Psyykkisesti hauraat ihmiset saattavat hakeutua kamppailulajien pariin saadakseen rohkeutta ja parannusta traumoihin joita ovat lapsena kokoeneet.(turvattomuus,väkivalta ja koulukiusaaminen ym..)
Oman identiteetti on vielä kypsymisvaiheessa...
Kamppailulajien harjoittamiseen saattaa liittyä fantasioita omasta kykenevyydestä... (mustavyö):)
Oman identiteetti on vielä kypsymisvaiheessa...
Kamppailulajien harjoittamiseen saattaa liittyä fantasioita omasta kykenevyydestä... (mustavyö):)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mutta onhan siitä käytännön hyötykin, jos jotain sattuu.
Ja oiva liikuntamuoto niille, joita joukkuepelit eivät kiinnosta vaan oman tekniikan ja suorituksen hiominen.
Huomattavasti terveellisenpää kuin oman itsetunnon kohottaminen taksijonossa tai baarissa.
>>Oman identiteetti on vielä kypsymisvaiheessa...>>
Tätä en allekirjoita.
>>Kamppailulajien harjoittamiseen saattaa liittyä fantasioita omasta kykenevyydestä... (mustavyö):)>>
Useimmat, joita kiinnostaa vain vyön väri, ymmärtääkseni lopettavat suhteellisen nopeasti.
Mutta oman kykenevyyden ip-tilanteessa luulisi kiinnostavan vähän jokaista.
zamaa mieltä
Kamppailulajien parissa liikkuu joukko ihmisiä joita ei muuten kiinnosta oppia puolustautumaan, mutta siinä sivussa nämä ihmiset sitten tuhoavat muidenkin mahdollisuuden oppia. Ongelman nimi on "automaattiuke". Tai sitten harjoittelevat muutenkin niin lepsusti, että sillä toisella ei ole muuta mahdollisuutta kuin oppia jeesustelemaan. Mikään ei tuhoa harjoitusmahdollisuutta tehokkaammin kuin ihminen joka lähtee tekemään ukemia ennen kuin toinen on ehtinyt edes antaa kunnon syytä siihen. Tai sitten harjoittelija joka marisee saatuaan nyrkistä koska ei torjunutkaan sitä kun toinen kokeili lyödä vaihteeksi naamaan.
Silti kun katsoo kuinka moni lopettaa harjoittelun hyvin pian niin tulee mieleen, että tämä lopettava enemmistö on ihmisiä _jotka haluavat oppia puolustamaan itseään_, mutta mahdollisuutta tähän ei tarjota koska kaikissa lajeissa KM:aa lukuunottamatta opetetaan ko.- lajin perusteet vaikka ilmoituksessa voi lukea "itsepuolustuskurssi". Tai sitten harrastaja huomaa valitsemansa lajin huuhaaksi tyyliin minä aikidossa.
Vyö on tosiaan vähän heikko kannustin, mutta käytännön taitojen oppiminen on jo parempi kannustin, sillä edellytyksellä, että käytännön taidot opetetaan rahallisesti ja ajallisesti kohtuuden rajoissa. "10 vuotta ja osaat ehkä puolustaa itseäsi" on mantra jota mm. aikidossa mielellään toistetaan uudelle tulijalle, tuohan on tunnetusti täyttä tuubaa, nimittäin itseään voi oppia puolustamaan ihan vuodessa parissakin tehokkaasti kunhan valitsee lajinsa oikein.
Jokainen ihminen on psyykkisesti hauras. Jokainen ihminen hakee omaa paikkaansa. Identiteeti muuttuu sen mukaan mitä kokee ja mitä tekee. Ja toisaalta: Olenko minä työni? Olenko minä autoni tai sohva kalustoni?
Oliko sulla joku pointti kirijootuksesas? Vastausta sait samalla mitalla.
yritti vaan olla niin "zen" ja aikuinen.
jokainen on eri asiaa tänään ku huomenna. ja eri asiaa ens vuonna. turha sitä vatvoo mitä on ku on judoka tai magaaja. tekee mikä tuntuu just sillo fiksuimmalta. sitähän oikee zen:kin on, live by the moment - and find the moment.
