Raskaus oli vahinko, mutta minun osaltani erittäinkin toivottu. Olen 2 vuotiaan pojan äiti ja halusin lapselleni sisarruksen kuumeisesti. Ongelmana kuitenkin on se, että minulla on keskivaikea masennus ja todella paha ahdistuneisuus, jotka vaan pahenivat raskauden alkaessa. Tiedän, että asiaan liittyy hormoonit, mutta siihen liittyy myös lääkkeiden(maksimiannoksella) lopettaminen melkein seinään. Ahdistus on kasvanut niin suureksi, etten ole pystynyt hoitamaan lastani, puhumattakaan muita kotiaskareita.
Miehelläni on todella vaikea masennus ollut jo 5 vuotta, joten en jotenkin saa siltäkään tukea asiaan, vaan pikemminkin hän pahentaa oloani.
Haluaisin pitää tän lapsen, luoja vaan tietää kuinka pahasti haluaisin. Olo on vaan niin sietämätön, etten usko selviäväni vielä 30 viikkoa ennen kun synnytän, kun tuntuu, ettei selviä huomiseen. Koko lähipiiri on abortin kannalla ja tähän päivään asti olen uhmannut heitä. Nyt 6 viikon sietämättömän ja tauottoman ahdidtuksen takia alan taipua aborttiin. Kaikesta eniten pelkään, etten ikinä pysty antamaan sitä itselleni anteeksi, sillä olen sitä koulukuntaa, että abortti on murha. Siksi pelkään, pystynkö elämään lapsen murha omatunnollani, mutta toisaalta pelkään, etten selviä raskaudestakaan itsemurhatta.
Kertokaa pliis ihmiset mielipiteenne asiasta?? Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta ja jos on, niin mites on selvitty, ym...
Oon niin epätoivoinen ja ahdistunut, että vain itsemurha pyörii mielessä..
-rv 10 2
Miehelläni on todella vaikea masennus ollut jo 5 vuotta, joten en jotenkin saa siltäkään tukea asiaan, vaan pikemminkin hän pahentaa oloani.
Haluaisin pitää tän lapsen, luoja vaan tietää kuinka pahasti haluaisin. Olo on vaan niin sietämätön, etten usko selviäväni vielä 30 viikkoa ennen kun synnytän, kun tuntuu, ettei selviä huomiseen. Koko lähipiiri on abortin kannalla ja tähän päivään asti olen uhmannut heitä. Nyt 6 viikon sietämättömän ja tauottoman ahdidtuksen takia alan taipua aborttiin. Kaikesta eniten pelkään, etten ikinä pysty antamaan sitä itselleni anteeksi, sillä olen sitä koulukuntaa, että abortti on murha. Siksi pelkään, pystynkö elämään lapsen murha omatunnollani, mutta toisaalta pelkään, etten selviä raskaudestakaan itsemurhatta.
Kertokaa pliis ihmiset mielipiteenne asiasta?? Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta ja jos on, niin mites on selvitty, ym...
Oon niin epätoivoinen ja ahdistunut, että vain itsemurha pyörii mielessä..
-rv 10 2
Vastaukset 12
Vanhimmat
alkaa lääkityksen ? Mene ainakin ulos liikkumaan lapsesi kanssa !! Ulkoilu ja reippailu lievittää oireita. Älä jää kotiin miettimään hae ulkopuolista apua. Etsi omia kiinnostuksen kohteita. Tiedän, kaikki tuntuu kurjarta ja tylsältä, mutta itsemurha-ajatukset saat unohtaa. Jo niidenkin takia hae apua.
Olen käynyt lääkäreillä, psykologeilla, psykiatreilla ja jopa psykiatrisellä osastolla. Vastaukseksi psykiatrilta olen saanut, että jos ei pärjää ilman lääkitystä, niin suosittelee keskeytystä.
Lisäksi pahan oloni takia en millään pysty lopettaa tupakanpolttoo, ja oon jatkuvasti kuullut kaikilta,(myös lääkäriltä) että teen todella pahaa lapselleni tupakalla ja 24/7 ahdistuksella. On kuulemma todella suuri riski, että lapsen henkinen kehitys kärsii pahasti. Lisää syyllisyyyttä vaa.
abortoisit hartaasti toivomasi lapsen?
Taitaa olla suo siellä, vetelä täällä.
Enpä osaa muuta neuvoa kuin että noudata sydämesi ääntä. Sieltä se sinun totuutesi löytyy.
