Eli olen (uusio)perheen äiti ja ongelmaksi on alkanut muodostua meidän perheemme ja mieheni lasten kotoa opitun elämäntyylin yhteentörmäys.
Hieman taustaa:
Koko aikuisikäni olen elellyt kahdestaan poikani kanssa. Kolmekymppisenä vasta menin naimisiin nykyisen mieheni kanssa. Meillä on tämän poikani isän kanssa mennyt aina tosi hyvin yhteishuoltajuushommat, hän maksaa pienen elatusmaksun (taitaa olla nykyään ihan se minimi), poijat ja isän yhteisistä viikonlopuista/loma-ajoista sovitaan aina tyyliin "sopisiko ensiviikonloppuna?", joskus poika on isänsä luona pitempiä aikoja, joskus käy siellä harvemmin. Pojan isällä on oma uusi perhe, eikä meidän ole koskaan tarvinnut mitään tappeluja keskenämme käydä, asioista sovitaan ja kaikkien tarpeet otetaan huomioon.
Sitten on tämä meidän ydinperheemme. Minä, poikani, pieni tyttövauva ja mieheni (eli tämän kuopuksen isä). Meillä menee todella hyvin, elämme ihan tavallista perhe-elämää, paitsi että olemme hieman boheemia porukkaa siinä mielessä, että vaikka tulemme ihan hyvin taloudellisesti toimeen, käytämme ylimääräiset rahamme (nykyisillä asumis- ja ruokakustannuksilla sitä ylimääräistä ei kyllä kauheasti jää) esim. matkusteluun ja muuhun elämykselliseen. Siis vaikka taloutemme on ihan ok, niin ostan lasten vaatteita paljon käytettyinä, samoin kuin itsellenikin. Teemme monesti niin, että jos poikani alkaa vaikkapa kinuta jotain pleikkaria tms, niin annan hänen valita, joko pleikkari tai sitten pihistelemme menoissa ja lähdemme koko perhe lomamatkalle jonnekin. Poikani (10-v.) on oppinut siihen, ettei kaikkea saa ja hän on kovin tyytyväinen hommaan. Ja jo 8-vuotiaana hän ihan itse säästi ja keräsi rahaa mm. tekemällä pieniä askareita sukulaismummoille kauko-ohjattavaa lennokkia varten.
Kolmas osapuoli perheessämme on sitten mieheni edellinen liitto, josta miehelläni on kaksi teini-ikäistä lasta. Lapset ovat meillä kerran- kaksi viikonloppua kuukaudessa ja lomilla pidempään. Lasten kanssa tullaan hyvin juttuun, mutta heillä on kotona aivan erilainen suhtautuminen esim. rahaa kuin meillä. Lasten äiti jankuttaa jatkuvasti, kuinka mieheni pitää ostaa lapsille sitä ja tätä, koska me ollaan NIIN rikkaita (mikä on täyttä paskapuhetta). Minä luulen, että lasten äiti ja isäpuoli tienaavat lähes saman verran kuin me, mutta en tiedä mihin he rahansa tuhlaavat, kun aina kuun lopussa mieheni saa itkuvirsipuhelun, kuinka köyhää ja kurjaa on mieheni exän elämä. Mies kuitenkin maksaa kuukaudessa lähes 400 euroa elatusmaksuja, joten ihmettelen sitäkin, mihin ne rahat menee.
Itse olen aikaisemmin ostellut miehenikin lapsille alennusmyynneistä ja kirppareilta vaatteita, jos jotain kivaa on kohdalle sattunut. Mutta kun tajusin, etteivät ne lapset pitäneet niitä vaatteita koskaan, niin lopetin ostamisen. Heille ei käy mikä tahansa vaate, vaan kaikki pitää olla kallista merkkitavaraa ja erikoisliikkeistä hankittua.
Kerran nämä etälapset alkoivat marista, kun poikani pääsee meidän kanssa matkustelemaan. Totesin, että poikanipa ei pukeudukaan kalliisiin vaatteisiin, hänellä ei ole hienoa kännykkään, ei omaa tietokonetta, eikä hänellä ole pianotuntien lisäksi miljoonaa eri harrastusta.
