♥ (:(:(:{{{ OOOooooo •••{♥♥}••• oooooOOO }}}:):):) ♥
Oli satanut jo kolme päivää
ja tie pihasta oli kuoppainen ja savesta liukas
Oli heinäkuun viimeinen lauantai
ja aurinkokin suostui viimein paistamaan
Kreetaa nauratti.
Hän oli saunapuhdas ja tuoksui
koivulle ja kielolle valkoisessa mekossaan
Viimein ilta jo näytti punertavaa auringonlaskuaan
Ja vieläkin sen lämpimät säteet kimmelsivät
läheisen järven pinnalla.
Odottavan aika kuluu hitaasti, sen Kreeta jällen totesi,
Hän katseli järvelle ja sen läheisen niemen kärkeen - ja odotti.
Sydän pamppaillen hän odotti, airojen loisketta
ja tummaa puista veneen kokkaa näkyväksi
ja sitä veneen komeaa soutajaa.
Vielä muutama perhonen lenteli pihan kukissa
ja iso kärpänen surisi kuistin ikkunassa
Ilta oli armollista hiljaisuutta ja kauneutta tulvillaan
Ja viimein kuului tuttu hankaimien narahdus -
Aikaisessa, niin kuin aina, ajatteli Kreetta onnellisena.
Niin sirot jalat lähti juoksemaan niityn polkua rantaan kohden.
Posket hehkuen, sydän rakkautta jyskyttäen.
Nuo silmät harmaan rauhalliset kohtasi siniset
ja hellä hymy kohtasi vielä hellemmän.
Miten varmat ja vahvat kädet, tyttö ajatteli,
kun Mikko puristi laiturista Kreettan hypähtäessä veneeseen.
-Odotitko kauankin?
-En! Vain hetken. Mutta sinua olisin odottanut kauemminkin.
Vene keikahti puolelta toiselle, kun Mikko nousi paikaltaan
ja ojentautui kohti Kreetan kasvoja ja huulia.
-Ei meidän tarvitse enää odottaa. Eihän?
Olemme löytäneet jo toisemme.
Ja se suloinen suudelma. Hellä, niin rakastava.
Kesäinen yö ja hiljalleen lipuva vene
järven tyynellä selällä ja kaksi rakastavaista.
Tuvan ruudulliset verhot heilahti.
Muistojen- ja onnenkyynel vierähti Elli-muorin
poskelle kirkkaana, hyväillenkin.
Rakastakaa, kuiskasi hän - Rakastakaa!
♥ (:(:(:{{{ OOOooooo •••{♥♥}••• oooooOOO }}}:):):) ♥
Oli satanut jo kolme päivää
ja tie pihasta oli kuoppainen ja savesta liukas
Oli heinäkuun viimeinen lauantai
ja aurinkokin suostui viimein paistamaan
Kreetaa nauratti.
Hän oli saunapuhdas ja tuoksui
koivulle ja kielolle valkoisessa mekossaan
Viimein ilta jo näytti punertavaa auringonlaskuaan
Ja vieläkin sen lämpimät säteet kimmelsivät
läheisen järven pinnalla.
Odottavan aika kuluu hitaasti, sen Kreeta jällen totesi,
Hän katseli järvelle ja sen läheisen niemen kärkeen - ja odotti.
Sydän pamppaillen hän odotti, airojen loisketta
ja tummaa puista veneen kokkaa näkyväksi
ja sitä veneen komeaa soutajaa.
Vielä muutama perhonen lenteli pihan kukissa
ja iso kärpänen surisi kuistin ikkunassa
Ilta oli armollista hiljaisuutta ja kauneutta tulvillaan
Ja viimein kuului tuttu hankaimien narahdus -
Aikaisessa, niin kuin aina, ajatteli Kreetta onnellisena.
Niin sirot jalat lähti juoksemaan niityn polkua rantaan kohden.
Posket hehkuen, sydän rakkautta jyskyttäen.
Nuo silmät harmaan rauhalliset kohtasi siniset
ja hellä hymy kohtasi vielä hellemmän.
