Etkö vois nyt oikeesti kultapieni ajatella järjellä tätä asiaa?! Tiedät että tää ei tästä muutu enää. Aivan turha vuodattaa tuskaa tänne ja elätellä toivon rippeitä. Kumpikaan ei tiedä tarkalleen ja varsinkaan ääneen mitä toinen syvimmillään tuntee ja vaikuttaa siltä että parempi että ei tiedäkään.
Oikeesti, jätä jo tää ja anna olla! Mennyttä ei voi muuttaa. Yritä jatkaa elämääs sillä mitä sulla on. Minä olen sen jo tehnyt, mutta ennen kuin irtaannun sinusta täysin, haluan tietää että sinä olet jatkanut elämääsi ja voit hyvin!
Pyydän anteeksi aiheuttamaani tuskaa, se ei todellakaan ollut alkuperäinen aikomukseni. Sait vain minut niin hämilleen ja sekaisin. Ajattelin että jos vaan päätän turruttaa tunteeni se toimisi. Ja niinhän siinä kävi... :) Kaikkea hyvää! Pidä kiinni niistä hyvistä asioista mitä sinulla on. Me emme enää tapaa...
Oikeesti, jätä jo tää ja anna olla! Mennyttä ei voi muuttaa. Yritä jatkaa elämääs sillä mitä sulla on. Minä olen sen jo tehnyt, mutta ennen kuin irtaannun sinusta täysin, haluan tietää että sinä olet jatkanut elämääsi ja voit hyvin!
Pyydän anteeksi aiheuttamaani tuskaa, se ei todellakaan ollut alkuperäinen aikomukseni. Sait vain minut niin hämilleen ja sekaisin. Ajattelin että jos vaan päätän turruttaa tunteeni se toimisi. Ja niinhän siinä kävi... :) Kaikkea hyvää! Pidä kiinni niistä hyvistä asioista mitä sinulla on. Me emme enää tapaa...
Vastaukset 23
Vanhimmat
nyt järjen kanssa asioita, ja totesin että tässä ei ole mitään järkeä. Kuin seinille puhuisi ja kaivoon kantaisi vettä. Antaa olla, selviän kyllä kuten ennenkin. Luulitko särkeväsi sydämeni? Taivutit sitä vain. kaikkea hyvää myös
oliko tämä m --> n
jos oisit todella "turruttanut tunteesi". ja miksi niin? sun viesti kuulostaa enemmän vittuilulta kun aidolta anteeksipyynnöltä. miksi ihmeessä sua kiinnostaa jos hän vuodattaa tänne? anna vuodattaa! jos se häntä helpottaa, niin tehköön sen. miksi sä näitä luet? älä lue! jokainen on vastuussa omasta pahasta olostaan...
menneet on menneitä ja olen jo jatkanut elämääni.. älä luule itsestäsi liikoja..elämää on muuallakin ja vielä parempaa sellaista...mitä teen nyt, se ei sinulle kuulu enää, jatka omaa elämääsi..
yritys... Aloittaja, ja vastaaja yksi sama henkilö.
herttainen, mutta tunteet tulevat aina välillä pintaa vaikka niissä ei mitään järkeä olekkaan.
tähän ei paljon muuta voi sanoo...voi suakin
surkimusta...
Minkähän takia sinä edelleen täällä sitten kirjoittelet tällaisia nyyhkyjuttuja...heh, oot
tosi hauska...surkeella tavalla.
ihan suoraan tulla minulle tuota sanomaan. Enhän minä VOI tietää mitä sinä ajattelet, jos et sitä minulle kerro. Itsepähän SINÄ jätit minut roikkumaan kuvitelmiini. Etkö SINÄ voisi nyt ihan järjellä ajatella tätä asiaa?
Ihanko oikeasti olet tuollainen, noin suuri tyhmis?
Ethän sinä voi tietää onko sinulle vuodatettu
täällä yhtään ainoaa riviä !!
Olet vain ominut muille tarkoitetut tekstit itsellesi,ei muuta.
Et sinä ole tuosta ihmisestä irtaantunut etkä päässyt yli,jos olisit,et enää täällä itse roikkuisi ja tekisi näin naurettavia aloituksia.
Miten aiot saada selville mitä hänelle kuuluu?
Tällä typerällä,nimettömällä viestilläsi?
Että "hän" vastaisi tähän?
Ja rukoilisi sinua jäämään?
Sinä olet omahyväinen,tyhmä, itsekäs paskiainen.
Säälittävä ihminen.
Näytit sen ujostelematta meille kaikille.
tänne on kirjoitettu, mutta tämä vei voiton kaikesta.
käytöstapoja?
Anteeksi pyydetään AINA kohteelta itseltään,loukkaamaltasi ihmiseltä.Ei koskaan näin.Tällä ei ole haista-paskan vertaa merkitystä.
