Alkoholismihan on tunne-elämän sairaus. Eikös näin ole? Minulla ainakin tulee sellainen tunneryöppy, joka johtaa juomiseen. Se tulee varoittamatta. Itse en voi käsittää, koska ja mistä syystä. Sitä ei voi ennustaa. Se vain tulee yht´äkkiä. Viisi minuuttia aiemmin ei ole ollut aikomustakaan juoda. Tämän tunneryöpyn jälkeen sitä on vaikea estää! Päätös juomisen aloittamiseen on hyvin vahva. Ja välillä vain nuo muutamat minuutit! Osaako joku kertoa, miten sen yli pääsee ratkeamatta juomaan! Avainkysymyksiä henkilökohtaisesti minulla, onko teillä samoja tuntemuksia?
Tunneryöppy ja
miten selvityä yli?
5369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
pidä kuule puolesi. Sanot mitä ajattelet etkä vaan ota paskaa niskaan. Itseäni on kymmenenvuotta sorsittu, käytetty hyväksi, pilkattu, ja vaikka mitä. Ennen kestin sitä paskaa kun otin illalla vähän ja seuravana päivänä vähän enemmän.
Kun elämää katselee selvinpäin niin huomaa, että suurin osa ihmistä onkin oikeasti itsekkäitä kusipäitä ja oman edun tavoittelijoita
Ihmetys on ollut suurta kun nykyään sanon mitä haluan ja en pyöri vaan jee-jee miehenä mukana.
Nyt on sitä omaa tahtoa, ja viiminen asia minkä nämä itsekkäät paskiaiset voivat multa viedä on mun raittius.
Koveta itsesi ja hoida vihan hallinta lenkkeilemällä ja nukkumalla hyvin.
Se on ainoa keino selvitä ja saada itsesi ja muiden kunnioitus.
Itse levitän jo kuulemma pelkoa kun olen niin päättäväinen!!
NYKYÄÄN TEEN JUURI NIINKUIN SYDÄMENI SANOO, ENKÄ MIELLYTTÄÄKSENI MUITA!!! NEVER!!
Lopeta itsesyytökset! Toimi!
Tuo on kyllä taivaan tosi. Mikään ei ole niin helppoa kun jäädä pullon kanssa murehtimaan koettuja päähän potkimisia. Oma juominen on aina ollut sidoksissa elämän murheisiin, pieniin ja suuriin.
Ja ihmisiä on periaatteessa vaan kahta lajia. Niitä jotka nostaa ja niitä jotka painaa sinut johonkin pohjamutiin. Eikä todellakaan mene fifty-fifty... Kyllä se on puolensa pidettävä, kukaan muu ei sitä tee.
Onko tuo mainitsemasi puolensa pitäminen niin merkityksellinen raitistumisen tiellä? Tai - jollekin on ja toiselle ei niinkään?
Vaimoni kyllä sanoo, että toiset käyttävät minua hyväkseen. Tätä en itse huomaa. Myönnän, että tapanani on mielistellä ihmisiä. En halua olla riidoissa kenekään kanssa. Niinpä minulla ei juuri ole vihamiehiä, mutta ei kyllä montaa uskottuakaan. Olen vähän niin kuin tuuliajolla. Menen virtauksien mukaan, joita virtauksia en itse määrää. En osaa pitää puoliani, vaatia etujani, käyttää kyynärpäätaktiikkaa.
Toisaalta, teen vapaa-aikanani mitä itse haluan. Toisten tekemiset eivät siihen vaikuta. Taasen toiset voivat tehdä ja ajatella mitä tahtovat. Voin esim. kieltäytyä jostain juhlista ihan helposti tms., jos niin haluan. Olisko tämä nyt niin tärkeää. En sisäistä tätä pointtia ollenkaan. Ei ole mielenrauhan takia helpompaa joskus antaa periksi kuin olla jääräpäisesti eri mieltä? Olla riidoissa ja kärsiä tästä tilanteesta!
Liikun ja nukun riittämiin. Sikäli kun nyt aina unta saan. En ole hyvä nukkuja. Tosi huono sellainen.
En ole pyhä Fransiskus, mutta jos minä alan toisia potkia, olen juomassa justiinsa. En ymmärrä, mistä nuo aloittajalle vastanneet ovat keksineet, että hänen tunnetiloihinsa ovat syypäinä toiset ihmiset, jotka ovat pahoja ikään kuin a priori. Se on kyllä totta, että vain suhtautumistaan voi muuttaa, ei toisia ihmisiä.
Olen pari viimeistä vuotta yrittänyt tutkia mielialojani, saada selville, mikä on saanut ja saa minut reagoimaan joihinkin asioihin niin, että tulee sietämättömän häiritseviä fiiliksiä. Aikoinaan en käsitellyt enkä miettinyt niitä - kunhan join. Nyt on pakko käsitellä joka päivä jutut kuntoon, mitään en oikein voi painaa villaisella. Jos olen vaikka ärtynyt, yritän miettiä, miksi. Syy on usein yllättävän pikkumainen, eikä missään suhteessa tapahtumiin. Reagoin suhteettomasti.