Ja jos päätät pitää lapsen, niin muistathan, että itsemurhasi vie hengen häneltäkin. Ei raskaana olevan pidä itseään tappaa.
Ja vielä: ajattele pientä poikaasi. Äiti pystyy vaikka kuolemaan lapsensa vuoksi, miksei siis elämäänkin?
sitä miten aborttia niin vastustetaan mutta harvempi sitten huolehtii niistä lukemattomista lapsista jotka ovat vailla vanhemmuutta koska vanhemmat eivät jaksa tai ovat muuten kykenemättömiä vanhemmuuteen.
Kuinka moni kurjan lapsuuden viettänyt kuitenkin esim.lopettaa oman elämänsä myöhemmin itsemurhalla koska ei jaksa.
Lapsi tarvitsee elääkseen siedettävää elämää jotakin jos sitä ei ole tarjota abortti on inhimillinen ratkaisu.
Olen kuullut että kyllä sen lääkityksenkin saa uudelleen vaikka olisikin raskaana. Paljon parempi tulevaa lasta ajatellen on hänen äitinsä hyvinvointi. Marssi nyt vaan reippaasti vaikka yksityisen lääkärin puoleen, koska mielestäni sinua eivät ole ainakaan kunnallisella puolella kuunnelleet! Pitääkö tosiaan aina tapahtua jotain kamalaa ennenkuin yhteiskunnassa herätään miettimään??
Antaisin vaan vielä yhden neuvon, jos löydät tarvitsemasi avun ja saat lääkityksen uudelleen vaikka miedommalla määrällä, niin huolehdi jatkossa ehkäisystä. Teetä vaikka sterilisaatio ettei sinun enää ikinä tarvi noin suurta ahdistusta kokea. Sopiiko?
Toivoa teillä on, on vaan saatava apua, niin lääkkeillä kuin myös keskusteluapua. Vaikka uskon että voimat on nyt vähissä, niin purista vielä vähän itsestäsi voimaa ja pyydä miehesi vaikka mukaan tueksi. Teillä on pieni poika ja tuleva lapsi jotka tarvitsevat juuri teitä.
Voimia teille.
Olet masentunut. Jos teet abortin se pahentaa minun mielestäni masennustasi. Ei aborttia ja keskenmenoa voi vertailla. Sanon silti. Olen kokenut kesken menon. Lapsi oli vahinko. Se oli aivan kamalaa. Olin monta vuotta aivan muissa maailmoissa.
Ajattele pientä lasta sisälläsi!!
Totuus) abortista
1. kuukausi
Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.
(Totuus:
Äiti, olen tämän lauseen pisteen kokoinen. Muistutan katkarapua, ja minulla on vähemmän aivosoluja kuin kärpäsellä, eivätkä aistini ole kehittyneet juuri lainkaan.)
2. kuukausi
Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.
(Totuus:
Minulla ei ole vielä peukaloa, vain räpylää muistuttavat käsien alut. Jos näkisit minut, olisin noin kahvipavun kokoinen. Alkeellinen tuntoaistini toimii lähinnä suuaukkoni ympärillä, tuskin tiedän onko täällä lämmintä tai mukavaa.)
3. kuukausi
Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.
(Totuus: Arvaa mitä äiti, sukupuoleni varmistui jo hedelmöittymisen hetkellä! Kuuloaistini on vielä täysin kehittymätön, enkä todellakaan osaa vielä itkeä.)
4. kuukausi
Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.
(Totuus: Liikkeeni ovat spontaaneja, enkä harjoittele tietoisesti mitään - en tiedosta edes olemassaoloani. Reaktiot ulkoisiin ärsykkeisiin ovat refleksiivisiä, eivätkä tietoisesti tuotettuja. Olen pienen pieni robotti, joka on ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa.)
5. kuukausi
Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?
(Totuus: Minä en ole vauva, minä olen sikiö! Lapsi ei ole aikuinen eikä aikuinen ole vanhus. Siemen ei ole kasvi. Maanantai ei ole tiistai. En ajattele, ja minulla ei ole tietoisuutta, joka jäsentäisi tuntemukseni ymmärrettävään muotoon.)
6. kuukausi
Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!