Miten varmat ja vahvat kädet, tyttö ajatteli,
kun Mikko puristi laiturista Kreettan hypähtäessä veneeseen.
-Odotitko kauankin?
-En! Vain hetken. Mutta sinua olisin odottanut kauemminkin.
Vene keikahti puolelta toiselle, kun Mikko nousi paikaltaan
ja ojentautui kohti Kreetan kasvoja ja huulia.
-Ei meidän tarvitse enää odottaa. Eihän?
Olemme löytäneet jo toisemme.
Ja se suloinen suudelma. Hellä, niin rakastava.
Kesäinen yö ja hiljalleen lipuva vene
järven tyynellä selällä ja kaksi rakastavaista.
Tuvan ruudulliset verhot heilahti.
Muistojen- ja onnenkyynel vierähti Elli-muorin
poskelle kirkkaana, hyväillenkin.
Rakastakaa, kuiskasi hän - Rakastakaa!
♥ (:(:(:{{{ OOOooooo •••{♥♥}••• oooooOOO }}}:):):) ♥
Vastaukset 17
Vanhimmat
suomalainen elokuva suoraan lapsuuden lauantaista.
Hymyilyttävä kertakaikkiaan.
Tuosta monen päivän sateista se vain lähti käyntiin
Tyyliä en edes hakenut, kirjoitin niin kuin alkoi tulemaan.
Ja kun kirjoitan kerronnallisesti, vaikeus tulee kun
pitäisi tiivistää.
Nytkin olisin halunnut kirjoitella yksityiskohtaisia kuvauksia,
mutta kun ei 'mahtunut' olisi tullut novelli! :))
Mukavaa kun tuli muistoja, ne entisajan lauantait taisi olla sellaista laatuaikaa..
Sateet on kait jo tältä osin laantuneet,
aurinko taistelee viimeisten pilvien kanssa ja vie voiton!
Kiitos risu sinulle ja mukvaa pvää! :)
nyt en osaa sanoa muuta kuin
kaunis tarina
kaunis kuin tämänpäiväinen
auringonpaiste sinisine taivaineen
Keskiviikkopäivää Murulle:)
Suomalaista kansallisromantiikkaa lähti vaivatta tulemaan
Pieni hymy keikkui ja viipyi suupielissä, kun itsekin huomasin
minnepäin olen kirjoitukseni kanssa menossa.
Jarrujen kassa minulla vain oli vaikeuksia,
mutta sitten muistin meidän Ellin ja se pelasti lopun! :)
Kiitos kaaru käynnistäsi Murun kellarin luona
ja aurinkoista pvää sinisinen taivaineen! :)
Katson puuvenettä jolla
silloin soudin.Se oli
silloin uusi ja tuore
lakka tuoksui.Ja minä
katsoin sinua rakastaen.
Katsoin paljaita,vaaleita,
sääriäsi.Varpaitasi,joita
katseessani kipristelit.
Hymyilit.Varmaan minä näytin
hassulta rakastuneena.
Niin kuin vain mies voi
kokea ensirakkauden.
Ensimmäisen suuren tunteiden
purkauksen.Kun naisen
kauneus syöpyy niin syvälle
ja tuntuu niin kokonaan.
Nyt sinä vene makaat mahoiullasi.
Olet antanut lakkasi kuivua.
Runkosi lahtota.Airosi olet
tolvana hukannut ties minne.Olet
kuin liian moni mies!
Kun saa soudeltua naisen
rakastumaan voi heittäytyä
mahoilleen ja antaa niskan
kasvaa villaa.Ja sitten maataan
yksin ja rapistuneina.
Minä tuon puuveneen entisöin ja on komeassa lakassa.Joka tuoksuu.Airotkin on.
Mutta tuntuu silti kuin jotain puuttuisi....
Kiva ja sinun näköinen oli runosi.
Kiitos että sain tilaisuuden lukea.
Aurinkoa ja hymyä päivääsi:)
Hieno ja mielenkiintoinen vastarunosi
Jota ilolla luin, oikeastaan ahmin! ;)
Monitasoinen ja päättyen (minusta) positiiviseen odotukseen
"Minä tuon puuveneen entisöin ja on komeassa lakassa.Joka tuoksuu.Airotkin on.
