Olen ymmärtänyt, että se mikä lestadiolaisten mielestä tekee vain lestadiolaisen uskon pelastavaksi, on lestadiolainen synninpäästö. Mutta kyllähän jokaisessa tavallisessa luterilaisessa kirkossa julistetaan synnit joka sunnuntai anteeksi. Miksei siis kuka tahansa uskova voisi pelastua tämän lut. synninpäästön kautta, jos teidän mielestänne synninpäästö pelastaa ihmisen? (Ja jos myös oletamme että synninpäästön kuuleva uskova on todella Jumalaa etsivä, anteeksiannon sanoja janoava uskova.)
Miksei lut. kirkon synninpäästö kelpaa?
sanna
641999
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Anteeksiantaminen on Pyhän Hengen virka ja kaikilla leipä papeilla kun sitä ei ole ollenkaan. Niin kuin tiedämme minkälaista oppia tämän päivä kirkoissa opetetaan, jos se oli oikeaa Martti Lutherin opetuksen mukaista niin tilanne olisikin toinen. Ikävä kyllä näin ei meidän kansan kirkossa ole, päivä päivältä lähemäksi paavin antikristusen oppia olemme menossa. Kaikille armoa julistetaan oli sitten katuva tai katumaton n-n. Mitä hyödyttää julistus kun kaikki armon välikappaleet tulee nauttia uskossa, ei epäuskossa. Eikä toisekseen anteeksianto ole sidotto seurakunnan nimeen kun se vain tapahtuu oikeassa uskossa jolla kaikki otetaan vastaan. Lueppa Lutherin 90-teesiä sieltä selviää paljon asioita.
1. Luuletko, että veeällät ovat ainoita, jotka osaavat kulkea Jumalan viitoittamaa tietä?
2. Onko Luther sinun jumalasi?
Sen verran korjaan ja tarkennan että seurakunnan tulee olla Kristuksen itsensä perustama. Ei ole kuin yksi seurakunta jonka päänä on Herra Jeesus.
1. En vastaa toisten puolesta.
2. Martti Luther oli Jumalan väkevä työmies aikanaan. Loisti kirkkaana tähtenä armon taivaalla.
..kuka on leipäpappi ja kuka ei? Jos väität, ettei luterilaisessa kirkossa muita olekaan kuin leipäpappeja, niin varohan kuule. Sinä et heitä kaikkia tunne, vaan annat väärän todistuksen lähimmäisestäsi. Sitäpaitsi, miksei lestadiolainenkin pappi voi olla leipäpappi?
Ja jos Lutheria luetaan, niin hänen mukaansa ei papin tarvinnut olla uskossakaan, vaan anteeksiannon toi kuulijalle JUMALAN SANA, jota saarnattiin. Lutherin mukaan oli pappi oli täysin yhdentekevä, hänen uskonsa laadulla ei Lutherin mukaan ollut mitään merkitystä, vaan SAARNATULLA SANALLA. Samoin Lutherin mukaan ehtoollinen on pätevä toimitti sen kuka hyvänsä pappi. Jumala on sitoutunut sanaansa, ei joihinkin pappeihin.
"Anteeksiantaminen on Pyhän Hengen virka ja kaikilla leipä papeilla kun sitä ei ole ollenkaan."
Vaikuttava Pyhä Henki on AINA läsnä Jumalan sanassa. Sakramenteissa myös vaikuttavana osana Sana, siis Isä Poika ja Pyhä Henki.
Pyhä Henki taas ei ole lessun ohjaksissa, Hän on Jumala. Tämä yllä lainausmerkeissä oleva höpötys on lestadiolainen väärä opetus ja oppi Jumalan sanasta.
Anteeksianto on Kristuksessa Jeesuksessa. Hän on uhrikaritsa, jonka viaton veri puhdistaa kaikesta synnistä. Pyhä Henki on tämän ilmoittaja, todistaja ja vahvistaja ihmiselle.
Tekeytyessään "pyhäksi hengeksi" nämä lestatintit asettuvat jumalaksi.
Tämähän on ollut syntiin langenneen ylpeän ihmisen tavoite aina, maailman alusta asti, tulla jumalaksi.
Tämä on hengellisen ylpeyden huippusaavutus vanhoillisilta, he ovat julistautuneet kristuksen ruumiiksi (seurakunta) ja pyhäksi hengeksi. Puuttuisi enään suora julistus, ME olemme Jumala. Kaksi jumalan persoonaa he ovat jo vallanneet ylpeydessään itselleen.
