Suomi24 Keskustelussa on viikonlopun aikana ollut poikkeuksellisen paljon bottien automaattiseti luomia kommentteja. Pahoittelemme tästä aiheutunutta harmia. Olemme kiristäneet Keskustelujen suojausasetuksia ja kommentointi on toistaiseksi estetty ulkomailta.

Mitä tehdä?

Huolestunut vanhempi

Hei, olen huolissani poikapuolestani.Hän on viennyt jo pidemmän aikaa isältän vahvoja särkylääkeitä ja mm. diapameja.Saa välillä raivokohatuksia kotona, jolloin saattaa mennä tavaroita ja huonekaluja rikki.Pinna on hänellä tosi kireellä ja ei uskalla asua omassa kotonaan rennosti.Asiasta on puhuttu aikaisemmin, lupaa muuttua ja lopettaa, mutta mikään ei kuitenkaan muutu.Voinko vaatia häntä muuttamaan pois asian takia, koska ihan oikeasti pelkään tulevia "raivo" kohtauksia, ja olen väsynyt piilottelemaan omassa kotonani tavaroita, ettei niitä viedä.Poika on jo täysiikäinen ja todellakin huomaan myös narsistista ominaisuutta.
Kaiken pitäisi pyöriä hänen ympärillään ja ehdoillaan.Puhuu vain itsestään ja omasta ulkonäöstään ja kuinka hyvä hän on.Huonolla itsetunnolla taitaa olla myös osuutta asiaan.En vain ole mikään päihde psykiatri, vaan tavallinen tien tallaaja, hermot ei enään riitä.

11

874

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • päihdepsyk.hoitsu

      Heippa,
      tarkoitukseni ei ollut juuttua tälle palstalle, mutta "työtapaturmana" näköjään juutuin :-) Työskentelen itse OIKEASTI päihdepsykitristen potilaiden parissa, joten tässä yksi ammattilaisen näkemys. Muista kuitenkin, että näkemyksiä on yhtä paljon kuin on työntekijöitäkin eli tämä vain yksi niistä. Kukin vastaa myös oman persoonallisuutensa mukaisesti, itse lukeudun niihin, jotka joskus sanovat asiat niinkuin ne tuntuvat olevan...Kaikki eivät siitä aina pidä, mutta lopulta ovat kiittäneet rehellisyydestä.

      No asiaan sitten. Kurja tilanne teillä, muttei lainkaan tavaton sinänsä. Yllättävän yleinen tilanne, valitettavasti. Pojalla kenties vieroitusoireitakin (mm. raivarit, pinnan kiristyminen,väkivaltainen käytös), kun tabuja ei irtoa mistään ja yrittää teitä pelottelemalla saada niitä...Jos poika on kerran täysi-ikäinen, voitte todellakin pyytää häntä muuttamaan/poistumaan yleiseen turvallisuuteen vedoten. Tilanne EI tule muuttumaan niin kauan kuin poika on bentsoriippuvainen. Lupauksia ym. tulette kuulemaan jatkossakin ja ne eivät koskaan tule lunastetuiksi. Tämä voi tuntua pahalta kuulla, kun me vanhemmat aina mieluusti haluamme sittenkin uskoa lapsistamme sitä hyvää, mutta joskus totuuden kuuleminen voi vapauttaa toimimaan.

      Ja se riippuvuus taas ei katoa noin vain, sillä riippuvuus on aina monitahoinen juttu - samaan aikaan se sitoo yksilön paitsi fyysisellä, myös psyykkisellä ja sosiaalisella tasolla. Eli vaikka poikanne noin vain heittäisi tabut nurkkaan (mitä ei tule kylläkään tapahtumaan), ei riippuvuus ole sillä selvä. Siksi hän tarvitsee pitempiaikaista HOITOA ja kuntoutusta!

      TEE LOPPU perhetragediastanne ennenkuin se muuttuu totaalisen helvetiksi! Voitko ehdottaa pojallesi esim. mikäli hän suostuu HETI menemään hoitoon, ei siis ensi viikolla, ensi kuussa tmv. (katkolle mahdollinen sairaalajakso)ja hän siten osoittaa OIKEASTI muutoshalukkuutensa, voi asuminen kotona jatkua? Lähetteen voit hankkia esim. omalääkäriltä, terveyskeskukselta, sosiaalityöntekijä auttaa käytännön jutuissa ym. Muussa tapauksessa hän ottakoon vastuun omasta elämästään ja täysi-ikäisyydestään, ÄLKÄÄ ryhtykö holhoamaan. Älkää jatkako "pelien pelaamista" hänen kanssaan, ne pahenevat koko ajan. Sori :-(

      Eli yksinkertainen ilmoitusluonteinen asia - menetkö hoitoon? Jos et mene, poistut talostamme siihen ja siihen mennessä. Tässä vaihtoehdot. Tylyä, mutta pistää pojan tosipaikan eteen...JOS hän haluaa oikeasti hoitoa ongelmaansa ja on siihen valmis, hän suostuu hoitoon ja on kiitollinen avustanne, ainakin jossain vaiheessa. Jos saa raivarit ym., on jo niin koukussa, ettette pysty häntä auttamaan ja asuttamalla häntä kotona, jemmaamalla pilleripurkkeja ym. mahdollistatte hänen käyttäytymisensä.

      Tavaroiden varastaminen kotoa on myös rikollista toimintaa, olisiko kavallus muistaakseni oikea sana? Tästä en ole varma. Mutta joka tapauksessa siis ei ole oikeutettua missään tapauksessa, vaan periaatteessa voitte jopa nostaa syytteen. Sen voitte pojalle mainita.

      En tiedä, missäpäin Suomea asut, mutta selvitä, onko paikkakunnallasi esim. Omaiset mielenterveystyön tukena ry:n toimipistettä tmv. Vaikkei olisi, etsi netistä tiedot ja soita heille. Saisit apua nimenomaan ongelmaisen vanhempana jaksamiseen. Myös SINÄ/miehesi tarvitset tässä tukea, poikasi jo isompaa apuverkostoa. Käykää myös osoitteessa www.paihdelinkki.fi

      Olen pahoillani, jos tämä puheenvuoroni tuntui tiukalta kommentoinnilta, mutta työni pohjalta tiedän, että riippuvaiselle ihmiselle ON ASETETTAVA rajat. Ja se aika on nyt kenties tullut teidän kohdallenne.

