Tuntuu pahalta, vaikka hyvää tarkoitin.
Ajattelin lähinnä kuolevan sieluntilaa.
Tausta.
Tyttäremme nuorin lapsi - 20 ikäinen tyttö sairastaa parantumatonta syöpää.
Luen hänen blogiaan joka päivä ja eräänä päivänä hän kehui, kuinka hänen kihlattunsa kehui:
Sinä osaat kiroilla niin kauniisti!
Kirjoitin siis blogiin vastauksen, muka nimettömänä, mutta en tiennyt että blogin omistaja näkee S-postiosoitteen.
Kirjoitin, että olet sivistynyt ja kilti tyttö, joten sinulle ei sovi kiroilu ollenkaan. Pyysin häntä lopettamaan sellaisen kielenkäytön.
En tosin sanallakaan vihjannut siihen, että hänellä on vain vähän aikaa ennen kuin hän siirtyy pitkään ikuisuuteen.
Kirjoitin kuitenkin jotakin, jota kadun todella:
"Vedäthän kiroilullasi itse saatanan puoleesi"!
Teinkö siis väärin?
Tyttö raukka loukkaantui - tietysti, mutta omatuntoni kehotti minua kuitenkin neuvomaan häntä.
Pahoitin, jo hyvin heikossa kunnossa olevan lapsenlapseni mielen - asia, josta en saa rauhaa.
Teinkö oikein vai väärin? Mitä Herramme Jeesus tulee minulle sanomaan viimeisenä päivänä.
Olen tosin pyytänyt tytöltä anteeksi sanojani, mutta olen silti epävarma siitä, teinkö oikein häntä varoittaessani?
Terv. XX
Ajattelin lähinnä kuolevan sieluntilaa.
Tausta.
Tyttäremme nuorin lapsi - 20 ikäinen tyttö sairastaa parantumatonta syöpää.
Luen hänen blogiaan joka päivä ja eräänä päivänä hän kehui, kuinka hänen kihlattunsa kehui:
Sinä osaat kiroilla niin kauniisti!
Kirjoitin siis blogiin vastauksen, muka nimettömänä, mutta en tiennyt että blogin omistaja näkee S-postiosoitteen.
Kirjoitin, että olet sivistynyt ja kilti tyttö, joten sinulle ei sovi kiroilu ollenkaan. Pyysin häntä lopettamaan sellaisen kielenkäytön.
En tosin sanallakaan vihjannut siihen, että hänellä on vain vähän aikaa ennen kuin hän siirtyy pitkään ikuisuuteen.
Kirjoitin kuitenkin jotakin, jota kadun todella:
"Vedäthän kiroilullasi itse saatanan puoleesi"!
Teinkö siis väärin?
Tyttö raukka loukkaantui - tietysti, mutta omatuntoni kehotti minua kuitenkin neuvomaan häntä.
Pahoitin, jo hyvin heikossa kunnossa olevan lapsenlapseni mielen - asia, josta en saa rauhaa.
Teinkö oikein vai väärin? Mitä Herramme Jeesus tulee minulle sanomaan viimeisenä päivänä.
Olen tosin pyytänyt tytöltä anteeksi sanojani, mutta olen silti epävarma siitä, teinkö oikein häntä varoittaessani?
Terv. XX
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olisithan sinä tietenkin voinut Hänelle valehdellakin, koska elää vain vähän aikaa.
Ensinnäkin, totuus ei pala tulessakaan ja sitä suuremmalla syyllä, älä valehtele kuolevalle, vaikka elinpäivistämme päättää vain Jumala.
Et valehdellut, ajattele miten SE KADUTTAIS, JOS OLIT VALHDELLUT, SILLÄ päivittely ja kiroilu on sen etsimistä, ketä kutsut.
Et tehnyt väärin. Jos mielestäsi teit, tekeekö pastorit väärin, kun kertovat, että toinen tie vie kadotukseen???
Tyttö raukka loukkaantui - tietysti, mutta omatuntoni kehotti minua kuitenkin neuvomaan häntä. ** Se on Hänen asia, sinun asia on sinun asia.
Pahoitin, jo hyvin heikossa kunnossa olevan lapsenlapseni mielen - asia, josta en saa rauhaa. ** Jos tuta mietit, niin uhraa itsesi, ja ala valahdella, tulet huomaamaan, että sillä sitä vasta lyhyet jäljet on, joten pysy totuudessa.
Teinkö oikein vai väärin? Mitä Herramme Jeesus tulee minulle sanomaan viimeisenä päivänä. ** Jos olet Hänet suulla tunnustanut ja sydämeesi ottanut AINOANA HERRANA JA VAPAHTAJANA, Hän sanoo tule tänne, iloitse Paratiisissa, Isäni rinnalla.
””Olen tosin pyytänyt tytöltä anteeksi sanojani, mutta olen silti epävarma siitä, teinkö oikein häntä varoittaessani? ** Tiedätkö, minä en koskaan pyydä sinulta anteeksi, että sanoin totuuden Kristuksessa.
