Tilaa pitäisi löytyä neljälle. Purjehdus olisi viikonloppu veneilyä ja ehkä pari useamman päivän retkeä. Hintaluokka max.15000€. Olisiko ehdotuksia ja hyviä/huonoja puolia ehdotuksista?
T. Pekka S.
T. Pekka S.
Minkä veneen ostaisi?
P_P
377377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Jos sinulle sopii hitaatkin veneet, niin tuolla hinnalla saattaisit saada finnexpres 83. Jos taasen arvostat purjehdusominaisuuksia, niin osta Albin Express.
Mutta ethän osta asuntovaunua (sunwind 27).
Lisättäköön nyt Tulpan kommenttiin sen verran, että reippaassa tuulessa kyseisten veneiden suorituskyky ei enää kruisailijan näkökulmasta liiemmin poikkea toisistaan. Kevyemmässä tuulessa Albinilla kyllä mennään pykälän parempaa vauhtia.
FE 83 tarjoaa huomattavasti paljon enemmän asumismukavuutta, mutta 15 kEuroa saattaa jo olla liian vähän hyvästä yksilöstä. Kysyntä kun on aika kovaa.
Osuipas silmiin tuo esityksesi ''hitaasta'' veneestä kohdistuen FE83 veneeseen?
Onko ihan oikeasti asiasta jotain faktaa vai oliko tuo vaan oma näkemyksesi? Itse olen kyseisellä veneellä purjehtinut jokusen kesän ja voin kyllä olla kirjaimellisesti tuosta nopeus asiasta eri mieltä!
On Fe83 varsin hidas, jos sitä vertaa sopiviin samankokoisiin, kuten X-79, Inferno 26-29, Banner 28, First 27.7, Finngulf 28, J-80, Tempo jne.
Toisaalta se on (hiukan) nopeampi kuin Sunwind 26/27, Maxi 77 ja paljon nopeampi kuin useat 70-luvun veneet jne.
80-luvun 28-jalkaiseksi FE83 on nopeudeltaan aika tavallinen. Ehkä paremminkin hitaanpuoleinen kuin nopea. Esim. kaikki tuon ajan 9-metriset puolitonnarit (joita on PALJON) ovat huomattavasti nopeampia kuin pituusero edellyttää.
Ensinmainitussa "kerhossa" ei pärjää Expressikään ellei taidoilla pysty kompensoimaan puuttuvaa venevauhtia.
Tämä nopea/hidas asia taitaa olla lähinnä ikuinen leima, jonka vene saa markkinoille tullessaan tai kisoissa pärjätessään. Nykyiset, hitaana pidetyt, pullukatkin (Bavaria, Sun Oddyssey, Oceanis etc.) ovat yhtä nopeita kuin monet 80-luvun raaserit.
MInkä ihmeen takia ihmiset hehkuttaa FE83:n nimeen? Sehän on niin rumakin että ei sillä vihtis vesille lähteä. Ja muutenkin ratkaisut kaikin puolin huonompia kuin 27:ssa!
eikös tuo sunwind ole tarkoitettu karavaanareille, jotka eivät pidä purjehduksesta. FE 83 on kuitenkin purjevene, tosin hitaanpuoleinen sellainen.
FE 83 on ruma vene. Jotkut vielä rumentaa sitä peräjatkeella. Kannella kummallinen koirankoppi.
sw 27 on ehkä pullukka mutta kuitenkin linjakkaampi. Sisätiloiltaan selvästi avarampi. FE 83:n keulapiikki on todella ahdas (matala).
Niin ja, kun tilojen ahtaudesta puhut verrattuna SW paattiin, niin tsekkaappa molempien rakenteelliset mitat ja kas kuinka ollakkaan FE on kuin onkin huomattavasti isompi tiloiltaa kuin SW27! MM. vuoteiden mitat,looran mitat, jne!
Toki kyllähän SW:kin on paljon isompi ja muistuttaa venettä paljon enmmän kuin esim. Avance 243.....