Tämän säälittävämpää hengellisen ylpeyden tilaa ei enää ihmisellä juurikaan voi olla.
Ilman pyhää henkeä ei tule sanaa
2 piet 1
Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.
OPETETTU...lapsesta saakka. Ei siitä helpolla irti pääse.
Kristus antaa pyhän Henkensä sitä varten, että vaikka saarna tuntuu heikolta, ainoastaan vähäiseltä hengähdykseltä, joka käy saarnaajan suusta, sen mukana ja siitä kaikesta huolimatta on sellainen voima, että sen tieltä täytyy väistyä synnin, Jumalan vihan, kuoleman ja helvetin.
!!!!
kelpuuttavat vain tietyn henkilön saarnaamaan synnit anteeksi.
tosi naivia.
Luin aiemmin juttusi jossa eräs kuoleva hyväksyi vain vanhoillislestadiolaisen saarnaamaan synnit anteeksi. Viitannet siihen vaikket suoraan sanokaan.
Jos nyt haluat sanoa että juttusi perusteella vanhoillislestadiolainen on ainoa pätevä saarnaamaan synnit anteeksi niin silloin kyllä on sinun johtopäätösten vetäminen sitten i n d u k t i i v i s t a jos mikä. Tässä suuressa maailmassa voi olla kuinka monta tapausta tahansa joissa kuoleva on halunnut jonkun tietyn henkilön ja tämä henkilö ei ole välttämättä ollut vanhoillislestadiolainen
Toisaalta et ole tässä viestissä suoraan rajannut "tiettyä henkilöä saarn.." vanhoillislestadiolaiseksi mutta oletan että niin ajattelet.
Raamatussa sanotaan "söivät ja joivat, naivat ja huolivat" ei naivat ja kuolivat
vl sairaalapastori
No joo EN VOI ja halua kertoa kaikkia yksityiskohtia intimiteetin vuoksi. Vl-Siioneissa varmaan jo jotkut tunnistavat minut.
Jos kertoisin mm sinä saattaisit paremmin uskoa juttuni. Toisaalta vaikka Jeesus ihmeparansi häntä ei uskottu.
alueella, jossa ei ollut muita uskovaisia kuin veeälliä.
Harva kait ateistia pyytää siihen hetkeen.
Tämä kyseinen ihminen halusi ja sai mitä halusi. Mutta en usko sitä että yleensä ei joku muu kuin vl kelpaa.
No olkoon vl tai mikä vain mutta kuoleva haluaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Luonnollisesti saarnaajaksi ei kelpaa muu kuin sellainen jolla on itsellä synnit anteeksi.
Ei veikkoseni, alueilla ja sairaaloissa joissa hän vaikutti oli muitakin pappeja. Kyseessä iso kaupunki.
jopa A Course..nkin mukaan. Siellä puhutaan "unhealed healers":sta.
Synninpäästön uskova pelastuu. Kunhan sen tosiaan ottaa uskolla vastaan.
Useimmille lestadiolaoiselle kirkon synninpäästöstä ei ole mitään hyötyä siksi, koska hän ei siihen usko.
Mutta joka sen synninpäästön uskossa ottaa vastaan pelastuu, vaikka ei olisi yhtään lessua tavannut koko elämänsä aikana.
Millä uskolla,kuollut usko ei ole koskaan pelastanut ketään,ei tänä päivänä,eikä koskaan aikaisemminkaan.
Kuolleen uskon papit tai papittareet eivät voi opettaa ketään pitemmälle kuin ovat itse käsittäneet, eli he ovat jääneet puolitiehen. Olet aivan oikeassa jos tosiaan ottaa sen uskolla vastaan mutta mikä on se oikea usko joka pelastaa.
Kuollut usko synnyttää vain kuollutta uskoa.
Kyllä Isakson on juottanut oikein kunnollista juomaa kun maailma näyttää noin kauniilta. Ties mitä on sotkenut siihen sekaan kun vaikutukset ovat:tulee kovin riitaisiksi ja se vanha portto alkaa näyttää kauniilta ja himoittavalta.
Meinaan sitä vanhaa porttoa. Usko Jeesukseen Kristukseen, niin sinäkin pelastut. Kiitos Jumalalle minä uskon Jeesukseen ja sitä ei tarvitse koskaan katua. Jalkani ovat Kristus kalliolla.