Noin mä varmasti ajattelin kun 10 -vuotiaana menin molskille ensimmäisen kerran. Eiköhän siinä iässä ole jotain muuta mielessä kun pääsee temmeltämään tatamille tai molskille.
Saattaa olla, että jos olisin ollut painiin tutustuessani 15 tai jotain, syy olisi voinut löytyä sun mainitsemistasi jutuista. Sellaista vain harvoin tapahtuu painissa, että joku aloittaa 15 -vuotiaana. Se ei ole nimittäin oikein harrastuslaji. Nyt on kuulemma jotain kuntopainijuttuja tullut, mutta oikea paini on tuossa iässä jo aika kovaa puhaa ja useimmilla kudeilla 5-10 -vuoden kokemus takana.
-Totta on että "Psyykkisesti hauraat ihmiset saattavat" hakeutua, siis saattavat ja varmasti myös näin tekevät väistämättäkin joskus. Se on täysin luonnollista. Kuten Dalai lama sanoo "jokainen ihminen lopulta haluaa kuitenkin olla vain onnellinen" lähestymistapoja onnellisuuteen on vain niin monta, yhtälailla myös oikeita ja vääriä. Eikö tämän myötä vain rehellisyys itselle ole ainoa tapa saavuttaa onnellisuus.
-Eikö jokainen ihminen ole kypsymisvaiheessa koko elämänsä läpi, jos näin ei olisi miten voisimme muuttua ja kehittyä matkalla ?
-Valaistuneena ihmisenä tiedät varmasti että kamppailulajit on vain yksi tapa tavoittaa päämääränsä, yhtälailla kun bonsai puiden kasvatus tai muste-maalaus. Ja varmasti jokainen joka tarttuu siveltimeen maalatakseen toivoo ja haluaa että osaisi tehdä hienon ja kauniin maalauksen- osa ei vain jaksa loppuun asti vaan luovuttaa aikaisemmin. Ne jotka jaksavat, niiden alkumatkanpäämäärä elää ja muuttuu yhtävarmasti kuin maailma ja elämä ympärillämme.
Olkaamme onnellisia :)
Psyykkisesti hauraat ihmiset saattavat hakeutua jääkiekon pariin saadakseen rohkeutta ja parannusta traumoihin joita ovat lapsena kokoeneet.(turvattomuus,väkivalta ja koulukiusaaminen ym..)
Oman identiteetti on vielä kypsymisvaiheessa...
Jääkiekon harjoittamiseen saattaa liittyä fantasioita omasta kykenevyydestä... (maailmanmestaruus):)
Ylläolevaan esimerkkiin olen korvannut sanan kamppailulaji sanalla jääkiekko osoittaakseni kuinka naurettavalla pohjalla nimimerkin "Zen" logiikka on.
Yhtä hyvin voidaan puhua mistä tahansa urheiluharrastuksesta itsetunnon kohottimena tai sitten ei mistään. Ja varmasti kamppailulajien keskuudessa on näitä ihmisiä kuten myös jääkiekon, jalkapallon, sulkapallon, lentopallon, hiihdon, ym.
Joko "Zen"-nimimerkin takana on henkilö jolla ei ole mitään harrastuksia ja joka ei ole päivääkään harrastanut urheilua, tai sitten hänellä on hampaankolossa jotakin kamppailu-ihmisiä vastaan.
Joka tapauksessa hän ilmeisesti yrittää tähdentää että nimenomaan kamppailulajit ovat niitä lajeja jotka vetävät kolhittuja ja identiteetiltään epäkypsiä ihmisiä puoleensa.
ps. Kaikilla ei ole halukkuutta juosta kaukalossa sählypallon perässä osana muuta laumaa. Joitakin kiinnostaa nimenomaan se yksilöurheilu, koska menestyminen on siinä viimekädessä vain sinusta itsestäsi kiinni.
Minä ainakaan ollut mitenkään hauras, kiva vetää lättyyn kun osaa hmd:tä.
Turhaa tollaset henkevöinnit ku kovasti treenaa ni kyllä se taito kasvaa ja pystyy mihin vaan.
