Hei!
Olen huolissani tyttärestäni ja hänen syömiskäyttäytymisestä. Hän harrastaa kilpaurheilua sm-tasolla ja on pärjännyt kohtuu hyvin lajissaan. Hän syö terveellisesti, melko säännöllisesti ja herkuttelee ainoastaan satunnaisesti. Hän on melko laiha, mutta normaalipainoinen. Silti hän on huolissaan painostaan jatkuvasti ja käy päivittäin puntarilla mittaamassa painoaan. Välillä hänelle tulee "ahmimiskohtauksia" ja hän tunkee itsensä täyteen kaikella mitä vain voi syödä (suolaisesta ja rasvaisesta ruuasta kaikenmaailman herkkuihin), kunnes tyttäreni on räjähtämispisteessä ja hänen vatsansa on aivan pinkeä. Hän ei kuulema oksentele, mutta satunnaisia kertoja tiedän olevan, hän on sen tunnustanutkin. Pitäisikö minun huolestua jos tyttäreni sillon tällöin ahmii ja oksentaa?? Mitenkä tämä vaikuttaa hänen kilpaurheiluun ja suorituskykyyn (kyseessä on kestävyysurheilija)?? Hän on jo täysi-ikäinen ja todella itsenäinen, en kai voi pakottaa häntä hoitoon? Vai olisiko tarvetta? Voisiko hän itse tehdä asialle jotain? Kiitos jo etukäteen vastauksista..
Olen huolissani tyttärestäni ja hänen syömiskäyttäytymisestä. Hän harrastaa kilpaurheilua sm-tasolla ja on pärjännyt kohtuu hyvin lajissaan. Hän syö terveellisesti, melko säännöllisesti ja herkuttelee ainoastaan satunnaisesti. Hän on melko laiha, mutta normaalipainoinen. Silti hän on huolissaan painostaan jatkuvasti ja käy päivittäin puntarilla mittaamassa painoaan. Välillä hänelle tulee "ahmimiskohtauksia" ja hän tunkee itsensä täyteen kaikella mitä vain voi syödä (suolaisesta ja rasvaisesta ruuasta kaikenmaailman herkkuihin), kunnes tyttäreni on räjähtämispisteessä ja hänen vatsansa on aivan pinkeä. Hän ei kuulema oksentele, mutta satunnaisia kertoja tiedän olevan, hän on sen tunnustanutkin. Pitäisikö minun huolestua jos tyttäreni sillon tällöin ahmii ja oksentaa?? Mitenkä tämä vaikuttaa hänen kilpaurheiluun ja suorituskykyyn (kyseessä on kestävyysurheilija)?? Hän on jo täysi-ikäinen ja todella itsenäinen, en kai voi pakottaa häntä hoitoon? Vai olisiko tarvetta? Voisiko hän itse tehdä asialle jotain? Kiitos jo etukäteen vastauksista..
Vastaukset 8
Vanhimmat
hei,
ruuan ahmiminen ja oksentaminen EI ole koskaan normaalia ja siitä pitää huolestua HETI kun saa asiasta tietää!
kaikki alkaa aina pienestä, satunaisesta oksentelusta, mutta siihen jää heti koukkuun ja pikkuhiljaa kaikki saa suuremmat mittaluokat. itse sairastuin yhdeksän vuotta sitten (olen nyt 20) pidin asian kuusi vuotta salassa, liian kauan, nykyään oksennan joka päivä, olen henkisesti ja fyysisesti aivan romuna (masennukset, puutostilat, persoonallisuushäiriö, unettomuus, viiltely, ahdistuskohtaukset jne)
en olisi koskaan uskonut että siitä pienestä oksentelusta voisi tulla tällainen helvetti. kaksi vuotta nuoruudesta meni pakkohoidossa sh:n takia. letkuissa, ensiavussa, teho-osastolla...
jos joku olisi vaan saanut tietää ajoissa... ei minua nyt lääkärit kutsuisi kroonikoksi (20 vuotias ja kroonikko! ei ole mieltäylentävää)
ja minä harrastin myös kilpaurheilua (kilpatanssia) hyvä ura katkesi sairauden takia. tuli pakkohoito. ei päässyt treeneihin. ei edes olisi jaksanut, koska oli henkisesti niin loppu syömissekoilun takia. harmittaa mielettömästi. tavoitteet oli niin korkeat.
hae tyttärellesi heti apua, terveyskeskuksesta saat lähetteen paikkakuntasi nuorisopsykiatrian polille. älä tyydy mihinkään koulun terkkarikontrolloihin, tyttäri ansaitsee kunnon hoitoa! ja mitä nopeammin asiaan puututaan sitä paremmat mahdollisuudet parantua KOKONAAN.
syömishäiriöstä ei parane ilman ulkopuolista apua. se on vakava mielenterveyshäiriö. valitettavaa.
tsemppiä teille molemmille! raskasta tulee olemaan, mutta oikein teet, jos nyt heti haet apua. tyttäresi tulee vielä kiittämään sinua. (ja miltä kaikelta hänet luultavasti pelastatkaan)
ole rohkea!