Sw27 ja Fe83 veneitä joskus purjehtien, huomaat ettei erot ole isoja mikäli molemmat yksilöt on edes suunnilleen vastaavassa kunnossa. Eroja veneiden luonteissa kyllä löytyy, mutta matkanopeudessa ei mitään niin mainittavaa joka tavallisen perhepurjehtijan kannalta vaikuttaisi purjehdusnautintoon. Ja niille paskanpuhujille jotka venettä koskaan edes itse kokeilematta tuomitsevat jonkin tietyn mallin totean, että taidoilla purjehditaan ei kalustolla!
Voisko joku viisas, joka oikeasti asiasta faktaa tietää kertoa minulle, miten on mahdollista, että FE:ssä olisi isommat sisätilat kuin SW:ssa. Veneiden pituus on sama, mutta FE:ssä istumalaatikko on selvästi pidempi. Miten sen jälkeen myös sisätilat ovat isommat?
Meillä on SW, enkä ole vähään aikaan FE:ssä käynyt, mutta vanhasta muistista väittäisin kyllä SW:tä asuttavammaksi, vaikkei niissä suuria eroja ole. Ei myöskään nopeudessa. Meillä on uudet läpilattapurjeet, joten voidaan joskus kokeilla venyneiden FE-purjeiden kanssa, vieläkö tulee takkiin. Toisaalta olen ollut sillä mielellä liikenteessä, että kun on veneessä, on jo perillä. pienten lasten kanssa on vauhtia riittänyt ihan tarpeeksi.
Aina kun haluan vauhtia ja vaarallisia tilanteita, lähden liikkeelle Viklalla, sillä täytyy oikeasti osatakin jotain, muuten se on nurin.
Jokainen hankkii veneen toivottavasti omista lähtökohdistaan harkiten, se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle.
Miten määritellään sisätilojen koko? Jonkun mielestä se on avaruus (=tilavuus m3 ????), toisen mielestä punkkien pituus ja lukumäärä, kolmannen säilitystilojen määrä jne.
Sisustusratkaisultaanhan veneet ovat identtiset.
FE on 8 cm pidempi, mutta paljon tärkeämmin 20 cm leveämpi. FE:n punkat ovat isommat, varsinkin pistopunkka ja muistaakseeni myös keulapiikki.
Mitat löytyvät esim Vene 3/94, jossa oli ko. pursien vertailu. Siinä kyllä kehuttiin SW:n sisätiloja.
SW:n "etuna" on kansiratkaisu, jonka ansiosta sisätilat ovat korkeat laitaan saakkaa, toisin kuin FE:n kopin alla. Kuutioita ja avaruuden tuntua SW:n sisätiloissa lienee siis enemmän.
Mielestäni purjehdus pitää olla esteettinen nautinto itselle ja muille.
Siksipä purjeveneen valinnan tärkein kriteeri on ulkonäkö.
Kauniilla ja hitaalla venellä pääse myös perille.
Normaalissa päivämatkassa (max 25-40 mpk) ero muihin nopeimpiin (tavallisimpiin) matkaveneisiin verrattuna ei kuitenkaan ole kuin pari tuntia.
Kauneimmat purjeveneet on suunniteltu ennen 80-lukua.
Monilla eskaadereilla mukana olleena voin todeta, että kaikki veneet, myös hitaat pääsevät aina päivätavoitteeseen.
Kilpaveneitä ja kilpapurjehdusta ei pitäisi sotkea purjehdukseen.
Matkaveneily on alkuperäistä ja oikeaa purjehdusta
"Matkaveneily on alkuperäistä ja oikeaa purjehdusta".
Tuohan on kyllä aikamoista skeidaa, sillä nykypurjeveneiden kehitys on lähtenyt kyllä liikkeelle kilpailuista. Veneitä kehiteltiin aikaisemmin alunperin lähes ainoastaan kilpailukäyttöön. Ilman varakkaita ja kilpailuhenkisiä maksajia, ei purjeveneiden kehitys olisi 1800- ja 1900-lukujen aikaan olisi mennyt yhtä paljon eteenpäin. Toki mittasäännöt ovat kautta aikain myös osaltaan hidastaneet ja ohjanneet kehitystä välillä vääräänkin suuntaan.
