Miksi olette päätyneet hankkimaan lapsia ja mitä iloa lapset ovat tuoneet elämäänne?
Itse haluaisin jo lapsia, mutta mies ei. Hän sanoo, ettei näe lapsissa mitään positiivista ja luulee, että lasten saaminen pilaisi hänen elämänsä. Jollain pitäisi siis kääntää miehen pää... Hän on kyllä luvannut ryhtyä hommiin kompromissina 2,5 vuoden kuluttua, mutta itse haluaisin jo aiemmin ja nyt mies olisi jollain vakuutettava... Kertokaa siis, miksi olette itse ryhtyneet tai suostuneet lasten hankintaan ja mitä iloa lapset ovat tuoneet elämäänne!
Itse haluaisin jo lapsia, mutta mies ei. Hän sanoo, ettei näe lapsissa mitään positiivista ja luulee, että lasten saaminen pilaisi hänen elämänsä. Jollain pitäisi siis kääntää miehen pää... Hän on kyllä luvannut ryhtyä hommiin kompromissina 2,5 vuoden kuluttua, mutta itse haluaisin jo aiemmin ja nyt mies olisi jollain vakuutettava... Kertokaa siis, miksi olette itse ryhtyneet tai suostuneet lasten hankintaan ja mitä iloa lapset ovat tuoneet elämäänne!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Meillä nyt 3 lasta, vanhin 4v. Kyllähän lapsi tarjoaa sellaisia ion hetkiä ja onnen tunteita, että ei olisi uskonut. Nyt nuorin nousi juuri jaloilleen (11kk) ja kävelee vaappuen paikasta toiseen. Yhä uudestaan tuota ihmisen kehittymisen ihmettä on vaikea liikuttumatta seurata.
Mutta kyllä lapsen tuloon pitää olla valmis. Se vie vapaa-ajat, ei enää kapakka-iltoja, extempore-seikkailuja suomen suvessa, rahoille on aina käyttöä, kauhulla odotan taas, monetko Rasavilit ja reimatecit pitää syksyllä ostaa, ne maksavat satasen kappale, lisäksi kengät, muuta vaatetta, lappia, käsineitä jne. Lasten vaatteisiin on melkein tonni varattava keväällä ja syksyllä.
Vapaa-ajat ovat lasten aikaa, ei enää omia juttuja kotona, vaan lapset ovat mukana niissä kaikissa. Ei enää yökalareissuja, jos vaimo töissä, päivät kun on oltava lasten kanssa.
Ai niin, positiivisia juttuja... Onni sydämmessä, kun pieni tulee, sen eteen tehdään kaikki mitä voidaan, se valvottaa ehkä öitä, sen takia on otettava töistä lomaa sairastumisen takia jne. Mutta tänä kesänä tein ensimmäisen mato-onkireissun 4-vuotiaan kanssa. Se riemu ensimmäisestä 10 cm kokoisesta ahvenesta, näitä hetkiä on tarjolla, joissa sydän pakahtuu.
Mutta kyllä lapset muuttavat parisuhdettakin, meillä seksi on lähes loppu kolmannen jälkeen, ei ole aikaa eikä voimia halaamista kummempaan. Väsyneinä tiuskitaan ja osoitetaan mieltä. Mutta järjellä, hyvää tarkoittavalla ja toista huomioivalla toiminnalla jaksamme, kyllä se pilke vielä silloin tällöin vaimokullan kanssa vilahtaa silmäkulmassa, viimeksi taisimme peuhata vappuna kun lapset olivat isovanhemmilla iltapäivän...
Elämää, vain elämää...
yhdyn täysin edelliseen, älä vaan näytä tät edellistä ukolles, tekee pian sterilisaation.
on 3 lasta vanhin 3v ja en kyllä osaa sanoa mihin se
aika mitä nyt ei ole on ennen mennyt.Vaan ei ole lasten teko kaduttanut päinvastoin, kuitenkin 3 saa riittää.
Hankkikaa lapsia kuitenkin vasta kun molemmat haluatte.
Miksi haluat noin kovasti lapsia miehen kanssa, jonka mielestä "lapset pilaa elämän"? Vauvakuume tai ei, kannattaa vähän miettiä omaa nenään pidemmälle. Oletko henkisesti valmis yksinhuoltajaksi? Siihen joudut varautumaan jos painostat miestäsi perustamaan perheen ennen kuin hän on valmis.
Mieti asiaa lapsen kannalta äläkä oman, itsekkään vauvakuumeesi kannalta: lapsi ansaitsee syntyä MOLEMPIEN vanhempien toivomana.
Nii-in, olet täysin oikeassa. Rakastan miestäni ja haluan olla hänen kanssaan, siksi haluan perustaa perheen juuri hänen kanssaan. Haluaisin jo lapsia, mutta olen samaa mieltä, että lasten täytyy syntyä molempien vanhempien toivomina. Täytynee siis vain odottaa, että miehenkin lapsihaaveet heräävät tai hän alkaa suhtautua asiaan edes vähän positiivisemmin.
Valitettava fakta vain taitaa olla se, että jos miehen lapsihalut eivät herää tarpeeksi ajoissa, saattaa lasten saaminen olla minulle liian myöhäistä ja jään tahtomattani pysyvästi lapsettomaksi. Jos miehen vauvakuume sen sijaan yltyy tuolloin kovaksi, hänhän voi vielä vaihtaa nuorempaan ja hankkia niitä biologisia jälkeläisiä.