      Joka tapauksessa, VOIMIA TULEVAAN!!! Vanhemman osa ei ole aina helppo, ei etenkään, kun joutuu sivusta katsomaan lapsen luisumista huumeidenkäyttäjäksi (myös poikanne havittelemat lääkkeet OVAT huumeiksi luokiteltavia, kun niitä käytetään huumaavassa tarkoituksessa--eli lapsenne on huumeidenkäyttäjä). Tekemällä nyt rajat selviksi teette hänelle palveluksen. TSEMPPIÄ!!!!! Jos jotakin oleellista vielä haluat kommentoida/kysyä, laita tähän viestiä ja vastaan mikäli osaan.

      • Huolestunut edelleen

        Pystyn seisomaan jokaisen sanasi takana, en epäröinnyt mitään mainitsemiasi kohtia.Jotta sain 100% varmuuden asiasta, tein kylläkin väärin, mutta jätin kaksi diapamia "täkyksi" paikkaan, mihin pojalla ei pitäisi olla mitään asiaa.Olivat lähteneet seuraavana päivänä, ja tyhjän listan löysin hänen housujen taskusta.Oli vain kaksi, mutta nekin oli kyllä liikaa.Halusin saada takuunäyttöä, jotka voin esittää oikeina faktoina pojalle, että turha puhua paskaa meille.
        Poika ollut ala-aste ikäisenä mm.lastenlinnassa mielenterveys syistä, ollut paha ero takana ja äiti hyljännyt lapsensa ala-asteikäisinä. Uskon, että pojan isä (mieheni) ei halua nähdä asian vakavuutta, vaan on tyytyväinen kun poika käy nyt töissä ja tienaa omaa rahaa.Uskon, että hän kokee huonoa omatuntoa pojan ja muidenkin lastensa vaikeasta lapsuudesta ja ei halua enään mitään lisä paineita,vaan odottaa milloin poika tulisi järkiinsä,saisi oman asunnon ja pärjäisi jotenkin elämässään.
        Poika kertoo syövänsä lääkkeitä selkäkipuun, kertoo olevansa tosi masentunut ajoittain ja mikään ei kiinnosta.
        Asioiden hoitaminen on todella vaikeaa ja pitkäjänniteisyyttä ei ole nimeksikään.
        On todella kärkäs sanomaan muiden tekemisistä ja on vain kiinnostunut omista asioistaan, ja janoaa omaa kehumistaa ja kutsuukin itseään usein kuninkaaksi.Pettymysten käsitteleminen on aina ollut todella vaikeaa.Nuorempana on monet ovet lyöty ja potkittu risaksi.
        Mieheni ei karta ulkopuolisten apua,päinvastoin.
        Nyt on vain työni saada mieheni ymmärtämään asian vakavuus.Asumme pääkaupunkiseudulla, joten avun saaminen ei ole este asialle.
        En tiedä,olenko väärillä raiteilla, mutta mielestäni pojassa on narsismin piirteitä todella paljon.Olen lukenut narsismistakin lähiaikoina, moni käyttäytyminen viittaa myös siihen.Koska en ole alan ammattilainen, haluan saada näiden kautta tietoa, jotta ymmärtäisin tilanteen paremmin.Haluan hoitaa asiaa järjellä en niinkään tunteilla.Ennenkaikkea tiedostan, että olemme pyyhkineet asian liian kauan maton alle ja toivoneet, että asiat muuttuu.Näin se ei vain voi enään jatkua.Kiitos sinulle todella paljon hyvästä tiedosta, kuten mainitsin, allekirjoitan koko tekstin alusta loppuun saakka.
        Tarkentaisin vielä,jotta ei ala mennä takapakkia:
        Mikäli vahvoja reseptilääkkeitä käyttää väärin vaikka muutamia kertoja viikossa, on kyseessä lääkeriippuvuus (huumeaine riippuvuus)?


      • ...
        Huolestunut edelleen kirjoitti:

        Pystyn seisomaan jokaisen sanasi takana, en epäröinnyt mitään mainitsemiasi kohtia.Jotta sain 100% varmuuden asiasta, tein kylläkin väärin, mutta jätin kaksi diapamia "täkyksi" paikkaan, mihin pojalla ei pitäisi olla mitään asiaa.Olivat lähteneet seuraavana päivänä, ja tyhjän listan löysin hänen housujen taskusta.Oli vain kaksi, mutta nekin oli kyllä liikaa.Halusin saada takuunäyttöä, jotka voin esittää oikeina faktoina pojalle, että turha puhua paskaa meille.
        Poika ollut ala-aste ikäisenä mm.lastenlinnassa mielenterveys syistä, ollut paha ero takana ja äiti hyljännyt lapsensa ala-asteikäisinä. Uskon, että pojan isä (mieheni) ei halua nähdä asian vakavuutta, vaan on tyytyväinen kun poika käy nyt töissä ja tienaa omaa rahaa.Uskon, että hän kokee huonoa omatuntoa pojan ja muidenkin lastensa vaikeasta lapsuudesta ja ei halua enään mitään lisä paineita,vaan odottaa milloin poika tulisi järkiinsä,saisi oman asunnon ja pärjäisi jotenkin elämässään.
        Poika kertoo syövänsä lääkkeitä selkäkipuun, kertoo olevansa tosi masentunut ajoittain ja mikään ei kiinnosta.
        Asioiden hoitaminen on todella vaikeaa ja pitkäjänniteisyyttä ei ole nimeksikään.
        On todella kärkäs sanomaan muiden tekemisistä ja on vain kiinnostunut omista asioistaan, ja janoaa omaa kehumistaa ja kutsuukin itseään usein kuninkaaksi.Pettymysten käsitteleminen on aina ollut todella vaikeaa.Nuorempana on monet ovet lyöty ja potkittu risaksi.
        Mieheni ei karta ulkopuolisten apua,päinvastoin.
        Nyt on vain työni saada mieheni ymmärtämään asian vakavuus.Asumme pääkaupunkiseudulla, joten avun saaminen ei ole este asialle.
        En tiedä,olenko väärillä raiteilla, mutta mielestäni pojassa on narsismin piirteitä todella paljon.Olen lukenut narsismistakin lähiaikoina, moni käyttäytyminen viittaa myös siihen.Koska en ole alan ammattilainen, haluan saada näiden kautta tietoa, jotta ymmärtäisin tilanteen paremmin.Haluan hoitaa asiaa järjellä en niinkään tunteilla.Ennenkaikkea tiedostan, että olemme pyyhkineet asian liian kauan maton alle ja toivoneet, että asiat muuttuu.Näin se ei vain voi enään jatkua.Kiitos sinulle todella paljon hyvästä tiedosta, kuten mainitsin, allekirjoitan koko tekstin alusta loppuun saakka.
        Tarkentaisin vielä,jotta ei ala mennä takapakkia:
        Mikäli vahvoja reseptilääkkeitä käyttää väärin vaikka muutamia kertoja viikossa, on kyseessä lääkeriippuvuus (huumeaine riippuvuus)?