Mutta tuntuu silti kuin jotain puuttuisi"....
Aivan varmasti se löytyy - se tuhdolle istuja! :)
Näin minun romanttinen ajattelu sanoo tänään,
runoani tunnelmaa jatkaakseni.
Kiitos kivasta palautteestasi, Muuan mies! *Muru niiaa* 'nikx'.. :D
Mielenkiintoinen tarina
yhdistettynä
taide merkinnöillä.
Mielenkiintoinen palaute yhdistettynä Murun hymyyn! :)
Mutta dolanilla on kiire naisten kassa mutta
muistaa Muruakin ohimennen! :) *nauraa*
Ota nyt kuitenkin kuppi hyvää kahvia \_/?, Ole hyvä!
Muru haluaa tarjota! Ja on minulla mansikoitakin jos niitäkin maistaisit..nammm...
Kiitokseksi sinulle, sillä sen olet anasainnut,
kun kävit Murun kellarin luona! :)
Minä tässä päivän verran taistelin
oman itseni kanssa eräästä
asiasta,kunnes tulin
tähän juuri uudelleen.
Mansikka kahvit kyllä
kelpaa,vaikka niitäkin
on maisteltu,jos vaikka
tulisi niin
kesämäinen olo.
murukulta kirjoittaa mistä sä löydät vai tuleeko päästä nyt ois kyl zagri halunnu olla täs toinen mut ei se kreeta mun kaa joku ehkä ......
Annetaan Mikon ja Kreetan soudella aivan kahden..
mutta kuule,,,tulipa tässä mieleen..Muru kun olen,,,
että minullahan on tuo legedaarinen keltainen kumikanootti!
Kyllä! Se on ollut huollossakin juuri, kun se vähän puhkes kuivaharjoittelussa..
Niin,, no, kun laskin portaita alas,,,
Mutta pitävät on paikat,, alkaa oleen vähän niin ku paikka paikan vieressä,
niin jotta varmaan se sitten kyllä kestääkin!
Niin jos minä nyt käväsen laittamassa sen kukkamekon
ja otan samalla laastaripakkauksen...Ei sitä varmaan tarvi,,
mutta ei 'vara venettä kaada',,, heheh,,,
ne on ihan muuta asiat, jotka sen tekee,,,,jos tekee..
Pelko pois ja menox, zagri! ;)
Jestas Sinnuu Muru kun oot minun
nimenkii runossas sanonnu....
Juu eläväisiä nuoria nuo Kreetta ja Mikko
ovat...Onnea heille
Muistuu nyt mieleen ne ajat kun olin keskusneitinä...ei kai niist asijoist pitäs
kertoo....mutt kaiken mie kuulin...ja tuonnekkii
kartanoon taksi toi punahuulisii kevytkenkäisii
naisii...
Mie oon ihmetelly että miks tuo Eero ruppana kyykkii tuon
muurahaispesän luona?
Mutta hän onkin oikeall asijall kun kerää
muurahaisten munija
No mie tein tämmöösen vähän pitemmän ny ku oll tuota mustetta nii ja 'parasta ennen' oh jo lähellä..
Poijaat ainai natisoo, jotta on lyhyt runo, on, vuaan eipä uskaltanna nyt näyttäytyy,,
Vai hetkien! Liekö ne taas karuus joka sorkka!
Tietennii,,,Ne oh satteet loppunna ja sehä mahollistoo iltalenkit tuaas.
Suaavathan itteesä syyttee ku missassivat tiään pitemmän version ny!
Vai on sill Eerikill simmosia sukulaissii joill on simmoset pikkukengät,,
Hienoja varmoon, ku oikkee punast puulihunnaakii ja kaikk,,
Elli viel muistoo simmosiiki asseit. Mutt se oll mukavoo ku kävivät kyläss.
Sitä pitäs enemmänkii harrastoo tuot kylläilyy,
Peijooni, ku meinoo männä aivan näiss kaiksess muus hommeloiss tuo aika, vuaan ompa se sitt mukavoo,
kun joku tullookii turisoon tai ite männöö, eikö uookkii! :)
Ja veill mie sanon kun muistan, jotta ei miull tullunna kukkaa muu mieleen ku Elli,
ku mietin, jotta kuka se tuolt runotuvan akkunast kahtosii! Elli tietennii...
