Aamun kylvyssä
auringon säteet vaahdottaa
veden Jumalaisen syliä.
Hiljainen tuo ranta
sinne askeltaa
vieras outo mies.
Katseemme siinä kohtaa
laiturlle alas lasketuu
hetken on hiljaa.
Vedetty on välistä
kiireet taakse jääneet
uupunnu vaeltaja istuu.
Aikaa jota kiire söi
uupunnu vaeltaja puhuu
halusin janosin nautiskella
lennellä luulon suurilla siivillä.
Ääni uupuneen miehen särähtää
katsoo minua vedensyliin
tarina pitkä, pitkä rönsyilee.
Niinpä aamu uus kun nous
tänne hiljaiseen rantaan
kaipuuta tunsin rinnassain.
Sinut.
Aamussa kylvyssä kohtaan
Sinulle sydämeni ovea avaan.
Sinussa.
Aarteen kohtaan,Sinulle avauduin
saanko kanssas tulla uimaan?
Minäki.
Enhän tahdo sanoa Sinulle
ei minulla oo Sinulle aikaa.
auringon säteet vaahdottaa
veden Jumalaisen syliä.
Hiljainen tuo ranta
sinne askeltaa
vieras outo mies.
Katseemme siinä kohtaa
laiturlle alas lasketuu
hetken on hiljaa.
Vedetty on välistä
kiireet taakse jääneet
uupunnu vaeltaja istuu.
Aikaa jota kiire söi
uupunnu vaeltaja puhuu
halusin janosin nautiskella
lennellä luulon suurilla siivillä.
Ääni uupuneen miehen särähtää
katsoo minua vedensyliin
tarina pitkä, pitkä rönsyilee.
Niinpä aamu uus kun nous
tänne hiljaiseen rantaan
kaipuuta tunsin rinnassain.
Sinut.
Aamussa kylvyssä kohtaan
Sinulle sydämeni ovea avaan.
Sinussa.
Aarteen kohtaan,Sinulle avauduin
saanko kanssas tulla uimaan?
Minäki.
Enhän tahdo sanoa Sinulle
ei minulla oo Sinulle aikaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
enää osaan sanoa
joka päivä näistä
pidän
tästäkin suruineen
kaihoineen
tämä luo mielikuvan
rannasta
ja Sinusta
siellä rannalla
Auringon välkehtiviä
Saimaan aaltoja:)
Niin kauan oon yksin sielä uinu
täytyy nyt sanoa
"ihmeitten" ajat ei ne oo menny.
Hiljainen ranta sielä kuuma santa
ehkä odottaa noita uupuneita?
Uupunnu mies
jäi hänestä päivään kuva.
kaaru..märkänä tässä just
vedestä maalle nousin.
Sinulle tarjoon vadelmia
niitä sais syödä vatsansa täyteen.
Kiitosta näkemälles kuvalle..Liisa
Mie sitten tykkään
sinun runoistasi!
Ne on niin todellisen
makuisia,,tässäkin
voi rannan ihan
silmien edessä nähdä!
Runosi kaihoisa
sanoma koskettaa!
Elävästä elämästä siinä tapahtuneita,
joskus kyllä tuulestaki temmattuja.
Elämä siinä virtaa,,,virtaa
ottaa osansa ja matkamiehen ,,uuvuttaa.
Sillon jo näkee sitä,
mitä kiire eläissä sokaisi.
Ne eväät elämän
punnitaan,,niin uskoisin.
Sinulle myös noita vadelmia ois
puskakemisti oon nykyään vallan.
Naurattaa oma itseni,,heh..Liisa
On hyvä tehdä aauinen
retkemme tutulle paikallemme
katsomaan auringon nousua.
Istua sylikkäin ja
odottaa aamun hiljaisuudessa
ja kuunnella sinua.
Tuntea jokainen sydämesi
lyönti.Poskella lämmin
hengityksesi.
Pidätellä aurinkoa ja
säilyttää se hetki lämmin
pääsi sylissäni.
