Ihmisiä tapetaan, kouluja sytytetään ja poltetaan jne. Viime syksynä lasten ja nuorten mielenterveystyöstä karsittiin noin 400 000 ekee pois - kaikessa hiljaisuudessa. Vanhempia ei saa syyllistää eikä muitakaan. Valitettavasti tämä kaikki tulee loppupeleissä ja jo nyt maksamaan paljon enemmän kuin tuo 400 000.
Mitä ovat syyt? Työryhmä on kai asetettu tutkimaan tätä, mutta milloinkohan kuulemme tuloksia ja miten sitten toimitaan? Ja olen jo ollut yhteydessä päättäjiin.
Tämä kova inflaatio ja lapsiperheiden köyhyys ei todella helpota ongelmaa.
Mitä ovat syyt? Työryhmä on kai asetettu tutkimaan tätä, mutta milloinkohan kuulemme tuloksia ja miten sitten toimitaan? Ja olen jo ollut yhteydessä päättäjiin.
Tämä kova inflaatio ja lapsiperheiden köyhyys ei todella helpota ongelmaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
vaikka suurin syy lapsen pahoinvointiin tai häiriintyneeseen kehitykseen on yleensä löydettävistä sieltä kotioloista. Aika moni mielenterveysongelma kumpuaa lapsuuden aikaisista tapahtumista ja erityisesti juuri niistä kotioloista. Esim. alkoholismi, vanhempien omaan napaan tuijottaminen, lapsista ei välitetä, heidän tekemisiään ei seurata. Heidän annetaan katsoa k-18 leffoja ja pelata k-18 pelejä jo 12-vuotiaina (vähemmästäkin lapsi sekoaa) ja seikailla netissä ilman valvontaa.
Mikä hitto siinä on, etteivät vanhemmat osaa kasvattaa lapsiaan ja varsinkaan eivät puutu lapsen ongelmiin kunnolla ja vaadi sitä hoitoa ja apua jos itse eivät osaa lasta kasvattaa. Pitäisi vanhempia laittaa vastuuseen, jos kotona asuvat lapset syyllistyvät henkirikoksiin tai muihin rötöstelyihin.
Ja miksi ihmiset tekevät lapsia, jos ei kerran ole varaa elättää heitä? Järkevät ihmiset hankkivat ensin vakaan taloudellisen tilanteen ja vasta sitten lapsia. Yleensä lapiperheiden köyhyys taitaa johtua siitä viinanhimosta, tupakanhimosta tai kyvyttömyydestä hoitaa taloutta. Kyllä sosiaalietuuksilla lapsiperhe pärjää vallan mainiosti. Paljon enemmän saavat tulonsiirtoja kuin perheettömät.
..voivat jopa kieltää lapseltaan tarjotun mielenterveysavun, koska eivät voi hyväksyä, että omalla lapsella olisi mielenterveysongelmia. Nämä ongelmat ovat vieläkin Suomessa melkoisia tabuja.
Kyllä moni lapsiperhe on ajautunut nyt rahaongelmiin kovan inflaation takia. Sitäpä ei arvannut muutama vuosi sitten...
mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että ennaltaehkäisevä mielenterveystyö tulisi todella paljon halvemmaksi yhteiskunnalle ja säästäisi monelta kärsimykseltä, kuin nykyinen malli, jossa rahaa syydetään sitten seurausten hoitoon, kun ei syitä rahoitettu.
Ja kyllä lasten nykyiset mielenterveysongelmat on enemmän kuin vanhemmuuden katoamisen syytä - muullakin tavoin tämä yhteiskunta on raaistunut ja toisista ihmisistä ei huolehdita.
Vanhempien pitäisi tietysti kantaa myös rahallinen vastuu lastensa aiheuttamista vahingoista, mutta ei kenenkään työssäkäyvän rahat siihen riitä - yhteiskunta joutuu kuitenkin loppupeleissä rahoittajaksi.
edelleen. Tutkitaan sitä paljon turhempiakin aiheita. Tämä lasten pahoinvointi ja sen syyt tulisi tutkia hetimiten.
Kyllä suurin syy lasten pahoinvointiin on mielestäni hyvin yksinkertainen - sylin puute.
