kova hermostuminen

Kyllä. Olen huomanut itsessäni sen, että hermostun aika pienestäkin. Joskus olen iloinen, joskus surullinen.Ja ihan jostain mitättömimmästäkin asiasta saatan menettää hermot vaikka ennen asia ei olisi vaikuttanut millään lailla. Ylireagointeja tulee paljon, ja silloin olenkin yrittänyt muistaa pyytää anteeksi heti mieheltäni, sillä jostain syystä hän aina joutuu kohteeksi syyttä suotta :D
Jotenkin vain se tuntuu niin helpolle purkaa omaan mieheen asiat kuin muille.

Aikaisemmin riidan sattuessa joko mäkätin tai lähdin ovet paukkuen. Nyt raskaana ollessa huudan itken, haukun toisen.. Koen tulevani erittäin loukatuksiksi pienistä asioista. Raskauden alkuaikaan saatoin hermostuneena raapia ja töniä toista. Nyt jopa kädetkin heilunu.. =( Mies sanonut suutuksissaan lähtevänsä, mutta piakkoin jo vannoo ikuista rakkautta. Olen itsekin miettinyt että miestä ajatellen jos erottais..hirveitä nää hormonit =( syyllisyys kova.

Hei.

Itselläni ihan alkuaikoina "pelotti" olla töissä,koska olen asikaspalvelutyössä ja jos tuli
humalaisia tai itseään täynnä olevia mies asikkaita niin mulla keitti niin pahasti yli että olin tosi kiukkunen koko päivän ja pelkäsin että vielä joku päivä motasen jotain asiakasta. :)
Ja miehen kans on kyllä tullut riideltyä ku vedän herneet nenään aika herkästi ja olen kyllä jonkin kerran miehelle tuumannut että turpa kiinni ja heti sanottuani sitä katunut :( Välillä on myös miestä tehnyt mieli huitaista mutta en ole sitä kuitenkaan tehnyt.

Nyt vk25 ja mieli on onneksi vähän tasoittunut,mutta osaksi johtuu kyllä siitäkin että keskusteltiin asiasta miehen kanssa ja hän on sitten lopettanut sen joka asiasta napisemisen,jonka takia mulla ne hermot aina menee.
Koska muutenkin painin ennenaikaisen synnytyksen pelossa,niin mieskin vihdoin tajusi että en tarvitse yhtään ylinmääräistä stressiä tähän tilanteeseen ja ollaan oltu tasapainoisempi ja ei olla riidelty oikeastaan yhtään nyt yli viikkoon :)

En ole aiemmin ollut mitenkään agressiivinen.
Lapsille en kuitenkaan nytkään suutu niinkuin miehelle.Valitettavasti se mies on yleensä aina se kohde :) Että on niillä miehilläkin kestämistä tässä raskausaikana :) Mutta hyvä ettei ne ihan helpolla pääse!

Minulla oli raskausaikana myös vaikeuksia pitää hermoni kurissa. Itketti pienetkin asiat ja kaikki ärsytti. Varsinkin oma ukko. Epäilin jopa miestäni uskottomaksi ja huusin hänelle asiasta jatkuvasti. Tämän takia en myöskään laskenut häntä helpolla esim. baariin tai muuallekkaan ilman minua.

Erään riidan aikana satuin myös huitaisemaan häntä suoraan kasvoihin jonka jälkeen mieheni tokaisi, että ei jaksa enää ainaista syyttelyä ja riehumista. Hän pakkasi kamansa ja häipyi. Onneksi tajusin rauhoittua ja pyytää anteeksi, joten hän palasi kotiin jo seuraavana päivänä.

Nyt 7kk tapahtuneesta, en voi muuta kun ihmetellä mitä kaikkea hormoonit raskaana olevalle naiselle, tai hänen läheisilleen voivatkaan aiheuttaa :).Enää en miestäni epäile enkä herjaa vaan pidän hänestä kiinni...

ollu se kohde, mutta ymmärtännyt sen, nyt odotetaan neljättä ja tuollasta meille tapahtu esikoisen odotusaikana, mutta ei enää kolmen muun odotusaikana.

Raskaus on minua taas rauhoittanut kovasti. Ennen raskauttani näytin hyvinkin kiivaasti temperamenttini ja tein mitä huvitti. Raskauden myötä olen rauhoittunut. Hormonit tietenkin jyllää ja itken useammin, esim kun riitelen ukon kanssa. Ennen oli aivan toisin päin.. Olen muuttunut liian kiltiksi. Haluan että mies käy baareissa ym. pitämässä hauskaa, ilman minua. Olen nykyään lähes persoonaton. NOin omasta mielestä.

Jep,itsellänikin hermot kanssa välillä todella tiukalla. Vähän aikaa sitten suutuin miehelleni niin, että heitin kesken sanaharkan kädessä olevasta lasista vedet mieheni päälle. Onneksi ei koko lasi lentänyt. Saa oikein toden teolla pitää itsensä kurissa ettei tulisi tehtyä mitään hullumpaa. Onneksi mieheni on alkanut pikkuhiljaa ymmärtämään, että kun akka räjähtää on parempi poistua vähin äänin paikalta ja antaa tilanteen hetken rauhoittua. Tsemppiä kanssa sisaret, eiköhän tämä ole ohi menevää(toivottavasti:))