Olen alle 3-kymppinen nainen ja olen kärsinyt alkoholismista reilun kymmenen vuoden ajan (vasta jälkeenpäin ymmärrän juoneeni itseni tajuttomaan tilaan usein jo 16-vuotiaana ja laiminlyöneeni tehtäviä alkoholin takia). Kymmeneen vuoteen mahtuu myös monia rikkoutuneita ihmissuhteita. Enhän ollut valmis tutustumaan toisiin, kun en tuntenut itseänikään. Toisaalta hakeuduin myös usein sellaisten miesten seuraan, jotka käyttivät alkoholia jopa enemmän kuin minä, jotten joutuisi puolustelemaan omaa juomistani.
Nyt yritän taas olla selvin päin, tällä kertaa päivä kerrallaan, ja toistaiseksi menee hyvin. Kokemuksesta tiedän kuitenkin, että jo parin viikon päästä elämä alkaa tuntua tylsältä ilman juopottelua. Enhän edes ole tottunut tapaamaan ketään muuta kuin ryyppykavereitani, enkä heitäkään selvin päin. Tylsyyden voin korvata liikunnalla tai muilla aktiviteeteilla, mutta sosiaalisen elämän puutetta en voi poistaa itse. Kaipaan seuraa vaikkapa lenkille, ravintolaan - syömään - tai saunailtaa viettämään. Jos onnistuisinkin tapaamaan jonkun ymmärtäväisen miehen, en tiedä, milloin ja miten kertoisin hänelle olevani alkoholisti. Tai kertoisinko ollenkaan, jos en kuitenkaan tavoittele "saman tien" vakavampaa ihmissuhdetta? Pitäisikö minun tapailla vain toisia alkoholisteja, jotten joutuisi selittelemään riippuvuuttani tai tulisi tuomituksi sen takia?
Peloittaako alkoholismi pois mahdolliset uudet kumppanit ja ystävät?
Nyt yritän taas olla selvin päin, tällä kertaa päivä kerrallaan, ja toistaiseksi menee hyvin. Kokemuksesta tiedän kuitenkin, että jo parin viikon päästä elämä alkaa tuntua tylsältä ilman juopottelua. Enhän edes ole tottunut tapaamaan ketään muuta kuin ryyppykavereitani, enkä heitäkään selvin päin. Tylsyyden voin korvata liikunnalla tai muilla aktiviteeteilla, mutta sosiaalisen elämän puutetta en voi poistaa itse. Kaipaan seuraa vaikkapa lenkille, ravintolaan - syömään - tai saunailtaa viettämään. Jos onnistuisinkin tapaamaan jonkun ymmärtäväisen miehen, en tiedä, milloin ja miten kertoisin hänelle olevani alkoholisti. Tai kertoisinko ollenkaan, jos en kuitenkaan tavoittele "saman tien" vakavampaa ihmissuhdetta? Pitäisikö minun tapailla vain toisia alkoholisteja, jotten joutuisi selittelemään riippuvuuttani tai tulisi tuomituksi sen takia?
Peloittaako alkoholismi pois mahdolliset uudet kumppanit ja ystävät?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kokemuksesta ,että ei se ainakaan alussa mitään ihan helppoa ole mennä kertomaan holismistaan.
Mutta kun ei sitä oikein voi salaillakkaan,jos meinaa jonkun kanssa olla.Jossain vaiheessa joka tapauksessa tulee se hetki,että on pakko kertoa.
Suurin osa ,joille olen kertonut tästä juomattomuudestani,ovat ottaneet sen asian asiana eli että se on jokaisen oma päätös ottaa tai ei.Melkein kaikille on on yhteistä,että syytä kyllä kysellään.Ei ilkeyttään ,vaan ihan uteliaisuuttaan,kuinka on pystynyt siihen.Ja sitten on myös henkilöitä,jotka ovat tosi ylpeitä siitä,että olen kertonut heille.(koska yleinen käsitys on,että alkoholismi yritetään pitää salassa,niin moni tuntee itsensä jotenkin enemmän luotetuksi kuin muut).Sitten on vielä tämä osasto kateelliset,joilla on oma lehmä ojassa niin pahasti,että toisen onnistuminen on myrkkyä
Usko vaan niin se sun raitistuminen ei pelota pois muita kuin kaikkein pahimmassa koukussa olevat.(Mikä ei ole yhtään huono juttu)Ja ajan myötä niitä selviä tuttavuuksia rupeaa ilmestymään.Mä olen kyllä sitä mieltä,että ihan alussa ei edes kannattaisi mitään hirveen vakavaa suhdetta edes aloittaa,ennenkuin saa itsensä edes kuntoon.
Nykyään mä kerron itse ihan suoraan ,miksi en juo.Jos se ei jotakin miellytä,niin ei sen tarvitse sitä edes tehdä.En mä kaipaa enkä etsi semmosten ihmisten seuraa ,jotka arvostelee minun päätöstäni.
