Kun itkin eräänä iltana sängyssä luullessani lasteni jo nukkuvan, tuli 9 vuotias poikani säbkyni viereen huolestuneena ja kysyi, mitä itken.
Mietin pitkään mitä sanoa. Lopulta kerroin, että rakastan edelleen miestä, jonka hekin tuntevat ja jonka kanssa luulin saavuttavani tulevaisuuden.
Hän kysyi uudelleen, miksi itken?
Sanoin, että se rakkaus voi myös satuttaa, kun kaikki ei menekään niin kuin on haaveillut.
Tähän hän vastasi:" En koskaan halua rakastaa ketään".
Tämänkö olen lapsilleni opettanut? Näinkö haluan lasteni nuorena ja aikuisena ajattelevan?
Mietin pitkään mitä sanoa. Lopulta kerroin, että rakastan edelleen miestä, jonka hekin tuntevat ja jonka kanssa luulin saavuttavani tulevaisuuden.
Hän kysyi uudelleen, miksi itken?
Sanoin, että se rakkaus voi myös satuttaa, kun kaikki ei menekään niin kuin on haaveillut.
Tähän hän vastasi:" En koskaan halua rakastaa ketään".
Tämänkö olen lapsilleni opettanut? Näinkö haluan lasteni nuorena ja aikuisena ajattelevan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lapset kuulevat kaiken kilometrien päähän ja eivät aina nuku! Niinkuin muutkin ihmiset. Luuletko tosiaan ettei kuulu koko talon /asunnon läpi? Kannattaisiko sulkea ovi :) jos ei siis halua että ihan kaikki kuuluu... eri asia jos haluaa
Mitä miehen kanssa tapahtui? Mikset saavuta?
Onko rakkautta olemassa, sellaisena kuin ajattelemme, ei intohimo voi kokoajan roihuta. Joku muu
siinä mitään pahaa ole, että lapset näkevät/kuulevat äitinsä/isänsä itkevän. Vaan siinä, että lapseni kyseenalaisti rakkauden "hyvyyden". Jos rakkaus kerran satuttaa noin paljon, sen voi sulkea pois. Ja sitä alkaa vältää.
Lapsen yksinkertaistaman varmaan tottakin.
Lapsille ei ole syytä kertoa ihan kaikkea siinä kaikkein oikeimmassa muodossa juuri arvelemastasi syystä.