Jos vanhemmat kaltoin kohtelevat lastaan/lapsiaan niin sossu puuttuu välittömästi... mutta sitten jos laitos henkilökunta,perhekodin henkilökunta tai sijaisperhe kaltoinkohtelee niin sossu suojelee näitä eikä tee niinkuin vanhempien kohdalla! Todellakin epäoikeuden mukaista!
KEITÄ TOIMINTAOHJE KOSKEE ?
Viranomaistahot:
Terveydenhuolto (terveyskeskus, sairaala, psykiatrian poliklinikka, päihdeklinikka, äitiys- ja lastenneuvola, kouluterveydenhuolto, kotisairaanhoito)
Sosiaalitoimi (sosiaalitoimisto, vanhusten huolto, päivähoito, kotipalvelu, perhetyö, kunnan kanssa toimeksiantosopimussuhteessa olevat sijaisperheet ja tukiperheet/-henkilöt, turvakoti).
Koulutoimi (alueen kaikki koulut)
Nuorisotoimi
Poliisi
Vankeinhoito
Muut julkiset toimijat
seurakunnat, alueella toimivat yksityiset laitokset, lastenkoti, vanhusten ja vammaisten hoitokodit, perhekodit, päihdekuntoutuslaitokset, yksityiset oppilaitokset
Järjestöt (Mielenterveysseura, Pelastakaa Lapset ry, MLL, jne)
MITÄ LÄHISUHDEVÄKIVALTA ON?
Fyysinen: esim. tönimistä, lyömistä, seksuaalista väkivaltaa
Henkinen: esim. uhkailua, pakottamista, pelottelua, nimittelyä, panettelua, eristämistä, kontrollia
MILLOIN VÄKIVALTAAN ON PUUTUTTAVA?
asiakkaalla on fyysisiä vammoja tai oireita
asiakas kertoo itseensä kohdistuneesta väkivallasta
väkivallan tekijä kertoo omasta väkivaltaisuudestaan
tieto väkivallan uhriksi joutuneesta tai väkivallan käytöstä tulee toiselta viranomaiselta tai yksityishenkilöltä
PUUTTUMISVELVOITE
1. VIRKAAN LIITTYVÄ VELVOITE
1.1. Lastensuojelulaki: ilmoitusvelvollisuus
”Jos sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisitoimen tai seurakunnan palveluksessa taikka luottamustoimessa oleva henkilö on virkaa tai tointa hoitaessaan saanut tietää ilmeisestä perhe- tai yksilökohtaisen lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta, hänen on ilmoitettava asiasta viipymättä sosiaalilautakunnalle. Myös muu kuin 1. mom. tarkoitettu henkilö voi tehdä tällaisen ilmoituksen.” LSL 8 § 40. Pieksämäen seudulla on otettu käyttöön lastensuojeluilmoitus-lomake, joka on jaettu yllä mainituille toimijoille.
1.2. Rikoslaki: Rikosilmoituksen tekeminen
Lastensuojeluviranomainen on velvollinen tekemään rikosilmoituksen aina kun on kyse lapseen kohdistuvasta väkivallasta ellei lapsen huoltaja sitä tee. Väkivallan uhri ei aina halua että häneen kohdistuneesta rikoksesta ilmoitetaan poliisille, koska hän usein alistetussa asemassa ollessaan pelkää ilmoituksen seurauksia. Viranomainen ei kuitenkaan voi osallistua rikoksen salaamiseen edes uhrin pyynnöstä. Vaitiolovelvollisuuden tarkoituksena ei ole suojella rikoksen tekijää eikä rikollista toimintaa. Kaikki muut väkivaltarikokset paitsi ”lievä pahoinpitely” ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia joissa asianomaisen tahto ei vaikuta poliisin esitutkinnan käynnistämiseen.
2. EETTINEN VELVOITE / VASTUU
Kansalaisen vastuu, ei ilmoitusvelvollisuutta
ilmoitusoikeus
heitteillejättö
PUHEEKSI OTTAMINEN
Epäilys asiakkaaseen mahdollisesti kohdistuneesta väkivallasta on uskallettava ottaa puheeksi milloin asiakas ei itse siitä kerro. Asia on paras ottaa puheeksi suoraan ja tehdä suoria kysymyksiä. Hyvä tapa päästä asian alkuun on kertoa oma havainto asiakkaan ulkoiseen vammaan tai hänen vointiinsa liittyen. Mikäli tieto väkivallasta tulee muulta kuin asiakkaalta itseltään, pääsääntöisesti asiakkaalle kerrotaan mistä tieto on saatu. Poikkeuksia:
Tuntematon ilmoittaja joka ei kerro nimeään.
Jos on ilmeistä että ilmoittajalle itselleen koituu ilmoituksensa johdosta välitön uhka. Näin voi käydä esim. jos ilmoittaja on väkivallan tekijän alaikäinen lapsi. Tällöin ensisijainen intressi on taata lapsen turvallisuus.
Lastensuojelulain 40§ mukaisen viranomaisen tekemässä ilmoituksessa ilmoittaja on aina kerrottava. Asiakkaalle on aina kerrottava, mihin hänen kertomaansa tietoa käytetään, mitä tietoja kerrotaan eteenpäin ja kenelle, sekä myös se, milloin asiakkaalta saatu tieto välitetään eteenpäin vastoin asiakkaan tahtoa (lastensuojeluilmoitus, rikosilmoitus). Tärkeää asiakastilanteissa on pystyä luomaan sellainen luottamuksellinen ilmapiiri että asiakas kokee olevansa turvassa ja voi uskoa siihen että hän saa apua.
MUILTA VIRANOMAISILTA TAI YKSITYISELTÄ SAATU TIETO JA SEN KÄYTTÖ
Väkivaltatilanteita koskevassa tiedonvaihdossa on asian kaikissa vaiheissa ensisijaisesti pystyttävä ottamaan huomioon väkivallan uhrin ja hänen alaikäisten lastensa turvallisuus. Myös asiaa hoitavan työntekijän turvallisuus on huomioitava. Viranomaisyhteistyössä pyritään avoimuuteen. Asiakkaan tilanteesta on välitettävä toiselle viranomaiselle sellainen tieto mikä on asian eteenpäin hoitamisen kannalta välttämätöntä. On aina syytä tarkkaan miettiä mikä on tällaista tietoa. Muun kuin välttämättömän tiedon välittämistä sanotaan juoruiluksi. Asiakaslain mukaisesti asiakkaan yksityisyyttä on kunnioitettava. Kun kukin viranomaistaho pohtii oman työyhteisönsä tapoja toteuttaa asiakaslain mukaista vaitiolovelvollisuuttaan, on hyvä muistaa lain henki: kaikki se tarpeellinen tiedonvälitys mikä palvelee asiakkaan etua, on sallittua.
TOIMINTAMALLI
Se viranomainen, joka saa virkansa hoidon yhteydessä tiedon henkilöön kohdistuneesta
väkivallasta, on velvollinen hankkimaan asiasta sen jatkohoidon kannalta välttämättömät perustiedot.
henkilötiedot (Vältä kaavamaisuuksia, kysy henkilötiedot vasta sitten kun asiakkaan akuutti hätä on selvitetty. Byrokratian esilläpito ei luo luottamusta asiakassuhteeseen.)
väkivallan laatu ja kesto
kuka on tekijä
keihin muihin väkivalta tai sen uhka kohdistuu
missä tapahtuu
perheen rakenne ja alaikäiset lapset
onko joku viranomaistaho jo aiemmin saanut tietoa asiasta, mahdolliset hoitosuhteet
onko rikosilmoitus tehty
onko käyty näyttämässä vammoja lääkärille
kuka perheen ulkopuolinen henkilö tietää väkivallasta
Tehdään turvasuunnitelma asiakkaan kanssa akuuttiin hätään:
Voiko asiakas mennä kotiin? Jos ei niin minne hän menee siksi aikaa että välitön väkivallan uhka on ohitse (turvakoti, sukulaiset, tuttavat)? Varmistetaan että asiakkaalla on avun saamiseksi tarvittavat yhteystiedot, puhelinnumero välttämätön (hätäkeskus, läheisverkosto). Miten asiakas pystyy turvaamaan alaikäisten lastensa tilanteen? Tarvittaessa selvitetään lastensuojelun mahdollisuudet auttaa lasten turvallisuuden takaamisessa.
