa yksinäinen, voi olla aivan paikallaan käyttää tai ainakin kokeilla masennuslääkitystä. Miksi sinulla on jotakin sitä vastaan?
"... Kolmannella tuttavallani oli vaikea taloudellinen tilanne ja hän sai rasituksesta sydäntuntemuksia jne. Hänelle määrättiin masennuslääkkeitä."
Masennus voi aiheuttaa sydäntuntemuksiakin, on asiasta ihan omaa kokemusta. Masennuslääkitys saattaa vähentää sydänoireilua silloin kun oireet johtuvat stressistä/masennuksesta.
"... Eikö näitä siis määrätä ihan kaikkeen melkein ja liian leväperäisesti. Aivan kuin jokainen ja jokaiseen kolotukseen niitä tarvitsisi."
No eivätpä nuo kertomasi esimerkit millään tavalla kuulosta siltä kuin lääkkeitä olisi tuputettu tai kirjoitettu turhanpäiten.
jotain lääkitsevää ja heti!!!! Sen verran katkeraa on vuodatuksesi joka ikiseen aloittajan sanaan! Onko sulta jäänyt lääkkeet taas ottamatta kun oot tolla tuulella?! Aloittajahan on ihan oikeassa joka suhteessa!
ei kaikille ole hyötyä, on ihan tutkittukin ja niin kertoi psykiatrianlääkärinikin minulle.
Se, että niitä kirjoitetaan joka vaivaan, ihan kuin ne olis jotain ihmepillereitä, jolla kaikki vaivat häviää, on aivan järjetöntä.
Onhan se tietysti nopea tapa, resepti kouraan ja kotiin.
En tarkoita nyt psyykkisiä muita sairauksia, niihin ptääkin syödä lääkkeitä, puhun masennuksesta, jonka olen itsekkin sairastanut.
Joku kirjoitti, ettei ne vaikuta tunteisiin. Omasta vuosia kestäneestä lääkkeiden käytöstä voin kertoa, että nimenomaan tunteet kuolee, ei tule itkua, eikä kyllä nauruakaan. Lopetin ihan omin päin pikkuhiljaa lääkityksen ja puolen vuoden kuluttua alkoi tulla hyvänolon tunteita, värit palasi elämään: se tunne oli mahtava.
Uutisissa kerrottiin, miten moni varusmies saa masennuslääkityksen oireisiinsa.
Se on sääli, sillä keskusteluapua, kannustusta, uskoa tulevaisuuteen, sitä nuori ensisijaisesti tarvitsee.
Lääkitys voi lamata mielen, miten siinä suunnittelet sitten elämää eteen päin.
Minun on pitänyt laittaa tunteet naftaliiniin jo vuosia sitten voidakseni yleensä pysyä jotenkin järkevänä siinä suunnattomassa ahdistuksessa, jossa elin niin kauan, kuitenkin edes tietämättä, että se oli ahdistusta. Sehän oli ollut jatkuva "luonnollinen" olotilani. Nyt opettelen terapeuttini avustuksella tunnistamaan tunteita ja ehkä vielä joskus kohtaamaan niitä - ja ne kaikki. Olen turtumuksen olotilassa, johon masennuslääkkeet eivät kovin paljon vaikuta, mutta auttavat pitämään päivän päivänä ja yön yönä sekä pahimman masennuksen poissa. Suurinta osaa masentuneista masennuslääkkeet auttavat, sekin on tutkittu.
että "lievemmissä masennus/ahdistustapauksissa ei välttämättä edes tarvi aian sitä lääkehoitoa vaan se menee muutenkin ohitse jos se liittyy esim. johonkin hankalaan elämnvaiheeseen". No sitten sinä et kyllä puhu ollenkaan siitä masennuksesta, jota varten tämä(kin) palsta on luotu!
"Mielestäni lääkärit määräävät mielialalääkkeitä kuin liukuhihnalta jokaiseen "ahdistukseen". Jos itkaiset ja valitat huonoa oloa niin jo on samantien respti kourassa." Niin, sinun mielestäsi. Saathan sinä olla mitä mieltä haluat. Minä taasen uskon, että kyllä useimpien ihmisten kynnys mennä lääkärille (usein varsin kalliin lääkityksen aloittamisesta puhumattakaan!) on sen verran korkea, ettei sinne aivan pikku asiosta mennä "itkaisemaan". Itse ainakin yritin viimeiseen asti selvitä yksin, ja se oli pahin virhe mitä olen elämässäni tehnyt. Lisäksi useimmilla on kai sen verran sivuoireita lääkityksestä (itselläni onneksi ei) että kyllä kai he mieluiten olisivat ilman lääkkeitä, jos niin vain selviäisivät.
