Vanha ruosteenpunainen kuorma-auto pysähtyi meidän kujalle.Äiti katsoi ikkunasta ja huokaisi..."Minna,mene huoneeseesi..."Äiti sanoi ja työnsi minua portaisiin päin.Äiti ei näyttänyt kauhistuneelta,mutta ei kyllä onnelliseltakaan.
Pian kuulin että meijän ovikello soi.Joku oli tulossa kovalla vauhdilla ylös rappusista.Kuulin toisen pimpotuksen.Äiti tuli matkalaukku kädessään huoneeseeni."No niin!Ota tärkeimpiä tavaroita ja tule sen jälkeen takapihalle."Äiti sanoi ja työnsi tyhjän matkalaukun eteeni.Hetken ihmettelin tapahtunutta,mutta hetken kuluttua kuitenkin ymmärsin,missä kiikasti.
Se kuka pimpotti oli...Oli...Siitä en ollut vielä varma,mutta äiti pakoili sitä tai niitä...Siltikin mä laitoin kamat kasaan ja juoksin takapihalle.Mä en nähnyt äitiä missään. Juoksin etupihalle ja näin kuinka pari miestä kantoi äitiä autoon ja nauroi ivallisesti."Luulitko pääseväs noin helpolla??!!hei,kukaan ei huiputa meitä!"Toinen niistä miehistä sanoi.
Ennen kuin älysin huutaa apua auto lähti ajamaan pois ja äiti oli siellä.Mä parkaisin ja aloin huutamaan.Mua ihmetytti,koska äiti...Ei se olis koskaan voinut tehdä kenellekkään mitään pahaa...Eihän se ees tappais kärpästäkään...
Mua pelotti enkä osannut tehdä muutakaan,kuin soittaa poliisille.
Hetken kuluttua älysin olevani poliisi laitoksella kuulusteltavana.Poliisi näytti erillaisten rikollisten kuvia,mutta tuntui ettei niistä kukaan ollut äidin sieppaajan näköinen.Tunnit kuluivat ja mut vietiin naapuriin rouva Helgan luo...Helga oli vanha leski,jonka mies oli kuollut sodassa.Mua ällötti olla siinä huoneessa missä nukuin,nimittäin vintillä.Ei muuten mutta siellä haisi säilötty kala...Eikä mikään ihme,vintillä oli pinoittain kala laatikoita.
Vihdoin ja viimein sain unen päästä kiinni...Seuraavana päivänä nousin sängystä ja ajattelin mennä herättämään äidin...Mutta kun älysin missä olin,muistin eilisen tapahtumat.Musta tuntui kauhealta...Mitä äidille olis voinu tapahtua...Hetken hiljaisuuden jälkeen,Helga tuli huoneeseeni ja antoi paahtoleipää ja appelsiini mehua."Kyllä harmittaa tuo sinun olotilasi"Helga sanoi ja näytti vielä jatkavan..."Mutta ei tuossa mitään ihmeellistä kyllä ollutkaan,koska äitisi oli mitä oli...Meni baarista toiseen aina kun olit mennyt nukkumaan...Minä näin kaiken...Se oli kamalaa.Joskus hän toi miehen kotiinne ja...Ja...Eli,siinä ei ollut mitään ihmeelistä!"
Musta tuntui kuin mun sisällä olis polttanu."Miksi ihmeessä sä mulle tollaisista asiosta kusetat!!??Sä et tiedä mun perheestä mitään!!No...Tuliko pupu pöksyyn,Mummo!!!???"Mä karjaisin...Tuntui kuin olisi päästänyt tyhjiä sanoja suustani,mutta siliti tunsin sen raivon.
Hetken kuluttua löysin itseni kadulta matkalaukku puoliksi aukinaisena.Sitten kuulin Helgan kovan äänen raikuvan ikkunasta."Tännehän et toista kertaa tule sinä pikku kakara!!Katsotaan miten selviät sitten yksin???!!!"Hän huusi ivallisesti ikkunasta.Tuntui että äiti olis jättänyt mut jo toisen kerran...Mä olen vielä nuori...Vasta 13v...Miten mä voisin tästä selvitä yksin...??Sitten mulla välähti.Rupesin kaivamaan matkalaukkuani ja löysin mitä etsin.Kotiavaimet!Avasin oven ja talo tuntui niin tyhjältä.
Siellä ei ollut kiehuvaa kattilaa päällä ja äiti siinä vieressä lauleskelemassa laulujaan...Nyt kaikki oli mennyttä.Mulla oli enää muistot äidistä.Pelkästään ne rähjäiset valokuvat joissa äiti oli halinut mua ja irvistänyt kunnnolla.Purskahdin itkuun kun katselin kuvia.
Tämä jatkuu...Katselkaa muita kirjoituksia...Sieltä löydätte jatkon...
mitä mieltä olitte??