Voiko sanoa että olen bulimikko, kun olen noin vuoden verran saanut ahmimiskohtauksia ja sen jälkeen mennyt vessaan ja veden avulla antanut tulla lähes kaiken ulos? Painonlasku on saanut vielä enemmän ahmimaan ja sitä kautta oksentamaan...olen 176cm ja paino vaihtelee 54-55 välillä.. Olen huomannut että kiukkuisuus on lisääntynyt ja menkat ovat olleen nyt 2kk poissa..mitä teeeeen? nolottaa puhua kellekkään....
kyllä, voit, voidaan, sanoa että olet bulimikko.
ei normaali ihminen oksenna ruokaansa ulos. tai ahmi .
hae apua mahd. nopeasti! ei bulimia ole elämän arvoista. se tuhoaa kaiken hiljalleen, kunnes ei ole enää mitään inhimillistä jäljellä.
tsemppiä!
Mielestäni sinulla on syytä huolestua. Syömishäiriö ei välttämättä ole vielä puhjennut mutta siihen suuntaan ollaan selvästi menossa, joten paras tarttua asiaan heti. Itsekkin olen harrastanut kestävyysurheilua ja silloin itsekkin ahmin itseni usein täyteen ja yritin oksentaa´. En kuitenkaan tuolloin vielä sairastunut syömishäiriöön vaan kilpauran jälkeen kun pelkäsin lihovani. Nyt minulla on ollut bulimia 4 vuotta. Kyllähän bulimia vaikuttaa urheilusuorituksiin. Nestetasapainon vaihtelut aiheuttavat usein rytmihäiriöitä, kaliun arvot laskevat, olo on voimaton, mitään ei jaksaisi tehdä jne jne... Satunnainen oksentelu tuskin vaikuttaa urheilusuorituksiin, mutta jotta vältyttäisi bulimiaan sairastumiselta, on otettava täysi nollalinja. Itsekkin oksentelin aluksi vain satunnaisesti, mutta muutaman kuukauden sisällä siitä tuli jokapäiväistä. Suosittelen sinulle ja tyttärellesi kirjaa: Lupa syödä (Giselle Van Der Ster). Kirja on hyödyllinen syömishäiriötä sairastaville, mutta uskon että siitä voi olla apua myös syömishäiriöiden ehkäisemisessä. Se että tyttäresi sanoo ettei oksenna kuin satunnaisesti, ei välttämättä tarkoita että se olisi totuus. Olen itse normaalisti rehellinen ihminen, mutta tämä sairaus saa minut valehtelemaan kaikkein rakkaimmille ja läheisimmille ihmisille. Lähinnä siksi etten halua huolestuttaa heitä. Tarttukaa asiaan ennen kuin on liian myöhäistä!!! Kuten tiedetään, pahimmillaan bulimia voi johtaa kuolemaan.
Joo kuulostaa ihan multa... Urheilen kai liikaa kun saan usein ahmimiskohtauksia. Yksi lääkäri sanoi vain että nälkiintyneet ihmiset ahmii aika lailla..
Hankalaa..
Mutta ei se minusta aina ole välttämättä bulimiaa.. itse tein joskus noin 15 vuotiaana sitä että kun olin syönyt paljon jotain herkkuja niin saatoin oksentaa. Siis tarkoitan sitä että söin yksin pussillisen sipsejä ja sitten alkoi kaduttaa. Muuten olen aina syönyt terveellisesti ja juuri siksi tulikin niin kova morkkis sipseistä että en halunnut niitä pitää sisälläni. Siis en milloinkaan oksentanut normaalia ruokaa vaikka olisin sitä ahminut napani piukaksi.
Nyt olen 23 vuotias ja syön edelleen terveellisesti enkä oksentele edes sipsejä enkä mitään muutakaan.
Eikös bulimiaanki täydy täyttää tietyt kriteerit, ennen kuin se määritellään sairaudeksi? Kellä tietoa asiasta?
Mielestäni ei voi leimata vielä bulimiaa sairastavasti, jos oksentelu on todella harvassa, tyyliin muutaman kerran puolessa vuodessa. Mutta tottakai syömiskäyttäytymisessä on jotain häikkää, koska ei kai ns. normaalit ihmiset oksentele koskaan "ahmittuaan"? Niin ja totta kyllä, että kun antaa pikkurillin se voi viedä koko käden.
Bulimian kriteerit ovaat suunnilleen seuraavanlaiset: Esiintyy toistuvia (vähintään 2 krt/viikko, ainakin kuukauden ajan) ylensyömisjaksoja.
Ajattelua hallitsee syöminen ja henkilöllä on pakonomainen tarve syödä.
Henkilö pyrkii estämään ruoan lihottavat vaikutukse esim. oksentamalla, ulostus/nesteenpoistolääkkeillä, ylettömällä liikunnalla, lääkkeillä, paastolla...
Lihomiosen pelko tai käsitys siitä että on lihava.