Masentunutkin on ymmärtävä ihminen
Vastustava suhtautuminen kritiikkiin ja psyykelääkkeiden vaikutusten negatiivisiin tutkimustuloksiin on perusteeton, vaarallinen ja psykiatrisista ongelmista kärsiviä halveksiva. Kriittistä keskustelua ei saa tukahduttaa, eikä siten myöskään estää julkaisemasta psyykelääkkeiden haittavaikutuksista kertovia tutkimustuloksia.
Se, ettei joku sallisi tutkimus- tai kokemusperäistä kriittistä keskustelua ja tietoa psyykelääkkeiden vaikutuksesta, osoittaa valitettavan halveksivan suhtautumisen psykiatrisiin potilaisiin, ikään kuin he eivät olisi kykeneviä arvioimaan erilaisia mielipiteitä ja tutkimustuloksia myöskin kriittisesti ja jopa tekemään ratkaisuja hoitovaihtoehtojen suhteen omalla kohdallaan. Tällaisen kieltäjä pitää siis heitä "hulluina", joilla ei ole ymmärrystä. Asia on kuitenkin toisin, myös psykiatrinen potilas on kykenevä ymmärtämään asioita, vertailemaan ja hankkimaan tietoa sekä arvioimaan erilaisten tietojen uskottavuutta. Ainoastaan akuutissa psykoosissa tai muusta syystä harhaisessa tilassa oleva ihminen ei luonnollisesti tähän täysin kykene.
Sokea usko kemiaan on myös hengenvaarallisia. Uuden sukupolven masennuslääkkeitä on käytetty vasta varsin vähän aikaa ja niistä myös lääkäreiltä saatava "tieto" on lähinnä lääkefirmojen mainosmateriaalia. Voi olla, että vuosikymmenien kuluttua niiden käyttöä, tätä kemiallista lobotomiaa, kauhistellaan aivan kuten nyt kauhistellaan vielä Suomessakin 1969 vuoteen asti tehtyjä fyysisiä lobotomioita. Sokeasti lääkitykseen uskovien hengenheimolaiset puolustivat silloin kiivaasti tuota upeaa menetelmää ihmisen psyykkisten vaivojen hoidossa, menetelmää jossa aivojen hermoratoja katkaistiin mm. naputtelemalla piikki aivoihin silmäkanavasta ja pyörittelemällä piikkiä hermoradoissa niiden katkaisemiseksi.
Nyt kehitellään taas uusia keinoja, joissa aivoja ronkitaan laittamalla sinne elektrodi ja antamalla sähköpulsseja.
Uuden sukupolven masennuslääkkeiden on todettu lisäävän itsemurhariskiä, mikä johtaa varmuudella myös itsemurhiin, koska tohtorit määräävät niitä huolettomasti terveyskeskuslääkäreitä myöden, ilman että potilasta seurataan asianmukaisesti jos millään tavalla.
Myös riippuvuutta aiheutuu näiden lääkkeiden käytöstä jopa yli 30% käyttäjistä. Sokea usko lääkefirmojen informaatioon tai edes lääkäreihin ei ole koskaan hyväksi, historia on täynnä lääketieteen virheitä, joita myöhemmin kauhistellaan, kuten vaikka huippuna tuo lobotomia. Eikä tämän päivän lääketiede ole koskaan ollut virheetöntä, kun sitä tarkastellaan tulevaisuudessa.
Tyypillinen tarina masennus- ja rauhoittavien lääkkeiden väärinkäytöstä lääkärin opastamana on se, kun joku on väsynyt ja masentunut esim. työympäristössä ja tarvitsisi nimenomaan pitkän sairasloman, aikaa toipua ja levätä rauhassa, mutta lääkärit määräävät järjestään masennuslääkkeitä ja antavat lyhyen sairasloman. Pillerien voimalla yritetään elvyttää väsynyt mieli työkuntoon ennätysvauhdilla ja usein onnistutaankin. Sitten nähdään näitä "vauhtipillereiden" voimalla teennäisen energisiä ja hyväntuulisia suorittajia työpaikoilla, mutta itse vaiva on jäänyt hoitamatta. Onhan tutkimuksissa havaittu, että psykoterapia ja lepo hoitaa usein saman asian kuin lääkkeet, mutta se on liian kallista.
Kun kemialla yritetään korjata asia, joka vaatisi lepoa ja terapeuttista keskustelua, toisen ihmisen läsnäoloa ja ymmärrystä, ei todellinen ongelma ratkea. Ja kemialla tehdään dopingia, jolla ihmiseen pistetään ylimääräistä vauhtia. Sitten, jos vauhtia tulee liikaa tai ei-toivottuja sivuoireita, pistetään coktailiin sekaan rauhoittavia hillitsemään noita oireita. Pian voi olla sellainen tilanne, että ihmisen taudinkuva koostuukin lähinnä lääkkeiden aiheuttamista oireista. Näitä tapauksia olen nähnyt monta, kuten moni meistä.
