Ihmettelen

Suomen Partiolaisten peruskirjan mukaan partiotoiminnassa tulee mm. edistää myönteistä asennette uskontoon. Tätä tavoitetta eri lippukunnat toteuttavat omin tavoin ja usein uskontokasvatuksen toteuttaminen riippuu täysin jokaisen johtajan omasta halusta.

Monien lippukuntien taustayhteisönä on seurakunta. Joissakin lippukunnissa seurakunnan edustaja saattaa olla myös aktiivisemmin mukana partiotoiminnassa (esim. lippukunnan hallituksessa ja erilaisten tapahtumien järjestämisessä).

Käytännössä uskonto näkyy partiossa erilaisissa hartauksissa (esim. viikottaiset kokoukset päättävät iltahartaudet), partiomessuissa ja muutamissa suorituksissa.

Kerrot viestissäsi, että lapsesi on nyt toista vuotta partiossa, joten oletan, että hän on sudenpentu. Nykyisen ohjelman mukaan (partio on juuri siirtymässä uuteen ohjelmaan) sudenpennuille on 6 uskontoaiheista suoritusta (lauman toteuttama hartaus, tutustuminen Raamatun kertomukseen, kirkkovuoden tapahtumiin ja omaan kirkkoon, oman rukouksen tekeminen sekä jumalanpalvelukseen osallistuminen). Lisäksi on Seurakunta-harrastusmerkki. Nämä suoritukset ja merkki ovat vaihtoehtoisia suorituksia monien erilaisten suoritusten joukossa.

Itse olen kokenut partiolainen ja olen ollut jo useamman vuoden laumanjohtajanakin. Nykyään ei voi olettaa kaikkien partiolaisten kuuluvan evankelisluterilaieen kirkkoon, joten ainakin itse koen uskontokasvatuksen hankalaksi. Käytännössä uskonto näkyy laumassani iltahartauksina ja partiokirkoissa. Vuoden aikana on yleensä pari partiokirkkoa (lippukunnan oma lupauskirkko ja partioparaatin yhteydessä partiomessu). Uskontoaiheisia suorituksia saatan joskus toteuttaa, mutta yleensä ne eivät ole "suosikkejani". En mitenkään vastustu uskontoa ja sitä kuuluukin vähän olla partiotoiminnassa, mutta ... Uskonto on jokaisen oma asia.

Rukoilevatko he partiossa joka viikko? Mielestäni partiossa voidaan hyvin "opettaa" rukoilemista ja satunnaisesti myös rukoilla sopivissa tilanteissa. Partiokirkkoihin ja leirimessuihin rukous kuuluu myös. Moniin iltahartauksiin kuuluu usein myös rukous, mutta itse jätän usein valmiista iltahartauksesta rukouksen pois.

Ota ihmeessä yhteyttä lapsesi laumanjohtajaan ja keskustele hänen kanssaan asiasta.

Minusta uskonnolisuus ei ole pääasia partiossa. Sen osuutta pitäisi vähentää ja suvaitevaisuutta ja erätaitoja lisätä. Tyttäreni oli viime kesänä partioleirillä, vartiolaisena, hänen kaverinsa annettiin maata makuupussissa ainakin kaksi päivää osallistumatta ohjelmaan. Häntä ei huvittanut...Nyt keskiviikkona kaverukset taas lähtevät jämijärvelle. Toivottavasti vj:t pitävät huolen että kaikki osallistuvat. Tietysti omalla tasollaan. Tasapuolisuus on tärkeää.

vetäjistä kiinni, aika monessa lippukunnassa uskonnon osuus on varsin pientä ja niin pitääkin olla.

Erätaidot, sosiaalisuus ja monet kädentaidot ovat mielestäni tärkeimpiä asioita - uskonnon asemaa voisi entisestään pienentää, sitä voi harrastaa muissakin piireissä.

Kun aikanaan itse harrastin partiota (pienellä paikkakunnalla), ainoa mahdollinen lippukunta oli seurakunnan alainen/sisäinen organisaatio. Pienissä paikoissa tämä on yleinen käytäntö. Kun me vj:t teimme vartiolle hankintoja, rahoitus tuli suoraan srk-talon taloustoimistosta. Viikkotapaamiset päätettiin lyhyeen iltahartauteen ja joku virsi saatettiin laulaa. Ei partio ole pelkästään erätaitojen opettelua, vaan siellä käsitellään monenlaisia asioita. Uskonto on vain pieni osa. Lyhyesti: en minä muista, että vartsalaisena tai vj:nä tuo uskonnollisuus olisi ikinä häirinnyt, niin paljon kivaa vastapainoa löytyi leireiltä ja tapahtumista. Sanoisin, että jos vain mammaa sapettaa, niin älä vaivaa päätäsi pienellä asialla. Ei partiossa ketään aivopestä kiihkouskovaiseksi, vaikka uskonnollinen aspekti olisikin mukana. Jos taas tuo uskonnon liiallinen(?) mukanaolo häiritsee lasta itseään, kannattaa sitten ehkä hakeutua jonkin toisen harrastuksen pariin.