        http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2


      • se sama hoitaja
        Huolestunut edelleen kirjoitti:

        Pystyn seisomaan jokaisen sanasi takana, en epäröinnyt mitään mainitsemiasi kohtia.Jotta sain 100% varmuuden asiasta, tein kylläkin väärin, mutta jätin kaksi diapamia "täkyksi" paikkaan, mihin pojalla ei pitäisi olla mitään asiaa.Olivat lähteneet seuraavana päivänä, ja tyhjän listan löysin hänen housujen taskusta.Oli vain kaksi, mutta nekin oli kyllä liikaa.Halusin saada takuunäyttöä, jotka voin esittää oikeina faktoina pojalle, että turha puhua paskaa meille.
        Poika ollut ala-aste ikäisenä mm.lastenlinnassa mielenterveys syistä, ollut paha ero takana ja äiti hyljännyt lapsensa ala-asteikäisinä. Uskon, että pojan isä (mieheni) ei halua nähdä asian vakavuutta, vaan on tyytyväinen kun poika käy nyt töissä ja tienaa omaa rahaa.Uskon, että hän kokee huonoa omatuntoa pojan ja muidenkin lastensa vaikeasta lapsuudesta ja ei halua enään mitään lisä paineita,vaan odottaa milloin poika tulisi järkiinsä,saisi oman asunnon ja pärjäisi jotenkin elämässään.
        Poika kertoo syövänsä lääkkeitä selkäkipuun, kertoo olevansa tosi masentunut ajoittain ja mikään ei kiinnosta.
        Asioiden hoitaminen on todella vaikeaa ja pitkäjänniteisyyttä ei ole nimeksikään.
        On todella kärkäs sanomaan muiden tekemisistä ja on vain kiinnostunut omista asioistaan, ja janoaa omaa kehumistaa ja kutsuukin itseään usein kuninkaaksi.Pettymysten käsitteleminen on aina ollut todella vaikeaa.Nuorempana on monet ovet lyöty ja potkittu risaksi.
        Mieheni ei karta ulkopuolisten apua,päinvastoin.
        Nyt on vain työni saada mieheni ymmärtämään asian vakavuus.Asumme pääkaupunkiseudulla, joten avun saaminen ei ole este asialle.
        En tiedä,olenko väärillä raiteilla, mutta mielestäni pojassa on narsismin piirteitä todella paljon.Olen lukenut narsismistakin lähiaikoina, moni käyttäytyminen viittaa myös siihen.Koska en ole alan ammattilainen, haluan saada näiden kautta tietoa, jotta ymmärtäisin tilanteen paremmin.Haluan hoitaa asiaa järjellä en niinkään tunteilla.Ennenkaikkea tiedostan, että olemme pyyhkineet asian liian kauan maton alle ja toivoneet, että asiat muuttuu.Näin se ei vain voi enään jatkua.Kiitos sinulle todella paljon hyvästä tiedosta, kuten mainitsin, allekirjoitan koko tekstin alusta loppuun saakka.
        Tarkentaisin vielä,jotta ei ala mennä takapakkia:
        Mikäli vahvoja reseptilääkkeitä käyttää väärin vaikka muutamia kertoja viikossa, on kyseessä lääkeriippuvuus (huumeaine riippuvuus)?

        Kovin moni asia -valitettavasti- puhuu kohdallanne nimenomaan syntyneen riippuvuuden puolesta eli syytä huolestua todellakin ON. Lääkkeiden etsiminen, raivarit kun ei niitä ala löytyä, valehtelu lääkkeiden "oikeasta" käytöstä jne. Vai oletko nähnyt hänen kulkevan kylkimyyryä selkäänsä pidellen, nähnyt jossain lääkereseptin selkäsärkyihin, kavereiden tapaaminen ym. arkielämä estynyt kovien kipujen vuoksi, pyytänyt teiltä apua lääkärille soittamisessa jne.? Vahvoja särkylääkkeitä ei todellakaan määrätä noin nuorille kuin poikkeustapauksissa lääkärin arvioinnin perusteella, Diapamista nyt puhumattakaan. Mikäli poikanne olisi saanut lailliset reseptit koviin selkäsärkyihin, ne häneltä myös toki löytyvät, eikö niin? Kysypä, löytyykö niitä, veikkaan ettei löydy.

        Diapam ja vahvat särkylääkkeet, ne "kolmiolliset" ovat huumausaineita väärin käytettynä. Riippuvuudesta on kyse, kun potilas esim. käyttää lääkkeitä senkin jälkeen, kun vaiva mihin ne oikeasti on kenties aikanaan saatu, on jo kadonnut lääkkeidenkäytön silti jatkuessa tai lääkettä käytetään yli annostuksen PÄIHDYTTÄVÄSSÄ tarkoituksessa. Riippuvuudesta on kyse myös silloin, kun henkilön päivän täyttävät vain aatokset siitä, mistä lääkettä/ainetta saisi ja toiminta kaikkineen ohjautuu vain tämän tavoitteen toteutumiseen. Esimerkiksi varastamalla lääkkeitä. Samoin riippuvuuteen viittaa se, että henkilö siis käyttää lääkkeitä, jotka eivät todellakaan ole hänelle tarkoitettu. Lääkkeitä oikein käyttävä ei käy napsimassa niitä muiden purkeista, vaan käy apteekissa ostamassa ne, omalla reseptillään.

        Siinä ei ole mitään varsinaista määrä- tai kappalerajaa, mikä auttaisi nimeämään käyttäjän riippuvaiseksi/väärinkäyttäjäksi. Eihän huumausaineiden vakikäyttäjäkään välttämättä käytä ainetta joka päivä ja on silti niistä riippuvainen. Mutta mikäli lääkettä EI käytetä sen normaaliohjeistuksen mukaisesti, vaan TOISTUVASTI ylitetään annokset ja potilas ahdistuu, kun ei lääkettä saa ajallaan, tässä tapauksessa todella veikkaan nimenomaan lääkeriippuvuutta. Joka on hoidettavissa. Samoin kuin masennus, ei sitä särkylääkkeillä/Diapamilla hoideta. No, Diapam voi olla mukana masennuslääkityksessä noinniinkuin "lisukkeena", jos henkilö on lisäksi esim. ahdistunut tai peloissaan, mutta ei se ole varsinainen masennuslääke. Masennusta pojallanne epäilemättä onkin, väärinkäyttö jo itsessään aiheuttaa/lisää sitä. Mutta, kuten sanoin, sen voi oikeasti OIKEALLA lääkityksellä hoitaa.