Mutta eihän siinä mitään pahaa ole mikäli asettaa ulkonäön suorituskyvyn edelle, kullakin omat mieltymyksensä. Itse en kyllä kestäisi ajatusta että pienemmillä ja samankokoisilla veneillä pyyhkäistään mennen tullen ohitse ja tulisin pidemmän päivämatkan jälkeen pari tuntia myöhemmin perille. Tosin purjehtijoita on nykyään niin moneen lähtöön, että "pari tuntia hitaammallakin" veneellä pysyisi varmaan monen vauhdissa.
Toki mittasäännöt ovat kautta aikain myös osaltaan hidastaneet ja ohjanneet kehitystä välillä vääräänkin suuntaan.
Ongelmat ovat itsetunnossa, jos ei kestä muiden ohimenoa.
Mutta jos purjehtii oikeasti, niin silloin nauttii vain omasta purjehduksestaan, eikä tule mieleenkään vertailla nopeuksia.
Varmaan formuloitakin kehitetään siksi, että kansalla olisi paremmat tojotat ;)
Hyvä tapa opetella purjehtimaan on kilpaileminen. Ryhdy sinäkin esteetikko kilpailemaan, voit vaikka joskus oppia purjehtimaan. Kuka tahansa pääsee purjeveneellä eteenpäin, mutta harva taitaa venevauhdin.
"Anything that crosses the line first, is utterly beautiful" sanoi eräs jossain määrin tunnettu suunnittelija, kun aikalaiset haukkuivat Doradoa rumaksi. Ja sen jälkeisinä vuosikymmeninä syntyi joukoittain todella kauniita...kilpaveneitä. Se Doradokin Trans Atlanticin voitti. Hyvin pätee edelleen, kauheimmat luomukset ovat niitä, joita ei kehtaa tuoda edes lähelle starttilinjaa ja huomisen kauniit klassikot löytää nyt sieltä starttilinjalta. Jostain kumman syystä nopeus ja kauneus kulkevat käsi kädessä.
Ja se pari tuntia päivämatkan teossa on kyllä tosi paljon.
Voin vakuuttaa, että purjehdus on hallinnassa ja saan veneestä sen parhaan vauhdin.
Voin myös kertoa, että purjehtimaan voi oppia kilpailemattakin. Tarvitaan vain hiukan enemmän pitkäjännitteisyyttää ja oma-aloitteisuutta.
Voin vielä paljastaa, että olen myös ajanut muutaman kisan, joskaan en nauttinut tilanteesta.
(en pidä aikatauluista, säännöistä, taktikoinnista=toisten kiusaamisesta jne)
Pärjäsin kisoissa aivan hyvin. Olin aina sijoilla 3-6. Mielestäni olin siis oppinut purjehtimaan muualla kuin kisoissa!
Mistähän on lähtenyt liikkeelle ajatus, että vain kipailemalla oppii purjehtimaan. Eikös se ole enemmänkin omasta halusta ja yrityksestä kiinni. Tietysti yksityyppiluokissa voi vertailla oman veneen nopeutta kilpailijoihin verrattuna, mutta myös tuolloin saattavat paikalliset olosuhteet antaa omia mausteitaan vertailuun, erityisesti kevyessä kelissä. Näissä lyhyissä kilpailuissa ei myöskään ole havaittavissa "tehtäväkiertoa" eli tuolloin varmasti oppii vaikkapa taitavaksi keulapurjeen trimmaajaksi, mutta muut taidot saatavatkin olla sitten varsin puutteellisia. Matkapurjehtijahan joutuu useinmiten hoitamaan veneen kaikki toiminnot yksin, ainakin pidemmillä purjehduksilla, jolloin muu miehistö saattaa olla nukkumassa ja vahtivuorossa oleva hoitelee purjehduksen. Eikä vaadita mitään erityisominaisuuksia huomatakseen milloin veneen vauhti tai tuuleennousukyky parani purjeita säädettäessä. Eiköhän kyse ole enemmän siitä, että paljon kilpailevat haluavat, jaksavat ja viitsivät koko ajan trimmata venettä ja purjeita, lisäksi he käyvät käsittääkseni myös harjoittelmassa sekä trimmausta että yhteistoimintaa veneessä. Mutta ei tuo kilpaileminen ole mikään oikotie, vain ilmoittautumalla kilpailuun ei taito kasva. Yrittämisestä se kiinni on ja yrittää voi myös kilpailematta. Olen itsekkin joskus kilpaillut enkä pitänyt sitä erityisen mielkkäänä puuhana. Purjehtiessahan ei pitäisi olla kiire ja jos on kiire, on tyhmintä lähteä liikkeelle purjeveneellä. No, eiköhän tuo kilpapurjehduksen viehätys piile jossain muualla.