Juhlapyhät ovat myöskin yhtä helvettiä. Joka toinen joulu mieheni lapset ovat meillä ja aina joulun jälkeen kuulemme kauhean ripityksen siitä, kuinka etälapset eivät saaneet tarpeeksi lahjoja ja minun poikani sai enemmän ja parempia (vietämme joulut poikani isovanhempien luona ja poikani saa niitä lahjoja paljon sukulaisiltani).
Ongelmaksi on siis alkanut muodostua mieheni lasten (äitinsä ruokkima) kateus poikaani kohtaan. Itselläni on tietyt kasvatusperiaatteet, joiden mukaan haluan lapseni kasvattaa. Haluan, että heistä tulee sivistyneita, empaattisia ihmisiä, jotka ymmärtävät, että maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin kalliit vaatteet ja pelit. Mutta sitten perheeseemme kuuluu kaksi lasta, jotka opetetaan "mulle-kaikki-ja-heti"-tyylillä, niin kuinka nämä voi yhdistää toisiinsa?
Itse ajattelen niin, että koska meidän perhe elää tietyllä tyylillä, niin minun puolestani mieheni exä voi kasvattaa omat lapsensa omalla tyylillään. Mutta koska minä en vaadi, että mieheni exä osallistuu minun lapseni kustannuksiin, niin toivon, ettei myöskään meidän tarvitse osallistua exäni kasvatustyylin kustannuksiin, varsinkin kun mieheni maksaa varsin ruhtinaalliset elatusmaksut.
Hieman taustaa:
Koko aikuisikäni olen elellyt kahdestaan poikani kanssa. Kolmekymppisenä vasta menin naimisiin nykyisen mieheni kanssa. Meillä on tämän poikani isän kanssa mennyt aina tosi hyvin yhteishuoltajuushommat, hän maksaa pienen elatusmaksun (taitaa olla nykyään ihan se minimi), poijat ja isän yhteisistä viikonlopuista/loma-ajoista sovitaan aina tyyliin "sopisiko ensiviikonloppuna?", joskus poika on isänsä luona pitempiä aikoja, joskus käy siellä harvemmin. Pojan isällä on oma uusi perhe, eikä meidän ole koskaan tarvinnut mitään tappeluja keskenämme käydä, asioista sovitaan ja kaikkien tarpeet otetaan huomioon.
Sitten on tämä meidän ydinperheemme. Minä, poikani, pieni tyttövauva ja mieheni (eli tämän kuopuksen isä). Meillä menee todella hyvin, elämme ihan tavallista perhe-elämää, paitsi että olemme hieman boheemia porukkaa siinä mielessä, että vaikka tulemme ihan hyvin taloudellisesti toimeen, käytämme ylimääräiset rahamme (nykyisillä asumis- ja ruokakustannuksilla sitä ylimääräistä ei kyllä kauheasti jää) esim. matkusteluun ja muuhun elämykselliseen. Siis vaikka taloutemme on ihan ok, niin ostan lasten vaatteita paljon käytettyinä, samoin kuin itsellenikin. Teemme monesti niin, että jos poikani alkaa vaikkapa kinuta jotain pleikkaria tms, niin annan hänen valita, joko pleikkari tai sitten pihistelemme menoissa ja lähdemme koko perhe lomamatkalle jonnekin. Poikani (10-v.) on oppinut siihen, ettei kaikkea saa ja hän on kovin tyytyväinen hommaan. Ja jo 8-vuotiaana hän ihan itse säästi ja keräsi rahaa mm. tekemällä pieniä askareita sukulaismummoille kauko-ohjattavaa lennokkia varten.
