Ennen pidemmälle ehtimistä, niin Lesket, älkää lukeko pidemmälle.
Miksi eräät parisuhteet kestävät vaikka mitä mutta taas toiset, särkyvät ja tulee yh äitejä ja isiä?
Pohdein kammiossani tuota ongelmaa ja suurimmassa osassa tapauksia, syy löytyy vahvoista luonteista.
Otetaan esimerkiksi vaikkapa tuo mette mannonen delete näppylänsä kanssa. Hän on juuri sellainen nainen joka on luonteeltaan niin luja että ei siedä typeryyttä toiselta osapuolelta. On aivan sama onko lapsia vai ei mutta hän lähtisi joka tapauksessa, mikäli kumppanin käyttäytyminen ei olisi sopivaa.
Yhköset ovat vaan luonteeltaan niin vahvoja etteivät taipuneet parisuhteessa, eivätkä ole taipuneet yksinhuoltajinakaan.
Nyt varmaan joku taas tempaisee herneen sieraimeen ja puhisee:" Vai ollaan me vahvoja!"
Minusta se on vain positiivinen ominaisuus.....
Miksi eräät parisuhteet kestävät vaikka mitä mutta taas toiset, särkyvät ja tulee yh äitejä ja isiä?
Pohdein kammiossani tuota ongelmaa ja suurimmassa osassa tapauksia, syy löytyy vahvoista luonteista.
Otetaan esimerkiksi vaikkapa tuo mette mannonen delete näppylänsä kanssa. Hän on juuri sellainen nainen joka on luonteeltaan niin luja että ei siedä typeryyttä toiselta osapuolelta. On aivan sama onko lapsia vai ei mutta hän lähtisi joka tapauksessa, mikäli kumppanin käyttäytyminen ei olisi sopivaa.
Yhköset ovat vaan luonteeltaan niin vahvoja etteivät taipuneet parisuhteessa, eivätkä ole taipuneet yksinhuoltajinakaan.
Nyt varmaan joku taas tempaisee herneen sieraimeen ja puhisee:" Vai ollaan me vahvoja!"
Minusta se on vain positiivinen ominaisuus.....
Vastaukset 9
Vanhimmat
se painaa Laurin mieltä, kun ei ole näköjään parempaakaan tekemistä kuin keksiä puheenaiheita palstoilla, jotka eivät ehkä hänen heiniään edes ole. Mitäs se vaimo tykkää, kun mies istuu kaiket illat netissä provosoimassa ???
mäkään en siedä typerää käytöstä siipaltani tai hänen lapseltaan,sen takia musta on taas tulosa "onnellinen"yh.....
vahva saa olla mutta vahvuuteen ei saa sairastua...
Ilmeisesti tarkoitit minua (vaikka sukunimi menikin väärin) esimerkkinä. Olen vahva, en kiellä sitä. Enkä jaksa typeryyksiä kovin kauaa, sekin meni oikein.
mutta mutta...jollen olisi vahva, murenisin...
Tuosta parisuhteessa taipumisesta vielä. Osa meistä on taipunut siinä liikaakin.
Eivät kaikki voi selviytyä samalla tavalla.
Muuten Lauri, minä voin olla vahva, mutta julma en ole...minä olen äiti.
Tiedätkö muuten, miksi Jumala loi äidin?
- koska hän ei itse ehdi joka paikkaan...:))
http://www.fortunecity.com/uproar/sports/301/angel.html
Eli tuossahan tuo. Lukaisin sen ekakerran ulkomaanmatkallani 2 v sitten ja soitin heti äidille että mitä kuuluu :)
niin miksi ei saisi olla vahva? Eikö parisuhde ole kahden tasavertaisen ihmisen suhde? Miksi toisen on taivuttava?
ja periksiantamattomuutta oikeudenmukaisuuden
nimissä.
Vahvakin saa olla heikko, on tunnettava
omat rajansa.
Vahvuuden suurimpana pelkona lienee se,
että vahvat eivät taivu,
ne katkeavat.
Eräät parisuhteet kestävät, kun ovat luodut
kestämään.
Toisten kohdalla luoja on valinnut toisin.
Tietenkään asia ei ole noin yksiselitteinen,
mutta osviitaltaan sinne päin.
...siihen suhteeseen jonka seurauksena minusta tuli yh.
Ellen olisi taipuvainen viettelisin nyt keski-ikäistyvän korppuuntuvan ikisinkun elämää.
Järkiliittoon kanssaan houkutellut exäni sai minut auvoisen perhe-elämän viettelyksiin.
Me kaksi mukavasti pärjävää työteliästä kaunista ja rohkeaa, mutta ei rakkautta, kaveruutta ja ystävyyttä, seksuaalista intoakin jo vuosien takaa kylläkin.