Siinä vaiheessa kun 70% työkavereista/kavereista on saanut jo lapsia, niin loputkin parisuhteessa olevat miehet haluavat niitä (ei perustu mihinkään tutkimukseen :).
Itelläni (mies) "vauvakuume" tuli siinä vaiheessa kun huomasin, että jäin monesta kahvipöydän keskustelusta paitsi. Miehet kehuivat kilpaa juuri kuinka olivat käyneet lapsiensa kanssa kalassa, uimassa, särkänniemessä jne. Kuinka ne ovat parasta elämässä (parempaa kuin vaimo ;) jne.
Pakkohan se oli sitten itekin hommata. Ja tottahan se toinen puoli oli. Mikään tavara, kaveri, matka tms. ei kyllä mene lapsien edelle. Huono puoli siinä, että joutuu luopumaan monesta asiasta (paljon tulee tietty tilalle).
itse olen juuri 1kk:n ikäisen tytön isä. toivoimme molemmat vaimon kanssa lasta, ja olimme molemmat erittäin vavuvakuumeisia.vaikka tyttö on vasta pieni vauva,se herättää kaikilla tarpeillaan ja pelkällä olemassaolollaankin positiivisia fiiliksiä.okei,ehkä näin jatku lopunelämääm, kun tulee uhma-ikä yms. mutta luulen että tämäm terveen lapsen isänä oleminen ja sen tuoma onnellisuudentunne ovat parasta mun ja vaimoni elämässä! en malta odottaa kun näen tytön kasvavan isoksi.. ;)
Kyllähän se miehen perusvietteihin kuuluu tehdä nainen raskaaksi. En oikein itse käsitä miksi joku ei haluaisi lapsia, kyllähän mukuloita kuuluu olla muuten rupee tuntemaan itsensä vanhaksi.
Kaikki nyt ei vaan halua lapsia ja piste. Kaikenmaailman päänkäännyttämiset ovat turhaa ajanhukkaa ainakin sellaisten kohdalla, jotka ovat tehneet vakaan päätöksen olla hakkkimatta kakaroita. Ja ainakin minä pysyn nuorekkampana ilman turhia kersoja, joita ei muuten "kuulu" olla, kenen mielestä kuuluu?
aikuistua pikkasen kersa oot itekki vielä..tämäviesti ei ole tarkoitettu ketjun avaajalle..
tarpeeksi kypsä eikä halua sitoutua mihinkään pysyvään..tuo 2.5 vuoden anomus voi merkitä ettäse on tuomion päivänne..olen itse juuri saanut lapsen ja mikään ei tunnu yhtä hyvältä ei edes seksi..kun sitä tunnetta ei voita mikään kun sen ensi kerran saa siihen syliin tai ylipäätään näkee sen..parahdin välittömästi itkuun kun näin oman rakkaan pienokaisen..hyvää jatkoa ja toivottavasti miehesi tulee järkiinsä...
ei hoputa. Minulla on ollut vauvakuume ties kuinka kauan, mutta en ole asiaa miehelleni tuputtanut millään tavalla. Sitten eräänä kauniina päivänä mieheni kesken arkisen puuhastelun kysyi, että hankitaanko vauva. Otin sen huumorina, mutta mieheni kysyi asiaa uudelleen n. kuukauden päästä ja sitten sitä vauvaa alettiin puuhastella. Se menee niin, että miehelläkin ajallaan herää vauvakuume luonnollisesti. Varmaa on myös se, että jos miestä siihen hoputtaa tai peräti pakottaa ja asiasta jatkuvasti monkuu, vauvakuume siirtyy tai jää kokonaan tulematta.
Olen 35-vuotias kesällä syntyneen tyttövauvan isä. Tiivistäisin vauvanhoidon sanoihin *työlästä hupia*.
Meidän vauvelsson on nimittäin tosi hassu. Sen elkeiden ja ilmeiden seuraaminen on suurta hupia. Ensimmäiset hymyt nähtiin kolmen viikon iässä. Kädet huitovat kuin kapellimestarilla. Imettäminen tai pulloruokinta aiheuttavat tyytyväistä ähinää ja öhinää. Hoitopöydän viereisellä seinällä olevalle hymynaamalle täytyy aina hymyillä. Vaippojen vaihtaminen, pyllyn peseminen ja muut hoitotoimenpiteet eivät tunnu millään tavoin kuormittavilta tai vastenmielisiltä. Päinvastoin, niiden aikana vauva on yleensä hyväntuulinen ja kommunikoi mielellään. Vauvan ulkoiluttaminen vaunuissa rauhoittaa häntä ja käy hyvästä liikunnasta isälle tai äidille. Vauvan vaunujen kanssa voi käydä vaikka lähikaupassa ja kävelylenkille voi ottaa mukaan vaikka kavereita.
Unen laatu ja määrä ovat kieltämättä kärsineet mutta isoäidit ovat olleet tarvittaessa suureksi avuksi. Lasten hankinta oli minulle ja vaimolleni jo ennen avioliittoa päätetty asia. Halusimme perustaa perheen. En ole hetkeäkään katunut. Sitten, kun omat lapset kasvavat aikuisiksi ja perustavat omat perheensä, on aika nauttia lastenlapsista.