        Kuten sanoitkin, suurin työsi lienee nyt saada miehesi puolellesi. Niin kauan kun ette seiso yhtenä rintamana, jatkuu pelien pelaaminen ja tilanne pahenee, se on kylmä fakta. Kyse ON hyvin todennäköisesti jo riippuvuudesta, se on molempien vain hyväksyttävä, vaikka se tuntuu kovalta. Se ei tee teistä yhtään sen huonompia tai epäonnistuneita vanhempia, että otatte ohjat käsiinne omalta osaltanne ja asetutte oman elämänne herraksi. Päinvastoin, puuttumalla asiaan tekemällä rajoja teette palveluksen pojallenne, kuten aikaisemmin jo kai sanoinkin.

        Pääkaupunkiseutu on täynnä avuntarjoajia ja ongelmanne ei todellakaan ole ainutlaatuinen. Ei ole mukava havaita, että oma lapsi on harhautunut sivupoluille, mutta syy ei ole teidän, olette varmasti vanhempina tehneet sen, minkä olette voineet. Nuoret vain valitettavasti toisinaan valitsevat sen kurjemman tavan tallata täällä maailmassa, vaikka miten olisimme heitä toiseen suuntaan ohjanneet. Rohkeasti nyt eteenpäin, teillä on vielä mahdollisuus tulla voittajiksi tässä asiassa, ihan kaikkien! Puolen vuoden, vuoden päästä tilanne voi olla poikanne ja teidän kannalta valitettavasti toisensuuntainen, mikäli NYT HETI ette asiaan puutu.


      • huolestunut vieläkin
        se sama hoitaja kirjoitti:

        Kovin moni asia -valitettavasti- puhuu kohdallanne nimenomaan syntyneen riippuvuuden puolesta eli syytä huolestua todellakin ON. Lääkkeiden etsiminen, raivarit kun ei niitä ala löytyä, valehtelu lääkkeiden "oikeasta" käytöstä jne. Vai oletko nähnyt hänen kulkevan kylkimyyryä selkäänsä pidellen, nähnyt jossain lääkereseptin selkäsärkyihin, kavereiden tapaaminen ym. arkielämä estynyt kovien kipujen vuoksi, pyytänyt teiltä apua lääkärille soittamisessa jne.? Vahvoja särkylääkkeitä ei todellakaan määrätä noin nuorille kuin poikkeustapauksissa lääkärin arvioinnin perusteella, Diapamista nyt puhumattakaan. Mikäli poikanne olisi saanut lailliset reseptit koviin selkäsärkyihin, ne häneltä myös toki löytyvät, eikö niin? Kysypä, löytyykö niitä, veikkaan ettei löydy.

        Diapam ja vahvat särkylääkkeet, ne "kolmiolliset" ovat huumausaineita väärin käytettynä. Riippuvuudesta on kyse, kun potilas esim. käyttää lääkkeitä senkin jälkeen, kun vaiva mihin ne oikeasti on kenties aikanaan saatu, on jo kadonnut lääkkeidenkäytön silti jatkuessa tai lääkettä käytetään yli annostuksen PÄIHDYTTÄVÄSSÄ tarkoituksessa. Riippuvuudesta on kyse myös silloin, kun henkilön päivän täyttävät vain aatokset siitä, mistä lääkettä/ainetta saisi ja toiminta kaikkineen ohjautuu vain tämän tavoitteen toteutumiseen. Esimerkiksi varastamalla lääkkeitä. Samoin riippuvuuteen viittaa se, että henkilö siis käyttää lääkkeitä, jotka eivät todellakaan ole hänelle tarkoitettu. Lääkkeitä oikein käyttävä ei käy napsimassa niitä muiden purkeista, vaan käy apteekissa ostamassa ne, omalla reseptillään.

        Siinä ei ole mitään varsinaista määrä- tai kappalerajaa, mikä auttaisi nimeämään käyttäjän riippuvaiseksi/väärinkäyttäjäksi. Eihän huumausaineiden vakikäyttäjäkään välttämättä käytä ainetta joka päivä ja on silti niistä riippuvainen. Mutta mikäli lääkettä EI käytetä sen normaaliohjeistuksen mukaisesti, vaan TOISTUVASTI ylitetään annokset ja potilas ahdistuu, kun ei lääkettä saa ajallaan, tässä tapauksessa todella veikkaan nimenomaan lääkeriippuvuutta. Joka on hoidettavissa. Samoin kuin masennus, ei sitä särkylääkkeillä/Diapamilla hoideta. No, Diapam voi olla mukana masennuslääkityksessä noinniinkuin "lisukkeena", jos henkilö on lisäksi esim. ahdistunut tai peloissaan, mutta ei se ole varsinainen masennuslääke. Masennusta pojallanne epäilemättä onkin, väärinkäyttö jo itsessään aiheuttaa/lisää sitä. Mutta, kuten sanoin, sen voi oikeasti OIKEALLA lääkityksellä hoitaa.

        Kuten sanoitkin, suurin työsi lienee nyt saada miehesi puolellesi. Niin kauan kun ette seiso yhtenä rintamana, jatkuu pelien pelaaminen ja tilanne pahenee, se on kylmä fakta. Kyse ON hyvin todennäköisesti jo riippuvuudesta, se on molempien vain hyväksyttävä, vaikka se tuntuu kovalta. Se ei tee teistä yhtään sen huonompia tai epäonnistuneita vanhempia, että otatte ohjat käsiinne omalta osaltanne ja asetutte oman elämänne herraksi. Päinvastoin, puuttumalla asiaan tekemällä rajoja teette palveluksen pojallenne, kuten aikaisemmin jo kai sanoinkin.