Vastoin monien käsitystä, serotoniinitasoja ei voi mitata ihmisen aivoista. Myöskin täysin tuntematonta on se, mikä loppujen lopuksi on oikea serotoniinitaso kullekin yksilölle, kuinka paljon siinä voi olla yksilöllisiä poikkeamia, koska ihmisten aivot ovat kuitenkin rakenteeltaan hyvin erilaisia, yksilöllisesti. Psykiatria on hyvin pitkälle kokeellista "lääketiedettä", jossa edelleen vakavat seuraukset ja virheet tulevat ilmi valitettavasti vasta vuosikymmenien kuluttua.
Ehkä joku saa avun masennuslääkkeistä, varsinkin jos ne määrätään huolellisen harkinnan ja psykiatrisen tilan selvityksen pohjalta ja potilasta seurataan tiuhaan varsinkin lääkityksen alkuvaiheessa. Mutta myös niitä tapauksia on liikaa, että lääkkeitä määrätään surutta ja kevyin perustein, vailla jälkiseurantaa, jolloin lopputuloksena on ihmisen tilan huononeminen, pahimmillaan itsemurha tai ihmisen psyyken tilan vakava häiriintyminen itse lääkkeiden vuoksi niin, että korjautuminen siitä on vaikeaa tai mahdotonta, näiden lääkkeiden pitkäaikaisen käytön vaikutuksia aivoihin kun ei tiedetä. On mm. viitteitä esim. seksuaalisen halun pysyvästä poistumisesta, vaikka lääkkeistä pääsisi eroonkin joskus.
http://www.mediuutiset.fi/doc.ot?f_id=1078648
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/masennuslaakkeet_vieroitus.html
Vastustava suhtautuminen kritiikkiin ja psyykelääkkeiden vaikutusten negatiivisiin tutkimustuloksiin on perusteeton, vaarallinen ja psykiatrisista ongelmista kärsiviä halveksiva. Kriittistä keskustelua ei saa tukahduttaa, eikä siten myöskään estää julkaisemasta psyykelääkkeiden haittavaikutuksista kertovia tutkimustuloksia.
Se, ettei joku sallisi tutkimus- tai kokemusperäistä kriittistä keskustelua ja tietoa psyykelääkkeiden vaikutuksesta, osoittaa valitettavan halveksivan suhtautumisen psykiatrisiin potilaisiin, ikään kuin he eivät olisi kykeneviä arvioimaan erilaisia mielipiteitä ja tutkimustuloksia myöskin kriittisesti ja jopa tekemään ratkaisuja hoitovaihtoehtojen suhteen omalla kohdallaan. Tällaisen kieltäjä pitää siis heitä "hulluina", joilla ei ole ymmärrystä. Asia on kuitenkin toisin, myös psykiatrinen potilas on kykenevä ymmärtämään asioita, vertailemaan ja hankkimaan tietoa sekä arvioimaan erilaisten tietojen uskottavuutta. Ainoastaan akuutissa psykoosissa tai muusta syystä harhaisessa tilassa oleva ihminen ei luonnollisesti tähän täysin kykene.
Sokea usko kemiaan on myös hengenvaarallisia. Uuden sukupolven masennuslääkkeitä on käytetty vasta varsin vähän aikaa ja niistä myös lääkäreiltä saatava "tieto" on lähinnä lääkefirmojen mainosmateriaalia. Voi olla, että vuosikymmenien kuluttua niiden käyttöä, tätä kemiallista lobotomiaa, kauhistellaan aivan kuten nyt kauhistellaan vielä Suomessakin 1969 vuoteen asti tehtyjä fyysisiä lobotomioita. Sokeasti lääkitykseen uskovien hengenheimolaiset puolustivat silloin kiivaasti tuota upeaa menetelmää ihmisen psyykkisten vaivojen hoidossa, menetelmää jossa aivojen hermoratoja katkaistiin mm. naputtelemalla piikki aivoihin silmäkanavasta ja pyörittelemällä piikkiä hermoradoissa niiden katkaisemiseksi.
Nyt kehitellään taas uusia keinoja, joissa aivoja ronkitaan laittamalla sinne elektrodi ja antamalla sähköpulsseja.
Uuden sukupolven masennuslääkkeiden on todettu lisäävän itsemurhariskiä, mikä johtaa varmuudella myös itsemurhiin, koska tohtorit määräävät niitä huolettomasti terveyskeskuslääkäreitä myöden, ilman että potilasta seurataan asianmukaisesti jos millään tavalla.
