*
hiljensit minut kuuntelemaan
sielusi ääniä
tuskaa ja kuiskauksia
sanoja joita et sanonut
niitäkin joita et
tiennyt edes ajattelevasi
sielun lohduton eteinen
kaipuun pimeä käytävä
surusi huone
ääriään myöten täynnä
joudut kulkemaan
matkaa
uuvuttavaa
ja pitkää
saavuttaessasi
lopulta huoneen
jossa menneisyyden luurangot
lakkaavat vihdoin
kalisuttamasta hampaitaan
uskaltaisit taas rakastaa
hiljensit minut kuuntelemaan
sielusi ääniä
tuskaa ja kuiskauksia
sanoja joita et sanonut
niitäkin joita et
tiennyt edes ajattelevasi
sielun lohduton eteinen
kaipuun pimeä käytävä
surusi huone
ääriään myöten täynnä
joudut kulkemaan
matkaa
uuvuttavaa
ja pitkää
saavuttaessasi
lopulta huoneen
jossa menneisyyden luurangot
lakkaavat vihdoin
kalisuttamasta hampaitaan
uskaltaisit taas rakastaa
Vastaukset 23
Vanhimmat
on mahdollista myös
sulkee noidan kita!
Mie en pysty sanomaan
yhtikäs mitään ,mie
sulattelen tätä
upeista upeinta runoa
sana kerrallaan...
Päätän lopettaa oman runoiluni
tähän paikkaan ja myöntää
ei minust oo runonrustaajaks niin
kade mie ny oon!! (virnistys)
Huh!
Onko sun sievä kitas nyt kiinni?
Varmasti?
Ettet taas huijaa, kuten olet
jo 186 ja ½ vuotta tehnyt ja mittani
alkaa olla jo täysi:)
Tuuppa tänne, niin isken sulle Saappaan
päähäs, etten näje sun kateudenvihreetäs,
se on väri jota en kuule kauan kattele:D
Mahottoman sulosia ja härskejä painajaisia sullen!
Lähettelee; sadenoituliini norppien taikamaasta!
Tuntuu kuin olisit käynyt minussa
Tai minun odotuksissani
Näin näin runon pitää vaikuttaa
KIITOS
Viestisi antoi tunteen, että sinä kosketit minua.
Kiittäen
Marin
Sielutar, runonne iskee ja satuttaa.
Vahvaa, upeaa tekstiä vaikkakin kovin suruisaa
tai ehkäpä juuri siksi. Sinähän tiedät, kuinka
tällaiset runot on mieleeni. ja Sinä kirjoitat
ne niin tulisin kirjaimin, että ne jää iholle
vielä kihelmöimään kun tästä suhasen pois.
Ei voi sanoo tästä että kommee,
tää on upeuden ja dramatiikan mestarieos !
Nyt kyllä tuntuu, kuin olisit vetänyt
iskun kielletylle alueelle
ja haukon vain henkeäni.
Huh!
Taidan printata tämän, huonojen päivien varalle tuohon tietsikan viereen, että muistaisin:)
Kiittää ja rutiztaa!
Erittäin vaikuttavaa, marin
Lohdullista
lohdutusta kaipaavalle
Myötätuntoa, herkistymistä
toisen tuskalle
Tämä uppoaa syvälle
Paranee vaan nämä sun tekstit :)
Sinä osaat valita myös sanasi kauniisti
ja niistä kiitän sinua kovasti, ystäväni!
Niiaan ja kuiskaan ujosti; kiitos!
...minut runosi äärelle
Uskaltaisit rakastaa
löysit huoneen
uuvuttavan ja
pitkän matkan jälkeen
Unohda menneet
sulje surut taaksesi
ja katso eteenpäin
Nauti kaikesta
mitä elämä vielä tarjoaa
nyt Mari ...ei sytytä,
tais unohtuu iltakahvi:)
Ei aina tarvi sytyttäkään:)
Mukava vain, että jos pidit.
Se on paras kiitos minulle!
Se on mahdollista, että runo ei tästä parane:) Tuli sellainen mukava jakamisen tunne, kiitos!!!
Tarkkis
Oi, sinua!
Eräs viisas ja miellyttävä ystäväni
on kannustanut minua jakamaan asioita,
hyviä sekä huonoja.
Nyt huomaan, että hän on ollut oikeassa
ja että minäkin olen oppinut jotain.:)
Kiitos, että olet!
Marin
Tällä palstalla on sellaisia
iki runoilijoita,tässä
niistä yksi.
Se on mahdollista,sellainenkin
kemia,joissa ei ole juuri
sanoja,sen vain tuntee
ja kokee hiljaa itsessään.