Siunattua rehellispyytä Sinulle. Jussi
missä raamatunkohdassa kielletään, todetaan synniksi kiroilu? Olen itse etsinyt, en ole löytänyt! Sano sinä raamatunkohta, että minäkin voisin lukea sen!
En tiedä, pystynkö sinua auttamaan.
Raamatussa ei ole suoranaista kieltoa, älä kiroile, sehän oli silloin käsky, mutta sillä on paljon sellaista, mikä pitää kiroilua sopimattomana.
Kiroilu (latinaksi koprolalia) on hyvän tavan vastaista. Tästä huolimatta monet höystävät puheitaan voimasanoilla. Ankarinkaan kiroilija ei kuitenkaan pidä tapaansa hyvänä. Vaikka hän oikeuttaisi sen itselleen, ei hän soisi pienten lastensa kiroilevan.
Kiroilu on voimalojen viljelyä, jossa ”hyvä kiroilija” omaa vain minimaalisen sanavaraston. Kiroilu on paha tapa.
Mutta miksi minä en kiroile, juuri siksi, koska en myös ole löytänyt Raamatusta kohtaa, missä Jeesus olisi kiroillut. – Voi sukia, kun sinä teit näin, voi helvetti, kun olet sellainen. Nämä voimasanat eivät kuulu kristityn sanavalikoimaan. Seuraan Jeesuksen jalanjälkiä.
Vannominen on myös kiroilua. >> Taas hän kielsi sen VALALLA VANNOEN ja vakuutti: "Minä en tunne sitä miestä."
että kiroilu ei ole suotavaa joka on paha tapa! Mutta onko kiroilu synti, joka vie kadotukseen? Kirosanoja on lievempiä ja voimakkaampia esim. "Helskutti", tarkoittaa ilmeisesti "helvetti" sanaa. Monet ihmiset "höystävät" puhettaan tämmöisillä voimasanoilla, eivätkä pidä niitä pahoina, eli synnillisinä. Miten on Jussi, sinäkään et löytänyt kiroilua synniksi, vaan pahana tapana. Eli onko niin, että uskovan tulee välttää kiroilua, sen takia, että on paha tapa, eikä sen takia, että olisi synti!
Mikään muu asia tai synti meitä ei vie kadotukseen, kun Pyhän Hengen pilkka ja epäusko Jeesuksen Kristukseen. Elikkä emme ole ottaneet Abrahamin Jumala- uskon sialle uskoa Jeesukseen, kuten Paavali.
Syntiä on yhtä lajia, ei heikompaa ja vähemmän heikkoa, on vain synti, jota meidän tulee hallita.
Sanonnan, voi helkutti, en lue voimasanoihin, se on vain sanonta, mutta VAIN minun mielestäni.
Sanaparret eivät erota meitä Jumalasta ja Jeesuksesta. Mutta jos olemme korkealla paikalla, ja tipahdamme köyden varaan, on parempi pyytää avuksi Jumalaa kun Perkelettä. Näin näen asian.
””Eli onko niin, että uskovan tulee välttää kiroilua, sen takia, että on paha tapa, eikä sen takia, että olisi synti!*** Juuri näin. Amen
Siitä huolimatta ettemme me kristityt kiroile maailman tavalla, emme me sillä autuutta ansaitse.
Kristus meissä Pyhän Hengen kautta pyrkii ohjaamaan puheitamme ja valintojamme, mutta ei se tee meistä haavoittumattomia. Kiusaukset ovat vaivanamme joka päivä ja yksikin poikkeaminen lain käskyistä tekee ihmisestä koko lain rikkoja.
Olemme siis jokainen lainrikkojia ja rikollisia. Tämä asettaa kristitynkin ihmisen varpaat samalle viivalle kun kaikilla muillakin ihmisillä on.
Vihollisen verkot on hyvin ohutlankaiset, ei piru viettele kristittyä enää karkeisiin synteihin, mutta sitäkin enemmän sellaisiin synteihin joita Kristitty ei osaa ollenkaan varoa. Kun ylpeys ja omavanhurskaus pääsee paisuttamaan Kristityn ihmisen, niin se tekee ihmisestä kovan waativan ja armottoman toista kohtaan, usein myös itseäkin kohtaan. Ei ole turhaan sanottu, - valvokaa ja rukoilkaa ettette joutuisi kiusaukseen.
Nyt ollaan jo heikoilla jäillä, kun aletaan pohtimaan sitä olisiko synti niin paha että se kadottaisi. Jo tulitikun varastaminen on kadottava synti. Ja jos et ole valmis kuolemaan pahimman vihollisesi puolesta, jotta tämä saisi elää ja pelastua, niin se on rakkauden rikos ja kadottava synti.
Syntien kadottavuuden spekuloinnin sijaan kristityn on anottava syntien anteeksiantamusta ja armoa Kristuksen kautta Jumalalta. Tämä on ainut tie pelastukseen.
Kirjoitat hyvinkin oikein, mutta siinä menee täysin pieleen, ””anottava syntien anteeksiantamusta ja armoa Kristuksen kautta Jumalalta”” Mitä sinä tällä tarkoitat. Eikö sinulle usko Kristukseen sovittajana riitäkään?