Myös riippuvuutta aiheutuu näiden lääkkeiden käytöstä jopa yli 30% käyttäjistä. Sokea usko lääkefirmojen informaatioon tai edes lääkäreihin ei ole koskaan hyväksi, historia on täynnä lääketieteen virheitä, joita myöhemmin kauhistellaan, kuten vaikka huippuna tuo lobotomia. Eikä tämän päivän lääketiede ole koskaan ollut virheetöntä, kun sitä tarkastellaan tulevaisuudessa.
Tyypillinen tarina masennus- ja rauhoittavien lääkkeiden väärinkäytöstä lääkärin opastamana on se, kun joku on väsynyt ja masentunut esim. työympäristössä ja tarvitsisi nimenomaan pitkän sairasloman, aikaa toipua ja levätä rauhassa, mutta lääkärit määräävät järjestään masennuslääkkeitä ja antavat lyhyen sairasloman. Pillerien voimalla yritetään elvyttää väsynyt mieli työkuntoon ennätysvauhdilla ja usein onnistutaankin. Sitten nähdään näitä "vauhtipillereiden" voimalla teennäisen energisiä ja hyväntuulisia suorittajia työpaikoilla, mutta itse vaiva on jäänyt hoitamatta. Onhan tutkimuksissa havaittu, että psykoterapia ja lepo hoitaa usein saman asian kuin lääkkeet, mutta se on liian kallista.
Kun kemialla yritetään korjata asia, joka vaatisi lepoa ja terapeuttista keskustelua, toisen ihmisen läsnäoloa ja ymmärrystä, ei todellinen ongelma ratkea. Ja kemialla tehdään dopingia, jolla ihmiseen pistetään ylimääräistä vauhtia. Sitten, jos vauhtia tulee liikaa tai ei-toivottuja sivuoireita, pistetään coktailiin sekaan rauhoittavia hillitsemään noita oireita. Pian voi olla sellainen tilanne, että ihmisen taudinkuva koostuukin lähinnä lääkkeiden aiheuttamista oireista. Näitä tapauksia olen nähnyt monta, kuten moni meistä.
Vastoin monien käsitystä, serotoniinitasoja ei voi mitata ihmisen aivoista. Myöskin täysin tuntematonta on se, mikä loppujen lopuksi on oikea serotoniinitaso kullekin yksilölle, kuinka paljon siinä voi olla yksilöllisiä poikkeamia, koska ihmisten aivot ovat kuitenkin rakenteeltaan hyvin erilaisia, yksilöllisesti. Psykiatria on hyvin pitkälle kokeellista "lääketiedettä", jossa edelleen vakavat seuraukset ja virheet tulevat ilmi valitettavasti vasta vuosikymmenien kuluttua.
Ehkä joku saa avun masennuslääkkeistä, varsinkin jos ne määrätään huolellisen harkinnan ja psykiatrisen tilan selvityksen pohjalta ja potilasta seurataan tiuhaan varsinkin lääkityksen alkuvaiheessa. Mutta myös niitä tapauksia on liikaa, että lääkkeitä määrätään surutta ja kevyin perustein, vailla jälkiseurantaa, jolloin lopputuloksena on ihmisen tilan huononeminen, pahimmillaan itsemurha tai ihmisen psyyken tilan vakava häiriintyminen itse lääkkeiden vuoksi niin, että korjautuminen siitä on vaikeaa tai mahdotonta, näiden lääkkeiden pitkäaikaisen käytön vaikutuksia aivoihin kun ei tiedetä. On mm. viitteitä esim. seksuaalisen halun pysyvästä poistumisesta, vaikka lääkkeistä pääsisi eroonkin joskus.
http://www.mediuutiset.fi/doc.ot?f_id=1078648
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/masennuslaakkeet_vieroitus.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaihtoehtohoidoille laaditaan pelisäännöt
tiistai 22.07.2008
Suomessa on pitkät perinteet niin sanotulle kansanlääkinnälle ja muille vaihtoehtoisille hoidoille. Virallisen terveydenhuollon ulkopuolella olevien hoitojen tarjonta, markkinointi ja käyttö ovat lisääntyneet merkittävästi 1970-luvulta lähtien niin meillä kuin muissakin länsimaissa.
Virallisen lääketieteen ulkopuolella annettavia hoitoja kutsutaan yleensä vaihtoehtohoidoiksi. Käytössä ovat myös nimitykset täydentävä hoito tai uskomushoito.
Yksinomaisena hoitona vaihtoehtohoitoja käyttää 1-2 prosenttia väestöstä. Yleensä vaihtoehtohoitojen käyttäjät hyödyntävät niitä lääketieteeseen perustuvien hoitojen täydentäjinä.
Suhtautuminen vaihtoehtohoitoihin yleensä ja niiden eri muotoihin vaihtelee eri maissa rankasta kritiikistä jonkin asteiseen hyväksymiseen tai ainakin näkemysten lähentymiseen.
