Luulin jo oppineeni (kantapään kautta) kaiken tunteista ja rakkaudesta. Tiedän, miten saada oma sydän rikki. Ja silti pitää lähtee taas samaan näytelmään uudestaan vaikka tietää, että kohta sattuu...
Hipaisusta saa sähköiskun, viesteistäsi tuskaisen ikävän tuntikausiksi, jne.
Olis mun jo jotain pitäny oppiakkin, mutta taas mua viedään...
Ootko samalla tiellä vai lähdinkö yksikseni harhaileen satumetsään?
Hipaisusta saa sähköiskun, viesteistäsi tuskaisen ikävän tuntikausiksi, jne.
Olis mun jo jotain pitäny oppiakkin, mutta taas mua viedään...
Ootko samalla tiellä vai lähdinkö yksikseni harhaileen satumetsään?
Vastaukset 1
Vanhimmat
nyt näytä auttavan. Sähköiskut ja tuskainen ikävä repii täälläkin sydän parkaa taas sirpaleiksi, vaikka juurihan minä sen luulin korjanneeni. No luulo ei ole tiedon väärti.
Satumetsässä luulisi olevan leppoisampaa. :/
Oppia ikä kaikki. Mikähän mahtaa olla tässä opetuksena? vai onko pääni niin typerä, että tarvitaan toistolla pitkään ja hartaasti?
Niin, että etpä taida yksinäsi seikkailla...