Ja kuule, se ahdistus on ihan oikea, aito ja todellinen tunne. Sinä et voi toisen puolesta sanoa, mikä on "oikeaa" ahdistusta ja mikä ei. Elä ja anna elää. Sinulta sitä suopeutta toisia kohtaan kai voisi edellyttää, kun asiasi kuuluvat olevan oikein mallillaan.
Itselläni on myös ollut masennusta, enkä halua turruttaa sitä lääkkeillä vaan haluan käydä läpi tunteeni; mistä masentuneisuuteni johtuu ja mitä voin sille itse tehdä. En halua että lääkkeet hallitsevat elämääni, että en esimerkiksi uskaltaisi ajatella päivää ilman lääkkeitä. Mutta kuten totesitkin, jokainen saa tehdä niin kuin parhaaksi tuntee.
Yhteiskunnalle on paljon halvempaa tyrkätä jokaiselle mielialalääkkeitä kuin alkaa tutkimaan ja hoitamaan varsinaista syytä. Kullekin mielialahäiriöistä kärsivälle asiakkaalle pitäisi räätälöidä yksilöllinen terapiamuoto joka olisi riittävän pitkäkestoinen ja muokattavissa asiakkaan toipumisen mukaisesti. Ihminen tarvitsee ihmistä, ei pilleriä.
Tunteet on käytävä läpi ja niitä ei pidä lääkkeillä turruttaa. Esimerkiksi suru voi olla todella kova jollakin läheisen menetettyään. Tämä tunne on käytävä läpi eikä turruttaa sitä jollain lääkkeillä. Niihin jää loukkuun eikä surusta pääse oikeasti koskaan eroon. Suru kasvattaa henkisesti ihmistä.
Minäkään en heti ruennut lääkkeitä vetämään. Useamman vuoden niitä kartin ja koitin mainitsemillasi luonnollisilla keinoilla toipua. Oli se hyvä pohdiskella maailmanmenoa ja koittaa pärjätä itsekseen. Lopulta se ei kuitenkaan riittänyt, kun makasin vain kuin kuollut lahna sängyssä. Joten se on yksilökohtaista mikä kannattaa ja mikä ei.. Suosittelen kuitenkin, että jos masennus ja ahdistus toistuu toistumistaan eikä parannusta löydy, niin kannattaa kokeilla lääkkeitä, koska saa niistä vähän virtaa, vaikkei mieltä parannakkaan.. Ja tämäkin on vain minun kokemukseni.
Silloin kannattaa hakea lääkärin resepti, EHDOTTOMASTI. Kyllä silloin ollaan jo niin alhaalla, että ei sieltä ajatuksen voimalla nousta. Kunnon lepoa täytyy lääkkeellä saada ensin. Jos ei saa todella hyvää Psykoloogin terapai keskuswtelua. Se on Lottovoitto jos sellaisen saa.
Muuten aloittajan teksti on ASIAA. Ei joka sydänsärkyyn tarvitse lääkkeitä. Elämänmuutoskin, jos on ollut stressiä, taloudellisia huolia, parisuhde ongelmia ym. , voi jo helpottaa huomattavasti. Mutta kaikessa pitää toimia harkiten. Pysähtyä asian eteen, miten asiansa hoitaa/ muuttaa. Ei äkkinäisiä kramaattisia käännöksiä(ero, karkuun juokseminen), vaan harkiten.
Hienoa, että sinä paranit ilman lääkkeitä. En vain ymmärrä, miksi täällä keskustellaan ja vahvistetaan stereotypiota tietämättä mistä puhutaan.
älkää alkakako heti syömään lääkärin määräämiä masennuslääkkeitä, vaan antakaa mielen toipua luonnollisesti vaikka kuinka olisi alkuun ankean tuntoista,
Mistä sä tiedät että noin tapahtuu ja mieli toipuu itsekseen?
Itse tunnistin ensimmäiset masennusoireet vuonna 2002. Vasta vuonna 2004 menin hoitoon. Olin omalla huolimattomuudellani päästänyt tilanteen erittäin pahaksi. Silloin ei ollut enää vaihtoehtoja kun hirveät fyysiset oireet tekivät elämästä täydellisen helvetin. Tuntui ettei lääkkeetkään enää auta ja sain kärsiä aivan kohtuuttomasti. Nykyisin olen taas kunnossa, mutta jos masennus uusiutuisi niin en missään tapauksessa enää toimisi niin, että lykkäisin hoitoon menoa.
ja siitä alkaa paraneminen.
