Minua ihmetyttää se kun useat eivät voi uskoa toisten puheisiin Koputuksista ja valkoisista naamoista seinillä. Minulle se on tullut jo tavaksi nähdä tuollaisia kaikkia ihme olentoja. Mummoni tulee aina "haamun" muodossa vaikkei olekkaan kuollut niin kertomaan mitä aina sattuu. En uskonut viime kerralla kun hän kävi että löisin kirveellä jalkaani kun olisin pienimässä puita. mutta niin siinä kävi. Löin kirveellä jalkaani ja tikit tuli. Olen 14-vuotias ja äitini suku on kokonaan tuollaista. Aina kun olemme mummolassamme niin aina joku kuolleista sukulaisistamme tulee käymään: Josta seuraa koputuksia ja askelia huoneessa. Ei se enää ole niin pelottavaa.. Se on vasta pelottavaa kun joku pappa tulee ilmoittamaan keskellä yötä kuolevansa pian ja leijuu valkoisessa kaavussa keskellä lattiaa.. Mutta ei enempää siitä..
ENTEET ENNEN SATTUMAA
-Tyttö 14
81362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vastatkaa mullekki:)
kun koskaan mitään koputuksia tai yliluonnolista en ole kokenut, lukuunottamatta jotain "just unista" herännyt kokemuksia, kun on tavallaan vielä unessa, mutta myös valveilla.
>vaikea uskoa
>Kirjoittanut: mies 34 22.7.2008 klo 12.53
>kun koskaan mitään koputuksia tai
>yliluonnolista en ole kokenut, lukuunottamatta >jotain "just unista" herännyt kokemuksia, kun on >tavallaan vielä unessa, mutta myös valveilla.
niin mutta et ehkä olekkaan sitä sukupolvea joka niitä kokisi. Aina ne muuttuu.. Meillä on yli 100 vuotta vanha talokin..
Minullakin on talo joka on lähes 100 vuotta vanha. Isovanhempien ensimmäiset lapset kuolivat hyvin nuorina ja olen ajatellut että voisivatko heidän henkensä vielä olla siellä. En ole koskaan nähnyt kummitusta vaikka niihin niin moni uskoo. Tavallaan toivoisin jonkinlaista yhteyttä näihin vainajiin koska minulla ei ole omia lapsia. Joskus haaveilen että kuolleet vanhempani ja isovanhempani lapsineen ovat siellä minun seurassani mutta en silti näe heitä. Isovanhemmistani ei ole jäljellä muuta kuin se sukuhaara johon itse kuulun. Minun jälkeeni sen talon kohtalo lienee tuhoutuminen purkamalla, sillä sisarukseni eivät sitä säilytä. Mutta jos suinkin pystyn niin tulen järjestämään kuolemani jälkeen taloni purkajille helvetilliset oltavat. Meidän suvun taloa ei rankaisematta tuhota.
No eikö se ole ainakin helpottavaa tietää että he ovat lähelläsi. Itse joudun puhumaan sellaisille "hengille" joita en edes tunne.
Niinpä. EN tuomitse kokemaasi, kun itse olen kanssa kokenut outoja asioita. Sanoisin näin, että meistä toiset ovat herkempiä kuin toiset. Meistä kaikki ei varmastikaan koe outoja, mutta me herkemmät, ja alttiimat koemme. SUlla on suvussasi tuo vahva.. sanoisinko "kyky", meilläkään tämä outojen asioitten kokeminen ei rajoitu itseeni. Minulla tosin ne ovat vähitellen vähenneet, en ole titoisestikaan pyrkinyt ottamaan mihinkään outoon kontaktia, itse olen noita juttuja aikalailla pelännyt. Kaikkea tosin on tapahtunut kummittelusta ufoihin.
Minä taasen olen nähnyt katossa valkoiset kasvot muutaman kerran lapsuudessani. Se tapahtui siten että makasin sängyllä selälläni ja tuijotin kattoa, kunnes siellä näkyi valkoiset kasvot, jotka hetken päästä syöksyivät minua kohti karjuen.
Oliko sinun kokemuksissasi vaaleista kasvoista mitään vastaavaa ?
"Minä taasen olen nähnyt katossa valkoiset kasvot muutaman kerran lapsuudessani. Se tapahtui siten että makasin sängyllä selälläni ja tuijotin kattoa, kunnes siellä näkyi valkoiset kasvot, jotka hetken päästä syöksyivät minua kohti karjuen.
Oliko sinun kokemuksissasi vaaleista kasvoista mitään vastaavaa ?"
vastaukseni: -en ole sentään tuollaista kokenut. Mutta välillä säikähdän kun kaverini ottaa kuvia itsestään negatiivilla (siis kännykällä) ja lähettää minulle bluetoothilla. Se on varsin kammostuttavaa kun se palaa yöllä mieleen ja näen taas sellaisia katossa. Mutta ne ovatkin ihan puhtaasti mielikuvia. Olen vain kokenut kaikenlasita paitsi en ihan tuollaista.. koita pärjätä :)