Nämä lakihenkiset (kuten vanhoillislestat sun muut lestat, jotka eivät tunne Jeesusta), jotka vielä Kristukseen uskoessaankin ihastelevat lakia ja yrittävät sitä muka täyttää omien tekemistensä kautta, eli Raamatun mukaan hengelliset huorat. He keikuttelevat täällä sulojaan.
He kehuvat "vain me" seurakuntiaan ja omia suorituksiaan, synnytyskoneina ja synnin poispanijoina pettäen näin vain itseään.
Armoa ei todellakaan voi ansaita se on otettava tyhjänä ja ansiottomana, lahjaksi vastaan.
Jumalan valtakunnassa (joka on sisäisesti meissä jokaisessa uudestisyntyneessä Jeesukseen uskovassa), siellä ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja päin vastoin.
Ihmisen lihan kauneus lakastuu kuin ruoho, farisealaisuutta ei saa kenekään säikähtää.
Mutta muistakaa ystävät, vain usko Jeesukseen ilman omia ansioita pelastaa.
Menkää siis ystävät vapaasti uskossa Herran Pyhälle Ehtoolliselle. Siellä sinä saat Jeesuksen Kristuksen ruumiin ja veren, joka on sinun edestäsi annettu ja vuodatettu sinun syntiesi anteeksiantamiseksi.
Nauti se vapaasti uskossa epäilemättä iankaikkiseksi elämäksi.
Siinä, siis Kristuksen ruumis ja veri uskossa nautittuna, ON SYNTIEN ANTEEKSIANTAMUS. Aamen!
Synnin päästön uskova pelastuu, kunhan sen tosiaan ottaa uskolla vastaan Pyhän Hengen saaneelta kristityltä.
Useimmille lestadiolaisille kirkon synninpäästöstä ei ole mitään hyötyä, siksi koska hän ei siellä sitä kuulekaan saarnattavan. Koska siellä tuuditetaan siihen uskoon että kaikki ovat taivaskelpoisia kastetuita pakanoita niin kuin sanonta kuuluu.
Mutta joka sen synninpäästön epäuskossa ottaa vastaan ei pelastu, eivät kaste eikä ehtoollinenkaan epäuskoista auta, vaan he käyvät Herran pöytään tuomioksensa.
"Mutta joka sen synninpäästön epäuskossa ottaa vastaan ei pelastu" kirjoittaa Kaftaani
Sinähän kiero olet! Luuletko sinä tosiaan, että epäuskossa voi mitään hengellisiä otaa vastaan?
Kukaan ei ota epäuskossa vastaan mitään, vaan nimenomaan uskossa otetaan synninpäästö vastaan.
Sana eli Jeesus Kiristus, julistaa synnin päästön todistajien kautta. Sakramenteissa, julistetussa sanassa, lutussa sanassa, ripissä.
Mutta aina Sana on uskolla vastaan otettu Jumalan lahja, joka antaa sen mitä lupaakin ei siis ihmisten lahja. Eikä ihmisiin mitenkään sidottu lahja.
Olet tosiaan sokea kun et huomaa omien kirjoitustesi ristiriitaisuuksiasi.
...otetaan vastaa epäuskonsynnin päästön kautta ja uskovaiselle on oleva synninpäästö.
Eikö Nuin tosiaan erota kuollutta ja elävää uskoa toisistaan voi raukkaa, hengellinen pimeys on saavuttanut yksinäisen kulkijan.
viisaasti ja osoittaen kykyä eroittaa pimeyden valkeudesta.
Eikö asia ole kohdaltasi ok, jos u s k o t niin tapahtuvan kuullessasi synninpäästön kirkossa? Mitä epäilet? Uskosi on s i n u n eikä johonkin herätysliikeeseen kuuluvan uskoa.