Ihmiset ovat yksilöllisiä. Itselläni se ei alkanut vaan tilanne meni kokoajan huonommaksi.
Meikäläiseen noilla mielialalääkkeillä ei ollut mitään vaikutusta. Kamalan päänsäryn niistä vain sain. Täällä olen huomannut että ihmiset ottaa viittä, kuutta lääkettä päivässä.. Varmaan aika koomassa niillä annoksilla.
tuo on. Itsellä kaksi vakinaista lääkettä ja joskus rauhoittavat, ja silti tunnen olevani enemmän elossa ja läsnä kuin koskaan aikaisemmin elämässäni.
Kun on kysymys esim selkäkivuista, murtuneesta jalasta, migreenistä ym niin ihmiset luottavat lääkäriin. Kukaan ei tule sanomaan minulle "älä syö lääkkeitä" tms
Kun on kysymys masennuksesta ja muista sellaisista sairauksista niin näitä kouluttamattomia "asiantuntijoita" riittää jokapaikassa selostamaan, miten kenenkin pitää itseään hoitaa ja mitä tehdä tai olla tekemättä...
On olemassa ihmisiä joilla on oikeita,todellisia, vakavia ongelmia,
joita he eivät ole itse itselleen aiheuttaneet.
Eikä kaikilla ole niitä rakkaita puolisoita eikä sitä hauskaa "elämää".
Vaan ovat todella yksin tässä todellisuudessa.
Silloin ainoa toimiva vaihtoehto on lääkkeiden syöminen.
minkä vuoksi palstalle kaivataan alan ammattilaista moderaattoriksi. Vastuuntunnotonta puoskarointia masentuneiden päänmenoksi. Aivan sama, kuin joku esittäisi masentuneelle; masennuslääkkeet roskikseen ja hakemaan luontaistuotekaupasta rauhoittavia yrttejä.
Poistoon!!!
aika usein esitettykin. Itsellä heräsi kysymys, että monellako ihmisellä on taloudellisesti varaa antaa ajan vain kulua, levätä siihen asti että jaksaa ehkä nousta sängystä ja vähän kävellä. Eivätkä yksin asuvat voi laskea sen varaan, että puoliso kärrää ruoat kaupasta kotiin ja lautaselle sängyn viereen. Kyllä niille lääkkeille on olemassa todellinen tarve!
Eivätkä yksin asuvat voi laskea sen varaan, että puoliso kärrää ruoat kaupasta kotiin ja lautaselle sängyn viereen
Ehei, ei tosiaankaan. Itse asun yksin ja masennus laihdutti 15kg. Jos ei sängystä pääse muualle kuin vessaan, niin eipä siinä paljon kaupoissa juosta ja ruokia laitella.
Kyllä niille lääkkeille on olemassa todellinen tarve!
Niin on. Alkuperäisellä ei ole tietoa asiasta ja hän yrittää soveltaa omaa kokemustaan muihin ja lähestyä masennusta moraaliselta näkökannalta "olet heikko jos otat lääkkeitä".
Mitä ihmiset yleensä vaahtoavat oletetuista lääkkeiden sivuvaikutuksista. Eihän sellaista enää pahasti sairaana voi ajatella, ainoa toivo on että saisi jostain apua. Toiseksi: jos joudut pienen jakson elämästä käyttämään lääkkeitä sairauden hoitamiseksi, niin sitäkö pitäisi välttää?
tuossa viimeisessä kappaleessa sivuvaikutuksista. Olen itse usein verrannut lääkitystäni suureen leikkaukseen, jossa on riskinsä, mutta joka on elämän mielekkään jatkumisen kannalta välttämätön. Silloin varmasti jokainen valitsee sen vaihtoehdon, jossa on eniten toivoa!
Silloin varmasti jokainen valitsee sen vaihtoehdon, jossa on eniten toivoa!
Niin tekee. Jos me halutaan jotain terveytemme eteen tehdä, niin se tarkoittaa liikuntaa, terveellistä ruokaa ja elämäntapoja. Silloin kun sairastutaan niin syödään lääkkeet ja käytetään tarvittavat hoidot, eikä jätetä niitä "terveyden vuoksi" käyttämättä. Kokonaisuus ratkaisee elämässä, eikä muutaman kuukauden tai vuoden lääkitys tai leikkaus, jos se on tarpeen. Monenkin ihmisen elintavoissa ongelmia tuottaa jokin muu asia, kuin muutama lääkepaketti.
Kunhan tämän elämän läpi joten kuten selviäisi, ei siinä muutamat lääkepurkit tai leikkaukset paljon paina.
