Tiedän, että mulla on ongelmia syömisen kanssa. En tiedä voiko sanoa, että mulla on syömishäiriö, mutta varmaan ainakin alkava...
Alotin siis keväällä laihduttamisen, söin tosi vähän ja viikossa sain pois 3 kiloa. Sitten jostain syystä ratkesin ahmimaan. Söin liikaa muutaman päivän ajan ja sitten taas laihdutin. Ja ahmin. Ja laihdutin. Nyt taas ahmin. Paino on tällä hetkellä kilon enempi kun se oli kaiken tän alkaessa. Syömiset ahdistaa jatkuvasti ja olo on kuin sotanorsulla, kamalan turpee. Oon yrittänyt syödä terveellisesti, niinkuin kaikki muutkin, mutta en ikinä osaa lopettaa syömistä ajoissa, aina menee yli kulutuksen... Mun ahminnat ei kuitenkaan koskaan oo menneet yli 3000 kcal. Harvoin edes yli 2200. Voiko mulla siis olla bulimia (vaikken edes oksenna)??
Alotin siis keväällä laihduttamisen, söin tosi vähän ja viikossa sain pois 3 kiloa. Sitten jostain syystä ratkesin ahmimaan. Söin liikaa muutaman päivän ajan ja sitten taas laihdutin. Ja ahmin. Ja laihdutin. Nyt taas ahmin. Paino on tällä hetkellä kilon enempi kun se oli kaiken tän alkaessa. Syömiset ahdistaa jatkuvasti ja olo on kuin sotanorsulla, kamalan turpee. Oon yrittänyt syödä terveellisesti, niinkuin kaikki muutkin, mutta en ikinä osaa lopettaa syömistä ajoissa, aina menee yli kulutuksen... Mun ahminnat ei kuitenkaan koskaan oo menneet yli 3000 kcal. Harvoin edes yli 2200. Voiko mulla siis olla bulimia (vaikken edes oksenna)??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä voi, jo ruuan ahmiminen eli syödessä kontrollin menettäminen on merkki bulimiasta aina ei ole kyse oksentamisesta.
Kannattaako mun hakea apua, että saisin kiinni terveistä elämäntavoista vai yritänkö itse? Musta tuntuu, että jos jonnekkin menisin puhumaan asiasta, mut naurettas ulos. Oon yrittäny puhua vanhemmille, mutta ne kuittas asian vaan sanomalla "kaikilla on teini-iässä semmonen vaihe, kyl se ohi menee". Mitä mun kannattais tehä tässä vaiheessa? Vaan pärjäillä omin avuin....?
öö... 3000 kcal:iin ei kyllä paljoa mahdu. Se on keskimäärin liikunnallisen ihmisen energiantarve... itelläni on aika pahanlaatuinen bulimia ja pahimmillaan tulee päivässä ahmittua 20 000 kcal edestä... että eipä tuo vielä mitään..
toisaalta, jos tuntuu että syöminen on pakkomielteistä tai muuten vaan on ongelmia sen kanssa kannattaa hakea ajoissa apua, ettei tapahdu kuin mulle :/
Hea ihmeessä ajoissa apua, mene vaikka keskustelemaan terveydenhoitajallesi ja kysy hänen mielipidettään asiasta!
voimia!
voin kertoo että aiks harva pystyy irrottautuun syömishäiriöstä itse ttä yleensä siinä tarvii apua. ehkä voisit mennä terveyskeskuksen kautta psykolokille tai terapeutille tai sitte harkita jotain vertaistukiryhmää......
Mutta jos meen puhumaan asiasta jonnekkin, niin kerrotaanko sieltä porukoille, kun oon kerta alaikänen? En haluais, että ne saa tietää, kun ne ei oo ottanu mua tosissaan ennenkään... Luulee vaan, että tää on jotain huomionhakusta hommaa, "kaikista tuntuu joskus siltä, että syö liikaa ja sitten vähän kevyemmin menee muutama päivä, ei toi mitään oo": ne on aikasemminkin sanonu noin ku oon puhunu asiasta..