Mä olen todella pulassa! Mulla on 7kk ikäinen poika ja heräilee 5-6 krt yössä itkemään. Itku ei ole mitään kipu itkua (ei korvatulehdusta)ja nälkäkään ei ole kun maitoa ei huoli.Tuntuu että se vaan on turhaa itkeskelyä. Ainut miten pojan saa hiljaseks on viedä se olohuoneeseen, laittaa valot päälle ja antaa sen mennä lattialle leikkimään. Mä tiedän että niin ei sais tehdä, mutta mä en jaksa sitä huutoa kuunnella!!! Pitääkö se vaan käydä huuto unikoulu, antaa huutaa vaan omassa sängyssä?? sydäntä kyllä riipii, mutta pakko jotain keksiä, hulluksi tässä tulee molemmat, isä ja äiti!!
7kk ja yöt huutaa!!!
auttakaa väsynyttä äitiä
65076
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä alkoi pikkuneiti itkeskellä samassa iässä useita kertoja yössä. Varmaankin joku ikäjuttu- meillä huutoon auttoi välillä sylittely ja välillä tissi ja joskus ei taas mikään. Ajan kanssa mennyt ohi ja nyt 9kk ja heräilee enää harvakseltaan.
Meillä ainakin levottomuuta aiheuttaa konttausasento. Poika punnaa itseään koko ajan kontilleen vaikka väsyttäisi. Huutohan siitä tulee. Ainoastaan saan hänet jotenkin nukkumaan kun otan viereen. Taitaa tosiaan olla iästä kiinni tämä levottomuus.
ja aloitti yöheräilyt 5kk iässä.. nukku siis sitä ennen ku enkuli. neuvolas sanottiin et tää liikkeellelähdöt aiheuttaa tota levottomuutta. nää meirän vaavit "ryömiskelee" unissaanki ni sen takia heräilee. meil ei kyl herää kokonaan vaan unissaan itkee ja siihen auttaa tutti ja hetken pepun silittely
Täällä on jo totuttu väymykseen. Meillä ihan sama homma ollu kohta viimiset puoli vuotta :P poika nyt siis 10 kk. Eipä näihin yöheräilyihin mitään syytä ole löytynyt.. Kahta tuntia pitempään en oo yhteen putkeen nukkunut sitten ku poika oli 3kk.... Mutta parempia aikoja odotellessa, eihän tässä muukaan auta(?) :D
Juu meillä heräillään kanssa harvasen kerta ikeskelemään. Olen tulkinnut jonkinlaiseksi läheisyyden kaipuuksi. Usein kun tajuaa, että äiti on vieressä, itku loppuu ja uni jatkuu. Tissi on aina varmin konsti, mutta sitä en enää ensimmäisenä tarjoa. Voisi olla jotain eroahdistusmeininkiä...tämä ikä eli 7-8kk taitaa olla juuri sitä aikaa. Meillä ei voi nimittäin päivälläkään äiti mennä näkyvistä, muuten alkaa protestointi. Luotan, että tämä vaihe menee ohi ja olen valmistautunut jo seuraavaan, olkoon ne sitten vaikka yläetuhampaat...jaiks. Kai me joskus saadaan vielä nukkua...?!
Nighttime Parenting -kirjassa Sears lähtee liikkeelle samasta asiasta kuin Pantley: unesta ja sen puutteesta. Hyvä uni kiinnostaa kaikkia, eikä vähiten heräilyistä räytyneitä pienten lasten vanhempia. Siinä missä Elizabeth Pantleyn kirja on käytännönläheinen opas siihen, kuinka totuttaa vauva nukkumaan kokonaisia öitä, Searsin kirja antaa ohjeita kokonaisvaltaisemmin. Searsin teesi on, että attachment parenting -suuntauksen suosimat käytännöt (joihin tulen kohta) takaavat paremman unen sekä vanhemmille että vauvalle.
vastaa viipymättä lapsen itkuun. Lapsen itku on viesti siitä, että hän tarvitsee vanhempiaan. Lapsen itkuun tulisi aina reagoida. Searsin mukaan viivyttelemätön reagoiminen vauvan itkuun vahvistaa vanhempien herkkyyttä lapsen viesteille.
nuku yhdessä lapsen kanssa. Sears kehottaa vanhempia olemaan avoimia erilaisille nukkumisjärjestelyille. Vauva yhdessä huoneessa ja vanhemmat toisessa ei välttämättä ole paras järjestely; vanhempien tulisi tutkia, mikä nukkumistapa sopii omalle lapselle parhaiten. Sears on omassa perheessään kokenut yhdessä lasten kanssa nukkumisen edut, ja kirjoittaa, että yksi parhaista huonekaluista vauvaperheessä on king-size -parisänky. Sears kirjoittaa: ”Jos lapsen kanssa nukkuminen tuntuu sinusta oikealta ja toimii, se on ok. Kuten kaikissa vanhemmuuteen liittyvissä asioissa, jos se ei toimi eikä tunnu hyvältä, unohda se.”
pidä lasta lähellä. Kantoliinat auttavat liikkumaan niin, että lapsi saa paljon läheisyyttä. Sears kehottaa vanhempia varomaan niitä kehotuksia, että lapsi pitäisi jättää olemaan itsekseen mahdollisimman paljon, ja sen sijaan pitämään lasta mahdollisimman paljon vanhempien lähellä.
”Beware of detachment parenting”, Sears kirjoittaa. ”Varo ’erottavaa vanhemmuutta’”. ”Detachment parenting” -pylvään renkaissa lukee seuraavanlaisia väittämiä: ”Huudattaminen auttaa. Älä anna vauvan nukkua samassa sängyssä kanssasi. Teet lapsen liian riippuvaiseksi sinusta. Mitä – vieläkö sinä imetät?” Nämä väittämät ja niiden kuunteleminen on Searsin mukaan omiaan luomaan perheeseen disharmoniaa. Attachment parenting -ohjeiden seuraaminen taas luo harmoniaa perheeseen. Ja harmonisessa perheessä myös nukutaan paremmin.
Sears kehottaa perheitä soveltamaan AP:n periaatteita sen mukaan, mikä kullekin sopii parhaiten. Mitään ehdottomia, mustavalkoisia ohjeita ei lastenhoidossa voi antaa, sillä perheet ja lapset ovat erilaisia. Kuitenkin AP:n perusajatuksena on, että sen avulla vanhemmat oppivat tuntemaan lapsensa paremmin ja voivat auttaa lapsiaan voimaan hyvin.
miksi AP kannattaa?
Mitä hyötyä AP:n käytäntöjen omaksumisesta sitten on? Searsin mukaan vanhemmat oppivat niiden avulla tuntemaan lapsensa hyvin. He tulevat herkiksi lapsen reaktioille ja pystyvät vastaamaan niihin, ymmärtävät intuitiivisesti lapsensa viestejä. He myös luottavat itseensä vanhempina. Vanhemmilla on realistiset käsitykset lastensa kehityksestä eri ikäkausina; lapset ovat heille ilon lähde. Tämän kaiken Sears summaa yhteen sanaan: harmonia.
http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apsears.html