Hyvähän se on, että esitetään vaihtoehtoisia hoitomuotoja, ja kerrotaan mikä on itselle auttanut. Jokainen kokeilkoon sitten mitä parhaakseen näkee. Ei ne masennuslääkkeet ole todellakaan ainut ja paras ratkaisu aina.
ne yrtit.
Myös masennuslääkkeet voivat olla puoskarointia, koska niitä määrätään liian usein, liian vähin selvityksin ja myös liian nuorille. Alaikäisillä itsemurhariski kasvaa 2,5 kertaiseksi lääkkeitä syömällä, paljonko aikuisilla?
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2007/11/585339
-
Nimimerkki "kerron" neuvon noudattiminen voi viedä hengen.
Sinäkö "kerron" kannat vastuun jos joku kuolee?
Edesvastuutonta, ettei moderaattori poista viestiäsi.
Suhtautumisesi kritiikkiin ja psyykelääkkeiden vaikutusten negatiivisiin tutkimustuloksiin on perusteeton, vaarallinen ja psykiatrisista ongelmista kärsiviä halveksiva. Kriittistä keskustelua ei saa tukahduttaa, eikä siten myöskään estää julkaisemasta psyykelääkkeiden haittavaikutuksista kertovia tutkimustuloksia.
Se, ettet sallisi tutkimus- tai kokemusperäistä kriittistä keskustelua ja tietoa psyykelääkkeiden vaikutuksesta, osoittaa valitettavan halveksivan suhtautumisesi psykiatrisiin potilaisiin, ikään kuin he eivät olisi kykeneviä arvioimaan erilaisia mielipiteitä ja tutkimustuloksia myöskin kriittisesti ja jopa tekemään ratkaisuja hoitovaihtoehtojen suhteen omalla kohdallaan. Pidät heitä siis "hulluina", joilla ei ole ymmärrystä. Asia on kuitenkin toisin, myös psykiatrinen potilas on kykenevä ymmärtämään asioita, vertailemaan ja hankkimaan tietoa sekä arvioimaan erilaisten tietojen uskottavuutta. Ainoastaan akuutissa psykoosissa tai muusta syystä harhaisessa tilassa oleva ihminen ei luonnollisesti tähän täysin kykene.
Sinun neuvosi ovat myös hengenvaarallisia. Uuden sukupolven masennuslääkkeitä on käytetty vasta varsin vähän aikaa ja niistä myös lääkäreiltä saatava "tieto" on lähinnä lääkefirmojen mainosmateriaalia. Voi olla, että vuosikymmenien kuluttua niiden käyttöä, tätä kemiallista lobotomiaa, kauhistellaan aivan kuten nyt kauhistellaan vielä Suomessakin 1969 vuoteen asti tehtyjä fyysisiä lobotomioita. Sinun hengenheimolaisesi puolustivat silloin kiivaasti tuota upeaa menetelmää ihmisen psyykkisten vaivojen hoidossa, menetelmää jossa aivojen hermoratoja katkaistiin mm. naputtelemalla piikki aivoihin silmäkanavasta ja pyörittelemällä piikkiä hermoradoissa niiden katkaisemiseksi.
Nyt kehitellään taas uusia keinoja, joissa aivoja ronkitaan laittamalla sinne elektrodi ja antamalla sähköpulsseja.
Uuden sukupolven masennuslääkkeiden on todettu lisäävän itsemurhariskiä, mikä johtaa varmuudella myös itsemurhiin, koska tohtorit määräävät niitä huolettomasti terveyskeskuslääkäreitä myöden, ilman että potilasta seurataan asianmukaisesti jos millään tavalla.
Myös riippuvuutta aiheutuu näiden lääkkeiden käytöstä jopa yli 30% käyttäjistä. Sokea usko lääkefirmojen informaatioon tai edes lääkäreihin ei ole koskaan hyväksi, historia on täynnä lääketieteen virheitä, joita myöhemmin kauhistellaan, kuten vaikka huippuna tuo lobotomia. Eikä tämän päivän lääketiede ole koskaan ollut virheetöntä, kun sitä tarkastellaan tulevaisuudessa.
Tyypillinen tarina masennus- ja rauhoittavien lääkkeiden väärinkäytöstä lääkärin opastamana on se, kun joku on väsynyt ja masentunut esim. työympäristössä ja tarvitsisi nimenomaan pitkän sairasloman, aikaa toipua ja levätä rauhassa, mutta lääkärit määräävät järjestään masennuslääkkeitä ja antavat lyhyen sairasloman. Pillerien voimalla yritetään elvyttää väsynyt mieli työkuntoon ennätysvauhdilla ja usein onnistutaankin. Sitten nähdään näitä "vauhtipillereiden" voimalla teennäisen energisiä ja hyväntuulisia suorittajia työpaikoilla, mutta itse vaiva on jäänyt hoitamatta. Onhan tutkimuksissa havaittu, että psykoterapia ja lepo hoitaa usein saman asian kuin lääkkeet, mutta se on liian kallista.
