minua pelottaa...
JOS suutun, suutun kunnolla, taon nyrkeillä päin turpaa, hakkasin kerran veljeäni, kunnes poikakaverini tuli väliin, pienenä löin veljeni päätä lattiaan, olemme siis samanikäiset ja saman kokoiset...
kun suutun se on NAPS! ja sitten pimenee, hyökkään kimppuun yhä uudestaan ja uudestaan... vaikka olisin itse kuinka huonona, kun taistelu loppuu, tärisen ja huohotan ja saatan käydä kimppuun uudelleen...
Yleensä varoittelen ihmisiä jotka liikkuvat kanssani, että kun suutun, juoskaa, tai älkää edes koittako mitä se on..
Sitten tämä ystäväni pelkotila...
Se voi alkaa ihan harmittomasta lauseesta jonka kuulen ohimennen, joka ei ole siis suunnattu minulle.
Sen jälkeen alkaa helvetti, pelkään että koko maailma kääntää selkänsä minulle, ja kaikki mitä sanon vituttaa muita, tunne on ihan käsittämätön, kaikki joille puhut, KAIKKI vihaavat sinua, ainut ihminen jota tämä pelko ei ole koskenut on avokkini....
Yritän kertoa itselleni että se ei ole totta, mutta ääni päässäni kuiskii toista... se saattaa kestää useita päiviä, ja sitten se kauan kyteny itsemurha tulee jälleen ajankohtaiseksi...
Poikaystäväni jälkeen olen saanut kerran tälläisen kohtauksen, ennen avokkiani se oli lähes jatkuvaa, viiltelin ja join todella paljon alkoholia.
Minulle on sattunut ikäviä asioita, päällimäiset mitä pystyn muistamaan on ylä-asteella (tästä on aikaa monta vuotta) oli paljon valheellisia ihmisiä, jotka käänsivät selkänsä minulle, kaikille sellaista sattui silloin. Mutta otin ja otan sen erittäin raskaasti.
Kaikki vastoinkäymiset jotka kohdistuvat minuun otan erittäin raskaasti, ja jos joku vaikkapa ärjäisee minulle vihaisesti saatan murehtia sitä viikon, syytän kaikesta aina itseäni...
Välillä olen niin iloinen että lennän katossa, samassa hetkessä melkein itken...
Olen myös erittäin tunnekylmä, päällisinpuolin saattaa vaikuttaa soisin, mutta sisältä olen edelleenkin umpijäässä...
Osittain se uudelleen jäätyminen johtuu poikakaveristani, hänelle oli käynyt tosi paskasti exänsä kanssa, ja välillä torjuu minua (jos vaikka yritän halata) se sattuu minuun kovasti.
Ennen olin aina halaamassa, nyt en enää, rakastan häntä oikesti, niin kovasti että minuun sattuu, mutta....
ja tämä ex en tule koskaan en IKINÄ hyväksymään häntä, hän kohteli avokkiani todella väärin (he olivat silloin 16-17 vuotiaita) mutta se saatanan horo on jättäny avokkiini niin syvät jäljet että se vaikuttaa välillä häneen tänäkin päivänä...
se taas vaikeuttaa minun elämääni, sillä minäkin tarvitsen tukea, sitä en ole koskaan saanut, vaan olen tukenut aina muita estänyt heidän itsareitaan, ja muuta sellaista kivaa, mutta koskaan ei ole ollut ketään kelle puhua, ei ketään... Avokkini on niin herkkä että hän melkein vihastuu jos otan asian puheeksi...
ja tuo EX, pelkkä kuvan näkeminen saa minut suunnattoman raivon valtaan.... saatana kun saisin käsiini sen horon! vereni kiuhuu nytkin, päivällä olin niin suuren raivon vallassa tämän kuvan näkemisestä, että käteni tärisivät (ja alkavat pian taas tehdä samaa) kurkkuani kuristi, niinkuin nytkin..... jos saisin sen käsiini hakkaisin sen oikeasti teholle, josta se ei enää ikinä palaisi elävien kirjoihin.... vastaan tullessaan löisin sen katuun ja hakkaisin päätä asvalttiin niin kauan että se ei enää pyristelisi vastaan.... jättäisin vain siihen makaamaan.... vihani on on sitä huoraa kohtaan jotakin niin isoa että sitä ei voi sanoin kuvailla....
mitähän viellä????
tiedän, tarvisisin apua, olen jo kerran luovuttanut taistelun, mutta avokkini takia jaksan taistella vielläkin, koska olen ollut näiden asioiden kanssa ja ne ovat olleet päässäni viimmeiset 6 vuotta, ei siis kaikki mutta suurin osa, (avokkiani koskevat asiat ovat tulleet 2 viime vuoden sisällä)....
