Kieliopinnot

Jos taidot ei yllä vaaditulle tasolle, pitää harjoitella lisää. Lukeminen on erinomainen tapa kohentaa kielitaitoa, ja sitähän tulee automaattisesti tenttikirjojen myötäkin. Tämän lisäksi voi lukea itseä kiinnostavista aiheista. Jo pelkkä (vieraan kielen)opiskeluun käytetyn ajan lisääminen tuo tuloksia.

Eiköhän se englanti suju siinä vaiheessa, kun olet lukenut giljoonannen tenttikirjasi englanniksi.

Ruotsiin tepsii ihan sama lääke. Lue vaikka uutiset joka päivä ruotsiksi (esim. http://svenska.yle.fi/nyheter/) kuukausi, niin eiköhän hommat pelaa.

En ole itsekään koskaan kokenut olevani erityisen lahjakas vieraissa kielissä, mutta nykyään (harjoituksen jälkeen) koen olevani niissä jo kohtuullisen hyvä. Tenttikirjat ovat nostaneet englannin tasoa, oma aktiivisuus ruotsin tasoa. Lisäksi luen ranskaa, jonka koen tukevan yleisesti kieliopintoja. Kielet ovat sellaisia, että mitä enemmän niitä lukee, sitä enemmän kehittyy yleisesti kielten omaksumisessa.

Ja pakolliset kurssit eivät mitään erityisen vaativia ole ainakaan minulla (Helsingin yliopiston humanistinen) olleet. Niistä kyllä pitäisi selvitä, jos motivaatio on kunnossa.

Tässä on muuten sivu äänteiden harjoittelemiseksi: http://www.paulmeier.com/ipa/charts.html

Yleisen kielitieteen ja fonetiikan tuntemuskaan ei toki ole pahitteeksi kieliä opetellessa. Kielten rakennepiirteet tuntemalla voi tehostaa opintoja.

Kun paljolti indoeurooppalaisia kieliä opiskellaan, niin latinan ja muinaiskreikan perustuntemus voisi olla poikaa. Esimerkiksi englannin prefiksit ja suffiksit ovat melko laaja paketti, josta suuri osa periytyy latinasta ja muinaiskreikasta.

Pakolliset kieliopinnot eivät ole niin kamalia, varsinkin jos kielipäätä löytyy yhtään. Koska kaikkien on ne käytävä, niin ei rimakaan niin kauhean korkealla ole.

Itse kärsin esiintymisjännityksestä ja englannin suullisen taidon kurssi jännitti etukäteen paljon. Samoin ajatus ruotsin pakollisesta kurssista tuntui ei-niin-kovin-kivalta, koska suunnilleen ainoa fraasi, minkä muistin oli "jag heter..." (ja intensiivisen puolivuotisen tunneilla käymisen seuraus oli nelonen ja sujuvan ruotsin kielen taidon sain takaisin). Kuitenkin molemmat kurssit osoittautuivat melko mukaviksi. Koska ryhmät olivat täynnä hyviä tyyppejä, esiintyminen ei oikeastaan pelottanut eikä suorituspaineitakaan ollut, sillä kyllä muidenkin kielitaito oli vuosien aikana ruostunut.

Ja ainakin Tampereella on mahdollisuus käydä ennen pakollisille kursseille menoa valmentavia kielikursseja, joilla pyritään saamaan se kielitaito sopivalle tasolle. Itsenäisesti sitä kielitaitoa voi myös treenata. FST:n ohjelmat ovat sitä paitsi aika laadukkaita.

Ruotsin vaatimustaso on alempi kuin englannin, sillä tason B1 jälkeen tulee B2 ja sitten C1 ja lopuksi C2.

Opiskele ennen kurssia itseksesi. Varmaankin yliopistosi kielikeskuksen sivuilla on jokaisen kielen kohdalla hyviä verkkolinkkejä. Ruotsia voit kerrata vaikka täällä:
kielikeskus.helsinki.fi/spraknat

http://kielikompassi.ulc.jyu.fi/opetus/natfrasch/

Suullista osiota varten katso ja kuuntele vaikkapa YLEn ruotsinkielisiä videoklippejä alkuun, ja tutustu myös Ruotsin televisioon: www.svt.se

Siten saat tuntumaa puhuttuun kieleen.

Hyvällä pohjatyöllä pääset vaatimustasolle B1 ruotsissa eikä kurssi ole ylivoimainen. Työtä kielten kurssit tosin poikkeuksetta lähes aina vaativat.