(Totuus: Jos olisin tietoinen olemassaolostani, en varmaankaan tahtoisi syntyä, jos en olisi haluttu. Tietoisuuteni ei kuitenkaan ole vielä täysin kehittynyt, joten tuskin tiedostan edes hetkellistä, jäsentymätöntä kipua, jonka abortti aiheuttaa. Jos osaisin, valitsisin mieluummin sekunnin kivun kuin eliniän verran tuskaa. En kuitenkaan osaa. Jäsentynyt aivotoiminta ja kokemus itsensä olemassaolon tiedostamisesta syntyvät minussa vasta paljon myöhemmin.)
7. kuukausi
Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?
(Totuus: Jos olen jo nyt Jumalan sylissä, mikseivät muutkin äidit lähetä vauvojaan taivaaseen jo ennen syntymää?)
Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos.
(Totuus: Aborttia ei tule ottaa kevyesti; se ei ole ehkäisykeino. Kuitenkin jos äidin ja/tai sikiön henki on raskauden takia vaarassa, lapsi syntyisi vaikeasti vammautuneena, tai jos äidin elämäntilanteen takia ei yksinkertaisesti ole mahdollista huolehtia lapsesta, herää kysymys, miksi maailmaan pitäisi saattaa yksi ei-haluttu ihminen lisää kasvattamaan jo nyt liiallista populaatiota entisestään. Onko jokainen sellainen hukattu mahdollisuus, jolloin olisi mahdollista antaa alku uudelle ihmiselämälle, murha? Keskenmeno, masturbointi, ehkäisy, sterilisaatio, abortti, murhia kaikki? Eikö lapsi ole lapsi, vasta kun potentiaalinen lapsi, oli se sitten sikiö tai pelkkä haave tulevan äidin päässä, muuttuu halutuksi ja toivotuksi lapseksi?)
Jos luit loppuun asti..liitä omaan päiväkirjaasi.
Päiväkirjamerkinnän luokittelut
* ABORTTIA VASTAAN, Elämänkatsomus ja filosofia
* Abortti ON Lapsen MURHA!!!, Mielipiteet
* Abortti on MURHA, Mielipiteet
25.6.2008 21:01
abortti on murha!
Jos on kypsä harrastamaan seksiä,
pitää olla kypsä ottamaan vastuu.
Päiväkirjamerkinnän luokittelut
* ABORTTIA VASTAAN, Elämänkatsomus ja filosofia
* Abortti on MURHA, Mielipiteet
25.6.2008 12:46 Kertaus on opintojen äiti... TOTUUS abortista.
1. kuukausi
Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.
(Totuus:
Äiti, olen tämän lauseen pisteen kokoinen. Muistutan katkarapua, ja minulla on vähemmän aivosoluja kuin kärpäsellä, eivätkä aistini ole kehittyneet juuri lainkaan.)
2. kuukausi
Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.
(Totuus:
Minulla ei ole vielä peukaloa, vain räpylää muistuttavat käsien alut. Jos näkisit minut, olisin noin kahvipavun kokoinen. Alkeellinen tuntoaistini toimii lähinnä suuaukkoni ympärillä, tuskin tiedän onko täällä lämmintä tai mukavaa.)
3. kuukausi
Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.
(Totuus: Arvaa mitä äiti, sukupuoleni varmistui jo hedelmöittymisen hetkellä! Kuuloaistini on vielä täysin kehittymätön, enkä todellakaan osaa vielä itkeä.)
4. kuukausi
Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.
(Totuus: Liikkeeni ovat spontaaneja, enkä harjoittele tietoisesti mitään - en tiedosta edes olemassaoloani. Reaktiot ulkoisiin ärsykkeisiin ovat refleksiivisiä, eivätkä tietoisesti tuotettuja. Olen pienen pieni robotti, joka on ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa.)
5. kuukausi
Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?
(Totuus: Minä en ole vauva, minä olen sikiö! Lapsi ei ole aikuinen eikä aikuinen ole vanhus. Siemen ei ole kasvi. Maanantai ei ole tiistai. En ajattele, ja minulla ei ole tietoisuutta, joka jäsentäisi tuntemukseni ymmärrettävään muotoon.)
6. kuukausi
Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!
(Totuus: Jos olisin tietoinen olemassaolostani, en varmaankaan tahtoisi syntyä, jos en olisi haluttu. Tietoisuuteni ei kuitenkaan ole vielä täysin kehittynyt, joten tuskin tiedostan edes hetkellistä, jäsentymätöntä kipua, jonka abortti aiheuttaa. Jos osaisin, valitsisin mieluummin sekunnin kivun kuin eliniän verran tuskaa. En kuitenkaan osaa. Jäsentynyt aivotoiminta ja kokemus itsensä olemassaolon tiedostamisesta syntyvät minussa vasta paljon myöhemmin.)
