Olen vähän yli kolmekymppinen kundi. Kaikki pitää heterona, usein pidän itsekin. Olen kuitenkin kauan tiennyt että seksuaaliset haluni suuntautuvat miehiin. Romanttisesti en pidä miehistä, mutta seksuaalisesti kyllä, enkä taas halua naista oikein ollenkaan seksissä.
Olen usein ollut lähellä tavata jonkun miehen mutta olen perunut lopulta tapaamiset. Alan katua halujani, mietin että häpäisen itseni ja koko sukuni, en ole enää hyvä ihminen jos antaudun haluilleni ja niin edelleen.
Kaipaisin samanhenkisiltä ja saman kokeneilta konkreettisia neuvoja. Jotenkin mun pitäisi päästä sen tapaamiskynnyksen yli ja uskaltautua seksiin. Kaapissa aikoisin olla jatkossakin, mutta onko aiemman kaltaista elämää jäljellä jos heittäytyy seksiin kerran? Mulla ei vaan oo tietoa mitä tehdä ja mitä tapahtuu, jos antautuu tälle halulleen.
Olen usein ollut lähellä tavata jonkun miehen mutta olen perunut lopulta tapaamiset. Alan katua halujani, mietin että häpäisen itseni ja koko sukuni, en ole enää hyvä ihminen jos antaudun haluilleni ja niin edelleen.
Kaipaisin samanhenkisiltä ja saman kokeneilta konkreettisia neuvoja. Jotenkin mun pitäisi päästä sen tapaamiskynnyksen yli ja uskaltautua seksiin. Kaapissa aikoisin olla jatkossakin, mutta onko aiemman kaltaista elämää jäljellä jos heittäytyy seksiin kerran? Mulla ei vaan oo tietoa mitä tehdä ja mitä tapahtuu, jos antautuu tälle halulleen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voit oppia ottamaan poskeen. Sinä päätät...
Kaapissa ei kannata kauan olla.
...katso miehiä enää. Käväise vaikka keski-euroopassa Alpeilla kävelemässä ja mieti, että maailma on naisia täynnä. Yleensä kävely hienon luonnon helmassa auttaa moneen asiaan. Tuttavallani oli työpaineita ennen kesälomaa ja hän käväisi ulkomailla ns. tuulettumassa. Oli vaellellut Tatra-vuoristossa puolipäivää ja se auttoi. Tuli maanantaina töihin ihan toisenlaisena ja vapautuneena.
Tsemiä vaan, kyllä sitten naiset jo kiinnostaa.
Hihi... ja jehovat suosittelevat kylmiä suihkuja, jos halut käyvät liian koviksi. Minkäs sortin kirkkovainen se siellä kirjoittaa? xD
Ei kannata, joku pride-homo ennemmin tai myöhemmin pakko-outtaa sut suvulles & vaimolle. Sit tulee itku pitkästä himosta (ei ilosta). Hehe.
Mut oikeesti, kyl sä miehistä opit romanttisessaki mielessä pitämään, kun opit ittes hyväksymään. Meillä on vuonna 2008 parisuhdelait, syrjintäsuojat ja ties mitä. Nauti siis elämästä, sulla on oikeus siihen. Suotta kyykistelet siellä kaapissa.
En tiedä miksi ihmeessä, mutta pidän homoilusta (Olen nainen) ja jotenkin minä hyväksyn sen. Se on ikäänkuin vain rakkautta. Eikä sitä saa hävetä jos rakastaa samaa sukupuolta. (Itse olen heterotyyppi.)
Sitä mieltä täällä ollaan. Ystäväni ovat samaa mieltä kanssani. Eli "Its ok to be gay". En halveksu, en edes ole ikinä halveksunut homoutta, olen mielestäni aivan oikeassa. Ihmisten täytyy ymmärtää että rakkaus on suotavaa, ja myönteistä. Eikä se haittaa vaikka miehen kanssa sängyssä olisitkin. Kerro vanhemmillesi että olet vain rakastunut mieheen, ja sillä sipuli. Eivät he voi rakkautta estää. Eiväthän?
Minusta hyvä ohje seksissä on: jos epäröit niin älä tee sitä. Seuraa tuntemustasi.
Morkkis jälkikäteen voi olla elinikäinen. Varmistu siitä ettet saa morkkista niin sitten voit toteuttaa itseäsi kaikessa rauhassa.
Painin samojen asoiden kanssa kuin sinäkin.
Miehet kiinnostavat seksuaalisesti, palava halu nauttia miehen miehisyydestä. En minäkään tunne romanttista vetoa miehiin.
Olen melkein viisikymppinen kundi ja olen naimisissa. Arkailen vielä enemmän, voinko tehdä tämän perheelleni.
Olisi mukava tavata sinua, ihan vain jutella näistä asioista.
No juttelun asteellehan se toki jäisikin ;D
Eräs tuttavani oli samantapaisessa tilanteessa. Hän odotti lähes puolet elämästään, ennen kuin uskalsi myöntää tuon asian itselleen. Ja kun hän viimein hyväksyi itsensä, uskaltautui etsimään ja löysi itselleen kumppanin ja uuden onnellisemman elämän.
Hänen vanhempansa eivät aluksi asiaa hyväksyneet ja yrittivät saada hänet muuttamaan mielensä. Nykyään asia on kai "hiljaisesti hyväksytty", mutta aiheesta ei liiemmin keskustella. Muulta maailmalta ja perheen ulkopuolisilta sukulaisiltaan hän elää kaapissa, vaikka asuukin miesystävänsä kanssa. Pienellä paikkakunnalla asia onkin ihan järkevää pitää salassa.
Jos jokin asia on muuttunut aiemmasta, niin hän vaikuttaa nyt aiempaa avoimemmalta ja rennommalta. On kaikkein parasta elää sopusonnussa itsensä kanssa ja olla sellainen millaiseksi on tarkoitettu, eikä jotain muuta. Se voittaa mahdolliset pienet vastoinkäymisetkin joita itsensä hyväksymisen tiellä voi tulla vastaan. Loppupelissä olet onnellisempi, jos olet yrittänyt olla itsesi, sen sijaan ,että olisit kieltänyt kaiken.
Minäkin uskon, että oikean ihmisen sattuessa kohdalle voisit oppia välittämään hänestä ja ehkä jopa rakastamaan. Kannustan sinua etsimään sellaista ihmistä, josta voisit pitää myös ihmisenä ja joka hyväksyy kaapissa olosi ja haluaa kenties itsekin elää siten. Mihinkään äkilliseen seksikokeiluun en kannusta, siitä voi jäädä paha maku suuhun, vaikka tunteet eivät olisikaan pelissä.
Voit kirjoitella kanssani halutessasi lisää. Olen itsekin kolmekymppinen
Kyllä kannattaisi tehdä jotain ettei käy niinkuin minulle. Olet yli viisikymppinen, kaikki pitävät homona, istut kuitenkin yksin kotona kaapissa toivoen että se vähän yli kolmekymppinen rakastuisi romanttisesti sinuun.