Lutherin tekstiä:
Paikalle saapuu tuo tulinen enkeli, pyhä Johannes Kastaja, oikean parannuksen saarnaaja. (Matt. 11:10) Hän lyö yhdellä ainoalla jyrähdyksellä yhteen kasaan kaikki, kun hän sanoo: (Matt. 3:2) "Kääntykää." Toiset ajattelevat: "Olemmehan me kääntyneet", toiset taas: "Ei meidän tarvitse kääntyä." Mutta Johannes lausuu: "Kääntykää, niin toiset kuin toisetkin. Te toiset olette vääriä parannuksentekijöitä ja te toiset vääriä pyhiä. Molemmat te tarvitsette anteeksiantamusta, koska ette edes vielä tiedä, mitä synti oikeastaan on, niin että osaisitte siitä kääntyä tai sitä karttaa. Kukaan tiestä ei ole hyvä, te olette täynnä epäuskoa, ette ymmärrä mitään ettekä tunne Jumalaa ja hänen tahtonsa. Sillä Jumala on läsnä, ja me kaikki elämme sen varassa, että me hänen täyteydestään saamme armoa armon lisäksi, eikä kukaan ole Jumalan edessä vanhurskas ilman Jumalaa. Jos siis tahdotte kääntykää, kääntykää oikein. Teidän parannuksenne ei ole oikea parannus. Te teeskentelijät, jotka muka ette kääntymystä tarvitse te käärmeen sikiöt, kuka on teille antanut takeet siitä, että voitte välttää tulevan vihan?" (Matt. 3:7)
Tiedätkö ketkä näinä aikoina ovat ensiksi alkaneet saarnaamaan syntejä anteeksi? Ne ovat juuri ne vihatut lestadiolaiset. Eräskin luterilainen pappi joka on kirjoittanut häväistyskirjan lestadiolaisista, kirjoittaa kirjassaan näin: "Pitäköön tämä vanha totuus edelleenkin paikkansa, kuka voi syntejä anteeksi antaa, paitsi ainoastaan Jumala." Ei ollut pappi parka ilmeisesti huomannut että matki fariseusta. En ole varma oliko sama kirjoittaja kun kirjoitti, että lestadiolaisuus on terveellisenä suolana esikaupunkien roskaväen keskuudessa. Joku on myös väittänyt, että Laestadis tuhosi lapin kulttuurin. En tiedä tarkoittiko juomakultturia vai taikauskoa.
Laestadiuksen aikana oli myös niin hienoa väkeä, etteivät voineet kuulla, että Jumalaa kiitetettiin kirkossa.He syyttivät kirkkorauhan rikkomisesta. Onneksemme Laestadius joutui pitämään kaksi saarnaa joka pyhä. Nyt meillä on enempi näitä arvokkaita saarnoja.
Onkohan nämä nykyiset ylistäjät enempi lestaadiolaisia, kuin lestaadiolaiset itse?
...lienevätkö sitten kahmaisseet pelastuksenkin itselleen kun ovat ottaneet lestadiolaisilta synninpäästön ;)?
Väärin, he ylen katsovat ja halveksivat "pönttö uskovaisia" lakihenkisinä. Sekä pitävät hölynpölynä koko anteeksiantamuksen niin kuin tuolla Nuinin kirjoituksesta voimme lukea.
Synnin päästön Lestadiolaisessa muodossa ovat sen halpana lakihenkisenä hyljänneet, vain ehtoollisessa he nauttivat kristuksen ruumista ja verta, mutta minkälaisella uskolla jää vain arvailun varaan.
Olen monia kertoja omin silmin nähnyt minkälainen voima juuri tuolla anteeksi antamisen saarnalla on monet ovat puhjenneet kiitokseen, kun ovat päässeet vapaaksi synnin taakasta.
Sitä vastaan kirkossa en ole tälläistä koskaan edes kuullut, kun ns. oikea kirkkokansa käy Herran Pyhällä ehtoollisella epäuskoisella sydämellä.
En toki ole väheksymässä päin vastoin olen kiitollinen näistä sakramenteistä, jotka Jeesus on jättänyt omalle seurakunnalleen, jonka hän on perustanut lukittujen ovien takana.
Kylläpä paljon tiedät ei-lestadiolaisten luterilaisten sydämen tilasta! Tai olet tietävinäsi. Minä olen nähnyt usein uskovien (ei-lest.) puhkeavan itkuun ehtoollisella tai muun liturgian aikana, ja olen kuullut heidän kuvailevan kuinka saivat kokea Jumalan armon. Olet panettelija.
Tuo Kaftaani on.
Lakihenkinen on lakihenkinen. Olen ehkä jopa kokeneenmpi ja koetellumpi lestadiolainen kun sinä konsanaan ja tiedän kyllä mistä puhun.
Joukossamme on sekä Kristukseen uskovia, että lakihenkisiä, eli legalisteja. Sinun Juttusi anteeksiantamuksesta ovat minun tulkintojeni osalta pelkkiä valheita. Osaat sen taidon hyvin, eikä katumustakaan näytä olevan.
Itse sinä puhut "pönttöuskovista", minä en ole puhunut sanaakaan. Pidän tällaiset uskovien nimittelyt törkeinä pilkkapuheina.
Lopeta minusta valehteleminen sitten heti alkuunsa alkuunsa kauhtunut "kauhtaani".