Teimme alussa suunnitelmat miten eletään, hankitaan perhettä hoidetaan pointsit kotiin.
No syntyi lapsi, sairastui oli kovaa míes teki töitä ja ahkeroi kuten minäkin, olimme aina fiksuja ja ystävällisiä, ihanampaa miestä ei voinut kuvitella olin näyttävä ja mukava kumppani.
Lapsi raasun sairaus osoittautui hyvin vakavaksi tuli huolta, murhetta ja paljon laskuja, jotka hoidettiin.
Kävimme töissä olimme kauniita ja rohkeita hoidimme lasta ja harrastimme "tuhmia" juttuja yhdessä, kaikista vaikeuksista huolimatta.
Päätimme hankkia toisen lapsen, eihän semmoista lottovoittoa voisi tulla että toinenkin olisi sairas...
Meillä oli mukavaa odotusta, tosin mies sai siinä rytäkässä pahan sairauden itsekin joka uhkasi jo hänen miehuuttaankin. Jaksoin tukea ja kannustaa vaikka itse olin välillä sairaalassa I.V antibiooteilla vakavan otsaontelo tulehduksen vuoksi.
Vauva syntyi meillä meni mukavasti arki sujui, seksi maistui molemmille asunto oli saatu hankittua, minulla oli palkoista säästettynä kiva summa jotta voisin olla pienen ja sairaan isomman kanssa kotona.
Eräänä päivänä kun vauva oli kuukauden hän alkoi oksentamaan ja oksentamaan, tutkittiin, hutkittiin ja samalla isomalle syötettiin enemmän ja enemmän lääkkeitä jotka tekivät hänet sairaammaksi, kun muuten ei saatu tautia kuriin.
Miehen verenpaineet ja sokerit nousivat taivaisiin.
Nuorempi todettiin myös sairaaksi ja eräänä päivänä, ei enää ollut aamukahvia keitettynä, kaurapuuroa lautasella,eikä mulla ollut ketään kelle laittaa ihania kevyitä herkkuja, kenen kanssa harrastaa tuhmuuksia salaa.
Mies ei tullut koskaan kotiin töistä, töissä ei tiedetty kuin että "on lomalla"
suku ei kommentoinut. Mitään ei kuulunut.
Sille tielle lähti ja sille jäi, otti kipurahoiksi säästämäni rahat jotka minä hölmö olin laittanut tilille johon hänellä oli käyttöoikeus, sieltä kun maksoimme asuntolainan.
Siitä lähtien olen yh:na taivaltanut. En ole exää lapsille moittinut enkä moiti, hän vaan ei jaksanut, oli liikaa kaikkea, lasten sairaus, oma sairaus, syyllisyyttä "johtuuko minusta" eikä voimia keskustella; tosimies ei väsy eikä murru!
Kärsin ja mietin mikä meni vikaan, itsetuntoni sai sellaisen kolauksen ettei se koskaan enää palaa normaalille tasolle.
Lapset eivät isiä muista, kaipaavat ehkä joskus sitten kun tajuavat.
Kaipaako isi? Toivooko koskaan että olisi jäänyt, tai edes pitänyt yhteyttä?
No kuitenkin exälleni lausun tässä kiitoksen siitä että hän on tehnyt minusta yhdessä lastemme kanssa sen joka olen nyt, suurisydäminen, rehellinen, ymmärtävinen ja pitkämielinen.
Niin ja ylipainoinen mutta näyttävä.
Meillä ei ollut huonoa eikä riidelty, hän ei ole käyttänyt lapsia vallan välikappaleena, järkiliitto vain hajosi omaan järjettömyyteensä.
Toivottavasti vielä ehdin nyt vanhana pehmeänä yhkösenä saada kainalooni toisen taipumattoman,
yh-iskän josta unelmoin...odotan että pääsen taas hemmottelemaan miestä ihanilla yhteisillä jutuilla ja leikeillä,mmmmmmm.
Lisää lapsia? Jaajaa geenitestit ensin ja tiukka avioliitto avioehtoineen, harkitaan sitten vasta.
Sinä kirjoitit en minä :L. AdeA, kiinnosti tietää mikä oli se oksennustauti joka nuoremmalle tuli. Olikos se refluksia juttu vai mikä?
Refluksia oli yhdistettynä maitoallergiaan ja verensokereiden heittelyyn (ei diabetes vaan harvinaisempi ja vaarattomampi)siinä saatikin lystikäs soppa
No matkan varrella ne kauniiden ja rohkeiden geenit osoittivat että rodullinen jalostus meni pieleen mutta ei haitta mitä, elämä jatkuu ja vaikka taivun ja heilun etsin onneani (=macho miestäni) sitkeästi palstoilla vinkuen.