7. kuukausi
Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?
(Totuus: Jos olen jo nyt Jumalan sylissä, mikseivät muutkin äidit lähetä vauvojaan taivaaseen jo ennen syntymää?)
Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos.
(Totuus: Aborttia ei tule ottaa kevyesti; se ei ole ehkäisykeino. Kuitenkin jos äidin ja/tai sikiön henki on raskauden takia vaarassa, lapsi syntyisi vaikeasti vammautuneena, tai jos äidin elämäntilanteen takia ei yksinkertaisesti ole mahdollista huolehtia lapsesta, herää kysymys, miksi maailmaan pitäisi saattaa yksi ei-haluttu ihminen lisää kasvattamaan jo nyt liiallista populaatiota entisestään. Onko jokainen sellainen hukattu mahdollisuus, jolloin olisi mahdollista antaa alku uudelle ihmiselämälle, murha? Keskenmeno, masturbointi, ehkäisy, sterilisaatio, abortti, murhia kaikki? Eikö lapsi ole lapsi, vasta kun potentiaalinen lapsi, oli se sitten sikiö tai pelkkä haave tulevan äidin päässä, muuttuu halutuksi ja toivotuksi lapseksi?)
Jos luit loppuun asti..liitä omaan päiväkirjaasi.
Päiväkirjamerkinnän luokittelut
* ABORTTIA VASTAAN, Elämänkatsomus ja filosofia
* Abortti EI OLE MURHA, Mielipiteet
* Abortti ON Lapsen MURHA!!!, Mielipiteet
* Abortti on MURHA, Mielipiteet
22.6.2008 22:15 Abortti; puolesta vai vastaan?
ABORTILLE EHDOTON EI! EHDOTTOMASTI ABORTTIA VASTAAN!
1. kuukausi
Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.
2. kuukausi
Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.
3. kuukausi
Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.
4. kuukausi
Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.
5. kuukausi
Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?
Ja jälleen, muutaman päivän jälkeen, kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!
6. kuukausi
Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?
Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ole hyvä ja kopioi omaan päiväkirjaasi ja anna mielipiteesi kuulua!
Päiväkirjamerkinnän luokittelut
* aborttia ei tueta., Rakkaus
* ABORTTIA VASTAAN, Elämänkatsomus ja filosofia
* Abortti on MURHA, Mielipiteet
21.6.2008 21:22 Se ei oo oikein ;(
1. kuukausi
Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.
2. kuukausi
Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.
3. kuukausi
Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.
4. kuukausi
Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.
5. kuukausi
Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?
6. kuukausi
Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!
7. kuukausi
Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?
Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos.
Päiväkirjamerkinnän luokittelut
* ABORTTIA VASTAAN, Elämänkatsomus ja filosofia
* Abortti ON Lapsen MURHA!!!, Mielipiteet
* Abortti on MURHA, Mielipiteet
9.4.2008 12:40
(Totuus) abortista
1. kuukausi
Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.
(Totuus:
Äiti, olen tämän lauseen pisteen kokoinen. Muistutan katkarapua, ja minulla on vähemmän aivosoluja kuin kärpäsellä, eivätkä aistini ole kehittyneet juuri lainkaan.)
2. kuukausi
Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.
(Totuus:
Minulla ei ole vielä peukaloa, vain räpylää muistuttavat käsien alut. Jos näkisit minut, olisin noin kahvipavun kokoinen. Alkeellinen tuntoaistini toimii lähinnä suuaukkoni ympärillä, tuskin tiedän onko täällä lämmintä tai mukavaa.)
3. kuukausi
Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.
(Totuus: Arvaa mitä äiti, sukupuoleni varmistui jo hedelmöittymisen hetkellä! Kuuloaistini on vielä täysin kehittymätön, enkä todellakaan osaa vielä itkeä.)
4. kuukausi
Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.
(Totuus: Liikkeeni ovat spontaaneja, enkä harjoittele tietoisesti mitään - en tiedosta edes olemassaoloani. Reaktiot ulkoisiin ärsykkeisiin ovat refleksiivisiä, eivätkä tietoisesti tuotettuja. Olen pienen pieni robotti, joka on ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa.)
5. kuukausi
Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?
(Totuus: Minä en ole vauva, minä olen sikiö! Lapsi ei ole aikuinen eikä aikuinen ole vanhus. Siemen ei ole kasvi. Maanantai ei ole tiistai. En ajattele, ja minulla ei ole tietoisuutta, joka jäsentäisi tuntemukseni ymmärrettävään muotoon.)