        Pääkaupunkiseutu on täynnä avuntarjoajia ja ongelmanne ei todellakaan ole ainutlaatuinen. Ei ole mukava havaita, että oma lapsi on harhautunut sivupoluille, mutta syy ei ole teidän, olette varmasti vanhempina tehneet sen, minkä olette voineet. Nuoret vain valitettavasti toisinaan valitsevat sen kurjemman tavan tallata täällä maailmassa, vaikka miten olisimme heitä toiseen suuntaan ohjanneet. Rohkeasti nyt eteenpäin, teillä on vielä mahdollisuus tulla voittajiksi tässä asiassa, ihan kaikkien! Puolen vuoden, vuoden päästä tilanne voi olla poikanne ja teidän kannalta valitettavasti toisensuuntainen, mikäli NYT HETI ette asiaan puutu.

        Selkäkipua on ollut, mutta ei todellakaan tramalin arvioisia:)Kertoo ottaneensa tramalia pääkipuun, niin se jo kertoo asian oikean laidan..Syönnyt masennukseen lääkkeitä ala-aste ikäisenä, seuraavan kerran reseptillä kipulääkkeitä pari vuotta sitten, kun oli verenmyrkytyksen takia teholla ja jouduttiin leikkaamaan tulehtunut kohta pois.Sen jälkeen ei ole mitään aihetta ollut edes hakea reseptillä lääkkeitä.Eli kyllä ne lääkkeet otetaan vääristä purkeista, ja mieheni joutuu selittämään kelalle miksi hänen oma annosmääränsä on kasvanut:(
        Arvostan todella paljon vastauksiasi ja näkökannastasi asiaan.
        Olen saannut viesteistäsi voimaa ja ennenkaikkea ulkopuolisen näkökannan asiaan.
        Nyt täytyy pysyä lujana, jotta ei anna todellisuuden hämärtyä tuleviin selitysten määrään.Tiedän, että poika ratkeaa kun on kovan paikan edessä.Itkee,hakee sääliä itselleen ja omalle pahalle ololleen.Selittää, että ei jaksa ja lupaa ryhdistäytyä.Haluan todella, että näin sanookin ja haluaa, mutta sillä erolla, nyt jokin ulkopulinen taho tekee pojan kanssa töitä yhdessä.Ja ennen kaikkea niin, että voimme olla varmoja hänen hakevan/ottavan apua vastaan.Täytyy saada selvää näyttöä, hänen puheisiin ei voi uskoa.Tiedän myös senkin, että vetoaa työkiireisiin avun hakemisen suhteen.Ei voi heti uuden työpaikan saatuaan ottaa omaa aikaa omien asioiden kuntoon laittamiseksi.
        Käy salilla nyt ahkerasti jne.Mutta mutta... silti ei poista tätä ongelmaa.Yritän tässä nähtävästi nyt selitellä itselleni, ettei pidä antaa näiden "hyvin" asioiden hämätä..Pidän kirjoittamasi asiat mielessäni, luen ne uudelleen vielä läpi, ja aloitan jo tänään asian purkamisen kotona mieheni kanssa.Teen tämän silläkin uhalla, että poikapuoleni tulee vihaamaan minua, mutta tiedän myöskin sen, että hän ei vielä tajua sitä, että otan asian pöydälle sen takia että välitän hänestä..

        Kiitos vielä todella paljon vastauksistasi.
        Olet auttanut minua jo todella paljon.Haluan laittaa vielä viestiä, miten asia on edennyt.
        Kiitos:)


      • Asiaa.
        se sama hoitaja kirjoitti:

        Kovin moni asia -valitettavasti- puhuu kohdallanne nimenomaan syntyneen riippuvuuden puolesta eli syytä huolestua todellakin ON. Lääkkeiden etsiminen, raivarit kun ei niitä ala löytyä, valehtelu lääkkeiden "oikeasta" käytöstä jne. Vai oletko nähnyt hänen kulkevan kylkimyyryä selkäänsä pidellen, nähnyt jossain lääkereseptin selkäsärkyihin, kavereiden tapaaminen ym. arkielämä estynyt kovien kipujen vuoksi, pyytänyt teiltä apua lääkärille soittamisessa jne.? Vahvoja särkylääkkeitä ei todellakaan määrätä noin nuorille kuin poikkeustapauksissa lääkärin arvioinnin perusteella, Diapamista nyt puhumattakaan. Mikäli poikanne olisi saanut lailliset reseptit koviin selkäsärkyihin, ne häneltä myös toki löytyvät, eikö niin? Kysypä, löytyykö niitä, veikkaan ettei löydy.

        Diapam ja vahvat särkylääkkeet, ne "kolmiolliset" ovat huumausaineita väärin käytettynä. Riippuvuudesta on kyse, kun potilas esim. käyttää lääkkeitä senkin jälkeen, kun vaiva mihin ne oikeasti on kenties aikanaan saatu, on jo kadonnut lääkkeidenkäytön silti jatkuessa tai lääkettä käytetään yli annostuksen PÄIHDYTTÄVÄSSÄ tarkoituksessa. Riippuvuudesta on kyse myös silloin, kun henkilön päivän täyttävät vain aatokset siitä, mistä lääkettä/ainetta saisi ja toiminta kaikkineen ohjautuu vain tämän tavoitteen toteutumiseen. Esimerkiksi varastamalla lääkkeitä. Samoin riippuvuuteen viittaa se, että henkilö siis käyttää lääkkeitä, jotka eivät todellakaan ole hänelle tarkoitettu. Lääkkeitä oikein käyttävä ei käy napsimassa niitä muiden purkeista, vaan käy apteekissa ostamassa ne, omalla reseptillään.

        Siinä ei ole mitään varsinaista määrä- tai kappalerajaa, mikä auttaisi nimeämään käyttäjän riippuvaiseksi/väärinkäyttäjäksi. Eihän huumausaineiden vakikäyttäjäkään välttämättä käytä ainetta joka päivä ja on silti niistä riippuvainen. Mutta mikäli lääkettä EI käytetä sen normaaliohjeistuksen mukaisesti, vaan TOISTUVASTI ylitetään annokset ja potilas ahdistuu, kun ei lääkettä saa ajallaan, tässä tapauksessa todella veikkaan nimenomaan lääkeriippuvuutta. Joka on hoidettavissa. Samoin kuin masennus, ei sitä särkylääkkeillä/Diapamilla hoideta. No, Diapam voi olla mukana masennuslääkityksessä noinniinkuin "lisukkeena", jos henkilö on lisäksi esim. ahdistunut tai peloissaan, mutta ei se ole varsinainen masennuslääke. Masennusta pojallanne epäilemättä onkin, väärinkäyttö jo itsessään aiheuttaa/lisää sitä. Mutta, kuten sanoin, sen voi oikeasti OIKEALLA lääkityksellä hoitaa.