Mielestäni kilpaileminen on juuri oikotie purjehduksen oppimiseen. Ja ne, jotka oppivat muulla tavalla veneen trimmaamisen ja muunkin hallinnan samalle tasolle, ovat selvästi poikkeuksia. Itse opin (avomeri)purjehduksen olemalla gastina yhden kesän ja myöhemmin opettanut yhden perheen samalla tavalla omassa veneessäni. Paljon on tietysti viitseliäisyydestä kiinni, miten lomillaan purjehtii, mutta itselleni nautittavaksi sen tekee purjehtiminen "oikein". Ja kun siinä ympärilleen katsoo, löytää näkyvää korjattavaa lähes kaikkien kanssakulkijoiden virityksissä, paitsi jonkun kilpakumppanin tullessa vastaan. Siitäkin on jo riittävästi kokemusta, että parikymmentä vuotta matkapurjehduskokemusta ei ole mikään erityisen pätevä suositus miehistöä kilpailuun koottaessa. Mikä siis ei suinkaan sulje pois mahdollisuutta ottaa yhtä oppipoikaa mukaan. Tai vaikka sitten koko perhettäkään, jos suosiolla jättää kilpailulliset tavoitteet vähemmälle. Enkä muuten osaa edes kuvitella tehokkaampaa stressinpoistokuuria, kuin hyvä kisa, jossa kukaan ei suo puoltakaan ajatusta maallisille murheille.
On hyvä, että tiedät miten asiat tehdään oikein. Olisivatpa kaikki yhtä viisaita ja tietäisivät miten purjehditaan oikein. Olethan toki oppinut purjehtimisen olemalla avoimerigastina, pujehduksen osaaminen onkin todistettavasti absoluuttista. Siitä voi tietää kaiken ja kaiken voi osata. Kun vielä tietäisi miten kaikki muukin tehdään oikein löytäisi varmasti ympäriltään paljon korjattavaa, tämä tosin voisi käydä aika stressaavaksi ja sitten voisikin lähteä purjehduskilpailuun poistamaan stressiä, sillä jos se toimii imssillä, on sen oltava oikein ja toimittava kaikilla. Näin helppoa se on. Eikä pipo taaskaan kiristä, niin pientä kun kukaan ei osaa imssille tehdä . Eli eiköhän harjoittelun sijasta ilmoittauduta kilpailuun ja ollaan sen jälkeen heti taitavampia purjehtijoita kuin muut, on se mukavaa, että on oikoteitä. Kilpapurjehduskokemus onkin ehdottoman tärkeää matkapurjehduksessa ja kokemus kilpailuista edesauttaa kaiken suorituskyvyn ulosottamisessa myös miehistöstä. Näin sitä kilpapurjehtijakippari taas niittää mainetta ja kunniaa. Pääasiahan on, että purjehditaan oikein. Veeneesähän ei ole tarkoituskaan tehdä muuta kuin keskittyä purjeiden ja veneen trimmaamiseen. Siksi lähdenkin tästä heti veneelle ja heitän mereen kaiken mikä ei liity veneen vauhdin ylläpitoon purjeilla kuljettaessa.