Mielipiteeni on luettavissa kyllä näiltäkin sivuilta.
Synninpäästö ei ole ihmisen virka, vaan Jumalan sanan virka ja sitä sanaa olemme uskovina kutsutut julistamaan ILMAN mitään EHTOJA, kikille haluaville.
Minulla on ollut ilo julistaa synnipäästöä Jeesuksen nimessä ja veressä myös katuville ei-lestadiolaisille, joten lopeta sinä "kauhtana" löpinäsi minun osaltani tähän.
Lopeta muutenkin väärät tuomiosi, mikä sinä olet määrittelemään ja tuomitsemaan kirkkokansaa.
Tiedän taudin hyvin trkkaan, olen sairastanut samaa tautia hyvin pitkään.
Katoppa sanna, kun hän ei itse usko puhdasta evankeliumia, hän on siinä vahvassa harhaluulossa, että muut ovat samanlaisia uskottomia, kun hänkin on.
Hän tarvitsee vahvan isäinsä sääntöopin evankeliumin lisäksi turvakseen ja siksi hänelle ei riitä puhdas evankeliumi Kristuksesta. Sana ja sakramentit.
Tämä on aivopesun tulos. Kun sitä lapsesta asti kuuntelee ja uskoo, se muuttuu ihmiselle todeksi, vaikka sillä ei ole mitään raamatullista perustetta. Se on totta hänelle.
Ei hän tietoisesti tietenkään valehtele, vaikka törkeästi valehtelee ja tuomitseekin. Hän uskoo itse täysin omat valheensa. Eikä lue Raamattua.
Jos lukeekin, niin ei taatusti usko, ohi isäinsä perinnäis- säädösten.
Ei pidä kaikkea kärjistää, ei nuo väitteet niin hölynpölyä ole olen näitä juttuja kuullut omilla korvilla jotka ovat minun mielestä törkeitä niitä kohtaa jotka haluavat uskoa suurina syntisinä ja synnin poispanijoina.
"Pönttöuskovat" nimike on esiintynyt Ruukkunimisellä netti keskustelupalstalla halventavassa tarkoituksessa kyseisistä ihmisistä tässä taannoin.
Siellä minäkin sen termin olen nähnyt, mutta sen viljelijänä siellä on käsittääkseni ollut eräs toinen henkilö, ei siis Nuin. Kirjoitustyyleistä voi päätellä aika paljon, vaikka käyttäisikin eri nimimerkkiä toisella keskustelupalstalla. Minusta "pönttöusko" on halveksiva nimitys, ja niin sanoi Nuinkin. Kyseistä termiä Ruukun palstalla käyttävä ei liene kirjoittele ainakaan kovin aktiivisesti tällä palstalla.
Olet oikeassa, enkä sitä mielestäni edes väittänyt hänen kirjoittamaksikaan, mutta henki vaikuttaa samalta. Halveksittavaksi se oli tuolloin tarkoitettukin kyseisellä palstalla. Ei ole muuta tietä, koska pyhityselämä kuuluu oikeaan vaellukseen elämässä, joka kuuluu osana armonjärjestykseen. Tällä pönttöuskovilla Ruukun kirjoittaja tarkoitti niitä jotka käyvät edessä saarnatuolissa saarnaajilta anteeksipyytämässä vaelluksen vikoja.
Kyseesä on hengen virka, eikä sanan virka. TEILLE on annettu virka sovinnosta saarnata, siis opetuslapsille.
EI VL: Jussi
2. Kor. 5:19 Sillä JUMALA oli KRISTUKSESSA ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja HÄN USKOI meille sovituksen sanan.
Eli siis Jumala Jeesuksessa Kristuksessa uskoi meille sovituksen sanan. Jumala on Henki, sen tiedämme, ei Jumala lihaa ole. Paitsi Jeesus Kristus oli lihassa sovittesaann syntimme verellään, kuitenkin hän oli ilman syntiä.
Henki, siis kplmiyhteinen Jumala Isä Poika ja Pyhä Henki on Sana.
Ja Sana julistaa syntien anteeksiannon Jeesuksen nimessä ja veressä.
ME OLEMME SES SANAN JULISTAJAT.
....sinun uskosi sitä sanan pyhitysoppia, jota esim uusheräyksessä opetetaan, että sana kantaa pyhyyden itsessään, riippumatta julistajasta.
Laestadius sanoo jotain siihen suuntaan, että uskottomalla papilla on taivaan valtakunnan avaimet vain virantoimituksessa. En tiedä, mitä hän sillä tarkoittaa.