Jos asiakkaalla on fyysisiä vammoja, lääkärillä käynti on välttämätöntä vammojen toteennäyttämiseksi. Tarvittaessa varataan aika lääkäriltä ja hankitaan saattaja. Jos asiakas ei asianomistaja-rikoksen (lievä pahoinpitely) kyseessä ollessa suostu tekemään rikosilmoitusta ja viranomainen katsoo että hän ei sitä voi vastoin asiakkaan tahtoa tehdä, on lääkärintodistus joka tapauksessa hankittava. Lääkärinlausunto pahoinpitelystä voi olla tarpeen myöhemmin jos tilanne toistuu tai asiakas muuttaa mielensä. Asiakas voi tarvita lääkärinlausuntoa mahdollisesti myös avioeroon liittyvissä asioissa sekä lasten huolto- sekä tapaamisriita-asioissa.
Autetaan ja tuetaan rikosilmoituksen teossa.
Tehdään lastensuojeluilmoitus mikäli perheessä on alaikäisiä lapsia.
Mikäli asiakkaalla on hoito- tai terapiasuhde, työntekijä konsultoi tätä tahoa jatkotoimien suunnittelemiseksi.
Työntekijä käyttää konsultaatioapuna verkostoaan. Mikäli hän ei pysty itse hoitamaan asiaa jatkossa, hän siirtää vastuun sellaiselle viranomaiselle joka pystyy asiassa toimimaan parhaiten.
Työntekijä kutsuu koolle seudulle nimetyn väkivaltatyöryhmän niissä tapauksissa joissa erillisillä viranomaistoimilla ei ole väkivaltaa pystytty estämään, sekä myös uusissa vaikeissa väkivalta-tapauksissa. Työntekijä vastaa siitä että asiakas saa apua. Asiakkaan lähtiessä tapaamisesta hänellä on selkeä toimintamalli lähitulevaisuutensa järjestämiseksi ja hän tietää olevansa turvassa. Hän tietää miten hänen asiansa etenee viranomaistaholla. Asiakas on ”saattaen vaihdettava”.
VÄKIVALLAN TEKIJÄ
Väkivallan tekijä pyritään saamaan avun piiriin. Hänelle annetaan tietoa paikkakunnalla olevista hoitomahdollisuuksista. Jos ao. henkilö ei itse tule avun piiriin, on hänelle tarjottava tietoa avunsaannin mahdollisuuksista kirjallisesti, esitteinä tai tiedotteina. Pieksämäellä on kaksi erityisesti miesten kanssa työskentelyyn kouluttautunutta työntekijää.
VAIKEITA VÄKIVALTATAPAUKSIA SELVITTÄVÄ TYÖRYHMÄ
Alueella toimii vaikeita väkivalta-tapauksia selvittävä tiimi jolla on kokoontumisvalmius 7 vrk sisällä koollekutsumisesta. Tiimi koostuu toimijoista joilla on mahdollisimman hyvä asiantuntemus väkivalta-asioiden hoidossa. Tiimiin kuuluu sosiaalityön, poliisin ja terveydenhuollon edustaja. Tiimin työskentelyyn osallistuminen on sitovaa, siksi kullakin on varajäsen lomien, työvuorojen yms. vuoksi. Tämän tiimin tarkoituksena on mahdollisimman nopeasti ratkaista kuinka lähisuhdeväkivallan uhri että tekijä saavat apua. Lisäksi työryhmässä sovitaan työnjako- ja vastuukysymykset niin että asiakkaiden saama apu ei jää vain akuutin hädän selvittämiseen vaan heidän kanssaan aina tehdään suunnitelma jonka mukaan väkivallan tekijällä on mahdollisuus päästä eroon väkivaltaisesta käyttäytymisestään ja uhrilla on mahdollisuus toipua traumaattisista kokemuksistaan. Väkivallan vastaisessa työssä on aina päämääränä todetun väkivallan loppuminen ja yleisemmin lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisy.
Tiimiin kuuluvat 1.9.2006 alkaen seuraavat henkilöt:
Kari Toivanen, poliisi puhelin 0718755700, varalla Jaakko Pirttiaho, toisena varalla joku työvuorossa oleva poliisi
Kielo Puranen, sosiaalityöntekijä, puhelin (015) 788 2306
Seppo Levänen, psykiatrinen sairaanhoitaja, puh. 0400 855 730
varalla Päivi Lappi, terveydenhoitaja, puhelin 044-368 6761
toisena varalla Piia Häkkinen, sairaanhoitaja puhelin (015) 788 4232
SEURANTA JA TILASTOINTI
Se viranomainen, jolle kunkin asiakkaan hoidosta tulee päävastuu, huolehtii myös hoidon jälkeisestä riittävästä seurannasta. Alueella tietoon tulleet väkivaltatapaukset tilastoidaan. Jokainen työntekijä/toimija vastaa oman toimipisteensä tilastoinnista. Tilastointia varten on valmisteltu yhtenäinen ohjeisto ja lomake.
ALUETYÖRYHMÄ
Pieksämäen alueella toimii lähisuhdeväkivaltatyöryhmä, jonka tehtävänä on kehittää ja koordinoida väkivallan ehkäisy- ja hoitotyötä. Yhdyshenkilöiksi Itä-Suomen lääninhallitukseen on nimetty työryhmän jäsenet Piritta Peltonen ja Päivi Lappi.
Päivi Lappi, terveydenhoitaja, terveyskeskus
puh. 044-368 6761,
Pia Häkkinen, sairaanhoitaja, terveyskeskus
puh. (015) 788 4232,
Mirjam Gylling, sosiaalityöntekijä, Perheneuvola
puh. (015) 788 3303, matkapuhelin 044-388 3303,
Kielo Puranen, sosiaalityöntekijä, sosiaalitoimisto
puh. (015) 788 2306, matkapuhelin 044-588 2306,
Anneli Helminen, diakoni, psykoterapeutti, Naarajärven varavankila
puh: 010 358 5718, matkapuhelin 050-320 7797
Tarja Ärväs, koulukuraattori, Meriluodon koulu
puh: (015) 788 2401, matkapuhelin 044 588 2401
Pauli Rytkönen, ohjaaja, huolto- ja turvakoti
matkapuhelin 044-588 2471,
Mikko Ryynänen, diakoni, miestyöntekijä, Pieksämäen kaupunkiseurakunta
matkapuhelin 050-381 9638,
Kari Toivonen, poliisi, Pieksämäen poliisilaitos
puh: 071 875 5700,
Seppo Levänen, psykiatrinen sairaanhoitaja, miestyöntekijä, Perheneuvola
puh: 0400 855 730,
Tuula Partti, lastentarhanopettaja,
puhelin 044-588 2805,
Tekstikoon muutos:
A A
Tapahtumakalenteri
KEITÄ TOIMINTAOHJE KOSKEE ?
Viranomaistahot:
Terveydenhuolto (terveyskeskus, sairaala, psykiatrian poliklinikka, päihdeklinikka, äitiys- ja lastenneuvola, kouluterveydenhuolto, kotisairaanhoito)
Sosiaalitoimi (sosiaalitoimisto, vanhusten huolto, päivähoito, kotipalvelu, perhetyö, kunnan kanssa toimeksiantosopimussuhteessa olevat sijaisperheet ja tukiperheet/-henkilöt, turvakoti).
Koulutoimi (alueen kaikki koulut)
Nuorisotoimi
Poliisi
Vankeinhoito
Muut julkiset toimijat
seurakunnat, alueella toimivat yksityiset laitokset, lastenkoti, vanhusten ja vammaisten hoitokodit, perhekodit, päihdekuntoutuslaitokset, yksityiset oppilaitokset
Järjestöt (Mielenterveysseura, Pelastakaa Lapset ry, MLL, jne)
MITÄ LÄHISUHDEVÄKIVALTA ON?