        Kuten sanoitkin, suurin työsi lienee nyt saada miehesi puolellesi. Niin kauan kun ette seiso yhtenä rintamana, jatkuu pelien pelaaminen ja tilanne pahenee, se on kylmä fakta. Kyse ON hyvin todennäköisesti jo riippuvuudesta, se on molempien vain hyväksyttävä, vaikka se tuntuu kovalta. Se ei tee teistä yhtään sen huonompia tai epäonnistuneita vanhempia, että otatte ohjat käsiinne omalta osaltanne ja asetutte oman elämänne herraksi. Päinvastoin, puuttumalla asiaan tekemällä rajoja teette palveluksen pojallenne, kuten aikaisemmin jo kai sanoinkin.

        Pääkaupunkiseutu on täynnä avuntarjoajia ja ongelmanne ei todellakaan ole ainutlaatuinen. Ei ole mukava havaita, että oma lapsi on harhautunut sivupoluille, mutta syy ei ole teidän, olette varmasti vanhempina tehneet sen, minkä olette voineet. Nuoret vain valitettavasti toisinaan valitsevat sen kurjemman tavan tallata täällä maailmassa, vaikka miten olisimme heitä toiseen suuntaan ohjanneet. Rohkeasti nyt eteenpäin, teillä on vielä mahdollisuus tulla voittajiksi tässä asiassa, ihan kaikkien! Puolen vuoden, vuoden päästä tilanne voi olla poikanne ja teidän kannalta valitettavasti toisensuuntainen, mikäli NYT HETI ette asiaan puutu.

        Asia ei sinällään minua koskenut, eikä erityisemmin ehkä kiinnostanutkaan kun olen enempi tuota puliukko-osastoa. Satuin kuitenkin lukemaan ketjun.

        Sitä piti kiittämäni että näillä palstoilla edes joskus on asiallisia ja informatiivisia kirjoituksia vastauksena ihmisten kysymyksiin. Sanoisin jopa että erittäin harvinaista.

        Puliukkopalstallakin enimmäkseen riidellään jostain ja keuhkotaan aa.sta....


      • Asiaa.
        se sama hoitaja kirjoitti:

        Kovin moni asia -valitettavasti- puhuu kohdallanne nimenomaan syntyneen riippuvuuden puolesta eli syytä huolestua todellakin ON. Lääkkeiden etsiminen, raivarit kun ei niitä ala löytyä, valehtelu lääkkeiden "oikeasta" käytöstä jne. Vai oletko nähnyt hänen kulkevan kylkimyyryä selkäänsä pidellen, nähnyt jossain lääkereseptin selkäsärkyihin, kavereiden tapaaminen ym. arkielämä estynyt kovien kipujen vuoksi, pyytänyt teiltä apua lääkärille soittamisessa jne.? Vahvoja särkylääkkeitä ei todellakaan määrätä noin nuorille kuin poikkeustapauksissa lääkärin arvioinnin perusteella, Diapamista nyt puhumattakaan. Mikäli poikanne olisi saanut lailliset reseptit koviin selkäsärkyihin, ne häneltä myös toki löytyvät, eikö niin? Kysypä, löytyykö niitä, veikkaan ettei löydy.

        Diapam ja vahvat särkylääkkeet, ne "kolmiolliset" ovat huumausaineita väärin käytettynä. Riippuvuudesta on kyse, kun potilas esim. käyttää lääkkeitä senkin jälkeen, kun vaiva mihin ne oikeasti on kenties aikanaan saatu, on jo kadonnut lääkkeidenkäytön silti jatkuessa tai lääkettä käytetään yli annostuksen PÄIHDYTTÄVÄSSÄ tarkoituksessa. Riippuvuudesta on kyse myös silloin, kun henkilön päivän täyttävät vain aatokset siitä, mistä lääkettä/ainetta saisi ja toiminta kaikkineen ohjautuu vain tämän tavoitteen toteutumiseen. Esimerkiksi varastamalla lääkkeitä. Samoin riippuvuuteen viittaa se, että henkilö siis käyttää lääkkeitä, jotka eivät todellakaan ole hänelle tarkoitettu. Lääkkeitä oikein käyttävä ei käy napsimassa niitä muiden purkeista, vaan käy apteekissa ostamassa ne, omalla reseptillään.

        Siinä ei ole mitään varsinaista määrä- tai kappalerajaa, mikä auttaisi nimeämään käyttäjän riippuvaiseksi/väärinkäyttäjäksi. Eihän huumausaineiden vakikäyttäjäkään välttämättä käytä ainetta joka päivä ja on silti niistä riippuvainen. Mutta mikäli lääkettä EI käytetä sen normaaliohjeistuksen mukaisesti, vaan TOISTUVASTI ylitetään annokset ja potilas ahdistuu, kun ei lääkettä saa ajallaan, tässä tapauksessa todella veikkaan nimenomaan lääkeriippuvuutta. Joka on hoidettavissa. Samoin kuin masennus, ei sitä särkylääkkeillä/Diapamilla hoideta. No, Diapam voi olla mukana masennuslääkityksessä noinniinkuin "lisukkeena", jos henkilö on lisäksi esim. ahdistunut tai peloissaan, mutta ei se ole varsinainen masennuslääke. Masennusta pojallanne epäilemättä onkin, väärinkäyttö jo itsessään aiheuttaa/lisää sitä. Mutta, kuten sanoin, sen voi oikeasti OIKEALLA lääkityksellä hoitaa.

        Kuten sanoitkin, suurin työsi lienee nyt saada miehesi puolellesi. Niin kauan kun ette seiso yhtenä rintamana, jatkuu pelien pelaaminen ja tilanne pahenee, se on kylmä fakta. Kyse ON hyvin todennäköisesti jo riippuvuudesta, se on molempien vain hyväksyttävä, vaikka se tuntuu kovalta. Se ei tee teistä yhtään sen huonompia tai epäonnistuneita vanhempia, että otatte ohjat käsiinne omalta osaltanne ja asetutte oman elämänne herraksi. Päinvastoin, puuttumalla asiaan tekemällä rajoja teette palveluksen pojallenne, kuten aikaisemmin jo kai sanoinkin.