Kolmas osapuoli perheessämme on sitten mieheni edellinen liitto, josta miehelläni on kaksi teini-ikäistä lasta. Lapset ovat meillä kerran- kaksi viikonloppua kuukaudessa ja lomilla pidempään. Lasten kanssa tullaan hyvin juttuun, mutta heillä on kotona aivan erilainen suhtautuminen esim. rahaa kuin meillä. Lasten äiti jankuttaa jatkuvasti, kuinka mieheni pitää ostaa lapsille sitä ja tätä, koska me ollaan NIIN rikkaita (mikä on täyttä paskapuhetta). Minä luulen, että lasten äiti ja isäpuoli tienaavat lähes saman verran kuin me, mutta en tiedä mihin he rahansa tuhlaavat, kun aina kuun lopussa mieheni saa itkuvirsipuhelun, kuinka köyhää ja kurjaa on mieheni exän elämä. Mies kuitenkin maksaa kuukaudessa lähes 400 euroa elatusmaksuja, joten ihmettelen sitäkin, mihin ne rahat menee.
Itse olen aikaisemmin ostellut miehenikin lapsille alennusmyynneistä ja kirppareilta vaatteita, jos jotain kivaa on kohdalle sattunut. Mutta kun tajusin, etteivät ne lapset pitäneet niitä vaatteita koskaan, niin lopetin ostamisen. Heille ei käy mikä tahansa vaate, vaan kaikki pitää olla kallista merkkitavaraa ja erikoisliikkeistä hankittua.
Kerran nämä etälapset alkoivat marista, kun poikani pääsee meidän kanssa matkustelemaan. Totesin, että poikanipa ei pukeudukaan kalliisiin vaatteisiin, hänellä ei ole hienoa kännykkään, ei omaa tietokonetta, eikä hänellä ole pianotuntien lisäksi miljoonaa eri harrastusta.
Juhlapyhät ovat myöskin yhtä helvettiä. Joka toinen joulu mieheni lapset ovat meillä ja aina joulun jälkeen kuulemme kauhean ripityksen siitä, kuinka etälapset eivät saaneet tarpeeksi lahjoja ja minun poikani sai enemmän ja parempia (vietämme joulut poikani isovanhempien luona ja poikani saa niitä lahjoja paljon sukulaisiltani).
Ongelmaksi on siis alkanut muodostua mieheni lasten (äitinsä ruokkima) kateus poikaani kohtaan. Itselläni on tietyt kasvatusperiaatteet, joiden mukaan haluan lapseni kasvattaa. Haluan, että heistä tulee sivistyneita, empaattisia ihmisiä, jotka ymmärtävät, että maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin kalliit vaatteet ja pelit. Mutta sitten perheeseemme kuuluu kaksi lasta, jotka opetetaan "mulle-kaikki-ja-heti"-tyylillä, niin kuinka nämä voi yhdistää toisiinsa?
Itse ajattelen niin, että koska meidän perhe elää tietyllä tyylillä, niin minun puolestani mieheni exä voi kasvattaa omat lapsensa omalla tyylillään. Mutta koska minä en vaadi, että mieheni exä osallistuu minun lapseni kustannuksiin, niin toivon, ettei myöskään meidän tarvitse osallistua exäni kasvatustyylin kustannuksiin, varsinkin kun mieheni maksaa varsin ruhtinaalliset elatusmaksut.
Vastaukset 40
Vanhimmat
ja sanottava suoraan että eipä olla niin rikkaita.. jne.. ja tunnetusti jotkut vanhemmat käyttää elarit ITSEENSÄ ei lapsiin mikä kyllä harmittaa sitten tulee näitä voi kun olen köyhä (juoksen kosmetologeilla shoppailen kalliita juttuja jne).. MUTTA SILTI olen niiiin köyhä.. ja sitten vingutaan lisää rahaa ja paljon lahjoja ex mieheltä/mahd naiselta riippuu kummalla ne lapset on.