Oliko Laestadiuksen mielestä niin, että myös ei-uskovainen pappi voi johdattaa ihmisen uskomaan käyttäessään synninpäästöä virantoimituksessa?
Vai tarkoittiko hän tällä vain sitä, että synninpäästön sana on kyllä aina yhtä tosi riippumatta kuka sen julistaa, mutta oli kuitenkin siitä huolimatta sitä mieltä, että epäuskoisen lausuma sana ei voi synnyttää uskoa? Tiedä häntä...
Itse ajattelen kyllä, että synninpäästösanoja ei saa koskaan halveksia, jos ne vaikka kuulee esim. kirkossa sellaisen papin lausumana, jonka pelkää olevan epäautuaassa sieluntilassa. Silloinkin niihin pitää suhtautua täytenä totena ja uskovainen saa omistaa sen anteeksiantamuksen itselleen. Näin siis uskovaisen ihmisen kohdalla.
Mutta miten sitten tällaisessa tilanteessa on epäuskoisen laita? Kyllä ne sanat ovat tietysti totta hänenkin kohdalleen, mutta minun on ainakin vaikea uskoa, että kukaan voisi johdattaa toista pidemmälle kuin itse on päässyt...
Mutta Jumalahan nämä kaikki tietää, joten paras olla tekemättä kovin suuria tuomioita puoleen tai toiseen, ettei joutuisi Jumalan komentelijaksi. Jumala antaa uskon kenelle tahtoo ja miten tahtoo.
...muistaa, että niin Luther kuin Lestadiuskin olivat eri ikäkausina erilaisella ymmärryksellä kirjoittamassa kirjoituksiaan ja jos heidän kirjoitustensa yhtäpitävyys raamatun kanssa ei ole täydellinen niin silloin poiminto heidän kirjoituksistaan saattaa olla raamatun vastainenkin.
Raamattu on kuitenkin korkein auktoriteetti kirjoittipa kuka hvyänsä mitä hyvänsä. En tällä väheksy kenenkään kirjoituksia tai ymmärrystä, mutta raamattua ei voi lukea kuin romaania. Raamatun sanan avaa ainoastaan Pyhä Henki ja niille se avataan, joilla Pyhä Henki on.
Raamattu kyllä sanoo selkeästi, että "kuinka sokea voi taluttaa sokeaa" ja ihmisjärjellä jatkettuna vielä vähmmän sokea voi taluttaa näkevää.
Joo, Raamatussa kyllä löytyy tukea sille ajatukselle, että vain Pyhän Hengen saaneen eli uskovaisen kautta saatu sana voi vaikuttaa uskon. Eikä vähiten siitä, että Jeesus antaa lupauksen Pyhästä Hengestä lukittujen ovien takana samalla kun antaa vallan syntien anteeksiantamisesta.
Toisaalta tämä kysymys on oikeastaan täysin merkityksetön käytännön elämän kannalta, koska kukaan ei voi koskaan varmaksi tietää, onko jonkun ihmisen kohdalta tämä "ketju" jossain vaiheessa katkennut. Joten oikeastaan on parempi edes olla ajattelematta koko asiaa, ja antaa Jumalan johdattaa ihmisiä uskomaan miten ja missä tahtoo.
Ja olen samaa mieltä siitä, että myös Laestadius ja Luther ovat voineet erehtyä. Ihmisiähän hekin olivat. Pitää vain hyväksyä tosiasiana, että myös Pyhän Hengen saaneilla uskovaisilla voi esiintyä erilaisia ja joskus ristiriitaisiakin käsityksiä opillisista asioista.
Toisaalta pitää kuitenkin muistaa myös omat rajoituksensa ja säilyttää suhteellisuudentajunsa edesmenneitä auktoriteetteja arvioitaessa. Miksi juuri minun (tai meidän aikamme tulkitsijoiden) ymmärrys olisi parempi kuin aikaisempien aikojen?
...ja siksi sangen erehtyväinen ja oman hyvän tavoittelija.
Se on varsin tosi asia, että vaikka Pyhä Henki vaikuttaa yksilössä niin kuin seurakunnassakin niin yksilö voi todella erehtyä ja tehdä virheitä luullen sitä Pyhän Hengen työksi. Seurakunnan yllä on se Pyhä Henki, joka ei erehdy ja joka ohjaa meitä epäonnistuvaisia yksilöitä oikealle tielle ja nöyryyteen Jumalan sanan edessä.