        Pääkaupunkiseutu on täynnä avuntarjoajia ja ongelmanne ei todellakaan ole ainutlaatuinen. Ei ole mukava havaita, että oma lapsi on harhautunut sivupoluille, mutta syy ei ole teidän, olette varmasti vanhempina tehneet sen, minkä olette voineet. Nuoret vain valitettavasti toisinaan valitsevat sen kurjemman tavan tallata täällä maailmassa, vaikka miten olisimme heitä toiseen suuntaan ohjanneet. Rohkeasti nyt eteenpäin, teillä on vielä mahdollisuus tulla voittajiksi tässä asiassa, ihan kaikkien! Puolen vuoden, vuoden päästä tilanne voi olla poikanne ja teidän kannalta valitettavasti toisensuuntainen, mikäli NYT HETI ette asiaan puutu.

        Asia ei sinällään minua koskenut, eikä erityisemmin ehkä kiinnostanutkaan kun olen enempi tuota puliukko-osastoa. Satuin kuitenkin lukemaan ketjun.

        Sitä piti kiittämäni että näillä palstoilla edes joskus on asiallisia ja informatiivisia kirjoituksia vastauksena ihmisten kysymyksiin. Sanoisin jopa että erittäin harvinaista.

        Puliukkopalstallakin enimmäkseen riidellään jostain ja keuhkotaan aa.sta....


      • Puliukko.
        Asiaa. kirjoitti:

        Asia ei sinällään minua koskenut, eikä erityisemmin ehkä kiinnostanutkaan kun olen enempi tuota puliukko-osastoa. Satuin kuitenkin lukemaan ketjun.

        Sitä piti kiittämäni että näillä palstoilla edes joskus on asiallisia ja informatiivisia kirjoituksia vastauksena ihmisten kysymyksiin. Sanoisin jopa että erittäin harvinaista.

        Puliukkopalstallakin enimmäkseen riidellään jostain ja keuhkotaan aa.sta....

        "Puliukkopalstallakin enimmäkseen riidellään jostain ja keuhkotaan aa.sta.... "

        Jostain kumman syystä ne ammoiset karmeat rettelöt ja sodat AA:n ympärillä ovat laantuneet, oikeastaan loppuneet.
        Arvelen syyksi lähinnä sen, että AA:laiset eivät enää entiseen malliin mainosta ja tyrkytä liikettään, mikä käsittääkseni olikin heidän ohjelmansa vastaista.
        Riitelytaito puliukkopalstalla yleisellä tasolla on säilynyt.


      • taas se hoitsu :)
        huolestunut vieläkin kirjoitti:

        Selkäkipua on ollut, mutta ei todellakaan tramalin arvioisia:)Kertoo ottaneensa tramalia pääkipuun, niin se jo kertoo asian oikean laidan..Syönnyt masennukseen lääkkeitä ala-aste ikäisenä, seuraavan kerran reseptillä kipulääkkeitä pari vuotta sitten, kun oli verenmyrkytyksen takia teholla ja jouduttiin leikkaamaan tulehtunut kohta pois.Sen jälkeen ei ole mitään aihetta ollut edes hakea reseptillä lääkkeitä.Eli kyllä ne lääkkeet otetaan vääristä purkeista, ja mieheni joutuu selittämään kelalle miksi hänen oma annosmääränsä on kasvanut:(
        Arvostan todella paljon vastauksiasi ja näkökannastasi asiaan.
        Olen saannut viesteistäsi voimaa ja ennenkaikkea ulkopuolisen näkökannan asiaan.
        Nyt täytyy pysyä lujana, jotta ei anna todellisuuden hämärtyä tuleviin selitysten määrään.Tiedän, että poika ratkeaa kun on kovan paikan edessä.Itkee,hakee sääliä itselleen ja omalle pahalle ololleen.Selittää, että ei jaksa ja lupaa ryhdistäytyä.Haluan todella, että näin sanookin ja haluaa, mutta sillä erolla, nyt jokin ulkopulinen taho tekee pojan kanssa töitä yhdessä.Ja ennen kaikkea niin, että voimme olla varmoja hänen hakevan/ottavan apua vastaan.Täytyy saada selvää näyttöä, hänen puheisiin ei voi uskoa.Tiedän myös senkin, että vetoaa työkiireisiin avun hakemisen suhteen.Ei voi heti uuden työpaikan saatuaan ottaa omaa aikaa omien asioiden kuntoon laittamiseksi.
        Käy salilla nyt ahkerasti jne.Mutta mutta... silti ei poista tätä ongelmaa.Yritän tässä nähtävästi nyt selitellä itselleni, ettei pidä antaa näiden "hyvin" asioiden hämätä..Pidän kirjoittamasi asiat mielessäni, luen ne uudelleen vielä läpi, ja aloitan jo tänään asian purkamisen kotona mieheni kanssa.Teen tämän silläkin uhalla, että poikapuoleni tulee vihaamaan minua, mutta tiedän myöskin sen, että hän ei vielä tajua sitä, että otan asian pöydälle sen takia että välitän hänestä..

        Kiitos vielä todella paljon vastauksistasi.
        Olet auttanut minua jo todella paljon.Haluan laittaa vielä viestiä, miten asia on edennyt.
        Kiitos:)

        Hienoa rohkeutesi mennä tulta päin! ONNEA MATKAAN!! Laita toki myöhemmin halutessasi infoa, miten asiat sujuvat. Parempaa kesän jatkoa toivottaen, Hoitsu


      • kivinen tie
        taas se hoitsu :) kirjoitti:

        Hienoa rohkeutesi mennä tulta päin! ONNEA MATKAAN!! Laita toki myöhemmin halutessasi infoa, miten asiat sujuvat. Parempaa kesän jatkoa toivottaen, Hoitsu

        Hei, ja kiitos kannustuksestasi:)
        Toistaiseksi pojan isä ei näytä/halua tajuta asian vakavuutta.Kantaa toistaiseksi ainakin lääkkeitään mukanaan...Lupasi puhua pojan kanssa asiasta, mutta ei ainakaan vielä ole ollut "asia listalla".En todellakaan aio luovuttaa,mutta isän suhtautuminen asiaan olikin jo tiedossa.En tiedä, mikä sen silmät aukaisee..
        Mikäli poika ei saa nyt lääkkeitä kotoonta, niin saa nähdä miten/mistä niitä tarvittaessa hankkii.
        Kyllähän niitä tarvitseva aina jostakin saa, sitä en tiedä, miten lääkkeitä voi saada ns. katukaupasta.Nythän poika on töissä ja saa ihan hyvin palkkaa, joten rahaa löytyy jatkossa ostettaviin lääkkeisiinkin.Mielestäni asiaa ei saa kuitenkaan jättää tähän, vaan nyt työstän mieheni kanssa asian.Pakko hänenkin on tajuta asia jossakin vaiheessa.


