vähän nyt kaipaisin neuvoja. Olen tuntenut ystäväni noin 5vuotta, ja jossain siinä välissä tajusin yhtäkkiä tykkääväni hänestä vähän enemmän kuin vaan kaverina. Jossain vaiheessa hän on näyttänyt vastarakkautta, mutta nyt hän on kihloissa. En ole koskaan ihan suoraan sanonut tykkäväni hänestä. Päätin tässä vähän aikaa sitten että nyt saa riittää, lähetän kirjeen. En kuitenkaan ihan uskaltanut, se ei kuulkaas ole niin helppoa vaikka yleensä luokittelen itseni suht suorasanaiseksi ja rohkeaksi. No niin, eli en sitten tehnyt sitä... ja nyt alkaa taas mietityttämään. Tulenko mä aina olemaan rakastunut jos en saa suoraa "ei" tai "joo" vastausta, vai onko ihan mahdollista että tämä vihdoin menisi ohi? Ja sitten vielä se; voisi olla aika shokki kuulla parhaalta ystävältään ennen häitä että hei, onko sun pakko mennä naimisiin, ole mun kanssa mielummin. eeh... Apuva, kiitos.
rakastunut ystävään?
huoh
41278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin aina on riski, että lopulta menetät tuon ystäväsi. Hyväksy ensin tämä asia. Tai edes tiedosta se.
Itse mielummin kertoisin tunteistani kun katuisin loppuelämäni, etten kertonut. Aika toki auttaa ja ehkä häivyttää tunteitasi, mutta et tule niitä koskaan unohtamaan. Itse koen, että mielummin saan selkeän "ei" tai "joo" vastauksen kun tunnen epätietoisuuden tuskaa.
Tiedän mistä puhun sillä olin itse saman tilanteen edessä ja valitsin kertoa tunteistani. Värikkäiden vaiheiden jälkeen menetin rakkaani ja ystäväni. Mielummin niin, kuin joutuisin koko loppu elämäni tuskissani katsomaan hänen avio-onnea.
on vain pelko että menetät ystäväsi, jos hän on menossa naimisiinkin. Sussa herää halua pitää asiat muuttumattomina ja alitajuntasi kaivaa jonkun pikku ihastumisen esiin ja sä ajattelet sen sammumattomaksi rakkaudeksi.
Haluatko sä oikeasti uskotella että se on sun elämäsi nainen? Uskotko sä todella että alkaistte olemaan ja olisitte ikuisesti yhdessä jos hän ei nyt menisi naimisiin jonkun muun kanssa?
Minä en tiedä oletko ikinä ajatellut asiaa loppuun asti, haluatko vain toimia ja miettiä myöhemmin.
Jos te kuuluisitte yhteen, te olisitte jo yhdessä. Minä en ymmärrä miksi sun pitäisi nyt enään koittaa "pelastaa" jotain mitä ei teillä ollut silloin kun olisi voinut.
Sinä pääset yli, huomaat ettet ollutkaan rakastunut, se oli vai jokin haluanpitääsinut-reaktio tähän naimisiin meno hässäkkään.
Joten älä tee mitään, tue ja onnittele ja sinä löydät uuden joka on sua varten.
Niin olin minäkin n.20v sitten ja päätin olla kertomatta, enkä ole päätöstäni katunut. Olemme edelleen parhaat ystävät ja olen saanut seurata hänen onneaan ja surujaan läheltä, ja pysyn myös läheellä lopun elämääni.Joskus kännipäissäni olen kertonut hänelle kaiken, eikä sekään ole suhdettamme muuttanut, kun kuitenkin osasin väistyä silloin kuin piti. Suosittelen miettimään kenen onni on tärkeintä.
Sano suoraan vaan. Kirpasee pirusti ehkä, jollei reaktio toivotunlainen. Odota hieman senjälkeen. Jotkut hitaita asioiden käsittelyssä. Selvä kyllä tai ei, vaadi se. Kaveruus kestää, jos vahvalla pohjalla sen. Sano ennenkuin liian myöhäistä ja harmittelet sitä sitten.