Jos asia jatkuu häiritsevänä, kannattaa toki keskustella siitä laumanjohtajan kanssa. Kannattaa muutenkin olla kiinnostunut partiotoiminnasta ja sen sisällöstä - laumanjohtajakin on todennäköisesti vain hyvillään vanhempien kiinnostuksesta ja tuesta. Vanhempien toivomuksia hän kuullee mielellään.

Asian kanssa ei kannata olla missään tapauksessa hyökkäävä. Kannattaa pitää mielessä, että laumanjohtaja järjestää lapsille toimintaa ihan palkatta, vapaaehtoisesti ja silkkaa hyvyyttään.

Tuo uskonnollisuus riippuu nimenomaan henkilöstä ja lippukunnan hengestä, myös oman ryhmän hengestä. Tavallisesti jonkinlainen hiljentyminen on jokaisen lauma- ja vartioillan päätteksi, mutta aihe voi ihan hyvin olla muutakin kuin varsinaisesti uskonnollinen. Vaikkapa ettisiä asioita voi pohdiskella ilman Raamattuakin. Hyvä olisikin avartaa maailmankuvaa senkin ulkopuolelle. Olipa uskonto mikä hyvänsä, tärkeintä on näiden syntyjen syvien pohdiskeleminen. Siihen liittyvät partioihanteiden sanat "etsiä elämän totuutta".

Lauman- ja vartionjohtaja-aikoinani pyrin herättelemään ajatuksia ja kannustamaan omaan ajatteluun pikemmin kuin saarnaamaan tai julistamaan jotain uskontoa. Mielestäni toimin täysin oikein, jo partioihanteita ajatellen. Kovin vieraiksi jälkimmäiset koinkin, niin kuin varmasti suurin osa nuorista johtajista tekee. Johtajien kannattaa pitää mielessä, että partio ei nyt ainakaan pohjimmiltaan ole mikään uskonnollinen järjestö ja seurakunnan osa - ja hyvä niin.

Meidän paikkakunnalla seurakunta maksaa partiolaisten kokoontumistilan vuokran, koska srk:lla ei ole tarjota sopivia tiloja partiolaisten kokoontumista varten. Edellisellä, asumallani pienellä paikkakunnalla heillä oli kokoontumistila seurakuntakodin tiloissa.
Partiolaiset saavat monella paikkakunnalla seurakunnalta tilat käyttöönsä ilmaiseksi.
Miten onnellista on lapsen tietää, että on olemassa Jumalainen Kaikkivalta, joka kuulee rukouksen ja antaa voimaa kestää esim. vaikeita ihmissuhteita vaikeiden olosuhteiden keskellä. Niitä, jotka tahtovat polkea jopa valinnan oikeuden uskoa tai olla uskomatta.
Toisaaltaan ihminen ei voi uskoa johonkin, joka on yritetty pitää häneltä salassa tai antaa omiin uskomuksiin perustuva kielteinen kuva asiasta.
Miksi ateistit eivät ole suvaitsevaisia omille lapsilleen ja anna heidän tutustua omiin tuntemuksiinsa ja kokemuksiinsa siitä, onko usko hyvä asia? Ihminen, joka uskoo, ei ole koskaan yksin. Ihminen, joka ei usko, voi olla yksinäistäkin yksinäisempi sydämmessään, vaikka hän olisi aina jossakin seurassa. Yksinäisyys voi olla tunne sydämmessä, jota mikään seura ei täytä.

Jokainen ihminen joutuu elämänsä aikana sellaisiin vaikeuksiin tai hankaluuksiin, jolloin joutuu havaitsemaan, ettei tässä ihmisten apu auta.
Silloinkaan ei uskovan tarvitse heittää toivoaan,
sillä hän voi kääntyä rukouksessa sinne, mistä paras ja oikea apu tulee. Mitä haittaa siitä voi olla lapsellesi, että hän on tullut tietoiseksi Korkeamman Voiman, Jumalan olemassa olosta?

En tiedä mistä olette kotoisin, mutta ainakin pk-seudulla on sekä uskonnollisia, että täysin kirkosta riippumattomia lippukuntia. Meillä on kokoukset kirkon tiloissa ja vastaavasti johtajat tekee vastapalveluksena kirkolla kaikkea pikku hommaa välillä, kuten myyjäisissä ja kahvi tilaisuuksissa mukana. Iltikseen kuuluu sanat "hyvää yötä, Jeesus myötä", mutta vaikka ei kuulu kirkkoon tai ole himo uskovainen (kuten minä, en kuulu kirkkoon) niin ei kai se ketään tapa