Olet jatkanut - miksi ihmeessä kutsut sitten
häntä useammasti kultapieneksi???
Puhe ja käytös ovat ristiriidassa sulla.
Ilmeisesti sä et osaa puhua ollenkaan ja kirjoittaa vielä huonommin.
Pahan olon aiheuttajako on nyt vihainen sille, kenelle aiheutti pahan olon siitä, että toisella on paha olo, muttei itse ole valmis tekemään mitään toisen olon parantamiseksi tosielämässä, vaikka taitaa olla toisen pahaan mieleen ainakin osin syyllinen?
Ja mitä kirjoituksen kohteen pitäisi ajatella siitä, että toisella on ollut tunteita ja sitten päättänyt, että järjellä ajateltuna; ei tuohon kannata ihastua/rakastua enempää, tukahdutetaan ne tunteet. Jäljelle jäänyt varmasti paljon kysymyksiä ja etsii ehkä itsestään vikoja? Tuntee varmaan itsensä aika puutteelliseksi, jos järjellä ajateltuna tunteet häntä kohtaan kannattaa tukahduttaa. Ei se hänen tuskaa lisää ollenkaan, jos puhuisit hänelle oikeasti ja kertoisit välittäväsi hänestä, vaikka ystävänä. Se voisi pelastaa paljon! Kysyisit, onko kaikki hyvin ja pahoittelisit, jos olet aiheuttanut pahaa mieltä. Se sattuu, jos ei saa edes pahoittelua ihmiseltä, josta kovin pitää, jos on tullut loukatuksi.
Asiat voi päättää niin monella tavalla ja koskaan niitä ei ole liian myöhäistä korjata! Älä jätä taaksesi rikkinäistä, jos hän ei ole pahaa sinulle tehnyt, sen "jätetyn" ei ole todellakaan yhtä helppo jatkaa eteenpäin kun sen, ketä on jättänyt. Sitä "jätettyä" se sattuu aina enemmän, varsinkin, jos olet vaan jättänyt jutun ja toisen yhtäkkiä siten vaan.
Ja tunteita sinulla kyllä on, jos tänne kirjoittelet. Sitten vaikka vaan välittämistä ja hyvä niin. Etpä ole vielä ihan täysin tunteeton, vaikka viestistäsi heijastuu aika itsekeskeinen ajattelutapa, että jos toisella on paha olla takiasi, se on hänen oma vika, miksei vaan jatka eteenpäin ja ole tuntematta! Ei toimi. Ja niiden tunteiden tukahduttaminen siitä vaan... no, tiedät oikeasti itsekin.
"Sait minut niin hämilleen ja sekaisin, että päätin turruttaa tunteeni". No jo on! Olet tainnuut kuule rakastua ja päättänyt sitten tukhaduttaa sen! Mitähän se toinen on siitä ajatellut! Tuntunut varmaan aika pahalta.
Ja sitten vielä toteat, että haluat irtaantua hänestä täysin. Kaikkea ei aina tarvitsisi jättää täysin taakseen. Paikka sydämmessä, hyvä ystävä, lämpimiä ajatuksia, taitaa olla uutta?
tuo sinun järjellä jätetty logiiggasi. Eikö kohde olisi ansainnut kasvokkain keskustelun, sekä tuon anteeksipyynnön, se pelastaisi paljon.
Tietääkö kohteesi oikeassa elämässä, mitä tunsit?
Raaka ja julma sinun menetelmäsi, vaikka muuta luulet.
Aina olisi helpompi jatkaa eteenpäin, jos pöytä olisi puhdistettu. Tapasi hoitaa asia satuttaa paljon enemmän, kuin suora keskustelu.
Jos todella tunnet tai tunsit jotain, miksi särkeä hänen sydäntään noin julmalla toiminnalla?
olla minulle, mutta toivon hartaasti, ei luotan, ettei se ole minulle.
Kukaan ei voi tukahduttaa tuolla tavalla tunteitaan.
Tuskaa sinä todellakin aiheutat välittämällesi ihmiselle tällaisella kirjoituksella, joka antaa ymmärtää sinulla vielä olevan tunteita häntä kohtaan, mutta samalla kertoen rivien välistä, että sinulla on valta katkaista kaikki.
ihan suoraan vaan ettei kolahda! Jos olisi kolahtanut, tässä ei enään vatvottais. MINÄ RAKASTUIN AIDOSTI JA OIKEASTI SINUUN, sinä ehkä tykästyit ihmisenä ja kaverina.
Oikeesti! EN anna olla. Sydän on joutunut liian kovalle koetukselle sun vuoksesi. Ja tämä jota kutsut minun ns.elämäkseni on pelkkää petosta ja paskaa, kärsimystä. Ainoa hyvä asia on lapseni.
Minäkin toivon sulle kaikkea hyvää, MUTTA öisin kun painat pääsi tyynyyn ja käyt nukkumaan, toivon että näet itkuiset silmäni jokaikinen yö tämän päivän jälkeen.