Kerrankin asiallinen ja hyvin tärkeä keskustelun aihe. Kiitos tästä Jumalalle ja kirjoittajalle.
Ensiksikin on todettava että synti on hyvin paljon muuta kuin nuo yksittäiset tekomme jotka ovat syntiä. Synti on sydämen luopumista pois Jumalasta, siis epäusko. Jumala on näet luvannut että jokainen joka uskoo Kristukseen, tulee HÄNESSÄ vanhurskaaksi. Saa siis Kristuksessa lahaksi sen vanhurskauden joka kelpaa Jumalalle.
Mutta tämä vaatii uskovaisen sydämen, joka sekin on Jumalan lahja. Emme voi ottaa uskoa mistään, ellei Jumala sitä anna. Uskoa ei voi myöskään ostaa millään tekemisillä, taikka valuutalla.
Usko on Jumalan lahja.
Teoillaan ei voi siis ansaita autuutta. Vain Jeesuksen veri voi puhdistaa synnistä, mutta ilman uskoa se ei ole mahdollista.
Pelastuakseen ihminen tarvitsee kolme asia, ne ovat Henki veri ja vesi. Jeesus Kristus meidän Herramme ja Vapahtajamme on tullut vedessä ja veressä, Henki todistaa tämän.
USKOLLA otetaan vastaan Jumalan täydellinen vanhurskaus, Jeesuksen nimessä ja veressä. Mikään muu ei kestä tuomiolla kuin Jumalan täydellinen vanhurskaus.
Seuraavaksi herääkin tietenkin kysymys, kuinka minä joka olen syntinen ihminen, voin saada Jumalan vanhurskauden??? Vastaus on: Usko tässä ja nyt kiusattu matkamien kaikki sinun syntisi anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä.
Jätämme toisen osapuolen asia Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun. Jumala ei tee väärin hänellekään. Ole siis kiusattu matkamies hyvässä turvassa, Jumala pitää sinusta huolen kun turvaat siihen armoon joka Jeesuksen Kristuksen kautta sinulle tarjotaan. Aamen.
Miten et tiedä teitkö oikein? Miksi pyysit anteeksi, jos et tehnyt väärin?
Minä en voisi nuhdella toista väärien sanojen käytöstä, koska meillä tulee joka hetki itsellämmekin TURHIA sanoja sekä puhuessa että kirjoittaessa.
Enkä jaksa uskoa, että monikaan ns. kirosanojen käyttäjä edes alitajunnassaan uskoo kutsuvansa sielunvihollista luokseen. Se on vain lisäsana siinä missä 'voi surkeus', voi vitsi', 'ryökäle' tms. Niitä tulee meille kaikille!
ja yrität tekopyhästi katua sanomisiasi. Kuten tyypillistä lestaadiolainen ei osaa aidosti katua, koska siinä on aina oma lehmä ojassa. ns. taivaspaikka josta olette koko elämänne maksaneet jota ei ehkä tulekkaan sitten.
Mielestäni teit oikein varoittaessasi, mutta olisi varmasti ollut parempi, jos olisit tehnyt sen avoimesti omalla nimelläsi ja jättänyt varoituksen saatanasta pois. Mutta kaikkihan me teemme virheitä.
Ehkä voit viedä hänelle vielä vaikka jonkin pienen lahjan hyvitykseksi, joka ilahduttaa häntä. Tietenkin asia on anteeksipyynnöllä jo korjattu, mutta jos haluat vielä jotenkin extra ilahduttaa häntä...
Armosta te olette pelastetut, ette itse teistänne, Jumalan lahja se on.
On todella pitkä prosessi lestadiolaisella päästä pois sisään kasvatetusta tuomiohengestä, siihen on lähes kaikki lestadiolaiset lapsesta asti kasvatettu. Ja opetettu seurakunnassa että uskova ihminen on toisten ihmisten tuomari.
Tämä on Raamatun vastaista opetusta, nimittäin jokainen uskova on itse syntinen ja tarvitsee Jumalan armoa, anteeksiantamusta ja jokapäiväistä parannusta.
Jumala yksin on tuomari. Hän on antanut tuomarin tehtävän Pojalleen Kristukselle, se Jumalan sana sitoo jokaisen uskovan pois tuomarin virasta.
Ihmisestä ei ole koskaan toisen ihmisen tuomariksi, niin että se tapahtuisi oikeudenmukaisesti. Yhdelläkään ihmisellä ei ole syyteoikeutta Jumalan tuomioistuimen edessä.
Room. 2:1 Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset.
Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
Room. 2:2 Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät.
Room. 2:3 Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?
ja osoitti kuinka vähän rakastat lapsenlastasi. Et tietenkään saa sitä anteeksi, mutta hyvillä teoilla voit pyrkiä asemaasi parantamaan, ja pienentämään tuon tuomitsija-luonteesi aiheuttamaa taakkaa. Vaakakuppisi on nyt aivan kallellaan, tiedät kyllä minne suuntaan.