Kenen pipo se oikein kiristää. Olisi ehkä hyvä osata lukea lainausmerkitkin oikein. Tulee tuosta mieleen tilanne, kun seisoin kalliolla yhden vanhan kilpapurjehtijan, ikää silloin jo yli 70 v, kanssa. Hän huomasi merellä kaukana, ainakin 2 mpk:n päässä olevan veneen ja lausui: "Tuolta tulee joku kaunista sträckbogia"... Näkihän sen itsekin jo varttia myöhemmin, että hyvin istuvin purjein se joku tosiaan lähestyi.Kilpailuun ilmoittatuminen ei taida paljoa auttaa, se pitää purjehtia vielä läpi ja mieluummin käydä vielä normaali jälkipurjehduskin läpi. Kun tämän toistaa edes yhden kauden ajan useammassa kisassa, on oppinut enemmän kuin matkapurjehtija 10 kaudessa. Sitä minä sanoisin oikotieksi. En oikein oivalla, miksi muiden purjehduksista pitäisi itselleen ottaa stressiä, paitsi ehkä silloin, kun vene karkaa taitamattomuuden takia käsistä ja aikoo tulla omasta kyljestä sisään. Stressinpoisto toimii ainakin kaikilla niillä henkilöillä, joiden kanssa olen samassa veneessä ollut, eikä se ihan vähäinen joukko ole. Meitä on silti joka junaan ja joku suuri sailori saattaa silti jäädä vielä asemallekin.
Kilpailut voittaa tunnetusti se, joka tekee vähiten virheitä, joten kukaan ei ilmeisesti osaa kaikkea, muuten ei kai virheitäkään tulisi. Aika tarkkaan kaiken kilpailussa oppimani, ehkä spinnun kuorintaa lukuunottamatta, olen pystynyt hyödyntämään lomapurjehduksellakin. Ei kai se ehdottoman tärkeää ole, mutta ainakaan en ole siitä mitään haittaa havainnut. Useimmiten joutuu kilpailussa huomaamaan, että monet ovat itseä parempia purjehtijoita, mutta silti varmasti tiedän olevani parempi purjehtija kuin olisin ilman kilpailukokemuksiani. Maineen ja kunnian niittämisestä en ymmärrä mitään, purjehtiessa on vain kiva purjehtia. Siinä voi olla muutakin ajankulua kuin syöminen ja istuminen.
Kuten aiemmassa viestissä hieman myöntyvästi totesit, että esim. yksityyppikilpaileminen on tehokas tapa oppia saamaan veneestä ja miehistöstä kaiken irti. Tämä kyllä pitää varmasti paikkansa ja voinkin väittää myös samaan hengenvetoon, että opettaa paremmin kuin avomeripurjehdus. Puhumattakaan kruisailusta, jossa oikeita vertailukohteita ei ole mainitsemasi seikan takia, eli sen, että yhä useampi haluaa vain nauttia merelläolosta venevauhdin kustannuksella - missä tietenkään ei ole mitään väärää.
Yksityyppikisoissa pienetkin virheet säädöissä ja manöövereissä, taktiikassa sekä "paskoissa" ajelemisessa kostautuvat heti eli palaute tulee välittömästi: identtinen vene tai muutama on mennyt samantein ohi. Lähellä purjehdittaessa ei jää selittelyjen varaa eri tuulissa purjehtimisesta ym. (no, onhan sekin toki mahdollista...)
Monet jo tasoituskilpailuja vuosia kiertäneinä ovat luulleet osaavansa purjehtia veneen lähes maksiminopeudella, kunnes ovat lähteneet yksityyppikilpailuihin mukaan. Siinä on sitten vuosien hienosäätöjen myötä havaittu, että perskeles - vauhtiahan löytyy tasaisesti jopa solmun kymmenyksiä lisää, riippuen tietysti kelistä.