Jos lapsi oireilee tai mielenterveys järkkyy, hän on se joka tarvitsee apua mutta syy ei ole lapsessa vaan lapsen ympäristössä ja lähi-ihmissuhteissa. TÄmä on varmasti yksi syy mikseivat vanhemmat halua välttämättä esim. terapiaa koska oireen syyhän tulee selvittää ja hyvin harvoin mitään varsinaista elimellistä tmv. löytyy lapsesta vaan perheessä on jokin pielessä.
JOs lasten kärsimystä ja ogelmia halutaan vähentää, katse ja tuki on suunnattava vanhempiin ja yhteiskunnan olisi tuettava perheitä ja vanhempia itseohjautuvuuteen niin, että he kykenisivät toimimaan terveellä tavalla ja roolien otto esim. äitiys tai aikuisuus olisi helpompaa.
Tänä päivänä yhteiskunnan kaikki toimet on suunnattu niin, ettei perheiden tarvitse "selviytyä" tai edes ottaa kamalasti vstuutakaan selviämisestä: vanhempia kannustetaan viemää lapset tarhaan vaikka toinen olisiki kotona; väitetään ettei kotona ole tarpeeksi virikkeitä!? Arkielämä ei siis muka riitä tai äidin lasnäolo. Kotihoidontuki on olematon, joka pakottaa perheet ajattelemaan ensisijaisesti rahan ansaitsemista ja miettimään kaikki mahdolliset tuet ja kepulikonstit, joita yhteiskunta tarjoaa.
KOuluihin halutaan lisää kuraattoreita, psykologeja sun muita kun koti ja vanhemmat tarvitsisivat apua; kyllä koulunkäyntikin sujuu kun kotoa löytyy harmonia ja kannustus.
Voi olla et yks syy miks ei terapiaan lasta viedä on toi mitä sanoit et selvitetään syitä. Mut taitaa suurempi syy olla tuo leimautuminen. "Eihän meidän lapsi voi olla mieleltään sairas." Tiedän mitä seuraa tuosta lapseltaan hoidon kieltämisestä... Ongelmat siirtyy eteenpäin ja eteenpäin - vuosikymmeniä ja ongelmaisten lapset maksavat laskua.
Ja kyllä virikkeitä tosiaan löytyy ihan tarpeeksi vaikka lapsi olisi kotona. Kuitenkin kaikista tärkein lapselle on oma vanhempi. Lapsen hoitaminen ei ole mitään huipputeknologioaa - vaan läsnäoloa.
eri mieltä, sekä sinun kanssasi, että tuon, jolle vastasit.
Kotiolojen taloudellinen tukeminen ILMAN työntekoa ei ole vastaus lasten ongelmiin!! Näiden tukien takia näkee erittäin moni lapsi päivänvalon Suomessa vaikka mitään muita edellytyksiä vanhemmaksi ei olekaan.
Ongelmat vuorovaikutussuhteeessa vanhemman ja vauvan välillä ovat arkipäivää olleet jo kauan ja luovat erään syyn lasten myöhemmille mielenterveysongelmille. Ja tämä on kiistaton fakta. Uusavuton ei osaa hoitaa lastaan...
Lapsia siis pitäisi synnyttää vain niiden perheiden, joilla oikeasti on varaa huoltaa ja täyttää henkiset edellytykset hoitaa tulokas. Vain toinen ei riitä - lapsi tarvitsee sekä henkisen, että fyysisen "tankkauksen". Ajatus, että rakkaus on tärkeintä ei siis pidäkään paikkansa vaan yhtä tärkeää on huolehtia lapsen taloudellisesta hyvinvoinnista. Tähän ei millään voi valjastaa yhteiskuntaa - vaikka sitä onkin epätoivoisesti jo vuosia yritetty.
Nythän suurin osa kotihoidontukiajan loppuun asti käyttäjistä on työttömiä äitejä, joista melko huomattava osa vielä yksinhuoltajia.
Yksinhuoltajuus on riski lapselle, jota osa ei halua myöntää ja näin altistuu moni lapsi jo yhdelle vuorovaikutusongelmalle - monet naisen itsekkään päätösvallan takia. Muita riskejä ovat köyhyys, äidin päihdeongelmat, mielenterveysongelmat, teinivanhemmuus jne.
Tarkkaan tiedetään, millainen vanhempi on vahingollinen, mutta silti kaikkia kannustetaan tekemään lapsia. Vastuutonta - sanoisin.
Minä siis lopettaisin työttömille jaettavat vanhempien tuet - koskien lähinnä kotihoidontukea.