Pian kuulin että meijän ovikello soi.Joku oli tulossa kovalla vauhdilla ylös rappusista.Kuulin toisen pimpotuksen.Äiti tuli matkalaukku kädessään huoneeseeni."No niin!Ota tärkeimpiä tavaroita ja tule sen jälkeen takapihalle."Äiti sanoi ja työnsi tyhjän matkalaukun eteeni.Hetken ihmettelin tapahtunutta,mutta hetken kuluttua kuitenkin ymmärsin,missä kiikasti.
Se kuka pimpotti oli...Oli...Siitä en ollut vielä varma,mutta äiti pakoili sitä tai niitä...Siltikin mä laitoin kamat kasaan ja juoksin takapihalle.Mä en nähnyt äitiä missään. Juoksin etupihalle ja näin kuinka pari miestä kantoi äitiä autoon ja nauroi ivallisesti."Luulitko pääseväs noin helpolla??!!hei,kukaan ei huiputa meitä!"Toinen niistä miehistä sanoi.
Ennen kuin älysin huutaa apua auto lähti ajamaan pois ja äiti oli siellä.Mä parkaisin ja aloin huutamaan.Mua ihmetytti,koska äiti...Ei se olis koskaan voinut tehdä kenellekkään mitään pahaa...Eihän se ees tappais kärpästäkään...
Mua pelotti enkä osannut tehdä muutakaan,kuin soittaa poliisille.
Hetken kuluttua älysin olevani poliisi laitoksella kuulusteltavana.Poliisi näytti erillaisten rikollisten kuvia,mutta tuntui ettei niistä kukaan ollut äidin sieppaajan näköinen.Tunnit kuluivat ja mut vietiin naapuriin rouva Helgan luo...Helga oli vanha leski,jonka mies oli kuollut sodassa.Mua ällötti olla siinä huoneessa missä nukuin,nimittäin vintillä.Ei muuten mutta siellä haisi säilötty kala...Eikä mikään ihme,vintillä oli pinoittain kala laatikoita.
Vihdoin ja viimein sain unen päästä kiinni...Seuraavana päivänä nousin sängystä ja ajattelin mennä herättämään äidin...Mutta kun älysin missä olin,muistin eilisen tapahtumat.Musta tuntui kauhealta...Mitä äidille olis voinu tapahtua...Hetken hiljaisuuden jälkeen,Helga tuli huoneeseeni ja antoi paahtoleipää ja appelsiini mehua."Kyllä harmittaa tuo sinun olotilasi"Helga sanoi ja näytti vielä jatkavan..."Mutta ei tuossa mitään ihmeellistä kyllä ollutkaan,koska äitisi oli mitä oli...Meni baarista toiseen aina kun olit mennyt nukkumaan...Minä näin kaiken...Se oli kamalaa.Joskus hän toi miehen kotiinne ja...Ja...Eli,siinä ei ollut mitään ihmeelistä!"
Musta tuntui kuin mun sisällä olis polttanu."Miksi ihmeessä sä mulle tollaisista asiosta kusetat!!??Sä et tiedä mun perheestä mitään!!No...Tuliko pupu pöksyyn,Mummo!!!???"Mä karjaisin...Tuntui kuin olisi päästänyt tyhjiä sanoja suustani,mutta siliti tunsin sen raivon.
Hetken kuluttua löysin itseni kadulta matkalaukku puoliksi aukinaisena.Sitten kuulin Helgan kovan äänen raikuvan ikkunasta."Tännehän et toista kertaa tule sinä pikku kakara!!Katsotaan miten selviät sitten yksin???!!!"Hän huusi ivallisesti ikkunasta.Tuntui että äiti olis jättänyt mut jo toisen kerran...Mä olen vielä nuori...Vasta 13v...Miten mä voisin tästä selvitä yksin...??Sitten mulla välähti.Rupesin kaivamaan matkalaukkuani ja löysin mitä etsin.Kotiavaimet!Avasin oven ja talo tuntui niin tyhjältä.
Siellä ei ollut kiehuvaa kattilaa päällä ja äiti siinä vieressä lauleskelemassa laulujaan...Nyt kaikki oli mennyttä.Mulla oli enää muistot äidistä.Pelkästään ne rähjäiset valokuvat joissa äiti oli halinut mua ja irvistänyt kunnnolla.Purskahdin itkuun kun katselin kuvia.
Tämä jatkuu...Katselkaa muita kirjoituksia...Sieltä löydätte jatkon...
mitä mieltä olitte??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tosi hyvä. Oli kiva lukee!
Kiitos kun sanoit noin...Mä olen kyllä vasta 12 joten en oo ihan vielä perillä tässä kirjallisuudessa...=)
Kannattaa lukea jatko-osat!
Ja "Sitruunapuu" Senkin oon kirjoittanut