Fyysinen: esim. tönimistä, lyömistä, seksuaalista väkivaltaa
Henkinen: esim. uhkailua, pakottamista, pelottelua, nimittelyä, panettelua, eristämistä, kontrollia
MILLOIN VÄKIVALTAAN ON PUUTUTTAVA?
asiakkaalla on fyysisiä vammoja tai oireita
asiakas kertoo itseensä kohdistuneesta väkivallasta
väkivallan tekijä kertoo omasta väkivaltaisuudestaan
tieto väkivallan uhriksi joutuneesta tai väkivallan käytöstä tulee toiselta viranomaiselta tai yksityishenkilöltä
PUUTTUMISVELVOITE
1. VIRKAAN LIITTYVÄ VELVOITE
1.1. Lastensuojelulaki: ilmoitusvelvollisuus
”Jos sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisitoimen tai seurakunnan palveluksessa taikka luottamustoimessa oleva henkilö on virkaa tai tointa hoitaessaan saanut tietää ilmeisestä perhe- tai yksilökohtaisen lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta, hänen on ilmoitettava asiasta viipymättä sosiaalilautakunnalle. Myös muu kuin 1. mom. tarkoitettu henkilö voi tehdä tällaisen ilmoituksen.” LSL 8 § 40. Pieksämäen seudulla on otettu käyttöön lastensuojeluilmoitus-lomake, joka on jaettu yllä mainituille toimijoille.
1.2. Rikoslaki: Rikosilmoituksen tekeminen
Lastensuojeluviranomainen on velvollinen tekemään rikosilmoituksen aina kun on kyse lapseen kohdistuvasta väkivallasta ellei lapsen huoltaja sitä tee. Väkivallan uhri ei aina halua että häneen kohdistuneesta rikoksesta ilmoitetaan poliisille, koska hän usein alistetussa asemassa ollessaan pelkää ilmoituksen seurauksia. Viranomainen ei kuitenkaan voi osallistua rikoksen salaamiseen edes uhrin pyynnöstä. Vaitiolovelvollisuuden tarkoituksena ei ole suojella rikoksen tekijää eikä rikollista toimintaa. Kaikki muut väkivaltarikokset paitsi ”lievä pahoinpitely” ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia joissa asianomaisen tahto ei vaikuta poliisin esitutkinnan käynnistämiseen.
2. EETTINEN VELVOITE / VASTUU
Kansalaisen vastuu, ei ilmoitusvelvollisuutta
ilmoitusoikeus
heitteillejättö
PUHEEKSI OTTAMINEN
Epäilys asiakkaaseen mahdollisesti kohdistuneesta väkivallasta on uskallettava ottaa puheeksi milloin asiakas ei itse siitä kerro. Asia on paras ottaa puheeksi suoraan ja tehdä suoria kysymyksiä. Hyvä tapa päästä asian alkuun on kertoa oma havainto asiakkaan ulkoiseen vammaan tai hänen vointiinsa liittyen. Mikäli tieto väkivallasta tulee muulta kuin asiakkaalta itseltään, pääsääntöisesti asiakkaalle kerrotaan mistä tieto on saatu. Poikkeuksia:
Tuntematon ilmoittaja joka ei kerro nimeään.
Jos on ilmeistä että ilmoittajalle itselleen koituu ilmoituksensa johdosta välitön uhka. Näin voi käydä esim. jos ilmoittaja on väkivallan tekijän alaikäinen lapsi. Tällöin ensisijainen intressi on taata lapsen turvallisuus.
Lastensuojelulain 40§ mukaisen viranomaisen tekemässä ilmoituksessa ilmoittaja on aina kerrottava. Asiakkaalle on aina kerrottava, mihin hänen kertomaansa tietoa käytetään, mitä tietoja kerrotaan eteenpäin ja kenelle, sekä myös se, milloin asiakkaalta saatu tieto välitetään eteenpäin vastoin asiakkaan tahtoa (lastensuojeluilmoitus, rikosilmoitus). Tärkeää asiakastilanteissa on pystyä luomaan sellainen luottamuksellinen ilmapiiri että asiakas kokee olevansa turvassa ja voi uskoa siihen että hän saa apua.
MUILTA VIRANOMAISILTA TAI YKSITYISELTÄ SAATU TIETO JA SEN KÄYTTÖ
Väkivaltatilanteita koskevassa tiedonvaihdossa on asian kaikissa vaiheissa ensisijaisesti pystyttävä ottamaan huomioon väkivallan uhrin ja hänen alaikäisten lastensa turvallisuus. Myös asiaa hoitavan työntekijän turvallisuus on huomioitava. Viranomaisyhteistyössä pyritään avoimuuteen. Asiakkaan tilanteesta on välitettävä toiselle viranomaiselle sellainen tieto mikä on asian eteenpäin hoitamisen kannalta välttämätöntä. On aina syytä tarkkaan miettiä mikä on tällaista tietoa. Muun kuin välttämättömän tiedon välittämistä sanotaan juoruiluksi. Asiakaslain mukaisesti asiakkaan yksityisyyttä on kunnioitettava. Kun kukin viranomaistaho pohtii oman työyhteisönsä tapoja toteuttaa asiakaslain mukaista vaitiolovelvollisuuttaan, on hyvä muistaa lain henki: kaikki se tarpeellinen tiedonvälitys mikä palvelee asiakkaan etua, on sallittua.
TOIMINTAMALLI
Se viranomainen, joka saa virkansa hoidon yhteydessä tiedon henkilöön kohdistuneesta
väkivallasta, on velvollinen hankkimaan asiasta sen jatkohoidon kannalta välttämättömät perustiedot.
henkilötiedot (Vältä kaavamaisuuksia, kysy henkilötiedot vasta sitten kun asiakkaan akuutti hätä on selvitetty. Byrokratian esilläpito ei luo luottamusta asiakassuhteeseen.)
väkivallan laatu ja kesto
kuka on tekijä
keihin muihin väkivalta tai sen uhka kohdistuu
missä tapahtuu
perheen rakenne ja alaikäiset lapset
onko joku viranomaistaho jo aiemmin saanut tietoa asiasta, mahdolliset hoitosuhteet
onko rikosilmoitus tehty
onko käyty näyttämässä vammoja lääkärille
kuka perheen ulkopuolinen henkilö tietää väkivallasta
Tehdään turvasuunnitelma asiakkaan kanssa akuuttiin hätään:
Voiko asiakas mennä kotiin? Jos ei niin minne hän menee siksi aikaa että välitön väkivallan uhka on ohitse (turvakoti, sukulaiset, tuttavat)? Varmistetaan että asiakkaalla on avun saamiseksi tarvittavat yhteystiedot, puhelinnumero välttämätön (hätäkeskus, läheisverkosto). Miten asiakas pystyy turvaamaan alaikäisten lastensa tilanteen? Tarvittaessa selvitetään lastensuojelun mahdollisuudet auttaa lasten turvallisuuden takaamisessa.
Jos asiakkaalla on fyysisiä vammoja, lääkärillä käynti on välttämätöntä vammojen toteennäyttämiseksi. Tarvittaessa varataan aika lääkäriltä ja hankitaan saattaja. Jos asiakas ei asianomistaja-rikoksen (lievä pahoinpitely) kyseessä ollessa suostu tekemään rikosilmoitusta ja viranomainen katsoo että hän ei sitä voi vastoin asiakkaan tahtoa tehdä, on lääkärintodistus joka tapauksessa hankittava. Lääkärinlausunto pahoinpitelystä voi olla tarpeen myöhemmin jos tilanne toistuu tai asiakas muuttaa mielensä. Asiakas voi tarvita lääkärinlausuntoa mahdollisesti myös avioeroon liittyvissä asioissa sekä lasten huolto- sekä tapaamisriita-asioissa.
Autetaan ja tuetaan rikosilmoituksen teossa.
Tehdään lastensuojeluilmoitus mikäli perheessä on alaikäisiä lapsia.
