Tulla tupsahti mieleen,kun varakas sisareni perheineen tuli käymään,se että sukulaiset väleen kyllästyy sairasta sisarta kuuntelemaan vaikka osaa ottaakin,mutta kyllä se näkyy terveistä ihmisista että niillä tämä elämän meininki on aina menestys ja raha ynm niinkuin itselläkin oli terveenä ollessa.Nyt kun sairaus kolauttaa kunnolla niin arvot muuttuu ja ystävät kummasti
kaikkoaa kuka milläkin tekosyyllä.Mulla ainakin kun olen sinkku niin testametti pitää päivittää
uusiksi harva se vuosi kun seuraan sukuni suhtautumista ennen ja nyt.Palaan otsikkoon ja mielestäni nyt olen kevään-kesän aikana tutustunut
palstalaisiin niin täällähän onkin tosi paljon avoimia ihania ihmisiä joita sama sairaus yhdistää
tämähän onkin tosi rakentavaa ja kehittävää vuorovaikutusta mitä en muilla palstoilla ole tavannut,siispä näen syöpäni hyötynä,jos siitä jotain hyötyä,niin tämä ainakin.
KIITOS kaikille ja uusille myös tulkaa mukaan ei tästä ainakaan haittaa ole.
kaikkoaa kuka milläkin tekosyyllä.Mulla ainakin kun olen sinkku niin testametti pitää päivittää
uusiksi harva se vuosi kun seuraan sukuni suhtautumista ennen ja nyt.Palaan otsikkoon ja mielestäni nyt olen kevään-kesän aikana tutustunut
palstalaisiin niin täällähän onkin tosi paljon avoimia ihania ihmisiä joita sama sairaus yhdistää
tämähän onkin tosi rakentavaa ja kehittävää vuorovaikutusta mitä en muilla palstoilla ole tavannut,siispä näen syöpäni hyötynä,jos siitä jotain hyötyä,niin tämä ainakin.
KIITOS kaikille ja uusille myös tulkaa mukaan ei tästä ainakaan haittaa ole.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin ja jokainen kirjoittaa omalla tyylillään.
Opitaan vain näkemään ihminen niiden takaa.
Syöpä kun ei katso millaiseen ja minkä tyyliseen tai luonteiseen ihmiseen se iskee.
Kyllä se karu uutinen oli kun vastaus soitettiin illalla kotiin.
Kuka oikein välittää minusta? Ihme ja kumma, läheiseni eivät auttaneet/auta minua tarpeeksi minun heikkoine hetkineni, voimistuin usein hoitojen aikana. Puolitoista viikkoa heikkoa oloa. Silloin auttoivat, kun pyysin vakavasti, eivät auttaneet vapaaehtoisesti. Ehkä vika on minussa, että haluan pärjätä itse, jopa sairauteni aikana. Halusin liikaa näyttää... milloin annan itselleni olla heikko ja kaipaan apua läheisiltäni? Olla inhimillinen sairas ihminen? Väsynyt ailahtaviseen mielialaan? Sairaus näyttää liian usein miten ihmiset suhtautuvat sinunlaiseen. Ei voi muuta kuin päivä kerrallaan ja kanssa tsemppiä!
saanut nyt syöpädiagnoosin? Tarkoitatko että sinulle soitettiin toissailtana kotiin, että sinusta on löytynyt syöpä?
En nyt saanut.
Näytteet lähti.
Tarkoitin sitä kun silloin aikaisemmin sain, lääkäri soitti illalla kotiin.
Arvot ja ystävät menivät uusiksi, paljon meni pytystä alas, mutta paljon myös sain takaisin.
Osalle olin spitaalinen, jotka ei uskaltanut koskea, toiset ajattelivat, että siinä kävelee kuolema, mutta toisiin aktivoitui ihana ja välittävä lähimmäinen, joka jaksoi tukea minua heikkonakin hetkenä.
Jotkut uskalsivat uskoa, että jonain päivänä minä hallitsen syöpää, eikä syöpä minua. He laillani joutuivat käymään pitkän ja kivisen tien ja tutkiskelemaan omaa sisintää ja arvojaan.
Ymmärrän hyvin senkin, että kaikki ihmiset ympärilläni eivät voi kestää sitä minääni, joka kuoriutui syövän alta. Annan anteeksi heille, jotka eivät kanssani pystyneet syöpää kohtaamaan.
Kukaan meistä ei ole täydellinen ei edes lähellä, mutta jokainen meistä on persoona ja siitä lähtee minun suhtautumiseni lähimmäisiini.
kirjoitit eipä siihen ole paljoa lisääminen,olen vasta tautini alussa joten toivottavasti ei kukaan ehdota lehmänkellon ostoa niinkuin ennenvanhaan spitaalisen oli soitettava jotain kelloa,kun lähestyi kylää.Sillon on vissiin ollut hieman tyly kohtalo monillakin sairaille,tapa saattaa olla Roomanvaltakunnan ajoilta,joskun olen vaan lukenut tästä.
Niin, oikeassapa olet. Jos voi sanoa että tästä sairaudesta on jotain hyötyä ollut, niin se on osoittanut ketkä ovat oikeita ystäviä. Koen saaneeni sen myötä myös sellaisen 'lahjan', että sain pitää elämän ja osaan paremmin iloita jokaisesta päivästä. Eikä terveys ole enää itsestään selvyys niin kuin aikaisemmin, vaan jotain mitä todella arvostaa. Syöpä ei ole onneksi enää sellainen mörkö kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Useimmat selviävät, niin minäkin. Rinta meni mutta vähät siitä, silikoni toimii hyvin :)
jokaisesta päivästä jonka läheistensä kanssa saa viettää,sen oppi ainakin ettei itsestäänselvää.