Kristuksen seurakunta, johon kuuluu vain Pyhän Hengen saaneita uskovaisia ja jossa siis kenenkään ns. vanha ihminen ei ole jäsenenä ei voi erehtyä.
Mutta jokin täällä maan päällä oleva seurakuntayhteisö voi erehtyä ja tehdä vääriä päätöksiä, koska se on yksilöistä koostuva ihmispopulaatio, jossa on mukana myös jokaisen ns. vanha ihminen siitä tulevine vaikutuksineen. Erehtyä voidaan siis myös joukossa ja luulla jonkin vanhasta ihmisestä nousevaa ääntä ja ilmoitusta Pyhän Hengen ilmoitukseksi.
Se on kyllä totta, että useamman Pyhän Hengen saaneen uskovaisen ollessa koossa on pienempi vaara kuulla vanhan ihmisen ääntä kuin yksittäisen ihmisen pohdiskellessa, koska asiaa voidaan yhteisesti koetella ja toiset voivat arvioida, mistä lähteestä mikäkin ilmoitus on peräisin. Mutta erehtymisen mahdollisuus säilyy silloinkin.
...ydinkohdan mitä tarkoitinkin.
Maalliset ja juridiset organisaatiot erehtyvät useinkin.
...edelliseen viestiin.
Jumalan vanltakunnan työssä ja ja sen työn ympärillä olevan maallisen organisaation suurin ero on juuri se, että Jumalan valtakunnassa ei äänestetä oiekasta ja väärästä toisin kuin maallisen organisaation päätöksentekoon kuuluu komprimissit. Maallinen päätöksenteko ei koske opillisia asioita, vaan nimen omaan operatiiviseen toimintaan liittyvät asiat.
..olettamaan, että kansankirkossa olisi vähemmän todella uskovaisia pappeja kuin lestadiolaisen liikkeen sisällä? Mikset ole huolissaan lest. papin/puhujan olevan epäautuaassa sieluntilassa? Yksin Jumala näkee sydämeen Raamatun mukaan. Siitä ei ihminen voi päästä koskaan täyteen varmuuteen, oli pappi sitten autuas tai ei.
En itse asiassa sanonut, että Suomen ev.lut. kansankirkossa on vähemmän uskovaisia pappeja kuin esikoislestadiolaisuudessa on saarnaajia, mutta kun asia tuli puheeksi, niin kyllä minä vähän niin pelkään kuitenkin. Vaikka totta on tietysti se, mitä sanot, että vain Jumala näkee sydämeen, enkä minä ihmisenä oikeasti voi tietää millä sieluntilalla kukin on.
Miksi sitten pelkään, että Suomen ev.lut. kansankirkossa on paljon ei-uskovaisia pappeja? Minusta kirkon yleinen luopumus Jumalan sanasta todistaa jotain kirkon tilasta keskimäärin. Ja jos nyt otetaan potentiaalinen tilanne, että istun kirkossa ja kuuntelen papin saarnaa, joka on vain ympäripyöreää sanahelinää, niin totta kai siitä syntyy epäilys, että mitenkähän sen papin sieluntilan kanssa nyt oikeastaan onkaan...
Mutta totuuden nimessä täytyy sanoa, että olen kyllä kuullut myös sellaisia esikoislestadiolaisten saarnaajien pitämiä saarnoja, joiden jälkeen on syntynyt samanlainen epäilys kyseisen saarnaajan sieluntilasta.
Mutta Jumala on kuitenkin ainoa, joka erehtymättä näkee ihmisen sydämeen.
..toisaalta hurskaankin kuuloinen puhe saattaa olla pelkkiä ulkoa opittuja, hurskaita fraaseja. Sellaisia, joita lestadiolaisten tiedetään arvostavan. Siis, näinkin VOI olla, en väitä että näin aina olisi. Toisaalta lempeäkin saarna on joskus paikallaan. Eivätkä tavalliset lut. saarnat suinkaan aina ole sanahelinää, ei esim. Tuomas-messussa... tai ihan minun kotiseurakunnassanikaan.
Ohhoh!!!
Mikähän ystävääni Matkaajaa kirjoituksessani ihmetytti? Voisitko presisoida? :)
"Mutta totuuden nimessä täytyy sanoa, että olen kyllä kuullut myös sellaisia esikoislestadiolaisten saarnaajien pitämiä saarnoja, joiden jälkeen on syntynyt samanlainen epäilys kyseisen saarnaajan sieluntilasta."