on se totta että perhe-elämä on tiukkaa itse kullakin MUTTA! sanokaahan tuolle naikkoselle että EI osta niin kalliita asioita lapselle ja jos matkalle mukaan haluavat SÄÄSTÄKÖÖN NE RAHAT! hitto sentään kyllä tuota rahan ruinaamista tai sano hänelle ETTÄ MENEE TÖIHIN! lapset kans.. nimittäin tuon ikäiset kait kesä hommia voisi tehdä.. ihmettelenkin kuinka YH:T pärjää lastensa kanssa jos ei ex-vaimokkeet.. vai onko heillä (IKÄVILLÄ EXILLÄ) (eli ei järkevillä exillä toki kuten esim sinä). mutta kun nämä vähemmän järkevät pääsee pompottamisen makuun niin he eivät olevinaan pärjää..
sanokaa tuolle hankalalle henkilölle että lopettaa moisen..
Pitäisi sanoa asiat suoraan, mutta kun minulla on vähän sellainen periaate, etten ala mieheni ja hänen exänsä välisiin asioihin sen kummemmin sotkeutumaan. Ärsyttää vaan miehenikin puolesta se syylistäminen, jota hänen exänsä harrastaa. Mikä on sikäli huvittavaa, että tämä nainen itse halusi aikoinaan eron, kun ei ollutkaan avioelämä mitään kauniitajarohkeita, shampanjaa ja valkoisia pitsiyöpukuja.
Toivoisin, että ihmiset olisivat suvaitsevaisempia ja opettaisivat lapsensa kunnioittamaan myös toisenlaisia tyylejä elää. Vaikka poikanikin isän nykyisessä perheessä on ihan eri tavat kuin meillä, niin ei tulisi mieleenkään vaatia heitä elämään meidän ehdoillamme silloin, kun poikani on heillä. Saatika, että kateellisena kyttäisin (tai laittaisin poikani kyttäämään), mitä he ostavat muille lapsille ja montako euroa mikäkin maksaa. En voisi ikinä kasvattaa lapsestani sellaista katkeraa ja kateellista kyttääjää!
Minä itse olen pistänyt välit täysin poikki mieheni exään. En halua olla missään tekemisissä tämän kanssa. Mieheni lapset ovat aina meille tervetulleita, mutta olen oppinut hymistelyn sijaan kertomaan heille rehellisesti oman näkemykseni mm. rahankäytöstä ja muusta. He ovat jo sen ikäisiä (lähes aikuisia), että heidän täytyy kestää myöskin eriävät näkökulmat, kun ne perustellaan hyvin. Olen tosin huomannut, että heidän suhtautumisensa minuun on viilentynyt niistä ajoista, kun lähinnä yritin vain olla heille mieliksi.
Minusta on tosi ikävää sanoa näin, mutta olen todella onnellinen siitä, että mieheni lapset ovat kohta aikuisia ja vastuussa itse omasta elämästään. Ehkä sitten he hieman alkavat ymmärtää, ettei se raha puussa kasva. Tai sitten eivät, mutta kyllähän se elämä opettaa, jos äiti ei.
Hauskaa loppukesää kaikille äideille :)
elämäntyyli sinun mukaan? Tehkää niin että alatte tuhlaamaan kaikki!!!!Käviskös näin?
AINA olla niitä, joiden pitää muuttua, ei koskaan isän uuden naien lapset, he ovat aina "malliesimerkkejä" miten pitää toistenkin toimia.
On kumma, että miehen lapset eivät osaa ei tee mitään oikein, ei koskaan. Aina heissä on vika, ja heidän äiti on se huono äiti, ei koskaan tämä miehen uusi! Kummaallista tosiaan ummallista.
edes joskus teksti, missä tapaajalapset ovat mukavia ja fiksuja, ja se äikin niin mukava...ja muutettiin vähän elämäntapoja kuten näillä käypäläislapsilla...mutta ei
Eihän kyse ole ollenkaan siitä, että kenenkään tarvitsisi muuttua yhtään mihinkään. Kyse on siitä, että eikö jokainen voisi hyväksyä toistensa elämäntyylin sellaisenaan. Ei minua haittaa yhtään se, jos mieheni lasten äiti haluaa kasvattaa lapsensa tietyllä tavalla. Hän tehköön niin, kunhan ei odota, että minun perheeni täytyisi elää hänen materialististen arvojensa mukaisesti. Me olemme kaikki muut hirveän tyytyväisiä elämäämme, paitsi sitten se mieheni lasten puoli (jotka eivät siis elä arkea kanssamme).