Toki venettään voi oppia kuljettamaan lähes parhaalla mahdollisella tavalla myös ilman kilpailemista, mutta siihen on vaikea uskoa. On muistettava myös mihin vertaa taitojansa. Se, että käy jossain iltapurjehduskisassa muutaman veneen kanssa mittelemässä taitojaan ei todista vielä mitään. Jos pärjäät useita kertoja peräkkäin esim. Kopun tiistaikisoissa 30-40 veneen joukossa, niin todennäköisesti osaat purjehtia. Sielläkin on tosin aina myös ensikertalaisiakin mukana. Mutta jos olet pelkästään kruisaillut esim. H-veneellä ja uskot osaavasi todella purjehtia, niin SM-kisoissa voit käydä testaamassa tason. Sama pätee varmasti myös esim. Folkkareihin, Louhiin, Expresseihin jne.
Summa summarum, kukin purjehtikoon sillä tavallaan mistä parhaiten nauttii.
Kiitos tulleista vastauksista. Mutta onhan niitä muitakin merkkejä. Eli mitäs sanotte näistä?
- Finn 26
- Finn Flyer 27
- Vital / Inferno 26
- Guy 27
- Netta 30
Jos itselläni olisi 15ke, sekä tarve vaihtaa venettä, lähtisin välittömästi seuraavalla lautalla Ruotsiin (kts. allaoleva linkki. Paatti on myytävänä Marinan.com:ssa). Toki kyseisessä vanhassa Hallbergissa alkaa sisäkoneen vaihto olla edessä, mutta ainakin omasta mielestäni kyseessä on hyvin kaunis vene.
http://w1.111.telia.com/~u11122148/
Hinta: 105000 SEK = n.12000e
Minulla on ollut Inferno 26 (vm -84)siis ensimmäisiä (ei ensimmäinen) valmistettuja veneitä. Vene on omalla tavallaan kiva, onhan se monen milestä kaunis. Sisätilat ovat kuitenkin matalat, lähinnä retkikäyttöön soveltuvat. Istumakorkeus on kuitenkin alle 180 cm pitkälle hyvä. Kevyellä kelillä vene on erittäin nopea ja mukava purjehtia. Kovan tuulen luovilla surkea. Vene on suhteellisen kapea ja kölipaino pienehkö. Purjeita on paljon eikä reivaaminenkaan auta, vene kallistuu liikaa purjehtiakseen hyvin. Edes istuminen laidalla ei auta kapeudesta johtuen. Myötätuulessa purjehtii hyvin ollen kuitenkin hieman epästabiili kovassa tuulessa suuresta takilasta johtuen. Oma nopeusennätykseni Infernolla oli 12,7 kn lokin näyttämänä. Tuota en ole vieläkään pytynyt rikkomaan vaika nykyinen veneeni on 37 jalkainen. Roiskereunojen puuttuminen avotilan ympäriltä aiheuttaa kaiken veden valumisen kannelta suoraan avotilaan, tämä on kiusallista. Veneestä puuttuu pilssi eikä kölituenta muutenkaan näytä vahvalta (voi sitä kuitenkin olla?). Pilssin puuttuminen aiheuttaa pohjalla olevan veden valumisen punkkien sisälle veneen kallistuessa. Joskus siellä kuitenkin on vettä vaikka kuinka kuivailisit pohjaa turkkilevyjen alta. Pieni pilssitakukin olisi jo hyvä. Uudemmissa veneissä on hieman painavampi köli, entiedä onko paljonkaan vaikutusta ominaisuuksiin, pitäisi laittaa niin paljon lisää painoa ja syvyyttä. Noista muista ei ole kokemusta, tuttavallani tosin oli tuolloin Guy 27. Pääsääntöisesti Guy jäi kuin seisomaan, mutta jo 7 m/s kryssillä Guy alkoi saavutamaan. Guy on ehkä salongin osalta vieläkin ahtaampi kuin Inferno, mutta Guy:ssä on toimiva "peräkajuutta" pistopunkin. Guy on paljon tukevamman tuntuinen "jalan alla", joskin tietyllä tapaa kaltevien pitojensa ansiosta vaikeakulkuisempi. Guy sopii paremmin kiireettömään matkaupurjehdukseen. Finn 26:n menee jo toiseen kokoluokkaan kuin nämä kaksi.