Toivon että näet suruni, sen tuskan, tunnet sydämessäsi rinnanpuristukseni pidätellen itkua samalla. Toivon että koet tämän kaiken surun ja pettymyksen mitä minä olen kokenut sinun vuoksesi.
Kaikkea hyvää rakas!
Kyllä me tapaamme vielä. Vielä tulee aika kun huomaat itkeväsi minun perääni.
Katkerako?...KYLLÄ ERITTÄIN KATKERA. Sitten sinä sen tiedät.
kakku, älä tule paha kakku.
Sori ku tuli mojautettua sillä ämpärillä, lapiokin olis riittänyt. Sulla on nyt hiekkaakin hampaissa. Mää meen toiselle hiekkiksille hämmentään ja linnoja rakentamaan, mut ollaan kamuja. Jooko?
toiselle hiekkikselle. Sinnehän ne lapset kuuluvatkin.
voi kirjoittaa näin ihmiselle josta välittää /
on välittänyt?
Sinä olet hirviö jolla on tunnevamma ja asennevamma, molemmat pahaa laatua.
Kuvittelet tosiaan että joku, johon olet ollut ihastunut, vuodattaa tuskaansa ja toivon rippeitä tänne? Niin ajattelee kymmenet muutkin, mutta varmaan kaikki ovat väärässä. Olet itsekeskeinen omaan napaan tuijottaja.
Olet siis aiheuttanut jollekin tuskaa (tarkoituksella) ja nyt nimettömänä pyytelet anteeksi jossain paikassa, jossa hän tulee tuskin koskaan lukemaan kirjoitustasi.
Mennyttä ei voi muuttaa, mutta jos olet loukannut toista ja aiheuttanut tuskaa, niin eikö pieni anteeksipyyntö olisi paikallaan?
Sinunhan on tietenkin helppoa jatkaa elämääsi, mutta entä se loukattu osapuoli?
Turrutit tunteesi aiheuttamalla tuskaa toiselle ja olet vielä ILOINEN siitä! Sairas paskiainen.
Ei. Ehkä minä olen täällä. Se, jolle alkuperäinen viesti oli tarkoitettu, tosin tiedostamattomasti kun täällä on, eikä sanoina korvissani...
Sivustaseuraajana.
Mutta eikö se ole niin, että jos toisen puolesta tietää halut, toiveet, ajatukset, tunteet ja ne kuuluisat mielipiteet, on ehkä parempi jättää tuulimyllyjä vastaan taistelu ja poistua takavasemmalle olemaan hiljaa.
Loukkauksia kyllä, molemminpuolisia, mutta että tarkoituksella?? En jaksa uskoa, että niin ihan. Tilanteen vaikeutta, käsittelemättömiä tunteita, sekä menneisyydestä että nykyisyydestä, rakkautta jopa liikaakin. Kyvyttömyyttä kommunikoida toista kuuntelevalla ja arvostavalla tavalla, molemmilla. Kyvyttömyyttä olla avoin toisen edessä pelossa tulevansa loukatuksi. Ja loukkaantumista pienistäkin asioista laiskuudessa edes yrittää muotoilla asioita toiselle ymmärrettävällä tavalla.
On yksi paikka jonne ikävöin iltaisin. Sinä sen suljit minulta pois vaihtoehtona.
Rauhotutaas nyt. Ylläpitäjän haamukirjoittajat asialla. Kävijämäärät nousuun ja mainoshynät taskuun, sitten perään taas PUSI.PUSIT, ja kaikki uskoo jälleen rakkauteen. Vuodenlopulla ynnätään yhteen ja ollaan taas suurin ja kaunein sivusto.
Tämä voisi olla minullekin, joten vastaanpa.
En elättele toivonrippeitä, se vuodatus silloin kertoi aika paljon. Loukkaaminen ei ole yleensä alkuperäinen tarkoitus, mutta ei se pahoittelun tai anteeksipyynnön tarvetta vähennä yhtään.
Kaikilla on täysioikeus päättää omista ihmissuhteistaan, mutta miksi pitää laittaa se, kenelle "antaa rukkaset", olemaan itselleen syyttä pitkän aikaa vihainen (jälkikäteen ajateltuna) tai jättää miettimään syitä ja muita.
Kuka kirjoittaja onkin; ei hänellä tietenkään ole ollut vaikeuksia mennä eteenpäin, ei häntä ole "lempattu", koska "järjellä ajateltuna"...
Anteeksipyynnöille, pahoitteluille ja ihmissuhteiden kunnossa pitämiselle (millä asteella tahansa) ei ole määritelty mitään ajallista takarajaa, kuten ei ole sillekään, minkä vuoksi niin tehdään.
"Olen muuten melko varma, että juuri sinä olet kirjoittanut ainakin erään viestin tänne :-)"