Itse väheksyn ihmisiä, joiden elämä pyörii kulutushysterian ympärillä - varsinkin, jos ei sitten ole vara kustantaa sitä elämää itse.
Hassuinta tässä tilanteessa on se, että vuosi sitten mieheni exä keksi, että haluaa tarkastuttaa elarit, kun me ollaan niin "rikkaita" ja he niin "köyhiä". Lopputulema oli se, että kävi ilmi, että mieheni maksaa 20% liikaa elatusmaksuja. Vaivihkaa naikkonen "unohti" koko homman :D
Mutta kertokaa te, että kuinka minun nyt täytyisi suhtautua tähän tilanteeseen? Pistänkö koko homman uusiksi, alan ostella itselleni ja lapsilleni kalliita vaatteita, harrastamaan kalliita harrastuksia ja elämään oikein sellaista barbie-elämää, kuten tämä exäkin tekee. Kyllä minä voin muuttaa oman elämäntyylini heidänkaltaisekseen, mutta haluanko niin? Sitäkö te ehdotatte?
Ehdotatko, että kokonainen perhe muuttaa koko elämäntyylinsä muutaman päivän kuukaudessa kylässä viettävien teinien toiveiden mukaiseksi? Itse olen lapsuuteni elänyt tavallisessa ydinperheessä, eikä tullut kuuloonkaan, että perheessä olisi tanssittu murkkujen pillin mukaan.
Alkuperäinen kirjoittaja ei varmaankaan tarkoittanut, että lapset olisivat kamalia. Kuvaili vaan erilaisten arvomaailmojen yhteentörmäystä.
miehes lasten äiti-ei naikkonen. Huomaa kyllä millä asioilla oikeasti liikut-vihaat ex-vaimoa ja lapsia oikeasti.
Sen jälkeen, mitä kaikkea paskaa se NAIKKONEN on levitellyt kylillä minusta ja minun perheestäni, en tunne huonoa omatuntoa siitä, jos kutsun häntä anonyymina anonyymilla keskustelupalstalla naikkoseksi.
En yhtään ihmettele, miksi teidän miehet ovat vaihtaneet parempaan. Kauhean katkeraa ja putkinäköistä porukkaa täällä.
Sitäpaitsi, eikös tämä ole UUSIOPERHEille suunnattu palsta. Katkerilla exillä voisi olla omansa.
Katsos kun nyt on kyse sen arjen pyörittämisestä, joihin ne teidän lapsenne kuuluvat. Mutta näiden lasten äideillä ei pitäisi siihen arkeen olla osaa eikä arpaa, vai olisiko kiva, jos me "nyksat" tungettaisiin teidän arkisiin ongelmiinne nokkaamme tunkemaan.
Kuten jo kirjoitin, olen itse myöskin exä, jonka exällä on uusi perhe. Helvettiläinen, en kyllä ilkeisi alkaa exäni perheen asioihin sotkeutumaan. Mun mielestä siinä on kyse ihmisoikeuksista ja ihmisten oikeudesta koskemattomuuteen!
Mitä itse teet paraikaa? Heh, mene itseesi ja vaadi sitten toisilta. Sitä saat mitä tilaat...
Pikkasen eri asia täällä kirjoitella, kun kukaan ei ketään tunnista, kuin kulkea kylillä selittämässä paskaa. Herää hei todellisuuteen!
niin ei ole aihetta paskan puhumiseen!
"Käyttäydy MUN mieliksi niin en rollaa kylillä". Just joo ja hah hah. Onneksi tässä maailmassa on muunkinlaisia ihmisiä kuin sinä.