      • nyt menee hermo
        se sama hoitaja kirjoitti:

        Kovin moni asia -valitettavasti- puhuu kohdallanne nimenomaan syntyneen riippuvuuden puolesta eli syytä huolestua todellakin ON. Lääkkeiden etsiminen, raivarit kun ei niitä ala löytyä, valehtelu lääkkeiden "oikeasta" käytöstä jne. Vai oletko nähnyt hänen kulkevan kylkimyyryä selkäänsä pidellen, nähnyt jossain lääkereseptin selkäsärkyihin, kavereiden tapaaminen ym. arkielämä estynyt kovien kipujen vuoksi, pyytänyt teiltä apua lääkärille soittamisessa jne.? Vahvoja särkylääkkeitä ei todellakaan määrätä noin nuorille kuin poikkeustapauksissa lääkärin arvioinnin perusteella, Diapamista nyt puhumattakaan. Mikäli poikanne olisi saanut lailliset reseptit koviin selkäsärkyihin, ne häneltä myös toki löytyvät, eikö niin? Kysypä, löytyykö niitä, veikkaan ettei löydy.

        Diapam ja vahvat särkylääkkeet, ne "kolmiolliset" ovat huumausaineita väärin käytettynä. Riippuvuudesta on kyse, kun potilas esim. käyttää lääkkeitä senkin jälkeen, kun vaiva mihin ne oikeasti on kenties aikanaan saatu, on jo kadonnut lääkkeidenkäytön silti jatkuessa tai lääkettä käytetään yli annostuksen PÄIHDYTTÄVÄSSÄ tarkoituksessa. Riippuvuudesta on kyse myös silloin, kun henkilön päivän täyttävät vain aatokset siitä, mistä lääkettä/ainetta saisi ja toiminta kaikkineen ohjautuu vain tämän tavoitteen toteutumiseen. Esimerkiksi varastamalla lääkkeitä. Samoin riippuvuuteen viittaa se, että henkilö siis käyttää lääkkeitä, jotka eivät todellakaan ole hänelle tarkoitettu. Lääkkeitä oikein käyttävä ei käy napsimassa niitä muiden purkeista, vaan käy apteekissa ostamassa ne, omalla reseptillään.

        Siinä ei ole mitään varsinaista määrä- tai kappalerajaa, mikä auttaisi nimeämään käyttäjän riippuvaiseksi/väärinkäyttäjäksi. Eihän huumausaineiden vakikäyttäjäkään välttämättä käytä ainetta joka päivä ja on silti niistä riippuvainen. Mutta mikäli lääkettä EI käytetä sen normaaliohjeistuksen mukaisesti, vaan TOISTUVASTI ylitetään annokset ja potilas ahdistuu, kun ei lääkettä saa ajallaan, tässä tapauksessa todella veikkaan nimenomaan lääkeriippuvuutta. Joka on hoidettavissa. Samoin kuin masennus, ei sitä särkylääkkeillä/Diapamilla hoideta. No, Diapam voi olla mukana masennuslääkityksessä noinniinkuin "lisukkeena", jos henkilö on lisäksi esim. ahdistunut tai peloissaan, mutta ei se ole varsinainen masennuslääke. Masennusta pojallanne epäilemättä onkin, väärinkäyttö jo itsessään aiheuttaa/lisää sitä. Mutta, kuten sanoin, sen voi oikeasti OIKEALLA lääkityksellä hoitaa.

        Kuten sanoitkin, suurin työsi lienee nyt saada miehesi puolellesi. Niin kauan kun ette seiso yhtenä rintamana, jatkuu pelien pelaaminen ja tilanne pahenee, se on kylmä fakta. Kyse ON hyvin todennäköisesti jo riippuvuudesta, se on molempien vain hyväksyttävä, vaikka se tuntuu kovalta. Se ei tee teistä yhtään sen huonompia tai epäonnistuneita vanhempia, että otatte ohjat käsiinne omalta osaltanne ja asetutte oman elämänne herraksi. Päinvastoin, puuttumalla asiaan tekemällä rajoja teette palveluksen pojallenne, kuten aikaisemmin jo kai sanoinkin.

        Pääkaupunkiseutu on täynnä avuntarjoajia ja ongelmanne ei todellakaan ole ainutlaatuinen. Ei ole mukava havaita, että oma lapsi on harhautunut sivupoluille, mutta syy ei ole teidän, olette varmasti vanhempina tehneet sen, minkä olette voineet. Nuoret vain valitettavasti toisinaan valitsevat sen kurjemman tavan tallata täällä maailmassa, vaikka miten olisimme heitä toiseen suuntaan ohjanneet. Rohkeasti nyt eteenpäin, teillä on vielä mahdollisuus tulla voittajiksi tässä asiassa, ihan kaikkien! Puolen vuoden, vuoden päästä tilanne voi olla poikanne ja teidän kannalta valitettavasti toisensuuntainen, mikäli NYT HETI ette asiaan puutu.

        Hei,
        Lomat mennyt ja arki alkanut.Muutosta ei ole tapahtunut suuntaan eikä toiseen, tai sen verran kyllä, että yksi pojan siskoista on kieltäytynyt meille tulemaan, kunnes veli on muuttanut pois..
        Näinhän se homma etenee..Pojalla mielialat vaihtelee, yhtenä päivänä kun aurinko , toisena kun ite piru.Ei toisten kunnioitusta ollenkaan, vai hänen asiat pitäisi kiinnostaa.Saa armo raivarit ja huutaa, haukkuu, jos joku kieltäytyy hänen asiansa kuuntelemisesta jostakin syystä.
        Pinna katkee ihan just, toivon jo, et mokais niin pahasti, et joutuis vaikka istumaan.
        Kuulostaa kamalalta, mutta omat voimat asian suhteen ihan loppu.Mut pinnistän vielä!!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      91
      2384
    2. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      60
      2114
    3. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      100
      1951
    4. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      23
      1868
    5. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      11
      1682
    6. Haluan sut

      Haluatko sinä vielä mut?
      Ikävä
      77
      1602
    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      27
      1466
    8. Hei A, osaatko

      sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en
      Ikävä
      41
      1440
    9. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1412
    10. Haluaisin aidosti jo luovuttaa ja unohtaa

      Ei tästä mitään tule koskaan.
      Ikävä
      73
      1400
    Aihe