Mutta jos hakisin apua kukaan ei kukaan saisi tietää siitä... Avokille voisin kertoa sitten kun aika on... mutta se on ehdottomasti pysyttävä salassa.... ehkä sitten kun avokkini lähtee armeijaan voisin harkita avun hakemista....
olen kyllä tähän asti pärjännyt "vallan hyvin" mitä nyt päässä viiraa, mutta siihen alkaa tottua, ja se tuntuu jo aika luonnolliselta....
jos tuntuu oikein pahalta olen kirjoittanut päiväkirjaan ajatukseni, ja yleensä sen jälkeen tuhonnut ne, sen jälkeen tuntuu kuin siltä kuin olisin puhdistanut kehoni ihan joka soppea myöden, mutta se ei kauaa auta, pari kolme päivää korkeintaan...
Anteeksi sekava solkkauskeni, tässä oli vasta osa, sillä en millään pysty muistamaan mistä paha olo on lähtöisin... olisi niin paljon kerrottavaa, mutta ne on minun kait syytä jättää ammattilaisen hoidettavaksi??
JOS suutun, suutun kunnolla, taon nyrkeillä päin turpaa, hakkasin kerran veljeäni, kunnes poikakaverini tuli väliin, pienenä löin veljeni päätä lattiaan, olemme siis samanikäiset ja saman kokoiset...
kun suutun se on NAPS! ja sitten pimenee, hyökkään kimppuun yhä uudestaan ja uudestaan... vaikka olisin itse kuinka huonona, kun taistelu loppuu, tärisen ja huohotan ja saatan käydä kimppuun uudelleen...
Yleensä varoittelen ihmisiä jotka liikkuvat kanssani, että kun suutun, juoskaa, tai älkää edes koittako mitä se on..
Sitten tämä ystäväni pelkotila...
Se voi alkaa ihan harmittomasta lauseesta jonka kuulen ohimennen, joka ei ole siis suunnattu minulle.
Sen jälkeen alkaa helvetti, pelkään että koko maailma kääntää selkänsä minulle, ja kaikki mitä sanon vituttaa muita, tunne on ihan käsittämätön, kaikki joille puhut, KAIKKI vihaavat sinua, ainut ihminen jota tämä pelko ei ole koskenut on avokkini....
Yritän kertoa itselleni että se ei ole totta, mutta ääni päässäni kuiskii toista... se saattaa kestää useita päiviä, ja sitten se kauan kyteny itsemurha tulee jälleen ajankohtaiseksi...
Poikaystäväni jälkeen olen saanut kerran tälläisen kohtauksen, ennen avokkiani se oli lähes jatkuvaa, viiltelin ja join todella paljon alkoholia.
Minulle on sattunut ikäviä asioita, päällimäiset mitä pystyn muistamaan on ylä-asteella (tästä on aikaa monta vuotta) oli paljon valheellisia ihmisiä, jotka käänsivät selkänsä minulle, kaikille sellaista sattui silloin. Mutta otin ja otan sen erittäin raskaasti.
Kaikki vastoinkäymiset jotka kohdistuvat minuun otan erittäin raskaasti, ja jos joku vaikkapa ärjäisee minulle vihaisesti saatan murehtia sitä viikon, syytän kaikesta aina itseäni...
Välillä olen niin iloinen että lennän katossa, samassa hetkessä melkein itken...
Olen myös erittäin tunnekylmä, päällisinpuolin saattaa vaikuttaa soisin, mutta sisältä olen edelleenkin umpijäässä...
Osittain se uudelleen jäätyminen johtuu poikakaveristani, hänelle oli käynyt tosi paskasti exänsä kanssa, ja välillä torjuu minua (jos vaikka yritän halata) se sattuu minuun kovasti.
Ennen olin aina halaamassa, nyt en enää, rakastan häntä oikesti, niin kovasti että minuun sattuu, mutta....
ja tämä ex en tule koskaan en IKINÄ hyväksymään häntä, hän kohteli avokkiani todella väärin (he olivat silloin 16-17 vuotiaita) mutta se saatanan horo on jättäny avokkiini niin syvät jäljet että se vaikuttaa välillä häneen tänäkin päivänä...
se taas vaikeuttaa minun elämääni, sillä minäkin tarvitsen tukea, sitä en ole koskaan saanut, vaan olen tukenut aina muita estänyt heidän itsareitaan, ja muuta sellaista kivaa, mutta koskaan ei ole ollut ketään kelle puhua, ei ketään... Avokkini on niin herkkä että hän melkein vihastuu jos otan asian puheeksi...