Kiitos! Sanoit niin osuvasti ja ajattelet täysin samoin kuin minä tuosta, että on ihmisoikeus nyksillä ja niiden perheellä elää rauhassa, ja tietysti kaikilla muillakin perheillä. Meilläkin exä tunkee sisälle, kuin omistaisi meidän kodin. Saakeli, että täytyy olla ihmisten TYPERIÄ! Jos kyhää salaa mieheltä lapsen, kuvittelee ommistavansa sen miehen koko lopun ikänsä!Ja aina ollaan neuvomassa. Me ei olla kertaakaan neuvottu miten heillä pitäisi elää! Ei tulis tyhmään mieleenikään!!
Miehesi maksaa ruhtinaaliset elatusmaksut? vajaa neljäsataa kahdesta teinistä? Olekos sä edes täysissä järjissäs? Minimi toi on.
Mulla mies maksaa 450 kk ja kyseessä on sentäs yksi vauva.
Sun miehes on tosi kitupiikki, niin kuulostat sinäkin olevan.
450? Kuinka saat lapseesi uppoamaan niin paljon rahaa kuukaudessa? Meillä lapsille tehdään hankinnat lapsilisillä, maksetaan niillä vaateostokset, harrastukset, lelut ja muut, riittää hyvin. Muutenhan tuo elatusvelvollisuus menee niin, että MOLEMMILLA vanhemmilla on se elatusvelvollisuus, ei vain isällä. Herrattunen, 450 euroa, sehän on enemmän kuin opiskelevan yksinhuoltajan opintotuki.
Aika tehokkaasti vedätät tai sitten exäsi on täysi urpo, jonka kuppaat lapsesi varjolla tyhjiin.
Mutta teitähän tässä maassa riittää :D PUMMEJA nimittäin!
Meillä tarhamaksu jo lapsesta on 200e ja nousee syyskuussa kuulemma.
Lapsi syö meillä kuussa 200e edestä, vaipoitetaan 20e edestä, vaatetetaan 250 e edestä, lisäksi hänellä oli sairaudesta johtuvia sailaalapäiväkuluja 80e edestä, ja hänen sairaudestaan johtuvia muita hoitopäiväkuluja 300e, jokusen lelunkin hän silti tässäkin kuussa sai. Voi voi. En suinkaan vedätä. Panen vain realistisesti kulut tasan. Näin on.
Eikä lapsen sairaudessa ollut kyse mistään flunssaa vakavammasta sairaudesta. Joten ihan normaalia on.
Vaatetetaan 250 euron edestä? Siis kuukaudessa? No HUH HUH.
Ja mikä lapsi syö 200 euron edestä? Meillä 4 henkinen perhe, viikossa menee ruokaan YHTEENSÄ noin 50 euroa ja me sentään syödään kasviksia, täyslihaa jne. eineksiä ei osteta, koska en halua pumpata lapseen lisäaineita.
Ja jos tarhamaksu on 200 euroa, niin ilmeisesti itselläsikin on hyvät tulot? Eli onko nyt niin, että olet valinnut lapsellesi jonkun kermaperse-elintason ja sen mukaan laskutat lapsesi isää? Toivottavasti mies tajuaa käydä jossain välissä tarkistuttamassa tilanteen, niin jää ressukalle vähän muuhunkin varaa :D
P.S Puhuit vauvasta. Ja on jo nyt tarhassa?
Siinä yksi malliesimerkkiäiti. Lapsi vakavasti sairas pieni vauva ja on TARHASSA??? Niillä 250 euron vaatehankinnoillako kuvittelet tekevästi itsestäsi hyvän äidin?
Ja vielä kehtaat täällä kehua? Pakkosterilisaatiolla tommosia ennen hoidettiin.
Kyllä vain, meidän vesselillä on ihan kaupasta ostetut vaatteet. Kengät ja kaikki. Suojapuvut ja varavaatteet tarhaan. Kyllä se vain maksaa. Kasvaakin kovaa tahtia, ja jäävät pieneksi. Ja taas uusia tarvitaan.
