Illan viimeinen,
aamun ensimmäinen ajatus:
Sinä, rakkain.
Kuinka voitkin hallita
jokaista askeltani, ajatustani, tekoani
vain sillä, että olet olemassa?
Kummallisinta tässä on se,
että et tajua näin tekeväsi.
Toiseksi kummallisinta se,
että pystyit tekemään näin minulle,
kyynistyneelle analyytikolle,
kaiken jo pari kertaa kokeneelle.
Mennä lentelet omia teitäsi,
vapaa ja huoleton, tipuparven keskellä…
(Perhanan perskärpäset, irti…! Tää on mun!)
(Onhan se tietysti hyvä, että joku on huoleton... kai?)
Sinä, vapaa kuin taivaan lintu,
kahlitset minut maahan, paikalleni,
ihmettelemään
tonnin painoisen sydämeni kanssa.
Painovoimaa uhmaten yritän räpistellä
luoksesi, mutta
- mätkähdän maahan aina yhtä tyylittömästi;
sillä on kansanomainen nimi: kanan lento,
”katkes ku kanan lento”.
Mustelma siellä, toinen täällä, särö ja murtuma tuolla,
en silti opi: uusi yritys taas.
Ilman sinua en opi lentämään,
mutta kuinka saan sinut, opettajani,
alas, tähän, ja alkamaan opinnot alusta?
On aloitettava alkeista uudestaan.
Ja hitaasti. Ja taas, ja vielä.
Rakastan hidasta etenemistä.
Aloittamista en jaksaisi odottaa.
Lupaan, että en opi. (Nimestäni huolimatta.)
aamun ensimmäinen ajatus:
Sinä, rakkain.
Kuinka voitkin hallita
jokaista askeltani, ajatustani, tekoani
vain sillä, että olet olemassa?
Kummallisinta tässä on se,
että et tajua näin tekeväsi.
Toiseksi kummallisinta se,
että pystyit tekemään näin minulle,
kyynistyneelle analyytikolle,
kaiken jo pari kertaa kokeneelle.
Mennä lentelet omia teitäsi,
vapaa ja huoleton, tipuparven keskellä…
(Perhanan perskärpäset, irti…! Tää on mun!)
(Onhan se tietysti hyvä, että joku on huoleton... kai?)
Sinä, vapaa kuin taivaan lintu,
kahlitset minut maahan, paikalleni,
ihmettelemään
tonnin painoisen sydämeni kanssa.
Painovoimaa uhmaten yritän räpistellä
luoksesi, mutta
- mätkähdän maahan aina yhtä tyylittömästi;
sillä on kansanomainen nimi: kanan lento,
”katkes ku kanan lento”.
Mustelma siellä, toinen täällä, särö ja murtuma tuolla,
en silti opi: uusi yritys taas.
Ilman sinua en opi lentämään,
mutta kuinka saan sinut, opettajani,
alas, tähän, ja alkamaan opinnot alusta?
On aloitettava alkeista uudestaan.
Ja hitaasti. Ja taas, ja vielä.
Rakastan hidasta etenemistä.
Aloittamista en jaksaisi odottaa.
Lupaan, että en opi. (Nimestäni huolimatta.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tän jälkeen saa kai lupakirjan... ?
License to love
a licens to live, anyway?
Ensimmäinen säkeistö tempasee jo het mukkaansa.
Kolmas säe on toisaalta hiton hyvä sanavalinnoil-
taan, ei voi olla naurahtamatta. Ei sittenkään
vaikka sen sanoma satuttaa kirjoittajaa varmaan.
Vaikuttava sanon minä, taas kerran.
vielä päättömänäkin...
Kiitokset kiitoksista; aina jaksat kannustaa!