Kun kemialla yritetään korjata asia, joka vaatisi lepoa ja terapeuttista keskustelua, toisen ihmisen läsnäoloa ja ymmärrystä, ei todellinen ongelma ratkea. Ja kemialla tehdään dopingia, jolla ihmiseen pistetään ylimääräistä vauhtia. Sitten, jos vauhtia tulee liikaa tai ei-toivottuja sivuoireita, pistetään coktailiin sekaan rauhoittavia hillitsemään noita oireita. Pian voi olla sellainen tilanne, että ihmisen taudinkuva koostuukin lähinnä lääkkeiden aiheuttamista oireista. Näitä tapauksia olen nähnyt monta, kuten moni meistä.
Vastoin monien käsitystä, serotoniinitasoja ei voi mitata ihmisen aivoista. Myöskin täysin tuntematonta on se, mikä loppujen lopuksi on oikea serotoniinitaso kullekin yksilölle, kuinka paljon siinä voi olla yksilöllisiä poikkeamia, koska ihmisten aivot ovat kuitenkin rakenteeltaan hyvin erilaisia, yksilöllisesti. Psykiatria on hyvin pitkälle kokeellista "lääketiedettä", jossa edelleen vakavat seuraukset ja virheet tulevat ilmi valitettavasti vasta vuosikymmenien kuluttua.
Ehkä joku saa avun masennuslääkkeistä, varsinkin jos ne määrätään huolellisen harkinnan ja psykiatrisen tilan selvityksen pohjalta ja potilasta seurataan tiuhaan varsinkin lääkityksen alkuvaiheessa. Mutta myös niitä tapauksia on liikaa, että lääkkeitä määrätään surutta ja kevyin perustein, vailla jälkiseurantaa, jolloin lopputuloksena on ihmisen tilan huononeminen, pahimmillaan itsemurha tai ihmisen psyyken tilan vakava häiriintyminen itse lääkkeiden vuoksi niin, että korjautuminen siitä on vaikeaa tai mahdotonta, näiden lääkkeiden pitkäaikaisen käytön vaikutuksia aivoihin kun ei tiedetä. On mm. viitteitä esim. seksuaalisen halun pysyvästä poistumisesta, vaikka lääkkeistä pääsisi eroonkin joskus.
http://www.mediuutiset.fi/doc.ot?f_id=1078648
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/masennuslaakkeet_vieroitus.html
-
Ei minulla ole mitään kriittistä ja asiallista keskustelua vastaan.
Enkä myöskään väitä, että masennuslääkkeet ratkaisevat kaikki ongelmat tai että ne ovat haitattomia ja sopivat kaikille. On kuitenkin aivan eri asia keskustella "kriittisesti" kuin kategorisesti julistaa "Älkää syökö lääkkeitä".
Ja tuosta asiattomasta ja edesvastuuttomasta julistuksestahan tämä ketju alkaa.
Aloituksen tekijäkö ottaa vastuun kannettavakseen kun aiheuttaa vatuuttomalla puoskarointi neuvonnallaan kenties muutaman itsarin, sekä psykoottisiin tiloihin lopullisen vaipumisen. Ilmeisesti tällä aloituksen tekijällä ei ole alkuunkaan tietoa todellisesta masennuksesta/psykoosista kun noin holtittomia kirjoittelee. Kenties hän on pikkuisen ylikierroksilla käynyt, stressaantunut ihminen ollut, jolloin ei todella jaksa mitään tehdä. Ruoka ei maistu, oksettaa ja itkettää. näin minullekin käy, ellen osaa pitää työ/lepo aikaani balanssissa.
Nukkuuko moderaattori?
Poistoon!!!
Jk. Aloituksen tekijän "masennus" lienee poistunut luontaistuotekaupan yrttiteellä.
että hän (aloittja) saa montakaan ihmistä lopettamaan lääkitystään, tai kieltäytymään niiden aloittamisesta.
että yksinään saa. Sensijaan jos tuollaisia älykääpiöitä alkaa joukoittain ilmaantumaan mielenterveyspalstoille nevojaan antamaan, joita tukemaan saapuu kotimaiset "elämäntapaintiaanit" yrttituotteineen, jälki on tuhoisaa.
-
Masennuslääkkeet eivät ole niin hyvänmakuisia, että kukaan niitä huvikseen ja ilman todellista tarvetta söisi.