ja tuo EX, pelkkä kuvan näkeminen saa minut suunnattoman raivon valtaan.... saatana kun saisin käsiini sen horon! vereni kiuhuu nytkin, päivällä olin niin suuren raivon vallassa tämän kuvan näkemisestä, että käteni tärisivät (ja alkavat pian taas tehdä samaa) kurkkuani kuristi, niinkuin nytkin..... jos saisin sen käsiini hakkaisin sen oikeasti teholle, josta se ei enää ikinä palaisi elävien kirjoihin.... vastaan tullessaan löisin sen katuun ja hakkaisin päätä asvalttiin niin kauan että se ei enää pyristelisi vastaan.... jättäisin vain siihen makaamaan.... vihani on on sitä huoraa kohtaan jotakin niin isoa että sitä ei voi sanoin kuvailla....
mitähän viellä????
tiedän, tarvisisin apua, olen jo kerran luovuttanut taistelun, mutta avokkini takia jaksan taistella vielläkin, koska olen ollut näiden asioiden kanssa ja ne ovat olleet päässäni viimmeiset 6 vuotta, ei siis kaikki mutta suurin osa, (avokkiani koskevat asiat ovat tulleet 2 viime vuoden sisällä)....
Mutta jos hakisin apua kukaan ei kukaan saisi tietää siitä... Avokille voisin kertoa sitten kun aika on... mutta se on ehdottomasti pysyttävä salassa.... ehkä sitten kun avokkini lähtee armeijaan voisin harkita avun hakemista....
olen kyllä tähän asti pärjännyt "vallan hyvin" mitä nyt päässä viiraa, mutta siihen alkaa tottua, ja se tuntuu jo aika luonnolliselta....
jos tuntuu oikein pahalta olen kirjoittanut päiväkirjaan ajatukseni, ja yleensä sen jälkeen tuhonnut ne, sen jälkeen tuntuu kuin siltä kuin olisin puhdistanut kehoni ihan joka soppea myöden, mutta se ei kauaa auta, pari kolme päivää korkeintaan...
Anteeksi sekava solkkauskeni, tässä oli vasta osa, sillä en millään pysty muistamaan mistä paha olo on lähtöisin... olisi niin paljon kerrottavaa, mutta ne on minun kait syytä jättää ammattilaisen hoidettavaksi??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Keravan tapahtumien (ja kaikkien sitä ennnen) jälkeen joku uskaltaa/kehtaa vielä kirjoitella tuollaisia. Pitäisi selvittää kaikkien tollasten IP-osoitteet ja estää väkivalta ENNNEN kuin se tapahtuu. Hae hoitoa ittelles, nopeasti.
Ja jos keravalainenkin olisi täällä noin avoimesti kertonut omista tuntemuksistaan, oltaisiin ehkä voitu auttaa ja estää ihmeellinen päähänpisto, mikä oli ilmeisesti siis opittu tietokoneiden sotapeleistä. Että hyvä vaan, alkuperäinen, kun uskallat kirjoittaa ja kertoa, sekin voi jo auttaa avaamaan asioita, kun luottaa ja uskaltaa kertoa. Älä välitä kritisoijista.
mukava kuulla että ymmärrät, mutta oleko missään vaiheessa kertonut luottavani kehenkään???
siinä se suurin ongelma onkin....
että PUHU, HAE APUA!!!!! Ammattilaisilta, ei huuhaa-nettipalstalta. Auvinenkin kertoili ajatuksistaan (auttoi varmaan "avaamaan asioita"), mites kävi???? Pelaatko muuten ap tietokonepelejä?
Tiedätkö, mitä oikeasti vihaat? Joku on varmaan käyttäytynyt hyvin epäoikeudenmukaisesti kohtaasi, jos sinun on täytynyt hiljentää itsesi ja vihasi, ja sitten se kaikki viha purkautuu joskus tosi lujaa, jos satut suutahtamaan ihan pienestäkin asiasta.
Onko joku ollut sinulle hirveän vihainen, kun pelkäät edelleenkin, että ihmiset vihastuvat ja suuttuvat sinuun niin voimakkaasti? Ehkä joku läheinen ihminen, perheessä? Oliko yläasteella kiusaamista, jonka otit itseesi? Ja sitten luulet, että sinä olet tehnyt jotain väärin, kun toinen purkaa vihaansa sinuun (tai kiusaa vieruskaveria), vaikka et ole tehnyt eikä hän ole tehnyt mitään väärää.