Että ihan useampi tapaus? Tämä vaatisi täsmennystä, vaan ei ehkä täällä palstalla. Tästä ja nimim. Nuinin kommenteista huomaa kuinka vähän ymmärrystä minulla on uskonasioissa, kun ei itselläni ole vastaavanlaisia kokemuksia.
Vähän jää ansiosäkkiin omia eväitä.
No, sille ei oikeastaan voi mitään, jos joskus syntyy sellainen tunne. Hengen yhteyden tunteminen on sellaista, mikä joko syntyy tai sitten ei. Siihen ei voi itseään pakottaa, eikä siihen voi toista vaatia. Mutta pitää muistaa, että ihminen ei ole tässäkään erehtymätön. Erilaiset häiriötekijät vaikuttavat.
Eli en siis tarkoittanut, että esikoislestadiolaisuudessa on saarnaajia, jotka eivät ole oikealla sieluntilalla, vaan että joskus on tullut sellainen epäilys, että "onkohan se nyt ollenkaan käsittänyt kristillisyyttä". Mutta vaikka tällainen ajatus on joskus tullutkin, niin sehän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että asia todella olisi niin.
Mitä tulee viimeiseen kommenttiisi, niin eihän sen hienompaa tilannetta voisi edes kuvitella, että voisi vain vapaasti luottaen ottaa vastaan kaiken sen sanan mitä saarnataan. Mutta se kaatuu viimeistään siinä vaiheessa kun kuulee kahta päinvastaista opetusta jostain asiasta. Ja toisaalta vaikka olisikin yksimielisyys, niin onhan aina olemassa vaara, että mennään kaikki yksimielisesti väärään...
Ei mennä väärään. Paavali ja Jaakob valaisivat samaa asiaa kumpikin omilla lahjoillaan mutta eri kantilta.
Sitä paitsi Israelin Jumala on uskollisempi kuin me ihmiset ymmärrämmekään. Siis "no [nou] hätä" kristityillä.
Kyllä niitä kansankirkonkin vikoja saadaan julkisesti käsitellä, samoin kuin adventtikirkon jne. Ei pidä alkaa suojelemaan ketään väärintekijää. Ja jos ihminen ei ole väärintekijä vaan oikealla asialla, kyllä hänen tekemisensä kritiikin kestävät. Tuollainen epäkohtien piilottelu on hyvin vaarallista... adventtikirkossa sitä pedofiliaa piiloteltiin eikä pedofiiliä saatu ajoissa kiven sisään. Nyt rikos on jo vanhentunut. Olisi pitänyt ajoissa julkisesti puhua asiasta. "mitä kuulette korvaanne kuiskattavan, se kuuluttakaa julki katoilta." (Jeesus, Matt. 10:27)
Taivaaseen pääseminen ei ole ollenkaan automaattista, vaan vaatii ilman muuta ainakin vähäistä raamatunlukua ja rukousta, lisäksi ymmärrettyjen kehotusten noudattamista. "Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne." (Jaak. 1:22)
"Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle." (Matt. 10:38)
Olen tavallaan samaa mieltä. Nimittäin rehellisyys on hyvin tärkeä luottamuksen synnyttäjä. Jos sanotaan, että "meillä on yksimielisyys", ja sitten huomataan käytännössä, että eihän se ihan niin ollutkaan, syntyykö silloin luottamusta? Jos sanotaan "ei meillä sellaista tapahdu", ja sitten huomataan, että tapahtuu kuitenkin, "ei meillä niin opeteta", ja huomataan, että jotkut opettaa kuitenkin, jne. jne., niin ei sellainen ainakaan minussa herättäisi luottamusta, jos sellaiseen yhteisöön törmään. Varmaan silloin herää epäluottamus myös kaikkea muuta kyseisen henkilön/yhteisön sanomaa kohtaan.
Mutta toisaalta sitten ovat yksityisten ihmisten viat, joita ei Raamatun mukaan tule levitellä ympäriinsä vaan mennä ja puhutella ensimmäiseksi asianosaista itseään. Voi olla, että Matkaaja tarkoitti sitä?
Mitä tulee pedofiliaan, en tiedä, että sellaista olisi esiintynyt esikoislestadiolaisuudessa. Tiedän että Ruotsissa yksi mies oli syytettynä siitä, mutta käsittääkseni häntä ei tuomittu.
En väitä vastaan, mutta kaiken tulee tapahtua elävän uskon voimasta. Sano nyt sama ystävällesi "Nuin"'ille ja kokeile minkälaisen ryöpytyksen kohteeksi joudut. Lycka till!