Mikäli asiakkaalla on hoito- tai terapiasuhde, työntekijä konsultoi tätä tahoa jatkotoimien suunnittelemiseksi.
Työntekijä käyttää konsultaatioapuna verkostoaan. Mikäli hän ei pysty itse hoitamaan asiaa jatkossa, hän siirtää vastuun sellaiselle viranomaiselle joka pystyy asiassa toimimaan parhaiten.
Työntekijä kutsuu koolle seudulle nimetyn väkivaltatyöryhmän niissä tapauksissa joissa erillisillä viranomaistoimilla ei ole väkivaltaa pystytty estämään, sekä myös uusissa vaikeissa väkivalta-tapauksissa. Työntekijä vastaa siitä että asiakas saa apua. Asiakkaan lähtiessä tapaamisesta hänellä on selkeä toimintamalli lähitulevaisuutensa järjestämiseksi ja hän tietää olevansa turvassa. Hän tietää miten hänen asiansa etenee viranomaistaholla. Asiakas on ”saattaen vaihdettava”.
VÄKIVALLAN TEKIJÄ
Väkivallan tekijä pyritään saamaan avun piiriin. Hänelle annetaan tietoa paikkakunnalla olevista hoitomahdollisuuksista. Jos ao. henkilö ei itse tule avun piiriin, on hänelle tarjottava tietoa avunsaannin mahdollisuuksista kirjallisesti, esitteinä tai tiedotteina. Pieksämäellä on kaksi erityisesti miesten kanssa työskentelyyn kouluttautunutta työntekijää.
VAIKEITA VÄKIVALTATAPAUKSIA SELVITTÄVÄ TYÖRYHMÄ
Alueella toimii vaikeita väkivalta-tapauksia selvittävä tiimi jolla on kokoontumisvalmius 7 vrk sisällä koollekutsumisesta. Tiimi koostuu toimijoista joilla on mahdollisimman hyvä asiantuntemus väkivalta-asioiden hoidossa. Tiimiin kuuluu sosiaalityön, poliisin ja terveydenhuollon edustaja. Tiimin työskentelyyn osallistuminen on sitovaa, siksi kullakin on varajäsen lomien, työvuorojen yms. vuoksi. Tämän tiimin tarkoituksena on mahdollisimman nopeasti ratkaista kuinka lähisuhdeväkivallan uhri että tekijä saavat apua. Lisäksi työryhmässä sovitaan työnjako- ja vastuukysymykset niin että asiakkaiden saama apu ei jää vain akuutin hädän selvittämiseen vaan heidän kanssaan aina tehdään suunnitelma jonka mukaan väkivallan tekijällä on mahdollisuus päästä eroon väkivaltaisesta käyttäytymisestään ja uhrilla on mahdollisuus toipua traumaattisista kokemuksistaan. Väkivallan vastaisessa työssä on aina päämääränä todetun väkivallan loppuminen ja yleisemmin lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisy.
Tiimiin kuuluvat 1.9.2006 alkaen seuraavat henkilöt:
Kari Toivanen, poliisi puhelin 0718755700, varalla Jaakko Pirttiaho, toisena varalla joku työvuorossa oleva poliisi
Kielo Puranen, sosiaalityöntekijä, puhelin (015) 788 2306
Seppo Levänen, psykiatrinen sairaanhoitaja, puh. 0400 855 730
varalla Päivi Lappi, terveydenhoitaja, puhelin 044-368 6761
toisena varalla Piia Häkkinen, sairaanhoitaja puhelin (015) 788 4232
SEURANTA JA TILASTOINTI
Se viranomainen, jolle kunkin asiakkaan hoidosta tulee päävastuu, huolehtii myös hoidon jälkeisestä riittävästä seurannasta. Alueella tietoon tulleet väkivaltatapaukset tilastoidaan. Jokainen työntekijä/toimija vastaa oman toimipisteensä tilastoinnista. Tilastointia varten on valmisteltu yhtenäinen ohjeisto ja lomake.
ALUETYÖRYHMÄ
Pieksämäen alueella toimii lähisuhdeväkivaltatyöryhmä, jonka tehtävänä on kehittää ja koordinoida väkivallan ehkäisy- ja hoitotyötä. Yhdyshenkilöiksi Itä-Suomen lääninhallitukseen on nimetty työryhmän jäsenet Piritta Peltonen ja Päivi Lappi.
Päivi Lappi, terveydenhoitaja, terveyskeskus
puh. 044-368 6761,
Pia Häkkinen, sairaanhoitaja, terveyskeskus
puh. (015) 788 4232,
Mirjam Gylling, sosiaalityöntekijä, Perheneuvola
puh. (015) 788 3303, matkapuhelin 044-388 3303,
Kielo Puranen, sosiaalityöntekijä, sosiaalitoimisto
puh. (015) 788 2306, matkapuhelin 044-588 2306,
Anneli Helminen, diakoni, psykoterapeutti, Naarajärven varavankila
puh: 010 358 5718, matkapuhelin 050-320 7797
Tarja Ärväs, koulukuraattori, Meriluodon koulu
puh: (015) 788 2401, matkapuhelin 044 588 2401
Pauli Rytkönen, ohjaaja, huolto- ja turvakoti
matkapuhelin 044-588 2471,
Mikko Ryynänen, diakoni, miestyöntekijä, Pieksämäen kaupunkiseurakunta
matkapuhelin 050-381 9638,
Kari Toivonen, poliisi, Pieksämäen poliisilaitos
puh: 071 875 5700,
Seppo Levänen, psykiatrinen sairaanhoitaja, miestyöntekijä, Perheneuvola
puh: 0400 855 730,
Tuula Partti, lastentarhanopettaja,
puhelin 044-588 2805,
Tekstikoon muutos:
A A
Tapahtumakalenteri
Vastaukset 4
Vanhimmat
edes huomioon sellaista vaihtoehtoa, miten toimia, kun lasta sijaishuollossa kohdellaan huonosti. Se siitä lapsen oikeusturvasta. Vaaditaan siis todisteita, mutta miten niitä saadaan kun lapsi on eristettynä koko muusta maailmasta? Siinäpä vasta kysymys.
Sossujen pitäisi ottaa huomioon, että jos sijaisperheen touhu jossain mielessä näyttää heidän silmissään oudolle, niin siellä myös todennäköisesti on jotain outoa. Mutta sitten on tietysti erikseen vielä luonnevammaiset, jotka ovat teeskentelyn maailmanmestareita ja voivat hämätä sossujakin pitkälle, vaikka tilanne näkyisi lapselle ja vanhemmille koko surkeudessaan.
Vaikeita asioita, todella!
(vanhusten hoitokoti)
taas noussut esille kysymys
kuka valvoo ja vastaa ja kuka puuttuu ja mitä voidaan edes tehdä
jos jotain kaltoinkohtelua, asiatonta ja jopa laitonta ja rikollistakin toimintaa näissä esimerkiksi vanhusten hoitokodeissa havaitaan.
Samalla tavallahan ovat lapsetkin sijaishuollossa vailla mitään valvontaa taikka ulkopuolisen antamaa mahdollista apua ja turvaa.
Ja hyvin monesti ilman juuri sitä lapsen oman vanhemmankin valvovaa silmää (tapaamisten rajoittamiset, eristämiset, jne).
Ja molemmissa tapauksissa, lapsen kohdalla yleensä aina, on kyseessä avuton ja totaalisesti muiden vieraiden ihmisten armoilla oleva ihminen.
Aika surkeaa on tämän maan kaikkinainen heikoimmassa asemassa ja hyvin monesti vielä yhteiskunnan vastuulla olevien kansalaistensa elinolojen vastuu, valvonta ja seuranta.
Seppo Sauron sanoin:
"Lastensuojelulapset herättävät monenlaisia tunteita niin ammattilaisissa kuin muissakin ihmisissä.
Olisi naiivia luulla, että lastensuojelu olisi poissa siitä vaaravyöhykkeestä, josta puhutaan esimerkiksi kehitysvammahuollossa", hän muistuttaa...."