Finn 26 vastaa aika lailla FE83/SW27:aa. Aika suuri osa niistä on itse viimeisteltyjä osa jopa kokonaan itse tehtyjä, joka voi näkyä niin negatiivisesti kuin positiivisestikin. Hinnat pitäisi olla alle FE/SW tason, mutta pyynnit ovat mielestäni nousseet parina viime vuotena (ennen 10-13 k€ nyt jopa yli 15 k€).
FF27 on laadullisesti/rakenteellisesti edellisiä huonompi ja ahtaampi alunperin sporttiveneeksi tehty, mutta FE:tä hitaampi.Pitäisi irrota 10 k€:llä.
Vital/Inferno 26 on varsin sporttinen ja nopea. Laatu OK. Asumistiloiltaan selvästi ankeampi ja ahtaampi kuin FE/SW/Finn 26. Sisällä ei ole läheskään seisomakorkeutta (jotain ~140 cm), vessa usein kemiallinen, pentteri vaatimaton jne. Vaatii osaamista, kun tuulta on yli 8 m/s ja reivaamista jo ennen sitä. 80-luvun Inferno pitäisi maksaa ~10 k€ ja Vital (eri sisustus, painavampi köli) maksaa 15-20 k€ vuosimallista (1990-1998) riippuen.
Guy 27 on tehty varttitonnari kisaveneeksi. Nopeus ei kuitenkaan ole nykymielessä kummallinen. Sisätilat eivät ole Guy 22:ta suuremmat ja laatu hyvin vaihtelevaa, tuskin koskaan kovinkaan hyvää. Hintataso selvästi alle 10 k€.
Netta 30 on muita vanhempaa suunnittelua. En juuri tunne venettä.
Yksi hyvä vaihtoehto olisi Maxi Magic, joita on saanut 13-15 k€ hintaan aina silloin tällöin. Runko sama kuin Fenixissä, mutta peräsin ulkopuolella ja sisustus perinteinen.
Ruotsissa on paljon Comfort 30:siä, joita saattaa saada 15 k€:llä (http://www.segling.nakterhuset.se/03_01/comfort_01.asp). Tilaa on jo aivan erilailla kuin muissa, joissa 4 hengen tavarat ei mahdu kunnolla.
Myös muita puolitonnareita, varsinkin kisaversioita, saa 15 k€:llä
Nopeudesta: FF 27:n lys on 1,04, FE 28:n 1,07. Ero tulee esille spinnulla ajettaessa ja kovissa tuulissa, jolloin pidempi vesilinja hyödyttää FE28:aa. Kevyellä ja keskituulella FF 27 kulkee rinta-rinnan.
Sisätiloista sen verran, että FF 27 on noin viisi senttiä korkeampi (174 cm) ja keskeltä parikymmentä senttiä leveämpi kuin FE 28 ja FINN 26. Salonki on selvästi tilavamman tuntuinen. Toisaalta keulapiikki on ahtaampi ja sitloora lyhempi kuin FE 28:ssa.
Laatuasioiden yleistäminen esim. FF27:n ja Guy 27: kohdalla voi myös johtaa harhaan ja ylihinnan maksamiseen ns. hyvämaineisesta venemallista. 20 vuotta vanhat veneet kun ovat yksilöitä. Olen nähnyt aika arkisiakin Flaiereita, mutta en luopuisi omastani lähellekkään 10k eurolla.
Kiitoksia vinkeistä! Toi Confort näin ensisilmäyksellä pisti silmään ja alkoi kiinnostaa. Onkos lahden takaa ostossa muita kuluja kuin 22% ostohinnan päälle, tai ainakin ostokuitissa lukevan hinnan päälle?
Hetkinen... Ei vanhasta käytetystä veneestä tarvitse käsittääkseni mitään 22 % maksaa kun sen tuo Suomeen. Mistä niin päättelit?