Jos teillä syödään 50 4henkeä/viikko niin meillä olis kyllä porukat tosi vihaisia tolla summalla. Hyi hemmetti. Meillä kyllä menee toi 200 per henki. ja kevyesti. Oikeesti, (työpaikkaruokailukin on jo 100e pelkkä päiväruoka) Ja vauvalla on oma ruokavalionsa, vauvan ruokaa me muut emme toki suostu syömään. Joten hän on luku sinänsä.
Vauva on vuoden ikäinen. Eli olen normaalin äitiysloman jälkeen palannut työelämään.
Ja jep, tulot on tietty. Joku se tässä maassa työtkin tekee, miksei sitten saisi siitä palkkaakin?
Itsehän se "mies-ressu" sai valita, mitä maksaa, joten tuskin katuu. Jotkut vain välittävät lapsestaan, ja jopa tämän äidistä, erillään asumisesta huolimatta.
Meillä homma pelaa hyvin ja sujuvasti, ei ole riitaa mistään tapaamisoikeuksista sun muista, kun molemmat ottavat täyden vastuun lapsesta ja hänen hyvinvoinnistaan.
Kateus on kyllä kauhea synti, laittaa haukkumaan kermaperseeks, ja ties miksi.
Niin sulle en edes vaivaudu vastaamaan.
menee ruokaan 200e per henki per kuukausi.
Voi taivas, mikä provo :D
kertoi tuossa ohimennen syövänsä n,15 egellä päivässä. Kympillä päivällä, ja noin vitosella kotona illalla. Pitänee varmastikin paikkaansa. Siitäkin tulee kyllä 450e kuussa ja siinä ei ole vaatteista/vedestä/puhtaudesta, harrastuksista, ynnä niin monesta muusta vielä puhettakaan.
Onneksi meidän teinix tienaa jo itse ruokarahansa, vaikka kotona vielä asuukin, (kun opiskelee)
Tai sitten ovat rutkasti alipainoisia!
Nälkäähän sitä neljä henkeä viikossa viidelläkympillä näkee. Tämä on totuus. Tai sitten ruoka on surkeaa, ei vois tarjota satunnaiselle vierailijalle, tollasta sössöä
Pointtina, eikö tänne kirjoita lainkaan normaalissa työssäkäyvät normaalit ihmiset?
Sellaiset joilla on rahaa ruokaan?
On tosi vinoutunut käsitys että 50e riittäisi neljälle viikoksi. Sota siitä meillä syntyisi.
50 e viikossa ei riitä edes kahdelle aikuiselle, paitsi jos ruokavalo koostuu hernekeitosta ja kaurapuurosta.
Meillä 2 työssäkäyvää, normaalituloista aikuista. Emme tuhlaa ruokaan, mutta syömme terveellisesti ja hyvin, tuoretta kalaa, vihanneksia, pihvejä jne. Rahaa menee 80-120 euroa/viikko. Se 120 euroa silloin kun miehen lapset ovat viikonloppuvierailulla.
Ja jos oli joku tavallinen flunssa,tarviiko ne yleensä sen kummempia hoitoja.Ja vaatteisiin 250 e kuussa!Mulla monen lapsen yh:na oli tuloina lapsilisän korotus,kunnan maksama elatustuki (isä ei osallistunut) ja omat tulot (1 vakipaikka,1 sivuansio).Ei ole tarvinneet tuollaisia summia ja ihan kelpo aikuisia on kasvanut.Eivätkä tarvitse kaikkea materiaa,jota maa päällään kantaa.
ja ihan terveellisesti,ja vähemmillä lisäaineilla.Vaatii vaan vaivannäköä,että laittelee ruuat itse.Jauhot,perunat,riisi,makaroni,edullinen liha,edullisimmat kasvikset tai hedelmät tilanteen mukaan.jos mahdollista oma kasvimaa,marjat ja sienet ym metsästä.Meillä sain isommankin lapsilauman ruokittua melkoisen vähillä kuluilla,eikä ruoka ollut mitään "sössöä".
safkansa pitkin peltoa! Just. Mut silloin on tuhra tulla aukomaan päätään kyllä.