6. kuukausi
Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!
(Totuus: Jos olisin tietoinen olemassaolostani, en varmaankaan tahtoisi syntyä, jos en olisi haluttu. Tietoisuuteni ei kuitenkaan ole vielä täysin kehittynyt, joten tuskin tiedostan edes hetkellistä, jäsentymätöntä kipua, jonka abortti aiheuttaa. Jos osaisin, valitsisin mieluummin sekunnin kivun kuin eliniän verran tuskaa. En kuitenkaan osaa. Jäsentynyt aivotoiminta ja kokemus itsensä olemassaolon tiedostamisesta syntyvät minussa vasta paljon myöhemmin.)
7. kuukausi
Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?
(Totuus: Jos olen jo nyt Jumalan sylissä, mikseivät muutkin äidit lähetä vauvojaan taivaaseen jo ennen syntymää?)
Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos.
(Totuus: Aborttia ei tule ottaa kevyesti; se ei ole ehkäisykeino. Kuitenkin jos äidin ja/tai sikiön henki on raskauden takia vaarassa, lapsi syntyisi vaikeasti vammautuneena, tai jos äidin elämäntilanteen takia ei yksinkertaisesti ole mahdollista huolehtia lapsesta, herää kysymys, miksi maailmaan pitäisi saattaa yksi ei-haluttu ihminen lisää kasvattamaan jo nyt liiallista populaatiota entisestään. Onko jokainen sellainen hukattu mahdollisuus, jolloin olisi mahdollista antaa alku uudelle ihmiselämälle, murha? Keskenmeno, masturbointi, ehkäisy, sterilisaatio, abortti, murhia kaikki? Eikö lapsi ole lapsi, vasta kun potentiaalinen lapsi, oli se sitten sikiö tai pelkkä haave tulevan äidin päässä, muuttuu halutuksi ja toivotuksi lapseksi?)
* ABORTTIA VASTAAN, Elämänkatsomus ja filosofia
* abortti_ei_ole_ehkäisykeino, Mielipiteet
* Abortti EI OLE MURHA, Mielipiteet
* Abortti ON Lapsen MURHA!!!, Mielipiteet
* Abortti on MURHA, Mielipiteet
21.3.2008 22:42 (Totuus) abortista
1. kuukausi
Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.
(Totuus:
Äiti, olen tämän lauseen pisteen kokoinen. Muistutan katkarapua, ja minulla on vähemmän aivosoluja kuin kärpäsellä, eivätkä aistini ole kehittyneet juuri lainkaan.)
2. kuukausi
Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.
(Totuus:
Minulla ei ole vielä peukaloa, vain räpylää muistuttavat käsien alut. Jos näkisit minut, olisin noin kahvipavun kokoinen. Alkeellinen tuntoaistini toimii lähinnä suuaukkoni ympärillä, tuskin tiedän onko täällä lämmintä tai mukavaa.)
3. kuukausi
Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.
(Totuus: Arvaa mitä äiti, sukupuoleni varmistui jo hedelmöittymisen hetkellä! Kuuloaistini on vielä täysin kehittymätön, enkä todellakaan osaa vielä itkeä.)
4. kuukausi
Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.
(Totuus: Liikkeeni ovat spontaaneja, enkä harjoittele tietoisesti mitään - en tiedosta edes olemassaoloani. Reaktiot ulkoisiin ärsykkeisiin ovat refleksiivisiä, eivätkä tietoisesti tuotettuja. Olen pienen pieni robotti, joka on ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa.)
5. kuukausi
Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?
(Totuus: Minä en ole vauva, minä olen sikiö! Lapsi ei ole aikuinen eikä aikuinen ole vanhus. Siemen ei ole kasvi. Maanantai ei ole tiistai. En ajattele, ja minulla ei ole tietoisuutta, joka jäsentäisi tuntemukseni ymmärrettävään muotoon.)
6. kuukausi
Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!
(Totuus: Jos olisin tietoinen olemassaolostani, en varmaankaan tahtoisi syntyä, jos en olisi haluttu. Tietoisuuteni ei kuitenkaan ole vielä täysin kehittynyt, joten tuskin tiedostan edes hetkellistä, jäsentymätöntä kipua, jonka abortti aiheuttaa. Jos osaisin, valitsisin mieluummin sekunnin kivun kuin eliniän verran tuskaa. En kuitenkaan osaa. Jäsentynyt aivotoiminta ja kokemus itsensä olemassaolon tiedostamisesta syntyvät minussa vasta paljon myöhemmin.)