Olen samaa mieltä Rambon kanssa.
Muutaman kovan potkun kun antaa harkoissa niin hauraat lähtee, vaikka lätkää pelaan.
ja tällaista tavaraa voi kirjoittaa vaan han moo do kaverit... Mistä se laji kerää harrastajansa?
olen miettinyt. Mikä siinä lajissa on sellaista että sinne eksyvät kaikki nämä vouhot? Täällä keskustelupalstalla olen saanut ko. lajista sellaisen kuvan että en ikinä voisi kuvitellakaan sitä treenaavani. Ja valitettavasti suhtaudun ennakkoluuloisesti keneen tahansa, kenen kuulen sitä harrastavan
Ei Rambo mitään pelle hanmoodoota harrasta
Taitaa yksi HanMooDon harrastaja sopia hyvin kuvaukseen :-)
Yleensä kiusattu tai muutoin vääryyttä kokenut ihminen hakeutuu täysin luonnollisestikin kamppailulajien pariin koska tunnetusti harrastaminen vahvistaa henkisesti ja fyysisesti. Mitäs ihmeellistä ja uutta tuossa nyt sitten oli?
Saattaa koulukiusaaja yllättyä kun kiusauksen kohde yllättäen puolustautuu ja kiusaaja saakin selkäsaunan - kerran elämässään. Tämän jälkeen kiusattu saa olla rauhassa. Tai sitten silkka ulkoisen olemuksen vahvistuminen riittää varoitukseksi ympäristölle harjoittelun alettua tuottaa tuloksia. Minä jopa suosittelen heikoille ja kiusatuille taistelutaitojen harjoittelua, ihan vain siksi, että se nyt on vain tyhmää olla uhri. Jokaisella meillä on oikeus puolustaa itseämme - heikoillakin. Ja heikosta voi harjoituksen avulla tulla vahva.
Jos musta vyö toimii jollekin kannustimena harjoitteluun niin hyvä, onpahan joku syy jatkaa. Minua ei kiinnosta saavuttaa musta vyötä enkä ole ylipäätään ikinä pitänyt budo-lajien vyösysteemistä. Minun mielestäni vyö on heikko kannustin, parempi kannustin on halu oppia jotain oikeasti hyödyllistä, enkä edes ole ainoa kamppailija joka ajattelee näin:
Mm. Timo Purjo, jonka kehittämästä lajista voi olla vähintään kahta mieltä... sanoo, että väkivallattomassa itsepuolustuksessa on porkkanana vyöjärjestelmä, mutta moni nuori harjoittelee lajia koska sen tekniikoistahan voi olla vaikka apua kadulla...
Tuo nyt oli sitten vain yksi esimerkki.
entäpäs jos sinne taistelu/ip- lajeihin hakeutuu käytännön tai pelkästään liikunnan takia.
taikka muuten vaan pitää budolajia tietä valaistumiseen :)
Eikö asia ole jo selvinnyt :) Jokainen harrastaa vain itseään varten, kaikilla meillä on omat motiivinsa harjoittelulle.
Kaikille halukkaille löytyy tästä maasta laji ja paikka toteuttaa "omaa" tavoitettaan.
>Psyykkisesti hauraat ihmiset saattavat hakeutua kamppailulajien pariin saadakseen rohkeutta ja parannusta traumoihin joita ovat lapsena kokoeneet.
-No hyvää terapiaahan se sitten
>Oman identiteetti on vielä kypsymisvaiheessa...
Tässä iässä jo kypsynyt....kö ;)
>Kamppailulajien harjoittamiseen saattaa liittyä fantasioita omasta kykenevyydestä... (mustavyö):)
-Pikemminkin karsiutuu fantasiat. Etenkin mustana vyönä
Voisiko olla, että kamppailulajin harrastaminen on vain hauskaa urheilua? Itselleni budolajissa ei ole pätkääkään mystiikkaa. Minulle se laji, jossa olen hyvä ja jossa voin purkaa aggressiot ja "tyhjentää pään" vanhingoittamatta vastustajaa/treenikaveria.
Toisaalta tietty kurinalaisuus ja säännöt luovat turvallisuutta.