Juuh, aikas monta purkkia sais hernekeittoa 50 egellä... elikkä siis 100, mutta tiedättekö te oikeasti että sillä hinnalla saa myös paljon muuta. Opetelkaa laittamaan ruokaa!!!!
Mutta aika uskomattomia summia jotkut saavat kyllä ruoka kuluihinsa menemään, ja se ei oikeuta sitten itkemään exiltä lisää rahaa jos ei tavallisen ihmisen ruoka kelpaa.
vauva meinaa kuivua käsiin. Vaikka oliskin vain tavallinen flunssa. Ja voi kyllä osua ihan kenen kohdalle tahansa.
kun ei varas muuhun riitä.
Miks sä olet kade siitä jos joku maksaa lapselleen? Eihän se ole sulta pois, eihän?
Ei toi ollut ruinannut, sen mies maksoi ihan sovussa, niinhän siellä lukee, jos lukea osaat?
Koitas olla tukehtumatta katkeruutees, ja käyttäytytä ihmisiksi.
joka kuukausi tulee sellaisia flunssia, että lapsi meinaa kuivua käsiin?
ja esim. talvihaalari varmaan menee koko talven, vai ostetaanko joka kuukausi uusi puku?
tehnyt välillä kahtakin työtä,mutta käytännön pakosta tiedän,miten elätetään iso porukka halvalla
meillä näet pestään myös vaatteita välillä.
Kengät, kumisaappaat, bodeja, paitoja sukkia, housuja ja sukkahousuja...
Lapsi on kasvanut 2 senttiä/kuukaus, jotta noin kolmen- neljän kuukauden välein koko setti uusiksi.
Ja toivottavasti ei tule sellaisia flunssia, usein on kuitenkin jotain muuta, maailma heittelee. Ja lelutkin maksaa. Lelutkin ovat sidottuja ikäkauteen. ja menevät näin ollen vanhoiksi pian.
Ei se lapsi helistimellä iänkaiken leiki.
Vaunut
rattaat
sateenvarjorattaat
kantorinkka, kolme eri kokoa, kun on kasvanut edellisestä ulos.
sitteri
turvakaukalo
turvaistuin isompi
Pinnasänky
hoitopöytä
matkasänky
lastensänky, sellainen päästä vedettävä pitenevä malli
Tälläisiäkin meillä on ensimäisen vuoden aikana hankintoina hyväksytty. Mies on maksanut mukisematta puolet. Hyvä isä minun mielestäni. Eikä lainkaan vedätetty.
turvaportti x 2kpl molempiin portaanpäihin
syöttötuoli matkasyöttötuoli
Ja varmasti vieläkin unohdin ison osan tarvekaluista.
Meillä näin, kukin saa toki elää ihan halujensa mukaan. Meillä tykätään että homaa toimii.
Joka kuukaudelle kyllä löytyy jotain ikäkauteen tarvittavaa. Näin on.
jos toinen kiltisti maksaa,kyllä saa varmasti rahaa kulumaan vaikka kuinka.Mutta tuossa aloituksessa oli kommenttia siitä,jos perhe käyttäisi rahaansa muuhun kuin materiaan ja ex-vaimo kinuaa koko ajan lisää ylimääräistä sillä verukkeella,että toiset muka ovat niin rikkaita.Jos on sovittu joku elatusapu,minä ainakin oletan,että se on se summa,millä on tarkoitus tulla toimeen.Jos ei onnistu,niin ollaan kuin uusavuttomat teinit,annatko lisää rahaa,kun pääsi loppumaan.Eikä voi alkaa selitellä,että niin,kun pitää ostaa talvihaalari,yllätys,yllätys,jokainen kai on selvillä,että syksyn jälkeen tulee talvi.Ja tuosta edellisestä listasta minä voisin karsia vaikka puolet ja tulisin silti lasteni kanssa toimeen.Ja kaikkia läheskään en ostaisi uutena muutaman kuukauden käyttöä varten.No,jokainen tavallaan.