Sanoa siinä seisahtuneessa
ajassa,miten tunnen
ja koen sinua.
Ja kun san sanottua aurinko
tulee esiin hiustesi lävitse.
Ja suukossasi maistuu kesäaamu.
Niin sinä mprinsessa,tämäkin
aamu sinun aamu minussa.
Kaunis ja herrkä runo johon olit paneutunut huolella ja sydämellä.Laittanut itsesi kokonaan mukaan.Ja sen tuntui ja tuoksui.
Kiitos.
Mukavaa päivää ja aurinkoa sinulle.
Minun hiljaisen sydämen lyönnit
ihan käs syömmein päälle nous?
Aaamusella herkimmillään aistein
laskeudunki tyyneen veen syliin.
Toivoisin niin ettei särkyis kalvo
mut sitä taitoa ei oo mulla.
Nyt menee jo kädet ristiin
"Istua sylikkäin ja
odotella aamun hiljaisuudessa
ja kuunnella sinua"
Tämä tässä on juuri sitä
mitä voiskaa olla taivaan alla?
Muuan mies.
Tiedätkö en ollu paneutunnu
siinä kahvia join ja lonkalta
siinä noita sanoja sielustani ,,,uii
Oisko niin?
Ett sinnuu kuiteskii salaa
olin ,,olin aatellu?
Olitpas tainnu naisen sydämelle kirjoittaa
olikohaa tämä ihan enskerta,,,mietin?
Mut tunnetta sielussas virtaa ja
Liisa ilosta pulppuaa ja kiittää.
tämä runosi kertoo Sinun avarasta sydämestäsi
ja herkkyydestä, jolla maalaat aamuisen retken
lukijan silmiin.
Avaruudesta siksi, kuinka kuuntelit häntä etkä
raatsinut kieltäytyä aamu-uinnista tekosyyllä
' ei minulla ole aikaa '
Ihanan tunnelmallinen runo luonnon helmasta.
Elämän vuoropuhelua
antaa aikaa kulkea rinnalla.
Uupunutki voimistuu ja
taas jaksaa jatkaa matkaa.
Nuorna sitä tuli naapurin pojalle sanottuu
niskoja heitellen,,,ei minulla oo Sinulle aikaa.
Nuo omat sanat on jääny ja se hetki.
Ihmetelly itseeni,,,miten saatoin sanoa niin?
Kultahelmiä voimme kerätä juuri silloin,
uidaas yhdessä,,,oishan se harvinaista
vielä jos rinnalla uii mies?
lindalindal1..
hymy kasvoillani karehtii aamuinen uimaretki.
Sinulle kiitos jälleen sanot niin - paljon.Liisa
Onkos jo ihminen, joka kuuntelee ja
antaa aikaa -aikaa -aikaa toiselle jo katoavaa kansanperinnettä..
Välillä tuntuu jo siltä, kun jokin ihmeen kiire
puristaa jokaista ja tönii selästä valtavalla vauhdilla.
Jotenkin saan tästä runostasi seesteisen/väsyneen/rakkaudellisen tunnelman.
Pidän tunteiden kulusta - se tuntuu hyvältä! :)
Tämmöttii Muru virkahti tässä illassa ! :)
Toivottavasti olla kuulolla
onhan elämän suurta viisautta
heillä elämää kokeneilla jaettavana.
Vanhin jonka kanssa on ollu kunnia
jutella ja hänen runojaki kuunnella.
Oli Sanna 107 vuotias aivan ihana
hänestä jäi kaunis lämmin kuva.
Puhut asiaa hyvin tuttua
kiire vie mukanaan se on kuin ajosokeutta
elämä vaan siitä ihmeellinen se pistää
jossaki kohtaa hitaastikki käveleen.
Saa huomata ihan itse
miten uuvuttavat on olleet ne kiireiset tiet
ehkä moni ihmis-suhdekki jääny alle?
Kuis aamusella esiin nous,,uupunnu?
siitä kehkeytyi tuo vuoropuhelu.
Sinulle sinne kesäiltaan täältä kaunis kiitos.Liisa