Sivuvaikutuksiakin usein on, mutta ainakin minulle masennuslääke on "se pienempi paha".
Erityisen ikävää on se, että sinun kaltaisesi "en minäkään käyttänyt" -besserwisserit levittävät jo entuudestaan yleisiä ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä masennuslääkkeistä ja niiden käyttäjistä.
No otsikko on kieltämättä avaajalla harhaanjohtava itse kirjoitukseen nähden, mutta sinä hyökkäät aiheettomasti kirjoittajaa ja kirjoitusta vastaan sen sijaan, että olisit kritisoinut hänen otsikkoaan. Joka tapauksessa tuskin kukaan lukee pelkän otsikon ja itse kirjoituksesta käy ilmi, että kirjoittaja ei vastusta lääkkeitä ehdottomasti, vaan kertoo oman tarinansa, joka on selkeä ja johdonmukainen, osoittaen myös, että hänen tekemänsä ratkaisu on toiminut. Jälleen yksi tapaus, jossa potilas on osannut itsekin arvioida lääkityksensä tarvetta ja sen hyötyä ja haittoja. Asiallisempaa keskustelua mustavalkoisuuden sijaan kiitos.
Ihan 100% varmasti on ihmisiä, jotka syövät näitä lääkkeitä vaikkei pitäisi. Vai uskotko lääkärien erehtymättömyyteen, etenkin kun asiantuntemattomat lääkärit määräävät ko. lääkkeitä tutkimatta potilasta tai edes omaamatta kunnollista asiantuntemusta siihen. Monet ovat niin lääkäriuskovaisia, että syövät mitä määrätään. Tunnen erään tapauksen, joka kuoli melko varmasti lääkkeiden vuoksi itsemurhaan, jopa lääkäri osin myönsi tämän mahdollisuuden ja tutisee nyt hoitovirheselvitystä odotellessa. Lääkkeet panivat vain hiukan allapäin olleen ihmisen sekaisin, vaikka olisi pitänyt saada vain aikaa levätä.
mutta ei tietenkään kaikki. Osa syö myöskin kolesterolilääkkeitä (ja sitä alentavia elintarvikkeita) turhaan, ja turhia antibioottikuureja, ja käyttää tarpeettomasti ulostuslääkkeitä, ja on koukussa kipulääkkeisiin jne. jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Aina joku käyttää jotain turhaan, mutta se ei ole mikään syy väittää että itse lääke olisi kehitelty aivan turhaan.
Paljonko särkylääkkeet aiheuttavat itsemurhia?
Psykolääkkeiden holtiton määrääminen tappaa potilaita, alaikäisillä itsemurhariski 2,5 kertainen, paljonko aikuisilla.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2007/11/585339
matikkaa, että tällä palstalla on vielä aika paljon elossa olevia ihmsiä. Itsellänikään ei ole esiintynyt mitään toiveita siirtyä tuonpuoleiseen, ennen lääkitystä kyllä. Muutaman kerran olen kyllä elämäni aikana meinannut tukehtua ruokaan, lopetetaanko syöminen ;) ?
Juuri sen vuoksi nuorten lääkitys aloitetaan sairaalassa osastolla, jotta se tapahtuisi turvallisesti, jotta tiedettäsi, tuleeko juuri noita sivuvaikutuksia. Aikuisille ne ovat turvallisia. Melko hiljattain luin sanomalehdestä uutisen, että vain joka kolmas pitkäaikaista lääkitystä käyttävä ottaa lääkkeensä lääkärin ohjeen mukaisesti, joka kolmas silloin tällöin ja joka kolmas ei ota ollenkaan. Itse lukeudun noihin lääkärin ohjeen mukaisesti ottaviin. Lääkettä saan kiittää siitä, että pystyn edes joten kuten tekemään työtäni ja että pitkäaikainen ja vaaralliseksi käynyt unettomuuteni on historiaa. Kun iltaisin otan lääkkeeni, olen alle tunnissa unten mailla ja sinne pikapuoliin taas siirryn, lasten kanssa samaan aikaan.
Nuorille kirjoitetaan noita masislääkereseptejä ihan surutta terveyskeskuksissakin. Joten ei todellakaan vain osastohoidossa.
Kyllä unen voi saada ilman lääkkeitäkin, ellei ole koukussa niihin.
Jos itsemurhariski kasvaa 2,5 kertaiseksi, se ei tarkoita että kaikki tappaa itsensä. Menes uusiksi sinne apukouluun matikkaa kertaamaan.