Vuonna 1995 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaislääkärit suhtautuivat myönteisemmin kiropraktiikkaan, akupunktioon ja naprapatiaan. Nämä hoitomuodot ovat myös niitä, jotka on ainakin osittain integroitu osaksi virallista terveydenhuollonkäytäntöä. Koulutettu kiropraktikko, koulutettu naprapaatti ja koulutettu osteopaatti ovat nimikesuojattuja terveydenhuollon ammatteja.
Vaihtoehtohoidoista sekä muusta terveydenhuollon ulkopuolisesta toiminnasta ei ole säädetty terveydenhuollon lainsäädännössä. Erityisesti vaihtoehtohoitojen valvonnan puutteellisuus ja siitä johtuva asiakkaan ja potilaan heikko oikeusturva vaativat kehittämistä. Myös vaihtoehtoterapeuttien oikeudet ja velvollisuudet on määriteltävä.
Tällä hetkellä Suomessa voi kuka tahansa ryhtyä terapeutiksi, kunhan ei käytä virallisia terveydenhuollon ammattinimikkeitä. Vaihtoehtoterapeutti voi harjoittaa ammattiaan ilman vaatimuksia potilasasiakirjan pidosta, potilasvakuutuksesta tai muista virallisten terveydenhuollon ammattien harjoittajia koskevista velvoitteista.
Sen sijaan tuotevastuuta ja tuoteturvallisuutta koskevat säännökset sekä rikoslaki ja kuluttajalainsäädäntö koskevat myös vaihtoehtohoitoja antavia henkilöitä.
Vaihtoehtohoitojen kirjo laajenee koko ajan ja jo usean vuoden ajan on vaadittu "pelisääntöjen" selkeyttämistä. Tähän vaatimukseen ovat yhtyneet niin Suomen Mielenterveysseura, Luonnonlääketieteen Keskusliitto kuin eduskunnan oikeusasiamieskin. Kysymys on ennen kaikkea asiakkaan ja potilaan oikeusturvasta sekä vaihtoehtohoitojen valvonnan puutteellisuudesta ja potilasturvallisuudesta.
Asiaan onkin korkea aika tarttua. Useissa muissa Euroopan maissa vaihtoehtohoidoista on jo olemassa lainsäädäntöä.
Edellä mainituista syistä johtuen olen toukokuussa asettanut työryhmän, joka ryhtyy pohtimaan miten vaihtoehtohoitojen toimintakenttää saataisiin selkeytettyä. Työryhmä työskentelee ensi vuoden maaliskuuhun saakka ja siinä on edustettuina eri tahoja muun muassa terveydenhuollon sektoreilta, vaihtoehtohoitoja antavilta tahoilta sekä kuluttajaviranomaisten edustajia.
Työryhmän tehtävänä on selvittää vaihtoehtohoitoihin liittyvät potilasturvallisuuden kannalta keskeisimmät ongelmat, kuulla asiantuntijoita ja vaihtoehtohoitojen edustajia sekä arvioida lainsäädäntötarpeen laajuus ja tehdä tämän pohjalta tarpeelliset ehdotukset joko suppeammasta tai laajemmasta vaihtoehtohoitojen sääntelystä.
Työryhmän tehtävänä on siis selkeyttää käytäntöjä, jotta asiakkaat voivat turvallisin mielin hyödyntää vaihtoehtohoitoja ja että ammattitaitoiset vaihtoehtohoitojen antajat voivat paremmin harjoittaa ammattiaan. Uskon, että avoin vuoropuhelu eri toimijoiden kesken johtaa hyvään lopputulokseen ja jatkossa myös toimivaan lainsäädäntöön.
kolumni
Kirjoittaja on peruspalveluministeri (kok.) ja terveystieteiden tohtori.
http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=356919
Niin. Asiasta on syytä ylläpitää keskustelua, koska lääkkeillä puoskaroidaan mahdottomasti tässä maassa.
että psyykelääkkeitä syöneenä, ensin 5kk ja nyttemmin on 2kk menossa, en ole enää oma itseni. Kärsin ihan kummallisista pakko-oireista, enkä usko palautuvani enää samaksi ihmiseksi mikä olin ennen lääkkeiden syöntiä, vaikka nyt lopettaisinkin lääkkeet. Minusta on tullut henkisesti heikko, olin toki joskus heikko ennenkin, mutta nyt se on vakio. En kestä ylimääräistä painetta ja stressiä lainkaan, kun taas ennen oli pakko painaa töitä vaikka mikä olisi. Nyt olen yliherkkä kaikkeen, epävarma kaikesta. En suosittele kyllä kenellekään näitä myrkkyjä ellei ole ihan pakko ottaa. Itse toivon pääseväni näistä pian eroon ja saavani mielen parannettua. Se voi kylläkin vaatia suuria muutoksia elämässäni.