Nyt myö pyörähettään bastuun vai mittee ja ollaan hetki ihan itekseen..
Mukavoo kesäiltaa sinne ny sit Elli eläkä huoli, ei se Eero kauas mää...niitten muniensa kass..;)
Istun aivan hiljaa ja
olen kuin tarinatuvassa.
pelkkänä korvana suunnaton
uteliaisuus paisuu valtaa mielen?
Eläydyn vallan
Kreetan nuoren luonnonlapsen ja
venhollaan saapuvan Mikon rakastuneen.
-"Ei meidän tarvitse enää odottaa.Eihän?
Olemme löytäneet jo toisemme".
"Elli-muorin herkistynny muistojen tie,
katselessa onnellisia nuoria,alkoi elää.
"Rakastakaa,kuiskas hän-rakastakaa!"
Huokaus sielun lahdella soutaa lukiessa
eläytyessä niin aitoon Suomalaiseen rakkaustaarinaan,,,siitä lämmin kiitos.Liisa
Ja ajattele, Liisa, kun nuoret kuinka useesti ne sanoo,
että ei ne vanhat tiedä mitään,,, Voivoi!
Tynnyrissäkös ne 'vanhat' on sitten asuneet koko ikänsä ja eivät ole mitään kokeneet.. :))
No, kunhan vanhaksi elävät niin tietävät,,heheh...
Niin kirjoittaessa sai hetken sukeltaa kesäiseen herkkään maalaismaisemaan, se vain vei..
Toki ajatuksia tuli, mukavaa oli eläytyä tarinaan ja hetkeen, mutta tuo vain tarttui paperille.
Ja sitten pointsina pidin kirjoittaa jotain erilaista kuin normaalisti,
Se paikallaan 'sahauspelko' kirjoittamisen suhteen etsii uusia keinoja / vaihtelua tyyleistäkin.
Tiedä sitten miten onnistuu,(pitäis enemmän paneutua..myös..)
mutta itsellä on mukvaa kun pystyy 'irrottautuun' normaalista tavastaan raapustaa.
Eilen pelastin yhden harakan hengen,
kun viisi oli sen kimpussa tiellä ja nokkivat sitä,
nyt ne räkättää tuossa vieressä, ikkunan takana, mmmm..
Mutta näin kait sekin menee...
Mukvaa pvää ja hymyä huuleen änd kiitokset sinulle, Liisa,
eläytymisestäsi kesäiseen maalaismaisemaani! :)
Arvaa mitä tapahtui?!
Seisoin ensin tukevasti, jalat maassa, sitten tulit Sinä ja kiskasit runollasi maton jalkojen alta...
Nyt istun kipeellä takamuksella ja koitan sanoa jotain näppärää - ei mittää tul...
Tai sen verti et runos on UPEA!
Voi hemmetti että sattuu =)
Enkö minä ole yrittänyt sanoa, että jalat tulee olla hivenen irti lattiasta AINA!?
Noin siinä sitten käy...hymm...
On kait sulla kuitenkin pää pilvissä? Ettei siitä nyt tarvi enempäänsä sanoo..
Kun tulee tänne runo-planetalle, näkyy vain tähtisadetta ja kuita ja unelmia ja vaaleanpunaisia pilviä,
niin kuinka sinä voit kuvitella, että täällä voisi olla jalat maassa..
HEI! Nyt hän mä hokasin! Laita kuule simmoset sensorit jalkapohjiin,
jotta aina kun meinaa jalat meinaa laskeutua tukevasti lattiaan, kuuluu; 'hälyytys! jalat liian lähellä maankamaraa'
Niin tiiät vetäistä äkkiä mielenvivuista ylemmäs! Kätevää, eikö totta! :)
Ei ny keksitä mitään näppärää, vaan Muru kiittää ja hiero sinä ny sitä takalistoa,
niin minä keitän kaffet ja hyvät sellaaset, jotta! :)