mulle oli aivan sama teki joku abortin tai ei,mutta nyt kun on saanut itse kaksi ihanaa lasta,niin on mun ajatukset muuttuneet vastaan,en voisi kuvitella että tekisin abortin kun nyt tietää millaista on olla raskaana ja miltä se tuntuu kun huomaa että se pieni ihmisalku kasvaa ja kehittyy kohdussa,ja myöskin ne ensimmäiset liikkeet mitkä tuntuvat,saati sitten kun ensi kertaa saa vauvan syliin!
ennen
äitikkä+2
7543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ennen minullekin oli aivan sama tekikö joku abortin vaiko ei, ja olisin voinut varmasti itsekin sellaisen tehdä aivan helposti, koska 'eihän abortissa muuta tehdä, mitä nyt poistetaan solumöykky, josta voisi tulla lapsi'. Esikoisen syntymän jälkeen totuus iski vasten kasvoja. Aajatus siitä, että mitä jos olisin abortoinut sen 'solumöykyn' siinä raskaudessa. Oman lapseni- juuri sen lapsen- olisin tappanut. Hirveää... ja moni tekee kuitenkin sen omalleen...
ratkaisuun, et pystyisi ajattelemaan noin kuin nyt sillä sinulla ei olisi vertailukohtaa toisin. Et kenties tuntisi syyllisyyttä niin kuin nyt jo pelkästä ajatuksesta.
jos olisin tehnyt abortin joskus aiemmin ja sitten saanut nämä kaksi lastani ja herännyt todellisuuteen... En selviäisi siitä syyllisyydestä varmasti koskaan...
10 vuoden päästä aloin odottamaan esikoistani, nyt niitä lapsia on useampikin.
Ihan sama varmaan mitä selittäisin, itselläni oli silloin tilanne 100% ihan mahdottoman toivoton mm. 15-vuotias, peruskoulu kesken, insestiä isän puolelta, alkoholismia/väkivaltaa kodissa, masennusta, äidin mielenterveysongelmat....äidilleni kun raskaudesta kerroin niin sanoi että jos pidän niin tasan 2kk on aikaa järjestellä asioitani vauvaa varten mm. itse joutuisin hankkimaan kaiken, asunnon sun muun, äitini ei ala "asukkia" elättämään, ei edes sen syntymään asti (eli koki asian siten että ruoka mitä syön yms. on vauvan elättämistä jne.). Lapsen isästä, aikuinen mies, ei ollut mitään hyötyä...
Äääh...ihan turhaa mä tätä tekstiä kirjoitan, ei te ns. "normit, onnellisen lapsuuden" eläneet mitään tajua. Sanon vaan että nyt on munkin asiat todella hyvin, enkä ikuna voisi enää uudestaan aborttia tehdä...mutten osaa sitä aikoinaan tehtyä kuitenkaan millään lailla katua. Olen sitä mieltä että jollen olisi silloin 15-vuotiaana ollut niin kovasti "sairas" mieleltäni niin ei mitään esteitä olisi ollut vauvalle, varmasti olisin jotenkin pärjännyt! Tilanne oli sillon niin sellainen että...huh, ei voi sanoin edes kuvata...olo oli muutenkin niinku eläimellä joka on nurkkaan ajettu, ei mitään pakotietä...sitten vielä raskaus siihen päälle, ei todellakaan jaksanut ajatella tulevaisuutta yms., enkä olisi suoraan sanottuna edes asioitani mitenkään osannut hoitaa, ulkopuoliset ei muutenkaan olleet hätääni huomanneet ja itse en uneksinutkaan kertovani esim. insestistä ulkopuoliselle, mikään ei näyttänyt/tuntunut positiiviselta, adoptioon antamista en edes harkinnut.
Että tällänen tarina mulla.
Vaikka kyse olisi elinkelvottomasta sikiöstä joka ei tule selviytymään kohdun ulkopuolella? Kyllä sellaisetkin "lapset" aiheuttavat normaaleja raskaustuntemuksia.
Kantaisitko ylpeänä myös raiskaajan lasta ja luuletko pystyväsi kohtelemaan sellaisesta alkunsa saanutta lasta samoin kuin muita lapsiasi?
aivan sama edelleen, tekeekö joku abortin vai ei, koska en voi tietää jokaisen taustoja ja tilanteita, niin minulla ei ole pokkaa niitä alkaa myöskään tuomitsemaan.
Oli kyllä ihanaa saada kauan toivottu vauva, oli ihanaa olla toivotusti raskaana, mutta toinen kokemus, kun tulin todellakin ilman omaa tahtoani ja toivettani raskaaksi, päädyin aborttiin joka pelasti elämäni ja mielenterveyteni, sillä pelkkä ajatus raskaana olosta raiskauksesta on niin kamala ja ahdistava, että en olisi missään olosuhteissa varmaankaan kyennyt viemään raskautta loppuun - ainakaan menettämättä mielenterveyttäni.
Olisinko koskaan kyennyt kohtelemaan kahta lasta tasa-arvoisesti, jos toinen on hartaasti toivottu ja toinen saanut alkunsa ilman omaa haluani ja vasten tahtoani?
Entä miltä se olisi tuntunut lapsista, jos toinen olisi annettu pois, ja toinen saanut jäädä kotiin?
Itse ei-toivottuna lapsena kasvaneena ei ollut epäilystäkään, ettenkö tekisi oikein myös alkion kannalta: inhimillisempää keskeyttää muutavan viikon ikäinen, tiedoton ja mistään mitään ymmärtämätön alkio, kuin leikkiä marttyyriä ja antaa täysin onneton alku elämälle.
voit olla 100% varma siitä että se on tiedoton ja mitään ymmärtämätön! voitko varmasti olla...Mutta jos sut raiskataan ja tulet raskaaksi niin syytätkö sitä syntymätöntä/syntynyttä lasta siitä että sut on raiskattu!!!