terveydestä. en oikeesti tiedä millon niin kävi, mut jossain vaiheessa laihtuminen astu niin sen edelle. joskus vuos sitte viel pelotti, ku menkat jäi pois ja tuntu, et sydän hakkas, mut nyt on melkeenpä toisin päin. vihasin itteeni, ku menkat täs yks päivä ilmaantu, se oli mulle vaan merkki siitä, et oon epäonnistunu. oikeestaan en enää haluu vaan laihtuuvaan todella olla anorektinen, kuihtuu pois. en jaksa välittää. täs on tullu kaikenlaisii vaiheita, ja nyt voisin kutsuu itteeni bulimarektikoks. oli sellanen vaihe, etten pystyny itkee, ja tunsin oloni vaan huumaavan mahtavaks ja kauniiks, nyt tunnen oloni lihavaks ja voimattomaks, ja etenki laskuissa en vaan pysty lopettaa itkemistä. kännääminen ei kylläkään oikeen onnistu, ku keho ei kestä ees kahta siiderii. mut silti oon sitä mieltä, että tää on parasta mitä mulle on tapahtunu. aika mua rassaa, se, että sitä tuntuu olevan ihan loputtomiin, pitkii tunteja ilman ruokaa. mä siis rakastan syömistä. siks juuri n. kerran viikossa tapahuva bulimiasessio. oksentamistakin oon tavallaan oppinu rakastamaan.
oon nyt tehny koko kesän töotä, ja siis kohta pitäs palaa kouluun. ainoo, mitä haluisin, ois olla ihan vaan itteni kaa, yksin, niin ettei kukaan pystyis tuomitsemaan mussa tapahtuvia muutoksia. siis sitä, jos vaikka lihon. kamalinta ois, jos joku sanois, et kiva, nyt se on varmaa taas terve. eli lihonu taas mukavasti. tää on ollu kamalin kesä ikinä, en oo laihtunu varmaa yhtää, koska koko kesäkuu meni ahmiessa. oon siis ehkä räkäsesti samankokonen, ku kesän alussa. enkä tosiaan tyytyväinen.
oon nyt tehny koko kesän töotä, ja siis kohta pitäs palaa kouluun. ainoo, mitä haluisin, ois olla ihan vaan itteni kaa, yksin, niin ettei kukaan pystyis tuomitsemaan mussa tapahtuvia muutoksia. siis sitä, jos vaikka lihon. kamalinta ois, jos joku sanois, et kiva, nyt se on varmaa taas terve. eli lihonu taas mukavasti. tää on ollu kamalin kesä ikinä, en oo laihtunu varmaa yhtää, koska koko kesäkuu meni ahmiessa. oon siis ehkä räkäsesti samankokonen, ku kesän alussa. enkä tosiaan tyytyväinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En välitä enää terveydestä, lahtuminen on mennyt kaiken edelle.. Nii-i, huomasin juuri yhtenä päivänä että mulle on käynyt sama juttu, haluan olla kaikista laihin=sairain?. En jaksa välittää. Kohta mut varmaan kipataan avohoidosta takaisis sairaalaan, siksi on pakko tankata vettä ennen punnituksia. Mitä sitten jos keho yrittää huutaa että syö, syö syö.. Mitä sitten jos ei jaksa mitään, mitä sitten kun koko ajan huimaa, mitä sitten kun välillä oikeesti pyörtyy. Onneksi kukaan ei ole sitä ollut todistamassa. Mitä väliä millään on kun saa vain olla laiha ja kaunis? Moni kysyy et miks mä haluun olla laiha ja syödä niin huonosti, mitä väliä, vaikken pysty sitä muille selittään, joku ihmeen pakko vain ajaa siihen...