Tietysti kuljetuskustannukset ovat varsin suuret, mikäli et venettä itse purjehtisi kotisatamaan.
Ruotsi on EU-maa, joten kun se ALV on kerran maksettu Ruotsiin, et joudu maksamaan sitä uudelleen. Niinpä kustannuksiksi tulee tietenkin ne reissut kun käyt valkkaamassa venettä. Suomeenhan voit tuoda veneen purjehtimalla. Ahvenanmeren ylitys ei ole Comfort 30 -veneelle matka eikä mikään.
Kannattaa muuten pyytää myyjää hankkimaan veneelle todistus maksetusta ALV:sta niin voit tarvittaessa todistaa, että se on maksettu.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin tuo todistus maksetusta alvista pitää olla jos kyseessä yli 7 m pitkä vm. 88 tai uudempi vene. Vanhemmista tai pienemmistä sitä ei vaadita.
Hei,
Onko kenelläkään tietoa paljonko ruffin korkeus on
p-28:ssa? Seisomakorkeus kiinnostaa.. :)
Ja osta inferno 29 tulevat sitten fe 83:t ja muut hitaat perusveneet taakse.
Mikäli olet ensivenettäsi ostamassa on Inferno 29 turhan vaativa vene ajettavaksi kovemmalla tuulella, joka siis tarkoittaa tälle veneelle n. yli 8 m/s...
Alkujäykkyyttä Inferno 29:ssä ei ole juuri lainkaan, eli 4 m/s tuulessa kallistuskulma ilman laidalla roikkuvaa miehistöä on about 20-25 astetta. Loppujäykkyyttä infernostakin löytyy jonkin verran eli enempi kallistelu loppuu kyllä hetkeksi, kunnes taas ylitetään tietty tuuliraja.
Ensimmäiseksi "perheveneeksi" Inferno 29 on siis turhan herkkä ja vaatia perämieheltä jatkuvaa keskittymistä ja taitoa. Kevyellä tuulella sillä kyllä kepittää monta huomattavasti isompaa venettä. Taitava miehistö saa Infernon kyllä kulkemaan reippaammassakin tuulessa ihan mukavasti, mutta tarkkana saa olla ettei se lähde lapasesta.
Vaikka monet näytävät pyytävänkin Inferno 29:sta yli 25 teur, ei siitä ihan niin paljon tarte maksaa. Viime syksynä meni yksi 16 teur ja toinen 18 teur sekä pari muuta 22 teur. Tuo 18 teur vene oli vielä ihan OK, jäi harmittamaan hiukan. 16 teur venettä en ehtinyt katsomaan, mutta siinä olisi ollut laittamista. Markka-aikaan noita sai joka vuosi alle 100 tmk ja yli 130 ei kukaan kehdannut pyytää.
hyvin seurattu;)
muistan myös nuo, paitsi tuon 16teur veneen. 18teur veneessä taisi olla alkuperäisessä kunnossa purjeetkin.
Oli myös yksi 24500 e hintapyynti, mutta jostain kumman syystä ainakin tämän hintaluokan veneiden hinnat ovat nousseet tänävuonna huimasti. Yhtään alle 20teur pyyntiä Inferno 29 en ole tänä vuonna nähnyt, valitettavasti;)
Vaikea venehän se on, ei kannata kenenkään hankkia;)
Se 16 teur (pyynti) ilmoitus oli jossain vain kerran. Ehdin soittaa kahdesti, toisella kerralla oli myyty. Alkuperäiset purjeet, patjat, kemiallinen vessa jne, mutta konetta oli kunnostettu juuri 2 teur.
Se 18 teur veneessä taisi olla pyynti 19. Purjeet oli kyllä 90-luvulta ja vene vaikutti kaikin puolin siistiltä.
Pari 22 teur pyytänyttä oli pitkään myymättäkin, vaikka oli uudet purjeetkin. En ole varma onko jo menneet. Itse olen jotenkin jo siirtynyt seuraavaan, vaikka tollaisen osto oli vuosia mielessä.