Kumma, että asiallinen, kriittinen keskustelu lääkkeiden TUTKITUISTA haittavaikutuksista ja liiallisesta anniskelusta pyritään joidenkin taholta tukahduttamaan asiattomuuksilla. Kumoa esitetyt tutkimukset, jos pystyt. Itsemurhariski erityisesti nuorilla kasvaa, tutkimusten mukaan ssri lääkkeetkin koukuttaa yli 30% ihmisistä.
-
Kertakäyttönimimerkki "hukassa..." kirjoitti:
"Menes uusiksi sinne apukouluun matikkaa kertaamaan.
Kumma, että asiallinen, kriittinen keskustelu lääkkeiden TUTKITUISTA haittavaikutuksista ja liiallisesta anniskelusta pyritään joidenkin taholta tukahduttamaan asiattomuuksilla..."
Nytpä on tullut nähtyä sekin, että samassa viestissä nimimerkki ensin solvaa toista kirjoittajaa apukoululaiseksi - ja sitten kehtaa valittaa kuinka joku MUU "pyrkii tukahduttamaan asiallisen keskustelun asiattomuuksilla".
Sitä en tiedä, olenko koukussa vai en, sillä masennukseni ei ole masennuslääkkeillä vielä lähtenyt, mutta unettomuus on. Minussa on sellainen vika (monien muiden vikojen lisäksi), että olen hyvin helposti ylivireässä tilassa enkä saa sitä pois. Tällöin en pysty nukkumaan tietenkään. Pitkäaikainen unettomuus jätti aika pahoja haittoja ja jälkiä minuun, mutta juuri ja juuri olen työkykyinen ja siitä kyvystä koetan kynsin ja hampain pitää kiinni. Koetan roikkua työkykyisyydessä. Se, että mahdollisesti olen koukussa masennuslääkkeeseen on lääkkeen käyttämättömyyteen nähden mitätön juttu. Tarvittaessa voin syödä niitä vaikka loppuikäni, en häpeä yhtään sitä, että syön masennuslääkkeitä. Lisäksi ne ovat tosi halpoja. Juuri kävin apteekissa ostamassa kolmen kuukauden satsin ja maksoin tuosta lystistä vain 18 euroa. Ja taas nukun iloisesti kolmen kuukauden yöt.
"koukuta" ihmisiä: ne eivät saa ihmistä himoitsemaan niitä lisää käytön lopettamiusen jälkeen eikä ihminen joudu syömään aina vain suurempia annoksia saadakseen toivotun vaikutuksen. Taitaa olla itselläsi faktat vielä vähän hakusessa. Ylemmässä viestissä ei ollutm mitään asiatonta, mutta pelkkä "älkää syökö lääkkeitä, en minäkään syönyt" ei taida ihan vielä täyttää noita "asiallisen, kriittisen keskustelun" määritelmää. Pääset vähän lähemmäs sitä, mikäli suvaitset esim. kertoa tarkat lähteet, joissa nimenomaan maintaan itsemurhariskin kasvamisesta 2,5 kertaiseksi. En minä ole siitä koskaan ennen kuullutkaan, ja olen tutkinut käyttämieni lääkkeiden tiedot aika tarkkaan netistä. Ja voin vain todeta, että omat itsetuhoiset ajatukseni ovat lähes kadonneet lääkityksen myötä. Sitä tietoa et voi kumota millään.
mikäli olet itse ystävinesi (tai heidän lapsensa) käynyt ahkerasti terveuskeskuksessa hakemassa noita lääkkeitä.
Heh. Älä ota sitä vakavasti. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Tuo "apukoulu" juttu oli vain kyseiselle asiattomalle kirjoittajalle samalla mitalla, kun alkoi selittämään matikan taidoista vitsaillen :)
Kumoat keskustelun avaajan näkemyksen sen vuoksi, että se on hänen oma kokemuksensa, mutta perustelet omaa näkemystäsi omalla kokemuksellasi. Ristiriitaista.
Toisekseen olet tarttunut keskustelun avaajan otsikkoon, lukematta koko kirjoitusta, josta käy ilmi, ettei hän kehota kaikkia tekemään kuten hän, raflaavasta otsikosta huolimatta, vaan kertoo vai oman kokemuksensa.
Olet varmasti hakenut paljon tietoa käyttämistäsi lääkkeistä netistä. Oletko löytänyt muuta tietoa kuin lääketehtaiden "informaatiota", joko heidän omilta tai lääkärien sivuilta, tai käyttäjien kokemuksia. Vai oletko sulkenut kriittisen lähdetiedon pois mielestäsi.
Ohesta saat aika paljon tietoa masennuslääkkeistä ja artikkelissa on myös lähdeviitteet eri tutkimuksiin(mm yhdysvaltain lääkelaitos).