Samoin jo teidänkin viesteissänne esiintyneen subjektiivisen päivähoidon. Molemmat etuudet siirtäisin työssä käyvien vanhempien tai vanhemman eduksi.
Sen sijaan olette molemmat täysin hakoteillä mielenterveystyön ja hoitoon hakeutumisen kohdalla.
Kun lapsi sairastuu henkisesti on vanhemmalla niin kova hätä lapsensa puolesta (yleensä) että häntä ei VANHEMMAT jätä hoitamatta. sen sijaan yhteiskunta kylläkin. Vanhempien vaatimuksia ei kuunnella.
Omasta kokemuksestni tiedän, miten nykysysteemi toimii nuorten psykiatrisen hoidon kohdalla eikä nyt paljastunut puukotustapaus mitenkään yllättänyt minua siltä osin, missä puhuttiin hoitoon pääsystä.
Suomessa on ehkä neljä, ehkä viisi sairaanhoitopiiriä, joissa homma pelaa ensiluokkaisesti, mutta lopuissa se ei toimi lainkaan tai vain hyvin vaivoin.
Jos nuori pääsee hoitoon (sekin on lottovoitto) hänet luultavasti vain säilötään osastolle - syötetään täyteen lääkkeitä. Nuorten ja lasten psykiatrinen hoito on niin nuorta, että se on vielä valitettavasti lapsen kengissä. Kuitenkin tiedetään, että esim. masennuksen kohdalla mahdollismman aikainen hoitoon pääsy on eduksi tulosten kannalta,ja siksi, että se uusii hyvin helpolla huonosti hoidettuna.
Alle 18-vuotiaalle mielialalääkkeet muodostavat itsemurhariskin. Ollaan puun ja kuoren välissä...
Osa nuorten ja lasten ongelmista syntyy yhteiskunnan vaikutuksesta - lähinnä koulukiusaamisen kautta, mutta ei kaikki. Tällöin ei auta vaikka asiat kotona olisi miten hyvin, jos nuoren tai lapsen elämässä on paikka, jossa hänen on jokainen päivänsä vietettävä pelossa ja ahdistuksessa. Kotona oltu aika menettää silloin merkityksensä ja sielläkin pelätään taas seuraavaa aamua ja uutta nöyryytystä.
Jostainhan sitten tulevat ne kiusaajatkin! Mitä niissä perheissä on/on ollut päin helvettiä, kun pitää muita kiusata koulussa? Usein siellä on vanhemmat, joille on kelvannut tuet, mutta ei vastuu...Valitettavasti. Kasvaako potentiaalisten veronmaksajien määrä ikinä tällä tavoin, kun jo teininä alkavat ihmiset olla sairaseläkkeellä mielenterveysongelmien takia?
Kyllä jotain olisi tehtävä, mutta ei tosiaan maksettava lisää virattomille vanhemmille!
Syy on kyllä lähinnä se, että sellaiset ihmiset tekevät lapsia, joilla ei ole mitään edellytyksiä vanhemmiksi ja elämisensä he rahastavat yhteiskunnalta - tekevät lapsia suoraan työttömyyskortistoon - syrjäytyminen periytyy - tai sitten mielisairaalaan.
Tuollaisen tukemista ei tämän yhteiskunnan tulisi hyväksyä.
Kotihoidontuki vain työssäkäyville!
Tuota et vanhemmat eivät anna hoitaa lastaan en keksinyt itse. Sen kuulin just tv:stä yhdeltä asiantuntijalta. Eli kumpikin puoli on totta - on sekä vanhempia, jotka peloissaan kieltävät lapseltaan avun ja toisaalta ei ole resursseja hoitaa kaikkia apua tarvitsevia, jotka siis ottaisivat sitä vastaan. Jonot ovat pitkiä jne.
Nämä vanhemmat, jotka eivät anna hoitaa lapsiaan, ovat tosi vastuuttomia. Pitäisi varmaan harkita pakkokeinoja.
TYötön vanhempi ei voi saada kodinhoidon tukea. Uusavuttomuus johtuu kasvatuksesta eli siis ympäristöstä, jonka vanhemmat luovat ja jossa he elävät (=yhteiskunta). Ei pidä aliarvioida yhteiskunnan vaikutusta sosialisaatioon, koska kaikkien tutkimusten mukaan sillä on erittäin suuri vaikutus, mietiä vaikka suuria ikäluokkia, sota-ajan lapsia, lama-SUomen lapset jne.
