Anoreksiasta bulimiaan..

sairastin ensin bulimiaa, roikun alipainon yläpäässä. sairastuin anoreksiaan ja menin reilun alipainon puolelle. sairastuin takaisin bulimiaan ja hienosti lihosin ylipainoiseksi. nyt edelleen bulimiaa sairastava ja menossa kohti alipainorajaa.

mielestäni anorektisissa painoluvuissa on vaikeaa olla täysin bulimisena. ehkä enemminkin bulimarektisena? mutta ei bulimiaan sairastuminen tarkoita sitä, että nyt lihoo ja paljon. toiset lihoo, jotkut laihtuu, osa pysyy samassa painossa. se riippuu niin paljon ihmisestä. bulimikko voi yhtähyvin olla alipainoinen kuin normaalipainoinenkin. minulla on vaan paino heitellyt tosi paljon. tyytyväinen olisin jos saisin sen takaisin siihen alipainon rajalle ja pidettyä siinä. sen en uskoisi olevan niin vaikeaa kuin painon pitäminen kunnon alipainossa (eikä se ole kehollekaan järin viisasta yhdistää bulimia ja alipaino)

mutta se lihominen riippuu niin paljon sinusta. se syöty energiamäärä määrää sen, miten painosi vaihtelee. (joskus voi jotkut lääkkeet mm. aiheuttaa turvotusta, nesteen keräystä ja lisätä ruokahalua > lihominen) mutta pääosin riippuu siitä mitä suuhusi pistät.

Jos olet viisas buliimikko. Ajan mittaan opit, mitä kannattaa ja mitä ei kannata ahmia. Itse olen ollut buliimikko jo kauan ja paino putoaa tasaiseen tahtiin, vaikka joskus stoppeja tuleekin. Nyt olen jo jonkun verran alipainoinen ja ennemminkin anorektikon näköinen, kuin tyypillisen buliimikon. Ja näin haluankin olla. Thin feels great. Sun kannattaa vaan oksentaa viisaasti, jos et halua lihoa, vana laihtua. Ja aina kannattaa olla suunnitelma, jos näyttää että paino alkaa nousemaan. Itse pidän rajana 0.5-1kg, että muutan taktiikkaa ja pidän miettimistauon, millä elimistön kaapina saadaan kaadettua! :) Tsemppiä.