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=682429
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Vanhuksen ihmisarvoa on liian helppo loukata/1135238056464
"....
Tämäkin artikkeli nosti esiin keskeisen kysymyksen: mitkä ovat Suomessa vanhusten ihmisoikeudet?
Sama kysymys voidaan ulottaa koskemaan myös puolustuskyvyttömiä lapsia....."
_____________________
Ja kaikkein puolustuskyvyttömämpiä ja heikoimmassa asemasssa ovat tietenkin kaiken valvonnan ja seurannan ulottumattomiin siirretyt sijaishuollossa olevat lapset ja nuoret.
______________
YK:n Lasten Oikeuksien komitean "moite"lista vuodelta 2005.
http://www.lapsiasia.fi/Resource.phx/lapsiasia/aineistot/sopimus/raportit.htx.i1142.pdf
LAPSEN OIKEUKSIEN KOMITEA
40. istunto
SOPIMUSVALTIOIDEN YLEISSOPIMUKSEN 44 ARTIKLAN MUKAISESTI ANTAMIEN
RAPORTTIEN KÄSITTELY
Päätelmät: Suomi
1. Komitea käsitteli Suomen kolmannen määräaikaisraportin (CRC/C/129/Add.5) 1068. ja 1069.
istunnossaan (ks. CRC/C/SR.1068 ja 1069) 22 päivänä syyskuuta 2005 ja hyväksyi 30 päivänä
syyskuuta 2005 pidetyssä 1080. istunnossaan seuraavat päätelmät.
A. Johdanto
2. Komitea kiittää sopimusvaltiota kolmannen määräaikaisraportin antamisesta samoin kuin
lisäkysymyksiin (CRC/C/Q/FIN/3) annetuista kirjallisista vastauksista, joiden avulla komitea sai
selkeän käsityksen lasten tilanteesta Suomessa. Komitea arvosti eri sektoreita edustavan valtuuskunnan
läsnäoloa ja heidän antamiaan lisätietoja.
B. Sopimusvaltion seurantatoimet ja saavuttamat tulokset
3. Komitea kiinnittää tyytyväisenä huomiota:
a) alaikäisten haastatteluohjeistuksen hyväksymiseen maaliskuussa 2002;
b) lapsiasiavaltuutetun viran perustamiseen syyskuussa 2005;
c) kansallisen toimintasuunnitelman "Lapsille sopiva Suomi" hyväksymiseen vuonna 2005;
d) ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman valmistumiseen 31 päivänä maaliskuuta 2005.
4. Komitea pitää myönteisenä myös sitä, että Suomi on ratifioinut:
a) lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin
selkkauksiin 28 päivänä toukokuuta 2002;
b) lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi koskevan
kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 182 17 päivänä tammikuuta 2000;
c) Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 29 päivänä joulukuuta 2000.
C. Pääasialliset huolenaiheet ja suositukset
1. Yleiset täytäntöönpanotoimet
(yleissopimuksen 4, 42 ja 44 (6 kappale) artikla)
Komitean aikaisemmat suositukset
5. Komitea toteaa tyytyväisenä, että sopimusvaltion toisen määräaikaisraportin (CRC/C/70/Add.3)
käsittelyn yhteydessä esitettyjen huolenaiheiden ja suositusten (CRC/C/15/Add.132, 16 päivänä
lokakuuta 2000) johdosta on ryhdytty lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin tai muihin toimenpiteisiin.
Komitea kuitenkin pahoittelee, että joitakin sen huolenaiheista ja suosituksista koskien muun muassa yhtenäistä lapsia koskevaa politiikkaa, lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, mukaan lukien seksuaalinen
väkivalta, ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvia lapsia, on käsitelty riittämättömästi tai vain osittain.
6. Komitea kehottaa sopimusvaltiota ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimiin niiden toisen
määräaikaisraportin päätelmien sisältämien suositusten käsittelemiseksi, joita ei ole vielä pantu
täytäntöön, sekä käsittelemään kolmatta määräaikaisraporttia koskevissa päätelmissä nyt esitetyt
huolenaiheet.
Yhteensovittaminen / kansallinen toimintaohjelma
7. Komitea kiinnittää huomiota useisiin ohjelmiin, joiden avulla pyritään lasten oikeuksien
täydellisempään toteuttamiseen, ja pitää myönteisenä laajaa kansallista toimintaohjelmaa "Lapsille
sopiva Suomi", - joka perustuu yleiskokouksen erityisistunnon toukokuussa 2002 hyväksymään
asiakirjaan “Lapsille sopiva maailma" -, mutta on huolissaan siitä, että näitä suunnitelmia ei ole hyvin
sovitettu yhteen.
8. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio:
a) varmistaa, että kansallinen toimintaohjelma kohdistuu selkeästi yleissopimuksen suojaamiin
lapsen oikeuksiin;
b) antaa toimintaohjelman täytäntöönpanoon riittävät varat;
c) yhdistää kansallisen toimintaohjelman alaisuuteen kaikki muut toimintasuunnitelmat ja
-ohjelmat, jotta lasten oikeuksien toteuttamisessa vältetään hajanainen lähestymistapa;
d) antaa uuden lapsiasiavaltuutetun tehtäväksi seurata kansallista toimintaohjelmaa ja arvioida
sen edistymistä.
Itsenäinen valvonta
9. Komitea pitää myönteisenä lapsiasiavaltuutetun viran perustamista syyskuun alusta 2005 lukien ja
sitä, että hänen tuekseen on asetettu laaja-alainen, eri alojen asiantuntemusta edustava neuvottelukunta,
jossa kansalaisjärjestöt tulevat olemaan edustettuina. Komitea kuitenkin toteaa, että lapsiasiavaltuutetun
toimivaltuudet koskevat pääasiassa yleissopimuksen toteutumisen edistämistä ja neuvoa-antavia
palveluita eivätkä sisällä yksittäisten tapausten tutkimista, mikä jää eduskunnan oikeusasiamiehen
toimivaltaan.
10. Komitea suosittelee, että:
a) lapsiasiavaltuutetun toimivaltuuksia laajennetaan itsenäisiä ihmisoikeusinstituutioita koskevan
yleiskommentin nro 2 (2002) mukaisesti, mukaan lukien mahdollisuus ottaa vastaan ja tutkia
lasten tekemiä valituksia;
b) sopimusvaltio antaa lapsiasiavaltuutetun toimistolle riittävät henkilöstö- ja taloudelliset
voimavarat, jotta tämä voisi tehokkaasti seurata yleissopimuksen täytäntöönpanoa koko maassa;
c) lapsiasiavaltuutetun vuosikertomus esitellään eduskunnalle ja siitä keskustellaan samassa
yhteydessä, kun käsitellään niitä toimia, joihin hallitus aikoo ryhtyä sen suositusten
täytäntöönpanemiseksi.
Lapsiin kohdistettavat voimavarat
11. Komitea jakaa sopimusvaltion huolen siitä, että - johtuen paikallisviranomaisten laajasta
itsehallinnosta ja autonomiasta - muutokset ovat tarpeen, jotta varmistetaan lapsiin kohdistettavien
voimavarojen jakautuminen ja palvelujen saatavuus tasa-arvoisesti koko maassa.
12. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tekee selvityksen, jonka avulla arvioidaan ja
analysoidaan lapsiin kohdistetut voimavarat, ja jatkossakin tarvittaessa ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin, joiden avulla kaikille lapsille taataan tasa-arvoinen pääsy palveluihin ja
palvelujen saatavuus heidän asuinkunnastaan riippumatta.
Tietojen kokoaminen
13. Komitea toteaa huolestuneena, että lapsia koskevia tilastotietoja ei koota yhdenmukaisesti ja
säännöllisesti. Tämä koskee erityisesti kaikkein haavoittuvimpia lapsiryhmiä, kuten vammaiset lapset,
turvapaikkaa hakevat lapset, oikeusjärjestyksen puitteissa hankaluuksissa olevat lapset ja
vähemmistöryhmiin kuuluvat lapset.
14. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa pyrkimyksiään kehittää järjestelmä lapsia
koskevien tietojen laaja-alaiseksi kokoamiseksi, erityisesti kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin
kuuluvien lasten osalta, jotta lasten elinolosuhteita ja heidän oikeuksiensa toteutumista voidaan
yksityiskohtaisesti analysoida.
Yleissopimukseen liittyvä koulutus / tiedottaminen
15. Komitea toteaa, että yleissopimusta koskevan tiedon jakaminen jää suurelta osin
kansalaisyhteiskunnan vastuulle, ja on huolissaan siitä, että yleissopimusta on tuskin saatavilla
vähemmistöjen ja maahanmuuttajien kielillä. Lisäksi komitea on huolissaan siitä, että lasten kanssa ja
hyväksi työskenteleville ammattilaisille annettava yleissopimukseen liittyvä koulutus on riittämätöntä.
16. Komitea kannustaa sopimusvaltiota edelleen jakamaan tietoa yleissopimuksesta, myös
koulujen opetussuunnitelmien kautta, ja kiinnittämään erityistä huomiota tiedon jakamiseen
haavoittuvimpien ryhmien, kuten maahanmuuttajien ja alkuperäiskansojen sekä etnisten tai
kielellisten vähemmistöjen keskuudessa, sekä jatkamaan pyrkimyksiään antaa lasten kanssa ja
hyväksi työskenteleville ammattilaisille riittävää ja järjestelmällistä lasten oikeuksia koskevaa
koulutusta ja/tai perehdytystä.
2. Yleiset periaatteet
(yleissopimuksen 2, 3, 6 ja 12 artikla)
Syrjimättömyys
17. Samalla kun komitea pitää tervetulleena yhdenvertaisuuslain voimaantuloa helmikuussa 2005, se on
huolissaan siitä, että maahanmuuttajat ja muut vähemmistöryhmät, erityisesti romanit, kohtaavat
arkielämässään syrjiviä ja muukalaisvihaa osoittavia asenteita samoin kuin tosiasiallista syrjintää, ja että
tämä on lisääntymässä nuorten keskuudessa.
18. Yleissopimuksen 2 artiklan mukaisesti komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa ja
vahvistaa pyrkimyksiään ehkäistä ja poistaa kaikenlainen lapsiin kohdistuva syrjintä, mukaan
lukien romani- ja ulkomaalaistaustaiset lapset, ja kiinnittää erityistä huomiota nuorten
koulutukseen syrjivien asenteiden osalta.
19. Lisäksi komitea kehottaa sisällyttämään seuraavaan määräaikaisraporttiin yksityiskohtaista
tietoa niistä lapsen oikeuksien sopimukseen liittyvistä toimenpiteistä ja ohjelmista, joihin
sopimusvaltio on ryhtynyt seuratakseen vuoden 2001 rasismia, etnistä syrjintää, muukalaisvihaa
ja muuta niihin liittyvää suvaitsemattomuutta vastaan järjestetyn maailmankonferenssin
hyväksymää julistusta ja toimintaohjelmaa, ottaen myös huomioon yleissopimuksen 29 artiklan 1
kappaletta (koulutuksen tavoitteet) koskevan yleiskommentin nro 1
Lapsen etu
20. Samalla kun komitea toteaa, että lapsen edun periaate otetaan usein huomioon lainsäädännössä,
mukaan lukien esimerkiksi uuden ulkomaalaislain 6 §, jossa selkeästi tunnustetaan lasten erityisasema,
se on huolissaan siitä, ettei tätä periaatetta riittävästi kunnioiteta eikä käytännössä panna täytäntöön
kaikilla lapsiin vaikuttavilla alueilla.
21. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa pyrkimyksiään taata, että lapsen edun
yleinen periaate tulee ymmärretyksi, asianmukaisesti huomioiduksi ja sovelletuiksi kaikissa
säädöksissä samoin kuin oikeudellisissa ja hallinnollisissa päätöksissä ja hankkeissa, ohjelmissa ja
palveluissa, joilla on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin.
Lapsen mielipiteen kunnioittaminen
22. Komitea kiinnittää huomiota tietoihin lasten kuulemista oikeudellisissa menettelyissä koskeviin
sääntöihin, jotka liittyvät esimerkiksi huoltajuutta tai lastensuojelua koskeviin toimenpiteisiin, mutta on
huolissaan siitä, että vain 15-vuotiailla ja sitä vanhemmilla lapsilla on oikeus tulla suoraan kuulluksi
tuomarin / tuomioistuimen toimesta. Tätä nuorempien osalta lapsen suora kuuleminen on jätetty
tuomarin harkintaan, ja lasten mielipiteet annetaan tuomioistuimelle kolmannen osapuolen välityksellä
ja toisinaan näin tapahtuu ilman, että kyseinen kolmas osapuoli on kuullut lasta.
23. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin
varmistaakseen, että yleissopimuksen 12 artikla pannaan täysimääräisesti täytäntöön, erityisesti
siltä osin kuin on kyse lapsen oikeudesta ilmaista mielipiteensä suoraan tuomarille silloin, kun
oikeudenkäynnissä ja/tai hallintomenettelyssä tehdään lapseen vaikuttavia päätöksiä.
3. Kansalaisoikeudet ja vapaudet
(yleissopimuksen 7, 8, 13 - 17 ja 37(a) artikla)
Pääsy asianmukaiseen tietoon
24. Vaikka komitea pitää tässä suhteessa myönteisenä sopimusvaltion pyrkimyksiä, mukaan lukien laki
sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003), se ilmaisee huolensa lasten altistumisesta
väkivallalle, rasismille ja pornografialle, erityisesti Internetin välityksellä.
25. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa toimenpiteitään lasten tehokkaaksi
suojelemiseksi altistumiselta väkivallalle, rasismille ja pornografialle matkaviestinteknologian,
videoelokuvien, pelien ja muun teknologian välityksellä, mukaan lukien Internet. Komitea
ehdottaa myös, että sopimusvaltio kehittää ohjelmia ja strategioita, joiden avulla
matkaviestinteknologiaa, mediamainontaa ja Internetiä voidaan käyttää keinona lasten ja
vanhempien tietoisuuden lisäämiseksi lasten hyvinvoinnille vahingollisesta tiedosta ja aineistosta.
Sopimusvaltiota kannustetaan kehittämään sopimuksia ja hankkeita yhteistyössä toimittajien ja
tiedotusvälineiden kanssa lasten suojelemiseksi altistumiselta tiedotusvälineissä esiintyvälle
haitalliselle tiedolle ja heille tarkoitetun tiedon laadun parantamiseksi.
4. Perheympäristö ja vaihtoehtoinen hoito
(yleissopimuksen 5, 18 (1-2 kappaleet), 9-11, 19-21, 25, 27 (4 kappale) ja 39 artikla)
Vanhempien vastuu
26. Komitea kiinnittää huomiota Suomessa esiintyviin erittäin pitkäaikaisiin huoltajuuskiistoihin, joilla
saattaa olla kielteinen vaikutus lapsiin.
27. Komitea suosittelee, että lasten huoltajuutta koskevat riidat ratkaistaan
tarkoituksenmukaisessa ajassa ja että eronneille perheille suunnattuihin tukitoimiin sisällytetään
koulutettujen ammattilaisten tukipalvelu.
Sijaishuolto
28. Komitea toteaa, että lapset sijoitetaan usein sijaishuoltoon ottamatta tarpeeksi huomioon heidän
mielipidettään, ja on huolissaan siitä, että viranomaiset eivät aina riittävästi tue ensisijaisen tärkeänä
pidettävää vanhemman ja lapsen välisten yhteyksien säilymistä. Lisäksi komitea kuitenkin uudistaa
aikaisemmin esittämänsä huolen sijaishuollossa olevien lasten kasvavasta määrästä, samalla
huomioiden uuden Lastensuojelun kehitysohjelman.
29. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio kiinnittää huomiota lasten sijaishuollon lisääntymisen
perussyihin, muun muassa tukemalla vanhempia riittävästi. Sopimusvaltion tulisi myös
varmistaa, että laitoksissa kasvatettavat lapset asuvat pienissä ryhmissä ja saavat yksilöllistä
hoitoa.
30. Komitea myös suosittelee, että sopimusvaltio ottaa riittävästi huomioon lasten mielipiteet
päätöksissä, jotka koskevat heidän sijoittamistaan sijaishuoltoon. Lisäksi komitea suosittelee, ettei
lapsen sijaishuollolla vaikuteta haitallisesti vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen.
Väkivalta, hyväksikäyttö ja laiminlyönti
31. Samalla kun komitea kiittää vuosina 1997-2002 järjestettyä väkivallan vastaista kampanjaa ja sen
toista vaihetta, se jakaa Suomen eduskunnan oikeusasiamiehen huolen siitä, että vuosia 2004 - 2007
koskeva perheensisäinen lapsiin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat yksi
vakavimmista esteistä lapsen oikeuksien täysimääräiselle täytäntöönpanolle Suomessa.
32. Yleissopimuksen 19 artiklan valossa komitea suosittelee, että sopimusvaltio:
(a) ehkäistäkseen ja torjuakseen kaikenlaisen lasten hyväksikäytön vahvistaa valistus- ja
opetuskampanjoita liittämällä lapset mukaan tähän toimintaan;
(b) lisää maksuttomaan kansalliseen lasten ja nuorten tukipuhelimeen kohdistamaansa tukea ja
yhteistyötä;
(c) vahvistaa toimenpiteitä, joilla kannustetaan ilmoittamaan lapsen hyväksikäytöstä, mukaan
lukien antamalla tähän mahdollisuuksia myös sijaishuoltoon sijoitetuille lapsille, sekä asettaa
syytteeseen tällaisiin tekoihin syyllistyneet henkilöt;
(d) jatkaa väkivallan uhriksi joutuneille lapsille kohdistetun hoidon antamista täydellisen fyysisen
ja psyykkisen toipumisen ja uudelleen sopeutumisen edistämiseksi;
33. Liittyen pääsihteerin käynnissä olevaan seikkaperäiseen tutkimukseen lapsiin kohdistuvasta
väkivallasta (A/RES/56/138) ja siihen liittyvään hallitukselle osoitettuun kyselyyn komitea kiittää
sopimusvaltion tähän kyselyyn antamia kirjallisia vastauksia ja osallistumista Sloveniassa 5-7
päivänä kesäkuuta 2005 pidettyyn Euroopan ja Keski-Aasian aluekokoukseen. Komitea
suosittelee, että sopimusvaltio käyttää alueellisten neuvottelujen tuloksia keinona ryhtyäkseen - yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa - toimiin jokaisen lapsen suojelemiseksi kaikenlaiselta
fyysiseltä, seksuaaliselta tai henkiseltä väkivallalta sekä vahvistaakseen konkreettisia ja
tarvittaessa määräaikaan sidottuja toimia tällaisen väkivallan ja väärinkäytön estämiseksi ja
siihen reagoimiseksi.
5. Perusterveys ja hyvinvointi
(yleissopimuksen 6, 18 (3 kappale), 23, 24, 26, 27 (1-3 kappaleet) artikla)
Perusterveydenhoito ja hyvinvointi
34. Komitea ilmaisee huolensa lasten lisääntyvästä alkoholinkäytöstä sekä ylipainoisten ja liikalihavien
lasten kasvavasta määrästä.
35. Nuorison terveyttä koskevan yleiskommentin nro 4 (2003) valossa komitea suosittelee, että
sopimusvaltio vahvistaa lasten ja nuorten terveyteen, erityisesti lasten alkoholinkäyttöön,
kohdistuvia toimenpiteitä ja kehittää edelleen terveysohjelmiaan, joiden tulisi kohdistua muun
muassa nuorten terveellisten elämäntapojen edistämiseen.
36. Antaen samalla tunnustusta toimenpiteille, joihin sopimusvaltio on ryhtynyt, komitea on edelleen
huolissaan itsemurhien korkeasta esiintymisasteesta nuorten keskuudessa.
37. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa toimenpiteitään nuorten itsemurhien
estämiseksi ja vahvistaa mielenterveyspalvelujaan.
38. Komitea on myös huolissaan tiedosta, jonka mukaan tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ADHD
(Attention Deficit Hyperactivity Disorder) ja tarkkaavaisuushäiriö ADD (Attention Deficit Disorder)
diagnosoidaan väärin ja tämän vuoksi mielialalääkkeitä määrätään liikaa huolimatta lisääntyvistä
todisteista näiden lääkkeiden haitallisista vaikutuksista.
39. Komitea suosittelee, että ADHD:n ja ADD:n diagnosointia ja hoitoa tutkitaan lisää, mukaan
lukien tutkimukset psyykelääkkeiden mahdollisista haitallisista vaikutuksista lasten fyysiseen ja
psyykkiseen hyvinvointiin, ja että näiden käyttäytymishäiriöiden hoidossa käytetään
mahdollisuuksien mukaan muita käsittely- ja hoitomenetelmiä.
Elintaso
40. Samalla kun komitea pitää myönteisenä kansallista köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaista
toimintasuunnitelmaa 2003-2005, se on huolissaan köyhyydessä elävien lapsiperheiden määrän
kasvusta ja siitä, etteivät taloudellinen apu ja taloudelliset tuet ole aina seuranneet talouskasvua.
41. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio panee tehokkaasti täytäntöön kansallisen köyhyyden
ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaisen toimintasuunnitelmansa sekä vahvistaa tukeaan
talousvaikeuksissa oleville perheille sen varmistamiseksi, että köyhyys vähenee ja lapsia
suojellaan taloudellisella ja muulla avulla niiltä kielteisiltä vaikutuksilta, joita taloudellisilla
vaikeuksilla on heidän kehitykseensä.
6. Koulutus, vapaa-aika ja kulttuuritoiminta
(yleissopimuksen 28, 29 ja 31 artikla)
42. Komitea, samalla kun se huomioi sopimusvaltion toimenpiteet tässä suhteessa, ilmaisee huolensa
romanilasten korkeasta koulun keskeyttämisasteesta ja heidän vaikeuksistaan päästä koulutukseen, millä
on kielteinen vaikutus heidän kehitykseensä ja myöhempään pääsyynsä työelämään. Lisäksi komitea
toteaa myös huolensa romaniopettajien ja romanikielisen esikoulumateriaalin puutteesta.
43. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin
varmistaakseen, että yleissopimuksen 28 ja 29 artikla pannaan täysimääräisesti täytäntöön
kaikkien lasten osalta koko maassa, mukaan lukien kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin kuuluvat
lapset, kuten romanilapset.
44. Komitea pitää myönteisenä ihmisoikeuskasvatuksen mukaan ottamista perusopetuksen kansallisiin
opetussuunnitelmiin, mutta on huolissaan siitä, etteivät kaikki lapset mahdollisesti saa
ihmisoikeuskasvatusta, mukaan lukien lapsen oikeuksia koskeva kasvatus, koska tämän aiheen
sisällyttäminen opetusohjelmaan edelleen riippuu viime kädessä opettajan päätöksestä.
45. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tutkii, missä määrin ihmisoikeuskasvatusta on
saatavilla kouluissa ja varmistaa, että kaikille lapsille ei ainoastaan anneta opetusta
ihmisoikeuksista, vaan että heidät myös otetaan mukaan hankkeisiin, joissa ihmisoikeusnormeja
ja -arvoja toteutetaan käytännössä niin kotona, koulussa kuin yhteisönkin sisällä.
46. Komitea pitää myönteisenä niitä toimenpiteitä, joihin sopimusvaltio on ryhtynyt puuttuakseen
kouluväkivaltaan ja -kiusaamiseen, mukaan lukien vaatimus, jonka mukaan kaikissa kouluissa tulee
laatia kiusaamisen ja väkivallan vastainen toimintaohjelma, mutta on huolissaan siitä, että nämä
käyttäytymistavat ovat edelleen melko yleisiä erityisesti vammaisia lapsia ja vammaisten vanhempien
lapsia kohtaan.