Hyvin olet ainakin ymmärtänyt tuon jäätymisen. Että jäädyt, kun tulet torjutuksi. Ehkä tuo viha ja pelkokin on jäätymistä. Sitä, että hyvin kohdellun sijaan oletkin saanut osaksesi negatiivista huomiota, tai et huomiota ollenkaan.
Varmaan ammattilaisen kanssa onnistuisi purkamaan noita kaikkia ikäviä asioita ja tuntemuksia pois, että ne eivät häiritsisi enää elämääsi. Niiden purkaminen ei ole ihan helppoa, että on hyvä, jos löydät sellaisen luotettavan ammattilaisen, jonka kanssa se onnistuu.
Minua ei ole kiusattu koulussa, minä olen ollut kiusaaja, enkä tiedä syytä miski... olen myös aina tuntenut saamani kohtelun epäoikeudenmukaiseksi, enkä oikein ymmärrä miksi, olen aina tuntenut olonoi ulkopuoliseksi, riippumatta siitä missä liikun...
ja sinä joka vastasit viestiini ensin! HAISTA PASKA!
mua ei voisi kuule vittujakaan kiinnostaa mitä musta ajattelet! jos se keravan tapaus koskettaa sua se ei tarkoita että se koskettaisi kaikkia....
ja mitä se sua liikuttaa minkälaisia ongelmia mulla tai kellään muullakaan on, minä yritän täällä asiallisesti etsiä ratkaisuja ongelmiini, että ei käy samalla tavalla kuin siellä missä vitun keravalla nyt olikaan kävi.....
jos se sua ahdistaa niin paljon, kannattaisi hankkia myös jotakin kriisitukea? kenties veljesi oli juuri ruo keravan dude???
Heräsi kysymys, jos maailmalla sattuu jotakin, mikä järkyttää joitakin ihmisiä, niin miksi muiden sen jälkeen pitäisi kieltää ongelmansa?
Muilla ei saa olla ongelmia, muutakuin sillä keravan dudella??
En käsitä miksi ihmeessä ajattelit niin?
Selitä?
Vai tunnetko sinäkin turvattomuutta, haluaisit jonkun lähellesi? mutta et voi jostakin syystä saada sellaista?
Ole kiltti, älä pura pahaa oloasi muhun, tee se ammattiauttajalle.
Jos ymmärsin oikein, tämä foorumi on tarkoitettu juuri tälläisten asioiden purkamiseen/toisen ihmisen auttamiseen. Se ei toki vastaa ammattilaista, mutta jonkin näköistä helpotusta täätlä voi saada...
Minua et voi kyllä haavoittaa, sinä vihamielinen kirjoittaja, minä olen täynnä arpia, panssarini on erittäin kestävä, saatoin vaikuttaa haavoittuvalta avausviestissäni, mutta minulla on myös toinenkin puoli... Se joka ei kaadu eikä lannistu millään, se ei anna periksi, se tasitelee viimmeiseen hengenvetoon...
Pyydän viellä kerran, sinä vihamielinen kirjoittaja, hae apua ongelmiisi, sillä myös sinulla vaikuttaa olevan niitä :)
Hyvää kesää sinulle siitä huolimatta! :) ja kaikille muillekkin! :)
olla kriisiavun paikka.... En ole vihamielinen, enkä kriisissä, mutta ensimmäisestä viestistäsi päätellen sinä olet. Sinulla on vahvoja fantasioita hakata ja tappaa ihmisiä (mistäs tiedät löuitkö päätä asfalttiin liian monta kertaa?)eikä kukaan ansaitse joutua niiden toteutmisen kohteeksi koska on mielestäsi "horo". Kiitos kauniista ja asiallisita viesteistäsi, ja tiedoksesi että se joka muita nimittelee on itse.
Ja lisäys, kun luin kuvauksesi mitä aiot tehdä poikaystäväsi eksälle, minulla todellakin oli paha olla. Se oli kuvottavaa tekstiä.
kieltämään oneglmisasi, vaan nimenomaan että etsit apua niihin. Ettei kukaan kuole!
mulle jäi nyt epselväks et missä käy ilmi et ekavastaajalla on ongelmia ja et hän yrittää haavottaa??? ei mun mielestä näkunut mitää merkkiä sellasiesta.et taia olla kaan niin kova kun väität kun tollasesta pillastut ,omia tulkintojasi.Mitä odotit että täältä vastataan??? "hei hienoa kerro sitten kun oot hakannu sen juhlitaan" ??? Varmaan aika vähän täällä on sellasia jotka pitää hakkaamista yms. ihan tavallisena ok touhuna.
Koitapa käydä minun kimppuun, niin katsotaan miten käy..