7. kuukausi
Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?
(Totuus: Jos olen jo nyt Jumalan sylissä, mikseivät muutkin äidit lähetä vauvojaan taivaaseen jo ennen syntymää?)
Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti elä tapa vauvaa!!!!!!!!!!!
hae apua masenukseesi. aborttia ei kannata tehdä jos tiedät katuvasi sitä myöhemmin.
joitain mielialalääkkeitä voi syödä raskaudenkin aikana ja pääset vaikka sairaala hoitoon jos tunnet tarvitsevasi sitä.
oletko käynyt äitiysneuvolassa? he voisivat ohjata ainakin apua antavan tahon luokse.
kahden kanssa?Onko miehestä apua?Edessä on monia vuosia,eikä välttämättä helppoja.Jaksatko?
Abortti ei ole väärin jos ei kykene lasta hoitamaan , se on aikuinen ja vastuullinen päätös. Itselläni on tehty nuorena abortti koska silloin en kyennyt hoitamaan lasta. En ole katunut asiaa vaikka surrut olenkin.
Nyt minulla on lapsi ja olen onnellinen siitä. Jos en olisi tehnyt silloin aborttia olisi minulla nyt tunnollani yksi laiminlyöty lapsi joka olisia saanut kärsiä minun kasvukipuni.
Abortti on aina henkisesti raskasta, mutta jos vastuullisena tietää että lapsi joutuisi kärsimään sen kestää.
Jos kuitenkin alitajuisesti ajattelee että lapsen tulo jotenkin ratkaisi tilanteen kannattaa miettiä tarkoin onko se totta vai onko saattamassa maailmaan lasta joka ei tule saamaan ansaitsemaansa kasvuympäristöä.
Mutta jos tuntee itsensä ja kykenee pakottamaan itsensä huolehtimaan lapsesta sekä nousemaan masennuksesta silloin eri asia.
http://leewi.vuodatus.net/blog/268607
Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
samaa mieltä kanssasi ja on tuntuu hirveämmältä ajatella syntyvä lapsen kohtaloa, jos vanhemmat eivät kykene huolehtimaan lapsesta.
Psyykesairaat ( esim masentuneet)haluavat usein lapsen - "lemmikiksi" ( mieluusti vaikka kissa, joka pärjää pienemmällä hoidolla) tyydyttämään jotain hoivaviettiä ja hyvä kun pystyvät itse itsestään huolehtimaan.
Kun sinä aloittaja et kykene luopumaan edes tupakasta, niin se on selvä merkki. Tiedät, mitä sinun on tehtävä. Olen itse äiti ja usean lapsen mummo.Paljon elämää ja ihmiskohtaloita nähnyt shoito-alalla. Tervejärkinen, eläin- ja lapsirakas. Terveen järjen käyttö on sallittua, eikä pidä vitkastella päätöksissä.
Vaikealta kuulosti tilanteesi. Itse olen vaikean masennuksen läpikäynyt pienen pojan äiti. Huomioni kiinnittyi siihen, että olet lopettanut lääkityksen seinään. Miksi näin?
Minulla masennuslääke vaihdettiin alkuraskauden aikana tutkitumpaan valmisteeseen, jota käytin raskauden loppumetreille asti. Ennen synnytystä noin viikon tauko ja imettäessä käytän samaa lääkettä edelleen.
Tosin tarvittavia lääkkeitä en ole käyttänyt vuosiin ja masennuslääke sepram menee minulla suhteellisen pienellä annoksella.
Mieti tarkkaan aborttia. Masentunut äiti voi saada monenlaista apua. Itselläni alkaa terapia alkuvuodesta. Ennen ja jälkeen raskausajan olen ylläpitänyt säännöllistä hoitosuhdetta mielenterveystoimistoon. Olen pikkulapsitiimin asiakas eli saan psykiatrin neuvoja ennaltaehkäisyyn sekä luonamme käy säännöllisesti sosiaalityöntekijä juttelemassa kanssani. Saan apua kotihoidolta viikottain mieheni ollessa töissä. Tämän lisäksi ovat äiti-lapsiryhmät kunnalla ja seurakunnalla sekä ystävät ja sukulaiset.
Olen jaksanut hyvin lapsen kanssa ja parisuhteemme on kunnossa. Joka päiä huomaan toipuvani. Masennuksesta on mahdollista toipua, muista se!