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/masennuslaakkeet.html
Merkille pantavaa on mm. se, ettei masennuslääkkeitä ole kehitetty niinkään biologisen tutkimuksen pohjalta, vaan havaittujen tai kuviteltujen vaikutusmekanismien pohjalta, joihin on sitten kehitelty teorioita, miksi lääkkeet näyttäisivät vaikuttavan niin kuin tekevät. Aika hurjaa aivojen ronkkimista ilman, että on olemassa spesifistä tietoa siitä, mitä kaikkea nuo mömmöt loppujen lopuksi monimutkaisissa aivoissa tekevät.
Mitä tulee riippuvuuteen, niin kuten linkistä voi havaita, mitä moninaisimpia vieroitusoireita on tutkimuksissa todettu, joten kyllähän kyse on riippuvuudesta, lopettaminen on hyvin vaikeaa monille.
Kenelläkään ei ole ehdotonta ja varmaa tietoa, koska nämä lääkkeet ovat edelleen melkoisessa koevaiheessa, käyttäjät ovat koekaniineina, eikä niiden kokonaisvaltaisia vaikutuksia aivoissa ole edes pystytty tutkimaan.
koko kirjoituksen, mutta se ei auttanut mniua ymmärtämään, että miksi otsikko on monikossa jos kertomus on vain yksi tapauskertomus.
En ole sulkenut kriittistä informaatiota pois, en vain viitsi tuhlata aikaani roskafirmojen huonosti tehdyillä nettisivuilla. Totta kai olen lukenut käyttäjäkokemuksia, mutta tiedätkö niitä on hyviäkin? Esim. omani.
"Kriittinen lähdetieto" ei ole yhtä kuin "absoluuuttinen totuus". Lääkefirmat kauppaavat kalliita lääkkeitä, tuo sinun linkittämäsi sivu kallita luontaistuoteita, kumpikin siis tekee taloudellista tulosta. Näistä kahdesta vaihtoehdosta MINÄ ITSE valitsen sen, mikä on turvallisempi, mistä ainakin on tutkimustuloksia ja käyttäjäseurantaa. Jos sairastun, ainakin lääkärit tietävät mitä olen syönyt, ja missä ja mistä ko. tuote on valimistettu.
Valitse sinä mitä haluat.
"vieroitusoire" ei ole vielä merkki riippuvuudesta. Kokeilepa lopettaa minkä tahansa elintarvikkeen käyttö, jota olet pitkään käyttänyt, ja katso mitä siitä seuraa. Ruumis tottuu kaikkeen mitä pitkään käytetään. Sokerikin aiheuttaa vieroitusoireita, ja se aiheuttaa diabetestä, lihomista seurauksenaan sydän javerisuonitaudit, nivelrikko ym. mutta sitäkään ei ole vielä kielletty. Psyykelääkkeet eivät ole samalla lailla addiktoivia kuin esim huumeet, ne ivät saa käyttäjää tarvitsemaan aina vain suurempia määriä ko. ainetta halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi.
takaa löytyvältä sivulta salaperäisesti puuttuvat ("page cannot be found") kaikki mahdollisesti kriittiset artikkelit, kuten mielialalääkkeiden aiheuttamat sikiövauriot tai vaikutus ajokykyyn (apteekissa myytävissä lääkkeissä on merkintä ajokykyyn ja tarkkaavaisuuteen vaikuttavien lääkkeiden osalta, yleisen ja käyttäjän turvallisuuden vuoksi, enkä ole omista purkiestani, paitsi rauhoittavista, tätä löytänyt), todella vakuuttavaa sanoisinko.
Lisäksi en kykene suhtautumaan vakavasti mihinkään "terveyttä edistävään" tuotteeseen jota markkinoidaan henkilökultilla.
vielä sekin, ettei "kohonnut itsemurhariski" ole sama asia kuin toteutunut itsemurha. Valvotuissa oloissa mielialalääkkeet ovat erittäin turvallinen vaihtoehto.
sitten niin asiallisia? Ja sinä näemmä voit vapaasti vitsailla muiden taidoista.
että suostuuko yksikään tämän ketjun lääkkeitä vastustavista kirjoittajista käyttämään esim. kipulääkkeitä (kun vaikka menee jalka poikki - meinaan luutuhan se joskus itsestään, tosin aika kivuliaaasti)? Vaarallisia nekin ovat, niihin voi jäädä koukkuun ja niillä voi vaikka tappaa itsensä. Tai syöpähoidot? Kaikessa on puolensa, hyvät ja huonot, lääkkeitä syödään kun ollaan sairaita.