Pystyttekö te muut äidit pitämään päänne kylminä ja olemaan rauhallisia, kun lapsi uhmailee?
Meillä lapsi 2v ja nyt on ollut joka päivä kauheaa taistelua kun mikään ei näytä hänelle käyvän. Ulkonakaan en kohta enää jaksa hänen kanssa käydä kun joka asiasta sielläkin alkaa huutaa kuin palosireeni..
Aiemmin oli kiltti ja tottelevainen, nyt ei suostu tekemään mitään mitä pyydetään/käsketään.
Niin siis kysymys kuuluu että pystyttekö olemaan huutamatta aina noissa tilanteissa? Tiedän että vihoviimeinen juttu on se jos äitillä menee hermo ja karjunta alkaa, mutta tuntuu että minun hermot on välillä niin piukeella että välillä ei voi kuin räjähtää!
Huh, äsken ennen päikkäreille menoa meni taas hermo ja karjaisin lapselleni kunnolla :(
Yleensä eli suurimman osan noista lapsen kiukkuiluista kyllä pystyn olemaan rauhallinen, mutta huomaa kun on itse väsynyt ja lapsi on pitkään vaan kiukunnut niin sitten palaa käämit.
Löytyykö kohtalotovereita, yhtä "huonoja" äitejä tuossa suhteessa? :)
Meillä lapsi 2v ja nyt on ollut joka päivä kauheaa taistelua kun mikään ei näytä hänelle käyvän. Ulkonakaan en kohta enää jaksa hänen kanssa käydä kun joka asiasta sielläkin alkaa huutaa kuin palosireeni..
Aiemmin oli kiltti ja tottelevainen, nyt ei suostu tekemään mitään mitä pyydetään/käsketään.
Niin siis kysymys kuuluu että pystyttekö olemaan huutamatta aina noissa tilanteissa? Tiedän että vihoviimeinen juttu on se jos äitillä menee hermo ja karjunta alkaa, mutta tuntuu että minun hermot on välillä niin piukeella että välillä ei voi kuin räjähtää!
Huh, äsken ennen päikkäreille menoa meni taas hermo ja karjaisin lapselleni kunnolla :(
Yleensä eli suurimman osan noista lapsen kiukkuiluista kyllä pystyn olemaan rauhallinen, mutta huomaa kun on itse väsynyt ja lapsi on pitkään vaan kiukunnut niin sitten palaa käämit.
Löytyykö kohtalotovereita, yhtä "huonoja" äitejä tuossa suhteessa? :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun hermo menee, toimin kuin äitini, vaikka vannoin aikoinaan, että en tee niin. Huudan kuin hinaaja ja poika säikähtää tosi pahasti, ei siitä huutamisesta kyllä mitään apua ole, pitäis vaan tunnistaa, milloin hermo on menossa ja keksiä joku kiertotie... Meillä takkuaa nukkumaanmeno, muuten menee ihan hyvin, ei pahempaa uhmaa vielä parivuotiaalla..
Eiköhän se oo niin, että kaikilla äideillä joskus palaa pinna... sIlle ei voi mitään. Tilanne kyllä yleensä menisi helpommin ohi, jos äiti jaksaisi olla rauhallinen, mutta aina ei vaan jaksa!
Meillä lapsi nyt 4 ja on ne raivarit helpottanu, joten sekin on vain oman aikansa kestävä juttu. Tärkeintähän on, etät lapsi ei opi, että huutamalla saa tahtonsa läpi, sitten se vasta kamalaa on...
Itse korotan ääntä liki päivittäin, mutta en kyllä muista että olisin huutanu tai karjunut koskaan niin että naama muuttuisi punaiseksi ja minua voisi sen perusteella luulla itse piruksi.Asun kerrostalossa ja veikkaan, että naapurit olisi pistäneet merkille että jos huutaisin tms. Neiti kyllä pistää välillä sellaisen sätkynelivedon ja huudon päälle että.Koitan päivittäin saada itselle sellaisen rentoutumishetken että ei pääse pipo kiristämään liikaa.
ollut oikein huutajaäippä. Nyt kun lapset ovat isompia, ymmärrän, miten tyhmää se huutaminen on ollut. Mutta itse ainakin olen ollut niin tiukilla kahden vilkkaan,tarkkaavaisuushäiriöisten lasten yh-äitinä a kun itse on ollut väsynyt, ei ole välillä jaksanut muuta kuin huutaa.
Nyt pyytelen lapsilta anteeksi huutamisia. Mutta onneksi lapset ovat NIIN IHANIA ja sanovat mulle, että äiti hei, ei me muuten oltais mitään uskottu! No...ehkä niinkin...mutta ei asiat huutamisella parane.
Minä kuulun myös näihin "huonoihin äiteihin", jotka huutavat lapsilleen. Vaikka sen järki sanoo, ettei se mitään auta...tai ei ainakaan hetkeä kauempaa, niin aina sitä vaan ääni korottuu, kun toinen oikein uhmaa. Parempi vaihtoehto olisi varmaan vaan poistua paikalta ja jättää kiukkuava lapsi huomiotta. Huutaminen ei meillä enää edes toimi, kun lapsi alkaa huutaa kanssani kilpaa...huh huh. Miksei lasten mukana tule käyttöohjeita? =)
En tiedä onko oman ikäni lisääntyminen vai lasten lukumäärä saanut huudon ja karjumisen loppumaan... Eli vanhimman sain 20v ja nuorimmaisen 30v ja lapsia yhteensä neljä (2vk kuluttua viisi!)...
Ensimmäisen kanssa hermot paloi koko aika, nyt tosin todettu ADHD ja nuorimmaisen kanssa ei tunnu hermot menevän millään (on kyllä tosi rauhallinen tyttö muutenkin)...
Olen huutanut, mutta tullut siihen tulokseen, ettei siitä ole mitään hyötyä noin pienen kanssa. Ei hän sitä kuule kun on niin täynnä sitä omaa kiukkuaan.
Joskus kun meidän "ei-mies" ei halua vaatteita päälleen, alan ottamaan kaapista hänen suosikkipaitojaan yksitellen ja kerron minkä paidan otin. Samalla juttelen rauhallisesti: "Ei me laiteta ainakaan tätä traktoripaitaa, eikä tätä hämähäkkipaitaa eikä...." Aikani luettelen, niin poika ilmoittaa että laitetaan se... Ja valitsee pinkasta jonkun paidan. Jos taas kysyn, laitetaanko tämä vai tämä vai tämä, niin EItä tulee vain ja huuto jatkuu.