47. Komitea suosittelee, että sopimusvaltiot - liittäen lapset täysimääräisesti mukaan toimintaan -
edelleen jatkaa asiaankuuluvia toimia kiusaamis- ja väkivaltailmiötä vastaan kouluissa, mukaan
lukien tekemällä opiskelijoiden, henkilökunnan ja vanhempien keskuudessa määräajoin
selvityksiä koulussa edistettävien vertaissuhteiden laadusta. Erityisesti tulisi keskittyä vammaisiin
lapsiin ja vammaisten vanhempien lapsiin kohdistuvaan kiusaamiseen ja väkivaltaan.
7. Erityiset suojatoimet
(yleissopimuksen 22, 38, 39, 40, 37 (b)-(d) ja 32-36 artikla)
Lapset turvapaikanhakijoina
48. Komitea toteaa, että maahanmuuttajien kotouttamista ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoa
koskevan lain muutos, joka panee täytäntöön neuvoston direktiivin 2003/9/EY, on hyväksytty
kesäkuussa 2005 tarkoituksena parantaa turvapaikkaa hakevien lasten oikeudellista asemaa ja varmistaa,
että heidän tarpeisiinsa kiinnitetään enemmän huomiota. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että
nykyisen ulkomaalaislain nojalla tietyntyyppisiin turvapaikkahakemuksiin sovellettavalla ns.
"nopeutetulla menettelyllä" saattaa olla kielteinen vaikutus lapsiin.
49. Samalla kun komitea pitää myönteisenä, että yksin saapuvien lasten hakemusten käsittelyaika on
huomattavasti lyhentynyt, se on edelleen huolissaan siitä, että perheiden yhdistämiseen kuluu liian
paljon aikaa. 50. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa, että ns. ‘nopeutetussa menettelyssä’
kunnioitetaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia ja turvapaikanhakijoiden
oikeusturvaa.
51. Komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio käsittelee perheen yhdistämistä koskevat
hakemukset myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti yleissopimuksen 10 artiklan mukaisesti.
Seksuaalinen hyväksikäyttö ja ihmiskauppa
52. Samalla kun komitea pitää myönteisenä rikoslain viimeaikaisia muutoksia, joiden myötä
ihmiskauppa on Suomen lainsäädännön mukaan rikos, ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön vastaisia
toimia koskevaa kansallista toimintaohjelmaa vuodelta 2000 samoin kuin kansallista ihmiskaupan
vastaista toimintaohjelmaa vuodelta 2005, se on huolissaan tiedoista, joiden mukaan ihmisiä, mukaan
lukien lapsia, edelleen kaupataan Suomeen ja Suomen kautta.
53. Yleissopimuksen 34 artiklan ja muiden siihen liittyvien artiklojen valossa komitea suosittelee,
että sopimusvaltio edelleen vahvistaa pyrkimyksiään tunnistaa, estää ja vastustaa seksuaalisen ja
muun hyväksikäytön tarkoituksiin tapahtuvaa lapsikauppaa. Lisäksi komitea suosittelee että
sopimusvaltio:
a) harkitsee liittymistä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista yleissopimusta
täydentävän ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja
rankaisemista koskevaan pöytäkirjaan;
b) harkitsee liittymistä kaikkien siirtotyöntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia
koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen.
Alaikäisiä koskeva oikeudenkäyttö
54. Komitea on huolissaan siitä, että:
a) lapsia voidaan tuomita ‘ehdottomaan vankeuteen’ erityisen vakavissa olosuhteissa;
b) sopimusvaltio on pysyttänyt voimassa varaumansa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia
koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen b kohtaan ja 3 kappaleeseen, mikä
voi haitata lapsen oikeuksien koskevan yleissopimuksen 37 artiklan c kohdan täysimääräistä
täytäntöönpanoa.
55. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio saattaa alaikäisiä koskevan oikeudenkäytön täysin
yleissopimuksen ja erityisesti sen 37, 40 ja 39 artiklan ja muiden Yhdistyneiden Kansakuntien
nuoriso-oikeuden alaan kuuluvien normien mukaiseksi, mukaan lukien Yhdistyneiden
Kansakuntien nuoria koskevat oikeudenkäynnin vähimmäissäännöt (Pekingin säännöt),
Yhdistyneiden Kansakuntien nuorisorikollisuuden ehkäisemistä koskevat säännöt (Riadin
säännöt), Yhdistyneiden Kansakuntien säännöt vapautensa menettäneiden nuorten suojelusta ja
lapsia rikosoikeusjärjestelmässä koskevat Wienin toimintaohjeet; ja komitean nuoria koskevaa
oikeudenkäyttöä käsitelleen yleiskeskustelunsa aikana (CRC/C/46, § 203-238) antamat
suositukset. Tässä suhteessa komitea suosittelee, että sopimusvaltio erityisesti:
a) jatkaa kaikkia tarvittavia toimia sen varmistamiseksi, että vapaudenmenetystä käytetään alle
18-vuotiaisiin vain viimesijaisena keinona ja mahdollisimman lyhyeksi ajaksi, ja että heidät on
pidtään erillään vapaudenmenetyksensä aikana;
b) varmistaakseen lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen täysimääräisen täytäntöönpanon
harkitsee kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 10
artiklan 2 kappaleen b kohtaan ja 3 kappaleeseen tekemiensä varaumien peruuttamista Vähemmistöryhmiin kuuluvat lapset
56. Komitea ilmaisee huolensa jatkuvasta eriarvoisuudesta valtaväestön ja romanilapsien välillä, mikä
vaikuttaa vakavalla tavalla romanilasten mahdollisuuksiin nauttia täysin oikeuksistaan, erityisesti
suhteessa asumiseen ja koulutukseen.
57. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa toimenpiteitä romanilasten yhteiskuntaan
osallistumisen edistämiseksi sekä syrjäytymisen ja leimautumisen torjumiseksi. Lisäksi tarvitaan
muita toimenpiteitä varmistamaan, että romanilapset voivat nauttia täysimääräisesti kaikista
yleissopimuksen suojaamista oikeuksista, erityisesti koskien heidän pääsyään koulutukseen ja
riittävää elintasoa.
8. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja
58. Komitea pitää myönteisenä sopimusvaltion keskustelun aikana antamia vakuutuksia lasten
oikeuksien sopimuksen lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa koskevan valinnaisen
pöytäkirjan tulevasta ratifioinnista.
59. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio mahdollisimman pian liittyy lapsen oikeuksien
yleissopimuksen lapsikaupan, lapsiprostituution ja lapsipornografian torjumista koskevaan
valinnaiseen pöytäkirjaan.
9. Seuranta ja tiedon jakaminen
Seuranta
60. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin
varmistaakseen näiden suositusten täysimääräisen täytäntöönpanon, muun muassa toimittamalla
suositukset hallituksen jäsenille, eduskunnalle sekä kunnanhallituksille ja -valtuustoille, jos nämä
tulevat kysymykseen, asianmukaista käsittelyä ja jatkotoimia varten.
Tiedon jakaminen
61. Komitea suosittelee myös, että keskustelun ja tietoisuuden herättämiseksi yleissopimuksesta
sekä sen täytäntöönpanosta ja seurannasta sopimusvaltion antama kolmas määräaikaisraportti ja
kirjalliset vastaukset sekä näihin liittyvät komitean hyväksymät suositukset (päätelmät)
saatetaan, mukaan lukien mutta ei yksinomaan Internetin kautta, laajasti koko yleisön,
kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen, nuorisoa edustavien ryhmien ja lasten saataville.
10. Seuraava raportti
62. Komitea arvostaa sopimusvaltion säännöllistä ja ajallaan tapahtuvaa raportointia ja kehottaa
sopimusvaltiota antamaan 19 päivään heinäkuuta 2008 mennessä neljännen
määräaikaisraporttinsa, jonka ei tulisi ylittää 120 sivua (ks. CRC/C/118