Tämmöstä tällä kertaa!Tsemppiä!
Teki hyvää lukea jonkun toisenkin ajatuksia asiasta. Niinhän se varmasti on, ettei mitään vakavaa suhdetta voi nyt aloittaa, mutta jonkinlaisen tuttavapiirin rakentamista täytyy vähitellen aloittaa, ettei tule aivan mökkihöperö olo. Nyt kun juominen ei vie energiaa, aikaa eikä rahoja, tuntuu, että on niin paljon sanottavaa, tehtävää ja nähtävää, etten halua jäädä enää mistään paitsi. Mutta maltti on valttia, tiedetään... Itsetutkiskeluun kuluu yhä paljon aikaa enkä halua, että kenestäkään toisesta tulee pahan oloni tai toipumiseni karikoiden kaatopaikka. Jo se, etten uskalla kertoa kenellekään alkoholismistani, taitaa paljastaa sen, etten ole asian kanssa täysin sujut itsekään.
Sellaisia salaisuuksia on turha pantata, mitkä tulevat esiin kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.
Myöhemmin esiin tullessaan ne kirpaisevat vastapuolta enemmän, kun voi tuntea tulleensa huijatuksi.
Jos suhteen alussa rehellisyys ja avomielisyys ei mene kumppanille jakeluun, hänellä ei ole aivoliikkeitä niin paljon, että suhdetta kannattaisi jatkaakaan.
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että parhaiten juomatonta alkoholistia ymmärtää toinen samanlainen.
Jos taas juomattoman alkoholistin kumppaniksi sattuu juova sellainen - se on totaalinen katastrofi.
Toki raittiistakin miehistä voi löytyä sen verran älykkäitä, että voivat juomattoman alkoholistin tilanteen sisäistää.
joka viikko. Olen raitis alkoholisti ja käyn vertaistukiryhmissä (AA). Sieltä olen saanut paljon ystäviä ja raittiuttani tukevan seurapiirin. Vahvaa tukea olen saanut monilta aivan hiljattain mukaan tulleilta, en pelkästään minua kauemmin olleilta. Mukaan voit lähteä nimettömänä, jos haluat lopettaa juomisen.
Suomessa on myös vain naisille tarkoitettuja kokouksia.
Päivä kerrallaan on sinullakin mahdollisuus luopua alkoholista.
asut?
Jos osuu yksiin, niin voitaisiin jotain keksiä raittiissa merkeissä. Jotain harrastusta, jossa voisi tutustua miehiin.
Minusta on parempi, ettei ainakaan alkajaisiksi täräytä olevansa alkoholisti, vaan odottelee paremmin tutustumista. Jos ei onnistu pysyttelemään raittiina, niin äkkiäkös sen toinen huomaa, että on alkkis kyseessä, niin eihän se salassa pysy kertoi tai ei.
Kai sinulla on oikeus olla selvä!
Itse kerroin kuusitoista vuotta sitten maailmalla tapaamalleni suomalaisnaiselle, että viina ei sovi minulle enkä siksi juo lainkaan.
Jos en olisi sanonut, ja hän olisi tilannut parit margaritat, miten olisin selviytynyt tunteestani: kuutamo, lämpö, rakkaus, kylmä juoma? Lyhyt illuusio ja parin päivän päästä rahattomana Tessalonikin putkassa? Näkemiin ikuisesti.
Join kylmää jääkahvia (frappe) ja vein hänet purjehtimaan.
Nykyisin hän on vaimoni. Kyllä hän joskus alussa ihmetteli, kun menin Suomessa ryhmään, että mitä siellä ramppaat. Silloin vasta kerroin alkoholismista ja mitä se oikeasti on. "Ok, se on sun juttusi."
Siitä tulee koko perheen juttu vasta, jos juot ja sairastutat heidät.
Älä ala saarnata päihdetaustastasi. Ole selvin päin, koska sinulla on siihen oikeus. Jos läheisyys lisääntyy ja tulee aika puhua, puhu sitten.
muutos menneeseen tulee olemaan iso ja monta mäkeä pitää kavuta jos tietysti sitten saa iloita uusista maisemistakin.
sulla on kokonaan jääny "normaali" aikuistumisikä kokematta ja se on edessäpäin. mielenkiintoinen haaste.
kun kaikki tutut on viinaan meneviä ja harrastus on sitä samaa niin voi tuntua, että eihän muuta elämää olekaan.
no eihän siitä muusta voi silloin tietääkään.
mutta juoppoköörien ulkopuolella se elämä vasta onkin. tervetuloa raittiiden (ja entisten juovien juoppojen) elämään mukaan.
mulla on tapana sanoa jollekin juomattomuutta ihmettelevälle, että oon juonu jo oman osani.
ei siitä yleensä sen kummempaa.
joku saattaa olla kateellinen ja toinen taas kyselee itselleen neuvoja, omaa juomistaan tuskaillen.
tsemppiä.