Kyllä yhteiskunta on velvollinen huolehtimaan jäsenistään mutta huolehtiminen voi tarkoittaa paljon muutakin kuin taloudellista tukea, josta kuitenkin on suhteellisen vähän apua kokonaisuutta ajatellen.
Perheen käytettävissä oleva rahan määrä ei ole koskaan taannut lapselle tervettä ja kannustavaa ympäristöä ja sillä on aika pieni merkitys lapsen kasvulle.
On eri asia puhua lapen oireilusta kuin lapsen mielenterveysongelmasta; terve lapsi oireilee sairaassa ympäristössä mutta psyykkisesti sairas voi sairastua terveessäkin ympäristössä.
Sen sijaan, että odotettaisiin lasten ja nuorten oireita, olisi syytä luoda KAIKILLE mahdollisuudet kasvattaa ja tukea omia lapsiaan ja tämähän tarkoittaa ennelta ehkäisevää toimintaa, jota mm. MLL tekee erilaisten perhekerhojen ja vertaisryhmien muodossa. Yhteiskunnan, eli meidän kaikkien ihmisten, rooli on tärkeä. Me yhteiskunnan loppupelissö muodostamme lakien sun muiden rinnalla. Henkinen yhteiskunta on meidän kaikkien ajatusten summa ja kuten edellisestä kirjoituksesta huomataan, ajatukset voivat olla hyvinkin radikaaleja ja epäinhimillisiä.
Missä vika? Kyvyttömyydestä asettua toisen asemaan, tunnepuolen köyhyydestä vain ihan vain yleisessä välinpitämättömyydessä.
Onko vanhemmuus todellakin ulkoistettu? Me, jotka olemme eläneet suht normaalin lapsuuden, emme osaa kuvitella, mitä kaikkea lapsella voidaan tehdä. Monilta lapsilta puuttu perushoiva, jota me pidetään itsestään selvyytenä, ravinnon yms, puute on todellisuutta, suomalaisissa perheissä. En usko siihen, että jokainen vanhempi haluaa lapselleen parasta.
Missä on ennalta ehkäisy, ongelmiin tarttuminen varhaisessa vaiheessa. Sosiaalitoimessa riittää tekemistä, mutta aikaa ja varoja vaan äärinmäisiin/kiireellisiin tapauksiin.
Mutta hei, perustetaan lisää työryhmiä "tutkimaan" syömään kuormasta. Koskaan ei ole ollut, eikä tule olemaankaan päättäjiä, jotka nostaisivat katseensa omasta navasta peiliin, joilta löytyisi kykyä asettua toisen asemaan, joka ei olisi tunnepuoleltaan köyhä, eikä jolla ei esiintyisi ihan vaan yleistä välinpitämyyttä.
et jos päättäjillä olis esim. omaisina mielenterveysongelmista kärsiviä, ehkä he tekisivät TOSISSAAN jotain. Näitä juttuja ei oikein ennen tajuu. Kokemusta on!
tekstiä löytyi sentään tästä ketjusta. Olin jo menettää toivoni...;)
Jokainen vanhempi ei tosiaan halua lapsensa parasta - hän haluaa yleensä vain sen rahan, mitä lapsesta saa...
Jos kotihoidontuki lopetetaan työttömille vanhemmille ja sen sijaan heidät laitetaan sosiaalitoimen luukulle hakemaan leipänsä, ehkä nämä virattomatkin saadaan paremmin valvontaan ja yhä useammin leipää riittää myös lapsille, eikä vain yh-äidin uuteen minimekkoon ja ravintolailtaan...
Säästynyt raha - joka on muuten huomattava työttömien kohdalla! - siirretään sitten niille, joilla on enemmän omatoimista huolehtimista - eli työssäkäyville vanhemmille korvaukseksi siitä, että heidän on lasten vuoksi oltava poissa työstä.
Kotihoidontuella ei myöskään voisi keplotella niin, että se haetaan muun kuin sen nimissä, joka tosiasiassa jää kotiin.
sanoa: http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id97173.html
Surullista! Karsitaan vaan mielenterveystyöstä!
nyt jos koskaan pitäs herätä auttamaan mielenterveysongelmista kärsiviä. Niin rahallisesti kuin muutenkin.
on sulkea se hana, jonka kautta heitä näin paljon tulee...
mielenterveyshäiriöistä suurin osa syntyy siksi, että lapsella ei ole turvallista kotia ja kasvuympäristöä.
syli puuttuu.