Ja kaikki palaa...Se on Tosi
Rakkautta...ainakin sen
hetkistä, ehkä kestävääkin
tunnetta arkeen- kestämään.
Rakkaus - johon sisältyy sanat
luuranko kuin kalisuttavat
hampaatkin,käy tässä kyllä
vertaus kuvinakin.
Enkä vedä yhtään kotiin
päin tässä,kyllä sitä on
jo tässä iässä tiedettävä
mikä on hyvä
ja mikä on tekemällä
tehtyä,sillä siihen
kukin vuorollaan saattaa
ns.syyllistyä.
Ei Rakkaus aina tarvitse
kertoa suuria tunnustuksen
sanoja...-kun sen vain
hiljaa sisällään tuntee:
Palavana niin henkisen kuin
fyysisen intiimin läsnä
olona kehossaan.
Hyvä Marin.
Teet minusta kohta virattoman runoilijan....
Tulkkaat tunteita ihan vesiporan
tarkkuudella.
Kemia, sekin koulussa vitonen,
mutta olen minä siitä sen jälkeen oppinut
jotain,
mitä kemiantunnilla ei opetettu
ollenkaan:)
Ja ikä on tuonut oman kemiansa
tähän elämänkorkeakouluun.
Olet todella laaja-alainen pohdiskelija.
Palataan
Marin
Minä joka olin aikoinani
mahdollisuuksien mies
...nyt tulee sellaista
tekstiä,ettei tätä
kukaan usko,joten olkoot.
Juuri tuota mitä tekstailit:
Elämänkorkeakoulu.Siinä se on.
Opittu ja opitaan omin eväin.
Pitäkööt maisterin paperit
ja muut vast.kuin lakkinsa,
tiedä sen jälk.heidän
viisaudestaan ja elin
kuin omistus
koreuksistaan.
Näin me ajatellaan täällä
Marinin kanssa
nyky menosta kuin touhuista.Öitä taas lisää.
Minä se tyttö kyllä istun jonkun koulun rapulla,
ja käyn välillä vetelemässä ovenkahvasta,
että joko ovi aukeaa......
Mutta hitot siitä, menen siten sisälle,
kun muut tulevat ulos;DD
Aamua Näsille!
Liittomme tuntuu erityisen
vankalla pohjalla,vai
väitätkö muuta.
Jonkun koulun...minkä,minun
olis hyvä tietää...totuuest
nimittäin,voiko naisen
kirjoitettuun sanaan
luottaa,kun niin netistä
varoitetaan kaikesta
huuhaasta...ei Marinista
mut ylleenssä.
Saimaalle välkentää !
Minut on jätetty istumaan
elämäkoulun alaluokkien apukoulun
erityisluokan rapuille...
Siellä minä nökötän, lomakin menee siellä, puhumattakaan vesihiihtolomasta, että niin
se vaan on, ei mahda mitään.
Kun tulet tänne ja jos en ole ärrän kulmalla vastassa, niin paikallinen kylähullu,
yks Antero ohjaa siut tänne:))
Vaan nyt jatkan tärkeää istumistani...
etten jää luokalle, nääsen:))
Anteeksi...olen myöhässä-ongelmia.
Elämänkoulumme ei tule
valmiiksi koskaan
ei minulla ainakaan
...siis istukaamme
tässä.
Ookkona siekii ylimääräisen apukoulun
jatkoluokalla?
Kohtahan se koulu alkaa taas, olen jo reppua
tsiikaillut:)) ja kynät ja kumit ostan jo ensiviikolla.
Nyt istutaan tässä:)
Apukoulua kä'ydään kun ei
reaalissa pärjää,nääthän sie
kui hijas mie oon
vastaammaan,kun häikkää
niin ettei...sluttia
se nyt tarjoo...kiire
alituisee..ja taas
männääp...
"
olet vain
taas
kaikuja
sanattomia
en tosiaan
ajatellutkaan ennen
sielun tunteet
ovi kaikkeuteen
kaikki värit
jossa avaruus on
kuljemme jokainen
tietämme
monimutkaista
kryptistä
se jota
pelkäämme
kaikkein eniten
ovat vain
meitä samaa materiaa
ymmärrämme sielumaailmaa
" fyysinen tunne on ylellisyyttä,
johon kaikilla ei tällä vuosikymmenellä
ole varaa, vain aavistaa avaruuden tarkoitusta..
taas
niin minä kuljen
perässä muiden
tai muita vastaan
kauneus
joko asuu minussa
tai pakenee minua
vie värit mukanaan
lopetin
kivien potkimisen
nyt kerään niitä
kokoelemani ei valmistu koskaan
hyvä niin