...joka kuuntelisi, jota kuuntelisin. Joka ei ensimmäisenä kyselisi missä asut? minkä näköinen olet? kuppi koko? jne.
...vaan keskusteli kaikesta maan ja taivaan välillä. Menneestä ja tulevasta.
Olen nainen 40 yhtä jos toista kokenut.
...vaan keskusteli kaikesta maan ja taivaan välillä. Menneestä ja tulevasta.
Olen nainen 40 yhtä jos toista kokenut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kyllä vielä löydät.
ja joskus voitaisiin jutella.
koskaan en oo kysynyt kuppikokoa,
enkä ulkonäköä,iän saat valehdella kunhan et jää kiinni ja se missä asut sillä ei oo merkitysta,kunhan et oo naapurissa.
menneisyys on mennyttä ja tulevaisuus edessä.
kaikesta olen keskustellut paitsi seksistä,se on jokaisen oma asia.ja liian utelias en ole.
nimimerkki..."viitä vaille viiskymppinen"
on hyvin vaikeaa luottaa immisiin kun lupaukset ei pidä olen saanut sen kokea. olen 172cmja painoni on 53 joten en ole se jota kaipaat ystäväksesi .vaikka olen inhimillinen niin ei se paljon auta .kuin käärme paratiisissa on jotkut naiset.et sinä koska en sinua tunne. jos olet kiinnostunut niin laita postia tulemaan. ei muuta
nämä kaksi asiaa, ystävyyssuhde ja seurustelusuhde, menevät sekaisin täällä oikeastaan ihan jatkuvasti. On eri asia etsiä hyvää ihmisystävää kuin etsiä seurustelukumppania tai kumppania parisuhteeseen. Toki toinen näistä voi kehittyä toisen kautta, ystävyys suhteeksi, suhde ystävyydeksi, kunhan hiukan malttaa odotella.
Ehkä ihmisten yksinäisyyden kipeys on niin voimakasta, ettei malteta kasvaa ystäviksi? vai onko se vain tämän minäkeskeisen ajan henki, että kaikki pitää saada tässä ja nyt, ihan kaikki, sitten rypistys ja poisheitto, rumba alusta.
Monet meistä ovat yksinäisiä menevän ja pärjäävän kuoren alla. Hyvä että jollakin on kanttia pukea se sanoiksi.
Toisinaan kaikki illat menevät chatissa
ystävääkin etsiskellessä
Toisinaan ihan hupatuksen merkeissä
Toisinaan ei ollenkaan
Mutta ystävää tarvitsen
Minäkin hupakko joka on muutoin hauska
ja mukava mutta yksinäinen...
Jari 47 vuotta
Semmosia me ihmisen lapset olemme, kaipaamme ystävää, ystäviä. Rakkautta ja huomiota, hyväksyntää. Tahtoo ihmisenlapsi tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on, että voisi olla se kuka oikeasti on. Raskasta on vuosikymmenet elää teeskennellen olevansa "joku", että olisi hyväksytty. Kuluu siinä ihmisen elämä ihan melkein hukkaan. Mutta niin me olemme toisiamme rankaisseet, ettemme hyväksy toistamme sellaisenaan. Ja niin meitä on yksinäisiä, monta tuhatta miljoonaa! Eikähän tuo ystävyys pitäisi olla sen vaikeampaa, kuin että on ystävällinen toiselle kanssa-matkaajalle. Näin ne asiat etenee, vähän kerrassaan ja ystävät kohtaavat toisensa, vaikka täällä. Ilman kuppeja ja muita kokoja, tai kai täälläkin vissiin mitataan "henkistä kapasiteettia". Mutta näin.